Runkosarjan kymmenes sija kertoo TPS:n tapauksessa olennaisen. Juuri mikään asia ei onnistunut. Käytössä olleella materiaalilla olisi pitänyt pystyä huomattavasti parempaan suoritukseen. Odotuksiin nähden useimmat pelimannit alisuorittivat, mutta joitakin onnistujiakin turkulaisten riveistä sentään löytyy.
Jokaisen pelaajan arvosana on suhteutettu häneen kohdistuneihin odotuksiin.
Maalivahdit
Tuomo Karjalainen 
(28 ottelua; torjuntaprosentti 91,75; 2,52 päästettyä maalia/ ottelu; 0 nollapeliä)
Karjalaiselle oli ennen kauden alkua tarjolla ykkösvahdin viitta, joka kuitenkin lipesi miehen räpylästä kauden edetessä. Viimeisen kerran hänet nähtiin tositoimissa joukkueen surullisella Helsingin vierailulla maaliskuun alussa. Karjalainen arvioitiin ennen kauden alkua Jatkoajassa yhdeksi liigan parhaista kakkosvahdeista, eikä hän lopulta kyennyt nousemaan ykkösmaalivahtien kategoriaan. Sopimus päättyi ja uran jatko on toistaiseksi auki.
Joni Puurula (31; 92,03; 2,13; 4)
Puurula tuli Venäjältä helpottamaan Karjalaisen taakkaa tolppien välissä ja valtasi lopulta ykkösvahdin tittelin. Puurula sai osakseen paljon kritiikkiä torjuntatyylinsä (tai sen puutteen) vuoksi, ja ykkösvahdin paikan ottamista mieheltä tuskin odotettiin. Siinä mielessä kausi TPS:ssa oli onnistunut. Mitä pidemmälle pelit etenivät, sitä varmemmalta myös Puurulan otteet näyttivät.
Puurulan sopimus Palloseuran kanssa kattoi vain kuluneen kauden. Miehen jatkosuunnitelmat ovat toistaiseksi hämärän peitossa.
Juho Santanen (ei pelattuja otteluita)
Santasen rooliksi TPS:n liigajoukkueessa jäi tällä kaudella istua vaihtopenkillä 18 ottelussa. Tositoimissa mies nähtiin A-junioreissa ja Mestiksessä. Santasen sopimus kattaa myös ensi kauden.
Puolustajat
Marko Kiprusoff
(53 ott., 5+11=16 pistettä, +/- 0, 16 min.)
Kausi 2004-2005 oli erinomainen Kiprusoffille. Sen myötä odotukset nousivat pilviin. Samanlaiseen lentoon Kiprusoff ei kuitenkaan tällä kaudella noussut. Vaisuhkoista otteista huolimatta perusvarmoja otteita esittänyt Kiprusoff oli turkulaisten selkeä ykköspakki. Sopimus TPS:n kanssa ulottuu kevääseen 2008.
Mika Lehtinen (30, 4+6=10, +2, 26)
Lehtisen kausi päättyi jo ennen uutta vuotta taklaustilanteessa tulleeseen polvivammaan. Ennen loukkaantumistaan Lehtinen oli yhdessä Kiprusoffin kanssa se puolustaja, joka kykeni ratkaisuihin myös hyökkäyspäädyssä. Kevään tärkeissä otteluissa Lehtisen poissaolo näkyi ennen kaikkea epävarman viivapelaamisen muodossa.
Lehtisellä ei toistaiseksi ole sopimusta ensi kaudelle. Myös Turussa olisi eittämättä miehen kyvyille käyttöä.
Henri Palmroth (33, 0+0=0, +3, 6)
Palmroth oli kokoonpanossa 33 ottelussa täyttäen paikkansa seitsemäntenä puolustajana kohtuullisesti. Tehopisteet jäivät tekemättä, mutta toisaalta nuorelle puolustajalle ei sattunut omassa päässä montaakaan todella pahaa virhettä. Palmrothin jatko on vielä avoin.
Juho Jokinen (10, 0+0=0, -3, 2)
Jokinen siirtyi tammikuussa naapuriseura TuTosta vahvistamaan Palloseuran puolustusta. Oululaislähtöisen Jokisen kehitys on ollut nopeata. Tänä keväänä mies vielä haki paikkaansa kokoonpanossa, mutta tulevaisuudessa Jokisesta on varmasti vielä paljon iloa turkulaisille.
Simon Backman (55, 2+4=6, +1, 24)
Vaikka päävalmentaja Jortikka ilmoitti selkeäsanaisesti ennen kauden alkua, ettei halua nähdä Backmania TPS:n takalinjoilla, Backman pelasi silti yhtä vaille jokaisessa TPS:n pelissä. Kuului siihen pelaajakaartiin Palloseurassa, joka sai paljon kuraa niskaansa, syystä ja osin myös syyttä. Backman pelasi yritteliäästi kykyjensä mukaan, mutta jäi turhan usein isojen hyökkääjien jalkoihin.
Yritteliäisyys toi taskuun kuitenkin vuoden jatkosopimuksen Palloseuran kanssa. Onnistuiko Backman asenteellaan vakuuttamaan Jortikan vai ovatko TPS:n resurssit olemattomat, kun kilpaillaan vapaina olevista vahvistuksista?
Kimmo Eronen (56, 2+4=6, 0, 12)
Kuluneella kaudella Eronen oli puolustuksen heikoin lenkki. Nykyisellään vauhti ja fyysisyys eivät vain riitä liigatasolle. Kadotti miehensä oman maalin tuntumassa useaan otteeseen kauden aikana. Sopimus päättyi tähän kauteen ja Erosen on aika etsiä uralleen haasteita muualta tai ripustaa hokkarit naulaan.
Vladimir Sicak (20, 4+4=8, -5, 16)
Sicak saapui tammikuussa Turkuun. Hänelle kaavailtiin puolustuksen johtohahmon roolia, mutta lopulta miehen panos jäi keskinkertaiseksi. Hyökkäyspäässä ajoittaisia väläytyksiä, mutta niitä nähtiin aivan liian harvoin. Omalla alueella hukkasi liian usein miehensä. Hyökkäysten käynnistäminen Sicakin kautta oli ajoittain todella hidasta. Tosin on vaikeaa antaa avaussyöttö, kun ei ole paikkaa, jonne syöttää.
Sicak jatkaa TPS:n riveissä myös ensi kaudella. Tsekiltä odotetaan roimaa tasonnostoa. Potentiaalia kyllä on.
Greg Hawgood (39, 1+5=6, -4, 106)
Tapparasta kenkää saanut Hawgood tuli Turkuun monen muun tavoin tammikuussa. Hän halusi paljon peliaikaa ja myös sai sitä, kun sai Lehtisen paikan Kiprusoffin pakkiparina. Tulokset olivat kuitenkin olemattomia. Hawgood oli yksinkertaisesti liian hidas ja kevyt liigatasolle. 37-vuotiaan veteraanin ura jatkuu jossain muualla kuin Turussa, jos ylipäänsä jatkuu.
Antti Hulkkonen (53, 3+8=11, -11, 64)
Tälläkin kaudella moni Turkuhallissa aikaansa viettänyt huomasi kysyvänsä itseltään yhä uudestaan, missä on se parin vuoden takainen Hulkkonen. Silloin hän oli hyvä liigatason puolustaja, jonka näyttävät avojään pommit olivat oikea-aikaisia, eikä hän ajanut itseään niiden takia pois pelitilanteesta. Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Hulkkosen pelaaminen oli läpi kauden todella munatonta. Pelillisesti hän oli pihalla kuin lintulauta. Silloin harvoin kun hän haki tavaramerkikseen muodostunutta kovaa taklausta, huomasi mies yleensä lopulta olevansa jossain muualla kuin kiekko, mikä tiesi väistämättä ongelmia omalle maalivahdille.
Hulkkonen ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä TPS:lle siirtyvänsä muualle. Ura jatkuu Ruotsissa Brynäsin riveissä.
Markus Seikola (41, 2+3=5, -7, 28)
Seikola jatkoi tammikuuhun asti tasaista tarpomista TPS-puolustuksen harmaassa massassa. Ties kuinka monetta vuotta odotettu läpimurto jäi kuitenkin tulematta ja mies sai pakata kassinsa, kun joukkuetta muutettiin kovalla kädellä.
Lähteminen teki kiistatta hyvää Seikolalle. Frölundan paidassa hän teki runkosarjassa yhdeksässä ottelussa kahdeksan pistettä. Kausi jatkuu Elitserienin finaaleissa.
Hyökkääjät
Antti Aalto (4, 1+0=1, -3, 4)
Sitkeän olkapäävamman takia kausi meni täysin pilalle Aallon osalta. Mies pystyi pelaamaan ainoastaan neljä ottelua. Osoitti niissä taitojen olevan tallella. Mikäli pystyy kuntouttamaan itsensä, voi olla ensi kaudella TPS:n johtavia hyökkääjiä. Toisaalta koko uran jatko voi olla katkolla, ellei olkapää toivu.
Tomi Sykkö (45, 2+6=8, +7, 33)
Sykkö pelasi samanlaisen kauden kuin ennenkin, mutta odotetut kehitysaskeleet jäivät ottamatta. Mies jäi usein 13. hyökkääjän rooliin. Teki kuitenkin henkilökohtaisen piste-ennätyksensä liigassa ja oli joukkueen sisäisen tehopörssin kärkinimi yhdessä Matti Ahon kanssa. Sykön sopimusta TPS:n kanssa on vuosi jäljellä.
Joni Lius (47, 4+12=16, -10, 26)
Keuruun kiekkolähettiläs seurasi muuta joukkuetta pelaten heikoimman kautensa aikoihin. Mies upposi harmaaseen suohon, joka tuntui syövän kauden kuluessa lähes jokaisen Palloseuran miehen. Pisteitäkään ei syntynyt odotetulla tavalla, mutta mikä merkityksellisempää, hyvänä puolustuspään pelaajana tunnetun Liuksen tehopörssilukema valahti kymmenen astetta pakkasen puolelle. Ruma lukema on tosin sekin joukkueen trendin mukainen.
Liuksen sopimus TPS:n kanssa päättyi ja mies miettii jatkoa Keurusselän rannalla.
Kai Nurminen (55, 14+17=31, -12, 50)
Vaikka ”Kultarannetta” arvosteltiin tälläkin kaudella rajuin sanakääntein, eikä vähiten Hannu Jortikan suulla, oli hän jälleen TPS:n paras pistemies. Joukkueen sisäisen pistepörssin valloitus oli Nurmiselle jo neljäs peräkkäinen. Tosin kilpailu ei ollut kovinta mahdollista. Niinpä sisäisen pörssin voittoon riitti Nurmisen heikoin pistesaldo sitten rikkonaisen kauden 1997-98.
Nurmisen uraa on jäljellä vielä yksi kausi. Sen hän tulee viettämään TPS:n ykkösketjun laidassa, toivottavasti asiansa osaavan keskushyökkääjän vierellä.
Jussi Makkonen (55, 5+11=16, +2, 36)
TPS:n kauden kovin yllättäjä oli nimeltään Makkonen. Tulokkaiden pistepörssissä irtosi kolmas sija ja pelillisesti nuorukainen oli TPS:n ehdotonta eliittiä. Varsinkin alkukaudesta nuorukainen esitti ajoittain todella vahvoja otteita. Kehityskäyrä antaa odottaa isokokoiselta hyökkääjältä tulevaisuudessa vieläkin enemmän.
Makkonen teki alkuvuodesta jatkosopimuksen TPS:n kanssa, joka pitää miehen Turussa kevääseen 2008. Kesällä odotettavissa NHL-varaus.
Marcus Paulsson (13, 3+2=5, -2, 4)
Tuli siirtoikkunan sulkeutuessa Pelicansista Turkuun. Lahdessa Paulsson oli joukkueensa paras maalintekijä, mutta Turussa ruuti kastui pahasti, eikä Paulssonista ollut helpottamaan tehottomuudesta kärsineen TPS:n tuskaa. Palaa ensi kaudeksi Ruotsiin.
Ville Vahalahti (56, 15+10=25, +2, 28)
Vahalahden osalta kausi tuntui loppuvan kesken. Maaliskuun lopulle ajoittuneet muutama pirteämpi peli eivät poista sitä faktaa, että Vahalahden kehitys on polkenut paikallaan jo useamman vuoden. Häneltä on jo vuosia odotettu läpimurtoa kansalliselle huipulle, mutta se on jäänyt saavuttamatta ja mies on jäänyt keskitason liigajyräksi. Suurin syy tähän lienee nälän puute.
Sopimusta Palloseuran kanssa on jäljellä kaksi vuotta. Vaikuttaa siltä, että Vahalahti on tyytyväinen tilanteeseensa. Ehkä viimeistään kaudella 2007-2008 nähdään odotettu tasonnosto, kun sopimus on pitkästä aikaa katkolla.
Lauri Korpikoski (51, 3+4=7, -4, 16)
Korpikosken kevät jatkuu rapakon takana. TPS:n paidassa odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet. Häneltä odotettiin selkeätä kehitysaskelta, mutta tehottomassa joukkueessa myös Korpikosken pelaaminen oli tehotonta. Kauden huippuhetket ajoittuivat nuorten MM-kisoihin. Siellä Korpikoski osoitti, että kykyjä on vaikka mihin. Hyvää Amerikan matkaa Laurille.
Mika Alatalo (35, 1+8=9, -1, 18)
”Mikä on kun taidot ei riitä, mikä on kun ei onnistu”, laulaa Martti Servo ja Mika Alatalo hyräilee hiljaa taustakuorossa. Pitkä loukkaantuminen ei poista sitä tosiseikkaa, että Alatalon käyrä on ollut laskeva jo pari vuotta. Yritystä ja asennetta TPS-kipparilla kyllä on, mutta kädet jäätyvät turhan usein ja nopeutensa puolesta Alatalo kuuluisi Tanskan liigaan, jossa muitakin entisiä TPS-hyökkääjiä on jäähdytellyt uransa auringonlaskussa.
Alatalon sopimusta on vuosi jäljellä. Tällä menolla ura myös päättyy keväällä 2007. Moni soisi sen päättyvän aikaisemminkin.
Jari Kauppila (56, 10+19=29, +3, 80)
Kakkosketjun keskelle kotiutunut Kauppila pelasi jokseenkin tasaisen kauden ja oli joukkueen sisäisen pistepörssin kakkonen. Odotukset olivat kuitenkin myös Kauppilan kohdalla suuremmat. Hän sai paljon vastuuta, mutta ei pystynyt täysin vastaamaan haasteeseen. Varsinkin ylivoimapelissä, jossa Kauppilalla oli iso rooli, odotukset eivät kohdanneet todellisuutta.
Kiekkokiertolaisen sopimus loppui tähän kevääseen ja kahden Turun kauden jälkeen matka jatkunee jonnekin muualle.
Ivan Huml (15, 3+6=9, -6, 22)
Tuli kesken kauden ykkösketjun keskelle. Huml oli puolikuntoinen, mutta sellaisenakin toi selkeän lisän TPS:n hyökkäysarsenaaliin. Ei kuitenkaan ollut messias, joka olisi yksin pystynyt vetämään TPS-laivan karilta. Katosi lyhyiksi jääneissä pudotuspeleistä kuvasta täysin.
Humlin pitäisi mielellään Turussa. Varsinkin täydessä kunnossa hän olisi iso pala TPS-palapeliin.
Arttu Virtanen (55, 5+2=7, 0, 12)
Arttu oli tällä kaudella ihan tavallinen Virtanen, joka erottui TPS:n harmaassa massassa vain pituutensa puolesta. Peli ei kulkenut odotetulla tavalla, vaikka tehot nelosketjun laituriksi olivatkin kohtuulliset. Kesällä 22 vuotta täyttävä nuori mies teki maaliskuun lopussa vuoden jatkosopimuksen. Ensi kaudella Virtasen pitää ottaa seuraava askel eteenpäin.
Matti Aho (56, 5+4=9, +7, 40)
Ahon kausi noudatteli samoja päälinjoja kuin monen muunkin Palloseuran nuoremman pelimiehen. Pelaaminen oli suunnilleen samanlaista kuin aikaisemminkin. Aho kyllä pörräsi energisesti ja taisteli, mutta siinäpä se. Roolia oli tarjolla, mutta toivottua kehitystä ei tapahtunut. Ahon sopimus TPS:n kanssa kattaa vielä ensi kauden.
Joni Yli-Torkko (13, 0+1=1, -3, 12)
Yli-Torkko tuli duunariksi tammikuussa ja oli eräs TPS:n näkyvimmistä pelaajista. Kertoo aika paljon TPS:n kaudesta ylipäänsä, kun nelosketjun laituri on joukkueen kärkeä. Yli-Torkko taisteli kykyjensä edellyttämällä tavalla illasta toiseen. Samanlaista asennetta olisi suonut näkevänsä myös muilta TPS-miehiltä.
Yli-Torkon sopimus päättyi. Hänen jatkonsa on toistaiseksi avoin.
Tuukka Pulliainen (56, 6+5=11, +5, 16)
Edellisistä kausista poiketen Pulliainen kiekkoili koko kauden TPS:n paidassa. Vaikka oli ajoittain näkymättömissä, 11 pistettä nelosketjun mieheltä on hyvä suoritus. Palloseuran sisäisessä pörssissä sillä irtosi kahdeksas tila. Pulliainen tiedettiin lahjakkaaksi ja tällä kaudella hän vastasi jo hieman odotuksiin. Ensi kaudella mieheltä odotetaan yhä parempaa.
Daniel Widing (38, 5+7=12, -3, 35)
Nopea laitahyökkääjä siirtyi täksi kaudeksi TPS:aan Pelicansista ja tuli lopulta korvattua toisella Pelicansista tulleella ruotsalaisella. Mies haki koko kauden paikkaansa Palloseuran miehistössä sitä löytämättä. Widingin tie vei takaisin Ruotsiin ja Brynäsiin, jonka pelipaidassa hänet voi myös ensi kaudella nähdä.
Andreas Jämtin (37, 8+7=15, 0, 81)
Viime keväänä Jortikka vielä kehui Jämtiniä hinta-laatu-suhteeltaan erinomaiseksi hankinnaksi. Harjoituspeleissä kolmosketjun rouhijaksi hankittu hämmentäjä oli Palloseuran paras maalintekijä, mikä nosti odotusarvoja huimasti. Liigassa vauhti kuitenkin hyytyi, eikä vastustajien kiusaaminenkaan onnistunut odotetulla tavalla. Odotetut isot lehtiotsikot jäivät yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kirjoittamatta. Tammikuussa Jämtin sai palata takaisin HV 71:n paitaan.
