TPS palaa parrasvaloihin

LIIGA / Artikkeli
Kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä näky ei jää alkavalla kaudella harvinaiseksi.
Kuva © Timo Savela
Entisen kestomenestyjän rooli on ollut TPS:lle raskas kannettavaksi. Menestystä on jahdattu joukkueilla, joiden menestyshaaveet ovat perustuneet toiveisiin. Nyt joukkue on rakennettu laadukkaalle pohjalle, jonka ydin koostuu varmoista suorittajista. Toiveiden ja selittelyn aika on ohi. TPS:n on aika palata kärkeen.

Kun TPS:n urheilutoimenjohtaja Ari Vuorelta kysyttiin filosofiasta, jolla alkavan kauden joukkuetta rakennettiin, hän kertoi avainasian olleen huippumaalivahdin löytyminen verkon tilkitsijäksi.

TPS löysi kenties parhaan mahdollisen vaihtoehdon, sillä oma kasvatti Teemu Lassila oli turkulaisten onneksi halukas palaamaan kotiin pitkältä kierrokseltaan.

Lassilasta TPS saa takalinjojensa viimeiseksi lukoksi motivoituneen huippumaalivahdin, johon joukkue voi luottaa ja joka voi omalla panoksellaan torjua joukkueelleen pisteitä.

Kakkosmaalivahti Kristian Järvinen on liigatasolla täysin katsomaton kortti, vaikkakin lahjakas veskari. Siitä huolimatta Lassilan loukkaantuminen olisi todennäköisesti melkoinen katastrofi.

TPS on panostanut suurimman osan budjetistaan kärkipelaajiinsa, joten on ymmärrettävää, että TPS ei laittanut enempää rahaa kokeneempaan kakkosmaalivahtiin. Järvinen tyytynee rooliinsa mukisematta ja tarjoaa Lassilalle silloin tällöin huilivuoron. Rooli ei ole helppo, joten Järvinen joutuu tekemään rutkasti töitä ollakseen valmis, kun näyttöpaikka tulee eteen.

Pakistossa kilpailua pelipaikoista

Puolustuspäässä vastuu on viime kausina kasautunut harvoille harteille, mutta myös tälle osa-alueelle TPS on panostanut isosti. Simon Gysbers, Jakub Nakladal, Petteri Nummelin, Steven Seigo ja Markus Seikola muodostavat liigatasolle todella kovan pakkikuusikon ytimen.

Myös kilpailua pelipaikoista on mukavasti, sillä omista nuorista Niklas Friman, Niko Karhu, Mikko Lehtonen sekä Matias Pulli taistelevat tiiviisti pakiston viimeisistä pelipaikoista. Kun tähän lisätään vielä loukkaantumisista toipuva Veli-Matti Vittasmäki, niin paperilla tilanne näyttää varsin hyvältä.

Todellisuudessa TPS:kään ei kestä useamman avainpakin vammoja, sillä nuoriso-osastolla ei ole vielä niin valmiita pelimiehiä, että he noin vain voisivat hypätä vastuulliseen rooliin.

TPS kaipaisi hyvää alkua liigakaudelleen, mutta hieman tummia pilviä on turkulaisten taivaalle kerääntynyt jo nyt, sillä Seigo on sivussa liiga-avauksesta. Myös Seikolan pelikunto on täysi arvoitus, sillä häneltä on jäänyt väliin suurin osa harjoituskauden peleistä.

Loukkaantumiset vaivaavat jälleen Markus Seikolaa.
Kuva © Timo Savela

TPS kaipaa kokeneita pakkejaan jäälle, sillä peliä avatessa TPS haluaa olla nopea, mutta huolellinen. Höntyilylle ei ole sijaa, joten alkukaudesta vastuu on jälleen harvoilla harteilla. Parhaimmillaan turkulaisjoukkueen arsenaali kuitenkin kestää helposti vertailun mihin tahansa liigajoukkueeseen.

Maalille on menijöitä

Vaikka TPS haluaa avata peliä nopeasti, niin pyrkimyksenä on kuitenkin lähteä liikkeelle organisoidusta ja saada peliä auki keskustan kautta. Tämä vaatii paljon paitsi peliä avaavilta puolustajilta mutta myös keskushyökkääjiltä, joiden ajoitusten täytyy olla kunnossa. Sentterin on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan suhteessa avaussyöttöön sekä myös laitahyökkääjiin.

Tässä voi piillä TPS:n materiaalin yksi heikoista kohdista, sillä sentteriosasto on muiden liigan kärkipäähän tyrkyllä olevien joukkueiden vastaavaan verrattuna melko keskinkertainen. Kasvunvaraa toki on. Tero Koskiranta on ollut harjoituskaudella huomattavasti pirteämmällä pelipäällä ja liettualainen Tadas Kumeliauskaskin väläyttelee entistä useammin.

Silti näyttää ennakkoon siltä, että Niclas Luceniuksen harteilla on paljon. Lucenius onnistui viime kaudella olosuhteisiin nähden loistavasti, mutta hänen tasonlaskuunsa TPS:llä ei ole varaa. Koskirannan ja Kumeliauskaksen on pystyttävä antamaan Luceniukselle taustatukea.

Laidoilla TPS:n tilanne näyttää loistavalta ja puhtaasti hyökkäyspelin kannalta ajatellen kokonaisuus näyttää joukkueen vahvimmalta osa-alueelta. Laituriosastolla on juuri niitä elementtejä, joita vaaditaan Turkuhallin kaventuneessa kaukalossa, eli luisteluvoimaa ja röyhkeyttä.

TPS on ennenkin jaksanut luistella, mutta maalille ei ole ollut menijöitä. Nyt niitä on, sillä Ilkka Pikkarainen, Mikko Rantanen, Radek Smolenak ja Lauri Tukonen eivät tule ujostelemaan, vaan sekä ottavat että antavat iskuja.

Kun tähän soppaan lisätään vielä Ryan Laschin ja Matias Soinnun kaltaiset pienikokoiset väkkärät, niin vastustajien puolustuksilla tulee olemaan hikiset oltavat.

Hyökkäyspään suurimmat kysymysmerkit ovat sentteriosaston lisäksi alempien ketjujen roolituksessa. Joukkueesta ei näet löydy juurikaan puolustus- ja alivoimapelin erikoismiehiä. Harjoituskaudella muun muassa Kumeliauskas ja Sointu ovat kantaneet alivoimavastuuta, vaikka heidän parhaat avunsa tulevat esiin hyökkäyspäässä.

Alempien ketjujen rooleihin on tyrkyllä myös useampikin oma juniori, joten heidän täytyy pystyä vastaamaan huutoon, sillä ei ole TPS:n edun mukaista kuormittaa kärkipelaajia sekä yli- että alivoimalla.

Puitteet kuntoon

Päävalmentaja Kai Suikkanen on useammassa haastattelussa hehkunut tyytyväisyyttään joukkueenrakentamisen suhteen. Avainpaikoilla on kotimaisia pelaajia sekä ulkomaalaisia, jotka ovat viime kausista poiketen valmennusjohdolle tuttuja miehiä.

Suikkasen mukaan TPS:n uusittu hallitus ajattelee asioita urheilu edellä, mistä osoituksena kovat, mutta harkitut panostukset. TPS-luotsi puolestaan on tiiminsä kanssa keskittänyt kaikki voimavarat siihen, että kentällä ja sen ulkopuolella mennään joukkue edellä.

Kenellekään ei myönnetä erivapauksia, vaan Suikkanen adjutantteineen vaatii kaikilta vahvaa sitoutumista yhteiseen tekemiseen. Tässä olikin parantamisen varaa, sillä viime kaudella joukkueessa oli liikaa pelaajia, jotka säveltelivät omiaan ja tulokset myös sen mukaiset.

Kai Suikkanen ei jatkossa siedä sooloilijoita.
Kuva © Timo Savela

Tämän lisäksi Suikkasen luotsaamalla ryhmällä on vahva johtohahmo, kun Nummelinin rintaan lyötiin kapteenin C-kirjain. Juuri johtajuutta TPS onkin viime kausina kaivannut ja sitä se myös saa kokeneelta ydinryhmältään.

Nimilista on koreaa katsottavaa, mutta kärkipelaajiensa loukkaantumisia TPS:kään ei kestä. Viime vuosina TPS onkin joutunut loukkaantumissumien uhriksi, mutta tätä trendiä turkulaiset yrittävät kääntää valmennuspuolelle tehdyillä uudistuksilla.

Uudeksi fysiikkavalmentajaksi pestatun Timo Kujasen johdolla vedettyjen kesäharjoitusten tärkeimpiä pyrkimyksiä on ollut nimenomaan loukkaantumisten ehkäiseminen entistä laadukkaamman harjoittelun kautta.

Mutta vaikka TPS-pelaajat pysyisivät paremmin terveenä, niin pelillisellä puolellakin on vielä kehitettävää. Suurentuneet hyökkäysalueet vaativat entistä enemmän viisikkopuolustukselta ja juuri tässä oli TPS:n suurimmat ongelmat murheellisella viime kaudella.

Tälläkin saralla TPS on esiintynyt harjoituskaudella lupaavammin, mutta usein vastustajan pelaajille avautuu yhä vapaita laukaisupaikkoja maalin läheisyydestä.

Yksinkertainen on kaunista

Vaikka pelikenttään tehdyt muutokset palvelevatkin TPS:n materiaalia ja Suikkasen pelifilosofiaa, niin harjoituskaudella TPS ei ole käyttänyt vahvuuksiaan tarpeeksi usein. Hyökkäysten tulisi suuntautua suoremmin maalia kohti ja yksinkertaisempi peli toisi muassaan hyviä tuloksia. Harjoituskaudella TPS:n hyökkääjiltä on paikoin unohtunut se tosiasia, että maalin kauneusarvo on täysin toissijainen seikka.

TPS:n taipumus näperrellä kiekon kanssa on korostunut etenkin ylivoimalla, jolloin Palloseuran pyöritys tyrehtyy itsepintaiseen neliön läpäisevien syöttöjen hakemiseen. Tämä ongelma Suikkasen pitäisi pystyä ratkaisemaan, sillä rakennuspalikat yksinkertaisen ja tehokkaan ylivoimapelin pelaamista varten ovat olemassa.

TPS:llä on kaikki edellytykset pelata liigan kärkisijoista. Suikkasen sädekehä valmentajana on himmentynyt sitten vuoden 2010 Suomen mestaruuden, mutta se tuskin itsessään Suikkasta juuri kiinnostaa. Mutta sen hän tietänee itsekin, että mikäli hän aikoo olla mies, joka johdattaa turkulaiset takaisin kärkipäähän, on tämä se kausi, jolloin askel on otettava.

Kysymysmerkeistä huolimatta, tällä joukkueella on tehtävä tulosta. Ei tekosyitä, ei selityksiä. Eikä niihin tarvitsekaan turvautua, sillä TPS tekee paluun huipulle.

» Lähetä palautetta toimitukselle