BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

Toronto - Built for playoffs

NHL / Artikkeli
Toronto hankki toissa kesänä joukkueeseensa enimmäkseen kovuutta, joten tasapainon säilyttääkseen joukkueen hankintalistalla oli tänä kesänä lähinnä taitopelaajia. Tuleva kausi kertoo onko joukkueessa vihdoin oikea suhde taitoa ja kovuutta menestyksen saavuttamiseen.

Maple Leafsit askeleen lähempänä

Ennen viime kauden alkua mm. kanadalainen 'The Hockey News' lehden
kausikirja tituleerasi joukkuetta parhaaksi Maple Leafs-ryhmäksi vuosiin, mutta ainakaan runkosarjan perusteella tämä ei käynyt toteen. Toronto sijoittui 90 pisteellään itäisen konferenssin seitsemänneksi. Tässä oli kymmenen pisteen pudotus edellisen vuoden 100 pisteeseen ja konferenssin neljänteen sijaan. Tehtyjen maalien määrä laski 246:sta 232:een. Omaan verkkoon upposi 15 maalia vähemmän kuin kaudella '99-'00, yhteensä 207. Erikoistilanteista alivoimapeli oli liigan kymmenenneksi paras 85% onnistumisprosentilla ja ylivoima niukasti alle NHL:n keskiarvon (16,1%/16,6%).
Playoffseissa Leafsit murjoivat Ottawan maanrakoon suoraan neljässä ottelussa. Ottelusarjassa sinetöitiin pitkälti Alexei Yashinin kiekkoura Ottawassa, kun runkosarjassa flopannut Shayne Corson varjosti venäläisen vain yhteen syöttöpisteeseen. Leafsin muita aseita olivat maalivahti Curtis Joseph sekä koko joukkueen puolustuspeli ja fyysisyys, johon Ottawa ei pystynyt joukkueena vastaamaan.
Toisella kierroksella vastaan tullut New Jersey Devils lopetti Toronton kauden seitsemännessä ottelussa. Ottelusarja kulminoitui Tie Domin törkeään taklaukseen, jonka kohteena oli Devils-pakki Scott Niedermayer. Domille mätkäistiin kunnon pelikielto ja Devilsit jyräsivät sisuuntuneena jatkoon ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa.

Kesän aikana tapahtuneet muutokset

Toronton enemmän tai vähemmän asiantunteva media kyseenalaisti kesällä toimitusjohtaja/valmentaja Pat Quinnin kesän aikana tekemät siirrot. Totuus on Maple Leafsin olevan vahvempi joukkue nyt kuin se viime kauden päätyttyä oli.

Sentteriosastolta ovat vahvuudesta poistuneet Chicagoon myyty Igor Korolev (vaihdossa tämän kesän varausvuoroon) ja vapaana agenttina Montrealiin muuttanut Yanic Perrault. Aktiivisinta on pelaajavaihto ollut Toronton ja Phoenixin välillä, jonne Leafsin entinen toimitusjohtaja Cliff Fletcher hamuaa entisiä pelaajiaan. Ensiksi Coyotes-paitaan siirtyi puolustaja Danny Markov, josta saatiin vaihdossa Robert Reichel, Travis Green ja farmipelaaja Craig Mills. Toisessa kaupassa Phoenixiin siirtyi Sergei Berezin, joka vaihdettiin Mikael Renbergin pelaajaoikeuksiin. Vapaana agenttina Torontoon siirtyi New Jersey Devilsistä laitahyökkääjä Alexander Mogilny. Veteraanilaituri Steve Thomasin sopimus päättyi ja hän allekirjoitti vuoden mittaisen sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa. Toronto teki “Stumpylle” tarjouksen, mutta se olisi tiennyt sekä entistä pienempää palkkaa että roolia, eikä siksi kelvannut Thomasille.

Puolustuspäähänsä Toronto nappasi ilmaiseksi Anders Erikssonin Floridasta, kun ruotsalaispuolustaja ei saanut Panthers-johdolta sopimustarjousta. Kesäkuun varaustilaisuudessa numerolla #39 varattu Karel Pilar allekirjoitti sopimuksen ja liittyy Leafs-vahvuuteen ensi kaudella. Lisäksi tuli vapaana agenttina puolustaja Christian Chartier WHL-liigan Prince George Cougars-joukkueesta, kun neuvottelut Edmontonin kanssa eivät johtaneet tulokseen. Ruotsin Elitserienin mestaruuden voittaneesta Djurgårdenista muuttavat Pohjois-Amerikkaan maalivahtisensaatio Mikael Tellqvist ja Hardy Nilssonin torpedotaktiikassa keskikenttää pelannut puolustaja Francois Bouchard. Harjoitusleirin lopun lähestyessä näyttää todennäköiseltä, ettei Tomas Kaberle pelaa ensi kaudella Torontossa. Kaberle tienasi viime kaudesta 250,250$ ja oli yksi koko NHL:n alipalkatuimmista pelaajista. Nyt Kaberle ja hänen uusi agenttinsa Jay Fee hakevat tiettävästi 1000% palkankorotusta, joka takaisi Kaberlelle 2,500 000$ tulot. Toronto on tarjonnut kolmea vuotta ja 1,000 000$ vuosipalkkaa, mutta siihen Kaberle ja Fee eivät ole lämmenneet, sillä he hakevat todennäköisesti kahden vuoden sopimusta. Kahden vuoden kuluttua Kaberle olisi oikeutettu sopimusristiriidoissa puolueettomaan välimiesoikeuteen, joka ainakin tässä tilanteessa asettuisi pelaajan puolelle.

Uusista tulokkaista Mikael Renberg saa pelipaikan Mats Sundinin oikeana
laiturina - vasemmalla laidalla jatkaa todennäköisesti playoffseissa flopannut Jonas Höglund. Kakkosentterin paikan ottaa Robert Reichel tutkaparinaan Alexander Mogilny oikealla ja Gary Roberts vasemmalla puolella. Kolmosketjun keskellä pelaa Travis Green laidoillaan Shayne Corson ja Darcy Tucker, joilla kaikilla on viime kaudesta parannettavaa pisteiden muodossa. Neloskenttä onkin sitten vielä melkoisen avoin, ja ainoana varman paikan nelosessa on ansainnut Garry Valk. Nelosketjun sentterin paikasta kilpailevat Nik Antropov ja Alyn McCauley. Tosin Antropov pystyy pelaamaan laidassakin ja taistelee alkavalla kaudella pikemminkin laitahyökkääjän paikasta yhdessä Jeff Farkasin ja Alexei Ponikarovskyn kanssa. Vapauduttuaan pelikiellosta, Tie Domia voi pitää varmana neloskentän laiturina.

Maalivahdit

#31 Curtis Joseph oli jälleen Toronton alakerran lukko pelaten 82 pelistä 68. Kuten koko muu joukkue, myös Joseph koki kauden puolessavälissä pienen suvantovaiheen, jonka seurauksena Leafs oli jo kokonaan pudota playoffs-peleistä. Veteraanin kokemuksella Joseph kuitenkin lopulta johdatti joukkueensa ensimmäisen kierroksen yllätykseen playoffseissa Ottawaa vastaan. Vaikka Joseph pelasi odotetunlaisen kauden, ei hän ollut niin sensaatiomainen kuin tullessaan Torontoon; etenkin vahvaksi todettu hanskakäsi osoitti pienehköä hiipumista. Kaikesta huolimatta Cujo jatkaa ensi kaudellakin samalla totutulla tavalla, pelaten yli 60 peliä. Tosin Pat Quinn on ilmaissut peluuttavansa Josephia vähemmän tällä kaudella, mikäli vain mahdollista.
Viime kauden jälkeen aloitetut sopimusneuvottelut uudesta sopimuksesta, joka pitäisi Josephin Torontossa lopettamiseen asti eivät johtaneet tulokseen. Tämä merkitsee sitä, että uusiin neuvotteluihin käydään vasta kauden päätyttyä.

Viime kauden varamaalivahti Glenn Healyn, 38, päätös lopettamisesta kypsyi ja mies siirtyy televisiopuolelle kommentoimaan ‘Hockey Night In Canada’ – lähetyksiä.

Toronton maalivahtiosaston tulevaisuuden nimi Mikael Tellqvist, kamppaili harjoitusleirillä varamaalivahdin paikasta Mike Minardin ja try-out Corey Schwabin kanssa. Minardin kohtalon ratkaisi seitsemän maalin päästäminen harjoitusottelussa Ottawaa vastaan 30 minuutissa ja hän pelaa alkavalla kaudella St.John`sissa. Minardin pudottua Tellqvist on haparoinut ja keskiviikon (27.09.2001) jälkeen Tellqvistin torjuntaprosentti oli karmea (82,1). 30-vuotias Corey Schwab on puolestaan esittänyt hyviä otteita harjoituspeleissä ja saanee sopimuksen. Näin ollen Schwab aloittaa kauden hieman yllättäen Toronton varamaalivahtina.

Puolustus

Puolustus on joukkueen heikoin lenkki tällä kaudella. Dimitri Yushkevich ja Bryan McCabe joutuvat kantamaan suurimman osan vastuusta, kun Danny Markov kaupattiin Phoenixiin ja Tomas Kaberlen sopimustilanne on pattitilanteessa. Näin ollen Torontossa toivotaan nuoremman kaartin nostavan tasoaan. Aki Berg pelasi lupauksia antavan loppukauden ja Floridasta saapuneen ruotsalaisen Anders Erikssonin toivotaan parantavan peliään samaan tyyliin. Kuudennen puolustajan paikasta käydään kovaa kamppailua harjoitusleirin loppuun saakka ja pakkiparit ovat viikko ennen kauden avausta vielä melkoisen auki. Kauttaaltaan puolustus on melko liikkuva ja hieman ehkä yllättäen - etenkin fyysinen. Pelaavassa kuusikossa potentiaalisia yli 200 taklauksen miehiä on neljä: Yushkevich, McCabe, Berg ja Cross.
Harjoituspeleissä harmaita hiuksia Pat Quinnille on tuottanut juuri puolustuspelaaminen. Neljän pelatun harjoitusottelun jälkeen Leafs-verkkoon oli tehty peräti 17 maalia, joka sai Pat Quinnin takajaloilleen moittimaan joukkuetta puolustuksellisten velvoitteiden unohtamisesta. Quinn mm. koki Mikael Tellqvistin arvioimisen olevan vaikeaa, kun puolustajat pelaavat puolivaihteella, jolloin maalivahdin on mahdotonta luottaa puolustajiinsa. Erinäiset uinahtelut ovat Erikssonille, Bergille ja Crossille ajoittain tuttuja ja ne saattavat maksaa joukkueelle satunnaisesti pisteitä. Wade Belak ja Dave Manson eivät myös ole tunnettuja virheettömästä suoritustasostaan, jonka Toronton valmennus on saanut todeta harjoitusleirin aikana pelatuissa otteluissa, joissa molemmille on sattunut avaussyöttöjen kanssa ongelmia. Tässä suhteessa Kaberlen poissaolo tuntuu ja kovasti. Kuka kuudentena puolustajana pelaa avauspelissä Ottawaa vastaan, on vielä jonkinasteinen mysteeri.

#15 Tomas Kaberle teki runkosarjassa henkilökohtaisen piste-ennätyksensä pistein 6+39=45. Kaberle tunnetaan hyökkäävänä puolustajana, mutta läheskään tarpeeksi usein hän ei ammu siniviivalta, vaan tyytyy liikuttamaan kiekkoa ylivoimalla. 82 runkosarjan ottelun aikana Kaberle ampui maalia kohti vain 96 kertaa, joka on ylivoima-aikaa saavalle puolustajalle vähän. Se, pelaako Kaberle tulevalla kaudella Leafseissä on jokseenkin kyseenalaista, sillä sopimusneuvottelut eivät ole edistyneet haluttuun suuntaan, ja tsekki pelaa Kladnon joukkueessa ottelukohtaisella sopimuksella.

Venäläinen #36 Dimitri Yushkevich pelasi vaihtelevan kauden. Yushkevich oli tasainen runkosarjassa, vaikka teholukema (–2) ei häntä varmasti tyydytä. Playoffsissa hän kuitenkin nosti tasoa selvästi. Yushkevich onkin vakiinnuttanut paikkansa NHL:än parhaimmistoon kuuluvana laukausten blokkaajana. Kuvaavaa on, että Yushkevich blokkasi kuteja playoffsin ensimmäisellä kierroksella yksin enemmän kuin koko Ottawan joukkue. Tasaisen peruspelaamisen lisäksi Yushkevichiltä voi odottaa myös kovia taklauksia, joita Yushkevich jakelee huoletta.

Kaberlen pakkipari #24 Bryan McCabe kuului viime kauden positiivisiin Leafs-yllättäjiin ja hänen kautensa ansaitsee kiitettävän arvosanan. McCabe täydentää hyvin Kaberlea, sillä hän on hanakka ampumaan sekä taklaamaan ja muutenkin osoittamaan profiilia Leafsin alakerrassa. Ilman loppukesästä sattunutta rannevammaa McCabe olisi todennäköisesti saanut kutsun Kanadan olympiajoukkueen harjoitusleirille.
McCaben plusmiinus-lukema (+16) oli Leafsin paras yhdessä Gary Robertsin kanssa. Kesän aikana McCabe on saanut lisää massaa alavartaloonsa ollen uuden kauden alla yli satakiloinen. Poikkeuksellisesta kunnosta kertoo McCaben rasvaprosentti, joka on erittäin kovaa luokkaa oleva kahdeksan.

#8 Aki Berg pelasi paremmin kuin moni olisi Torontossa uskonut, vaikka ajoittain myös Berg oli vaikeuksissa. Hieman yllättävää - tai oikeastaan Toronton ylivoiman tehottomuutta kuvaavaa – oli, että Berg löysi Torontoon saavuttuaan itsensä kakkos-ylivoimasta. Paremmin Berg tunnetaan kovista taklauksistaan, joihin mm. Ottawan pelaajat tekivät tuttavuutta playoffseissa. Tällä hetkellä näyttääkin, että Berg olisi Toronton neljäs tai viides pakki ja Cross kuudes, mikä jättää Crossin tulevaisuuden kyseenalaiseksi.

Torontoon lokakuussa 1999 siirtynyt #4 Cory Cross on jo viimeisen vuoden ajan ollut enemmän tai vähemmän median ja fanien hampaissa. Isokokoinen kanadalainen on etenkin fyysisellä puolella parantanut peliään ensimmäisestä Torontossa viettämästään kaudesta. Vieläkin Cross on Bergin tavoin altis kömmähdyksille, mutta täyttää varsin sopivasti kuudennen pakin paikan, kunhan kukaan ei luule Crossin tuovan hyökkäyspäähän mitään ihmeellistä.

Ruotsalaiseksi kiekonmenetysihmeeksi Floridassa kuvailtu #44 Anders Eriksson kuvaili olevansa “super-duper innostunut”, kun sopimusneuvottelut Toronton kanssa johtivat tulokseen. Kolmen vuoden sopimuksen arvoksi on arvioitu 4,300 000$. Hyvänä luistelijana ja syöttelijänä tunnettu Eriksson on kauden alla musta hevonen. Hän pääsee todennäköisesti liikuttamaan kiekkoa ylivoimalla ja jos hän parantaa peliään yhtä paljon kuin Aki Berg ja Bryan McCabe viime kaudella, voi hänen hankkimisensa koitua hyväksi ratkaisuksi. Toisaalta Eriksson ei ole koskaan ollut erityisen tunnettu koko kauden kestävästä tasaisuudesta, ja on pieni epäilys pääseekö hän eroon virheistään; varsinkin kun Leafs on muutenkin tunnettu joukkueena, jolle sattuu tilastollisesti paljon kiekonmenetyksiä.

#3 Dave Manson ei ole enää entisensä veroinen, mutta hänen teholukemansa (+13) runkosarjasta on huomioitava. Ei apuja ylivoimalle, mutta voi loukkaantumisten kautta saada peliaikaa puolustavana puolustajana. Ilman Kaberlen poissaoloa Mansonin sopimus olisi todennäköisesti kesällä ostettu ulos. Nyt on olemassa mahdollisuus, että Pat Quinn luottaa vielä kerran kokemukseen. Mansonin kallis (800,000$) sopimus loppuu tähän kauteen ja on hyvin mahdollista Mansonin lopettavan koko NHL-uransa tähän kauteen.

#2 Wade Belak tuli waiver-listan kautta Calgarystä ja tarjosi kovuutta takalinjoille. Belakista Toronto sai toisen raskaansarjan tappelijan Domin avuksi, mutta vakiokuusikkoon Belakin luistelu ja kiekolliset taidot eivät tahdo millään riittää. Pat Quinn kuitenkin ilmeisesti näkee Belakissa Chris McAllisterin tapaan riittävää potentiaalia, koska Belak oli kaikkien yllätykseksi waiver-draftin suojattujen pelaajien listalla. Domin ollessa kauden alusta sivussa, Belakin fyysisiä lahjoja voidaan tarvita kaukalossa.

Draftissa numerolla 37 varattu tsekki Karel Pilar allekirjoitti kaksivuotisen kahdensuunnan sopimuksen, joka on arvoltaan 800,000$, jonka lisäksi Pilar saa 500,000$ allekirjoitusbonuksen. Yhdessä Robert Reichelin kanssa Litvinovissa pelannut Pilar teki Tsekin pääsarjassa toisena vuotenaan pisteet 12+26=38 ja on tunnettu hyökkäävänä puolustajana. 190-senttinen ja 94-kiloinen Pilar omistaa NHL-raamit ja on yhtenä pelaajana hakemassa pelipaikkaa pakistosta. Harjoituspeleissä Pilar on näyttänyt sopeutuneensa pelin fyysiseen puoleen odotettua paremmin, mutta silti otteita leimaa pieni epävarmuus ja on mahdollista, että Pilar saa kutsun St. John`siin.

MUUT PUOLUSTAJAT

St.John`sin kapteeni #43 Nathan Dempsey on viihtynyt Maple Leafs-organisaatiossa jo vuodesta 1993. Varsinaisia NHL-pelejä on näinä kahdeksana vuotena kertynyt 45.
Kaberlen mahdollinen poissaolo avaa mahdollisuuden Dempseylle, jonka teholukema (+13) viime kaudelta oli positiivinen asia. Maalin ja yhdeksän syöttöä 25 pelissä saalistaneelle Dempseylle olisi tarjolla hyökkäävän puolustajan rooli, mutta hänen tähänastiset esityksensä harjoitusleirillä ovat olleet karvas pettymys.

#23 Petr Svoboda pelasi viime kauden harjoitusleirillä itsensä joukkueeseen samaan tapaan kuin Tomas Kaberle aikanaan. NHL-ammattilaisen arjen kovuus tuli kuitenkin nopeasti vastaan, ja hänen kohtalonaan oli istua alun jälkeen katsomossa. Pelejä kertyi 18, jonka jälkeen tuli kutsu farmijoukkueeseen hakemaan kokemusta. Farmissa alkua häiritsi tuntematon virus, joka alensi Svobodan yleiskuntoa niin, että Svoboda pyysi valmentaja Lou Crawfordilta lupaa olla pelaamatta. Silloin viruksesta tietämätön Lou Crawford veti omat johtopäätöksensä ja istutti Svobodan tilan parannettua miestä penkillä motivaation puuttesta johtuen. Svoboda omaa kyvyt NHL:ään, mutta kokemusta hän vielä joutuu hakemaan lisää farmista.

Ennen kahta viimeistä harjoituspeliä St.John`sin monivuotinen puolustaja D.J. Smith oli vielä mukana ympyröissä. Peruspuolustajan NHL-ura on jäänyt vain 11-otteluun, sillä jalkojen hitaus estää häntä vakiinnuttamasta lopullista pelipaikkaa parhaasta kiekkoliigasta. Neljän pelaamansa AHL-kauden aikana Smith on saanut kasaan 24 maalia, 97 pistettä ja 756 minuuttia jäähyjä.

Hyökkäys

Käsillä on joukkue, josta löytyy taitoa, kokemusta ja kovuutta hyvässä suhteessa. Kolmen ensimmäisen ketjun pelaajista jokainen on uransa jossain vaiheessa saavuttanut 20-maalin rajapyykin, joten maalinteko ei pitäisi olla ongelma. Sundinin johtamalta ykköseltä odotetaan tänä vuonna parempaa tulosta kuin viime kaudelta, jolloin Steve Thomas hukkasi tiuhaan tekopaikkoja ja Jonas Höglund pelasi ilman sydäntä. Tässä mielessä erinomaisen ensimmäisen askeleen omistava Renberg ei voi olla pettymys, kun mieleen muistuu viime kauden maajoukkuepelit Suomea vastaan.
Toivoa sopii, että Renbergin asenne on tarttuvaa.
Robert Reichelin ja Gary Robertsin yhdistämisen takana on miesten yhteinen tausta Calgarystä, jossa he muodostivat 90-luvun alkupuolella vaarallisen parivaljakon. Lisää ketjuun huipputaitava Alexander Mogilny, niin saadaan kolmikko, joka voi tehoissa saada aikaan suurempaa tuhoa kuin Sundinin johtama ykkönen.
Travis Greenin johtama kolmonen on Toronton fyysisin ja suoraviivaisin ketju. Greeniltä, Tuckerilta ja Corsonilta voi odottaa hurjan asenteen myötä kovia taklauksia ja tahdonvoimalla syntyviä maaleja. Välillä kolmosen tunnetaso purkautuu tulistumisena, jonka kohteeksi joutuvat niin pelaajat kuin tuomarit ja lopputuloksena on yleensä pariminuuttinen jäähyaitiossa. Nelosketjun sentteri Alyn McCauley korvaa Igor Korolevin menetyksen alivoimakentällisessä. Laidalla Nik Antropov ja Garry Valk tekevät hyvää työtä kulmauksissa.
Se mikä hyökkääjiltä ei ole Pat Quinnin aikakautena täysin toiminut, on koko joukkueen puolustaminen. Tämä osa-alue ei ole ollut viime vuosina lähelläkään parhaiden joukkueiden tasoa, kun osaa hyökkääjistä ei ole suuremmin kiinnostanut puolustuspään tehtävät. Nyt paperilla joukkueesta pitäisi löytyä enemmän puolustamisesta kiinnostuneita hyökkääjiä, mutta tähän astisissa harjoitusotteluissa ei ainakaan merkittävää parannusta ole löytynyt.

1.Höglund – Sundin – Renberg

Toronton kapteeni #13 Mats Sundin oli jälleen joukkueensa paras pistemies runkosarjassa tehoin 28+46=74. Hän onnistui hiljentämään kriitikot vahvalla playoffs-panoksellaan, jossa uutena asiana Sundin löysi kauan kaivattua fyysisyyttä yhtenä osana johtajuutta. Kahdella playoffs-kierroksella Sundin oli joukkueen tehokkain kuudella maalillaan ja seitsemällä syötöllään. Vahva playoffs-esitys palkittiin myöhemmin kesällä uutena kuuden vuoden ja 52,000 000$ sopimuksella.
Toiveena on nyt, että Sundin, Renberg ja Höglund löytävät toisensa paremmin alkavassa runkosarjassa, mitä Leafsin ykkösketju edellisellä kaudella.
Maple Leafsien-kapteenin ominaisuudessa Sundin voi valmistautua kovaan kritiikkiin, jos ei kapteenin tai Leafsin peli ensi kaudella kulje odotettuun malliin.

Uutena miehenä ykkösketjuun Ruotsista palannut Mikael Renberg astuu melko suuriin saappaisiin, sillä hänen tilallaan pelannut Steve Thomas oli Toronton fanien keskuudessa pidetty pelaaja. Renbergistä tuli aikoinaan tähti hänen pelatessaan Philadelphiassa yhdessä John LeClairin ja nyt Rangersiin siirtyneen Eric Lindrosin kanssa. Sen jälkeen hänen tähtensä on ollut lasku suunnassa ja edellisellä NHL-kaudellaan ‘99-‘00 Renberg sai aikaan vain kymmenen maalia 72:ssa pelissä. Nyt hänen avioliittosotkunsa entisen vaimonsa kanssa on sovittu ja Renberg yrittää elvyttää uraansa Mats Sundinin vierellä Toronton ykkösketjussa. Miehen arvostuksesta Ruotsissa kertoo hänen valinta ensimmäisten joukossa Salt Lake Cityyn matkaavaan Ruotsin olympiajoukkueeseen.

#14 Jonas Höglund on pelaaja, joka varmasti aloittaa kauden ristiriitaisin tuntein. Olihan Toronton johto valmis kauppamaan hänet Bostoniin kesällä, ja vain rikkoutunut faxi esti asian. Toisaalta kauden ‘99-’00 alussa hän suostui Leafsien tryout-sopimukseen ja onnistui pitkälti pelastamaan uransa NHL:ssä, tehden 52 maalia kahden täyden 82-ottelun kauden aikana. Nyt Höglund on vaiheessa, jossa maaliverkkojen on heiluttava heti kauden alussa, muutoin alkavat huhut Ontarion mediassa liikkua nopeasti. Ainakin kauden alussa on todennäköistä, että Pat Quinn kokoaa ykköskentäkseen ruotsalaistrion, jonka vasemmalla puolella viilettää Jonas Höglund.

2. Roberts – Reichel – Mogilny

Tsekin maajoukkue kapteeniin Robert Reicheliin luotetaan Torontossa. Aloitusspesialisti Yanic Perraultin jätettyä Leafsit, oletetaan Reichelin pystyvän tekemään tuhoja kakkoskentässä. Aikoinaan Calgaryssä pelatessaan Reichel sai aikaan hyvää jälkeä pelatessaan yhdessä nykyisen vaahteralehden Gary Robertsin kanssa. Harjoitusotteluissa Reichel on esittänyt vakuuttavia otteita, joten hänen johtamaltaan kakkoskentältä - laidoillaan Gary Roberts ja Alexander Mogilny, odotetaan tehoja.

#89 Alexander Mogilnyn odotetaan toistavan New Jerseyssä tykittämänsä pisteet 43+40=83. Se, toteutuuko Pat Quinnin toiveuni, jää nähtäväksi; tunnetaanhan Mogilny jonkinasteisena mielialapelaajana, etenkin kun taskussa on tuore neljän vuoden ja $22 miljoonan sopimus. Tähän asti pelatuissa harjoituspeleissä Mogilny on kuitenkin ollut yksi Leafsien parhaimmista – ellei jopa paras hyökkääjä, joten joukkueen sisäisen pistepörssin voitto ei enää ole viime vuosien tapaan varmasti Mats Sundinin heiniä. Mogilnyn sentterinä Devilseissä toiminut Scott Gomez vaihtuu samantyyliseen Robert Reicheliin, joten ainakaan sen takia tehojen ei pitäisi laskea paljoa. 396 maalia urallaan tehnyt Mogilny on kauden alkaessa vain neljän maalin päässä 400-kerhosta.

“Voit luulla olevasi aito ammattilainen, sitten tapaat Gary Robertsin ja ymmärrät millainen todellinen ammattilainen on.” - Jeff O`Neill, Carolina Hurricanes.
Loppukaudesta Höglundilta paikan Mats Sundinin rinnalta vienyt #7 Gary Roberts on elämänsä kunnossa, ja ainakin Torontossa toivotaan parannusta viime kauden 29 maaliin, jolla irtosi joukkueen parhaan maalintekijän titteli. Erittäin tunnollisena kesäharjoittelijana tunnettu Roberts on saanut kolme kiloa lisää massaa ja sanoo olevansa tänä vuonna vahvempi ja nopeampi kuin viime kaudella. Robertsin tietämys kuntoilusta on sen verran laaja, että osa joukkukavereista haluaa kesäisin harjoitella hänen kanssaan. Tänä kesänä Tie Domi, Dimitri Yushkevich, Bryan McCabe, Cory Cross, Dave Manson, Nik Antropov ja Curtis Joseph ovat harjoitelleet Robertsin johdolla.

3. Tucker – Green – Corson

#39 Travis Greenin hankkimista on ihmetelty Torontossa; onhan NHL-tasoisia senttereitä joukkueessa tarjolla Green mukaanlukien viidestä kuuteen kappaletta. Häntä ei tunneta maalinsylkijänä, eikä myöskään luunmurskaajana, mutta tuo joukkueeseen kokeneen pelaajan kahdensuunnan pelaamista ja asennetta. Greenin viime kausi ei ollut tehojen valossa mikään ihmeellinen (13+15=28) - tosin hänen aikansa kului pääasiassa Phoenixin jarrukentässä. Hyvänä kautena Green on potentiaalinen yli 20-maalin ja 50-pisteen mies. Kolmoskentässä Green yhdessä Tuckerin ja Corsonin kanssa on lupaus fyysisestä pelistä, jota Toronton yleisö rakastaa.

Pettymykseksi leimattu #27 Shayne Corson yrittää parantaa esitystään ‘00-’01 kauden vaatimattomasti menneestä runkosarjasta, jossa hän sai aikaan vain pisteet 8+18=26. Vuosi sitten Corsonin alkukautta varjosti tuntematon virustauti, joka piti hänet pitkään poissa Leafsin harjoituksista ja pudotti hänen pelipainoaan noin kahdeksan kiloa. Yhdessä Darcy Tuckerin ja Gary Robertsin kanssa hän muodosti ketjun, joka pysyi koossa melkein koko runkosarjan ja tunnettiin nimeltä ‘Bay Street Bullies’.

Pieni ja pippurinen suunsoittaja #16 Darcy Tucker omistaa kohtuullisen hyvät kädet ja kykenee tekemään yli 20 maalia kaudessa, joten viime kauden 16 maalia olivat häneltä keskinkertainen suoritus. Tucker, pohjimmiltaan sentteri, pystyy myös pelaamaan laitahyökkääjänä, joten ketjukavereiksi on muodostumassa Travis Green ja Shayne Corson, jonka sisaren kanssa Tucker on aviossa. Corsonin tapaan Tucker on ajoittain kuriton ja saattaa ottaa jäähyjä kostamisesta tai suunsoitosta.

4. Antropov – McCauley – Valk

Doug Gilmourin New Jersey Devils-paitaan saattaneessa kaupassa Toronton suuntaan matkannut #18 Alyn McCauley on kovan paikan edessä. Entisen kakkoskentän sentterin tie takaisin NHL:ään on Sheldon Sourayn taklauksen jäljiltä ollut kivikkoisempi kuin mies itse olisi halunnut, ja viime kausi kuluikin hyvin pitkälti farmissa. Kesällä solmittu vuoden mittainen, kahdensuunnan sopimus ei anna takeita paikasta, ja tiedossa on kova kamppailu nelosketjun aloittajana. McCauley on todennut itse tilanteen ja on luvannut ottavansa hyökkäyspäässä enemmän riskejä saadakseen aikaan kauan kaivattuja tehoja.

Neloskentällisessä pyyteetöntä työtä tekevä #10 Garry Valk aloittaa neljännen kauden Torontossa. Hyvät jalat omaava joukkuepelaaja tekee varmaa työtä alivoimalla ja on myös vahva laitakahinoissa. Ehkä siksi Valk on aina ollut pidetty mies Toronton pukukopissa. Lisäksi Valkin hinta-/laatusuhde on edullinen seuralle.
Waiver-draftin alla Valk jätettiin suojaamatta ja Valk oli yhdessä Nathan Dempseyn kanssa vahvimmat ehdokkaat seuran vaihdolle. Valkin lähtö ei tapahtunut waiverin kautta, mutta tämä kausi on mitä todennäköisimmin Valkin viimeinen Torontossa.

Vuoden 1998 Toronton ykkösvaraus #9 Nik Antropovin kautta varjostivat loukkaantumiset ja pelejä runkosarjassa kertyi vain 52. Tulokaskauden päättäneestä pahasta polvivammasta toipuminen jatkui käytännössä koko vuoden verran, joten nelosketjussa syntyneet tehot 6+11 eivät kerro koko totuutta. Nyt toivomuslistalla on ehjä kausi ja lupaus tehojen uudesta löytymisestä. Harjoitusleirillä McCauley on viemässä neloskentän sentterin ja Antropov vasemmanlaiturin paikan. Kesällä Antropov on harjoitellut Gary Robertsin ryhmässä ja on tiettävästi onnistunut kasvattamaan massaansa lähes sataan kiloon.

MUUT HYÖKKÄÄJÄT

Kauden ensimmäiset kahdeksan peliä Toronto joutuu tulemaan toimeen ilman raskaansarjalaista #28 Tie Domia tämän kärsiessä saamaansa pelikieltoaan viime playoffsien tapahtumasta, jonka kohteena oli Scott Niedermayer. Domin ohitettua kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykin hän on alkanut panostaa aiempaa enemmän kesäharjoitteluun. Hänen henkilökohtaiset valmentajat pitävät huolen, että ‘Albanian Assassin’ on kunnossa, kun pelikielto on kärsitty ja Domi pääsee takaisin tuttuun rooliinsa nelosketjuun. Harjoiteltuaan kesän Gary Robertsin kanssa Domi kertoo olevansa vahvempi kuin koskaan ennen.

St.John`sin parhaaksi tulokkaaksi viime kauden lopuksi valittu Jeff Farkas oli lähellä aloittaa tulevan kauden NHL:ssä. Farkasin pirteät otteet harjoituspeleissä konkretisoituivat pisteiden ja lukuisten laukausten muodossa, mikä tiesi Alexei Ponikarovskylle farmikutsua. Toiseksi viimeisissä pelaajaleikkauksissa Farkas kuitenkin omaksi epäonnekseen sai myös kutsun farmijoukkueeseen. Farkasin nopeus ja taidot ovat potentiaaliltaan huippuluokkaa, ainoa epäilys on pystyykö Farkas kestämään fyysistä peliä ja tasaisesti läpikäymään täyden NHL-kauden?

Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa syntynyt #22 Alexei Ponikarovsky kolkuttelee Air Canada Centren portteja. Viime kaudella 22 pelin verran NHL-kiekkoon tuttavuutta tehnyt isokokoinen laitahyökkääjä on tekemässä lopullista läpimurtoaan Toronton kokoonpanoon. Ponikarovsky omaa NHL-kaliiberin koon, luistelun ja taidot, ollen farmin yksi viime kauden positiivisimmista yllättäjistä, vaikkakin hänen AHL:n playoffs-esityksensä oli mitäänsanomattoman huono. Odotettavissa on ainakin muutama peli Leafsien nelosketjussa, mutta potentiaalia on tulevaisuudessa paljon parempaankin.

Vapaana agenttina farmijoukkue St.John`sin ykkössentteriksi hankittu Bob Wren on ollut positiivinen yllätys Pat Quinnille. Wren on tehnyt itselleen nimen kovana AHL-tason pistemiehenä, jonka koko (178cm/84kg) on ollut esteenä NHL-uralle. Harjoitusotteluissa esitetty ennakkoluulottomuus ja muutama näyttävä maali on jo pitänyt Wrenin mukana kuvioissa luultua kauemmin. Kun Quinn piakkoin tekee lopulliset pelaajaleikkaukset on Wren farmiin lähtevien pelaajien mukana, missä hän myös ensi kauden tulee ilman suurempia yllätyksiä viettämään.

Valmennus

Toimitusjohtaja: Pat Quinn (420 voittoa - 426 häviötä - 118 tasapeliä)

Päävalmentaja: Pat Quinn (484 voittoa - 374 häviötä - 127 tasapeliä)

Apuvalmentajat: Rick Ley, Keith Acton

Toronton historian 25. päävalmentaja Pat Quinn on tämän päivän NHL:ssä ainut päävalmentajan ja toimitusjohtajan kaksoisroolissa. Saapuessaan kesällä 1998 Quinn muutti joukkueen pelityylin luisteluun ja taitoon perustuvaksi ja johdatti joukkueen runkosarjassa uuteen seuran voitto-ennätykseen (45) ja playoffseihin kahden vuoden tauon jälkeen. Konferenssin finaaleissa tuli seinä vastaan ja Leafsit taipuivat Buffalolle 4-1.
Pian tippumisen jälkeen Toronton kaupungintalon edessä arviolta 5,000 ihmistä pormestarin johdolla osoittivat suosiotaan joukkueelle, joka selvitti kaksi joukkuetta tieltään playoffseissa. Leafsin presidentti Ken Dryden ilmoitti yleisölle, ettei joukkue palaa samalle paikalle ennenkuin heillä on mukanaan iso hopeinen palkinto.
Kaksi vuotta myöhemmin Maple Leafsit ovat hävinneet molemmilla kerroilla playoffseissa kovuudestaan tunnetulle New Jersey Devilsille. Ensimmäisellä kertaa Leafsit hävisivät kovuudessa, toisella kertaa taidossa. Kummallakin kertaa Quinn on yrittänyt ottaa oppia häviöistä ja tänä kesänä hän otti tappiosta viisastuneena tavoitteekseen vahvistaa joukkuetta taitavilla kahdensuunnan hyökkääjillä, jotka tuntevat puolustukselliset velvoitteet. Paksuja sikareja polttava Quinn nauttii joukkueen toimeenpanevan varapresidentin Ken Drydenin ja omistaja Steve Stavron luottamusta eikä valmentajan palli heilu kovin helpolla, vaikka yleisö ja media luovat painetta.

Kaudella 1995-1996 Vancouverin päävalmentajana toimineesta Rick Leystä tuli Leafsin toinen apulaisvalmentaja Pat Quinnin otettua kesällä 1998 ohjat käsiinsä.
Leyn vastuualueena on puolustajien peluutus ja kehittäminen, missä Ley on onnistunut erityisen hyvin. Omassa päässä Leafsin pakkeja on kehotettu olemaan ottamatta riskejä, joten puolustusalueelta kiekko pelataan useasti vain yli siniviivan, jos karvaajien paine on liian voimakas. Philadelphian kaltaiset paljon maalille ajavat joukkueet ovat olleet perinteisesti puolustukselle vaikea pala käsitellä, mutta Yushkevichin, McCaben, Crossin ja Bergin odotetaan hoitavan maalinedusta tilanteet paremmin tänä vuonna.

Alpo Suhosen paikan joukkueen toisena apulaisvalmentajana peri Keith Acton. Acton omaa Quinnin ja Leyn tapaan pelaajauran NHL:ssä ja hoitaa valmennuksessa erityisesti alivoimapeliä, jonka parantuminen viime kaudella katsotaan pitkälti olevan Actonin saavutus.

Erikoistilannepelaaminen

Ylivoima on osa-alue, missä joukkueella on viime vuodesta parannettavaa. Bryan Berardin loukkaantumisen jälkeen ei Torontossa ole ollut todellista siniviivapelotetta, vaikka Tomas Kaberle ja Bryan McCabe ovat tehneet parhaansa viivalla. Kaberlen nyt ollessa poissa enemmän puolustuspään kyvyistään tunnettu McCabe kantaa suurta roolia siniviivalla. Toronton parhaan puolustajan titteliä vielä kantava Dimitri Yushkevichin kohdalla kyvyt ovat vielä selvemmin kuin McCabella enemmän omassa päässä kuin ylivoimalla. Silti Yushkevich on ollut varma näky ylivoimalla vuodesta toiseen.

Ylivoima-aikaa saa myös Anders Eriksson, jonka viime kauden 14 pistettä ylivoimalla on vain kolme pistettä vähemmän kuin Kaberlen ja McCaben 17 pistettä. Ruotsalaisena pelaajana Erikssonista tulee vääjäämättä mieleen ajatus nähdä hänet kentällä yhtä aikaa hyökkäyksen ruotsalaistrion kanssa, varsinkin kun tiedetään Pat Quinnin erityishalu luoda tänä vuonna yhtenäisiä, hyvän keskenäisen kemian omaavia ketjukoostumuksia.
Uusi tulokas Karel Pilar oli Tsekin Extraliigan tehokkain puolustaja 38:lla pisteellään viime kaudella. Hyökkääväksi puolustajaksi mainostettu Pilar on harjoituspeleissä saanut jääaikaa ylivoimalla ja on Pat Quinnin villikortti ylivoimalle. Litvinovissa Pilar ja Robert Reichel ehtivät pelaamaan paljon yhdessä ylivoimalla ja onkin luultavaa, että Pilar - mikäli pelaa itsensä joukkueeseen, pelaa ylivoimaa samassa kentällisessä kuin Reichel.
Yksi mahdollisuus on laittaa kentälle neljä hyökkääjää, varsinkin kun Toronton hyökkäys on nyt paras vuosiin. Neljänneksi hyökkääjäksi vahvimmin voisi kuvitella Alexander Mogilnya.

Hyökkäystrio Höglund- Sundin- Renberg muodostanee ensimmäisen ylivoimaketjun, jossa Sundin pyörittää peliä, Renberg tekee maskia ja Höglund hakee vetopaikkaa. Takana McCabe ja Yushkevich säestävät viivalta.
Reichel laidoillaan Roberts ja Mogilny on varma kakkosylivoima. Roolitus kentässä noudattelee ykkösvaihtoehdon mallia eli Reichel pelaa kiekollisena pisteellä, Robertsin seisoessa maalin edessä ja Mogilnyn väijyessä one-timereita. Kakkosylivoiman viivalle ehdolla ovat Anders Eriksson, Karel Pilar, Nathan Dempsey, Petr Svoboda ja Aki Berg.

Alivoimapelaaminen on Pat Quinnin aikakauden aikana parantunut tasaisesti. Roolituksen myötä joukkueesta löytyvät selvät jäähyntappajat, jotka pitivät huolen siitä, että viime kaudella Toronton alivoima oli liigan 10. paras, kun edellisellä kaudella Leafsin alivoima oli vasta NHL:än 20. paras. Parannuksen isänä on pidetty ennen viime kauden alkua joukkueen toiseksi apuvalmentajaksi palkattua Keith Actonia. Eniten ja samalla joukkueen ainoat alivoimamaalit teki Gary Roberts kahdella maalillaan.
Hyökkääjistä varsinaisia alivoimaspesialistin statuksen omaavia ovat Darcy Tucker, Garry Valk ja Alyn McCauley. Muita alivoimalla enemmän ahertavia hyökkääjiä ovat Gary Roberts, Mats Sundin, Shayne Corson ja Mikael Renberg.
Puolustajista pelaavassa kuusikossa kaikki osallistuvat alivoimapelaamiseen, mutta Dimitri Yushkevich ja Bryan McCabe kantavat suurimman vastuun alivoimalla. Aki Bergin rooli kasvaa tulevalla kaudella ja alivoimalla Bergiä nähtäneen entistä enemmän yhdessä Cory Crossin parina.

Menestymismahdollisuudet

Itäisen konferenssin joukkueista vain Philadelphia, Boston ja Washington ovat kesän aikana vahvistaneet joukkueitaan sen verran merkittävästi, että Torontossa olisi syytä olla sen takia huolestuneita. Philadelphia ja New Jersey muodostavat
konferenssin vahvimman parivaljakon, jonka jälkeen tulevan tasaisen ryhmän kärkeen sijoittuu Toronto. Konferenssin kolmannesta sijasta kahdeksanteen ulottuu haarukka,
johon väliin Leafs sijoittunee. Kesällä saapuneet vahvistukset taannevat sen, että Toronto ei viime kauden tapaan ajaudu itäisessä konferenssissa niinkin alas kuin
seitsemänneksi. Ainoa kesän aikana ehkä heikentynyt osa-alue on puolustus; Danny Markovin siirryttyä Phoenixiin ja Tomas Kaberlen ollen ilman sopimusta. Tosin puolustuspää on materiaaliltaan aiempaa leveämpi, ja myös maalivahti Mikael Tellqvistin oletetaan pelaavan vähintään yhtä hyvin kuin Glenn Healy. TravisGreen, Robert Reichel, Mikael Renberg ja Alexander Mogilny tuovat mukanaan sen verran mukavasti taitoa, että ylivoiman pitäisi huomattavasti tehostua, vaikka Leafsien ikuisuusongelma - todellisen siniviivapyssyn puute ylivoimalla - jäi tältäkin kesältä ratkaisematta. Hiekkapaperiosastolla Toronto kauppasi pasifistilinjan Igor Korolevin, Yanic Perreaultin ja Sergei Berezinin ja kun joukkue on kauttaaltaan muutenkin melkoisen fyysinen, on Leafseja vaikea sillä osa- alueella voittaa. Maalissa Joseph ja hyökkäyksessä kolme maalintekoon pystyvää erilaista ketjua takanee Leafsien etenevän playoffseihin neljännen kerran peräkkäin.

Kaikki ainekset hyvään kauteen, mutta myös floppiin, ovat olemassa. Puolustus
on pieni kysymysmerkki, samoin kesän hankinnat jossain mielessä. Jos Quinn saa kolmikon Reichel, Renberg ja Mogilny pelaamaan toivotulla tavalla hätää ei ole. Viime kaudella joukkueen peliä häirinneet Eric Lindrosiin liittyvät huhut ovat nyt ohi, joten vastaavanlaista keskikauden taantumaa tänä vuonna tuskin koetaan.
Curtis Josephin sopimusneuvottelut eivät ole edenneet toivotulla tavalla ja uhkakuva Josephista ensi kesän vapaana agenttina luovat painetta. Sopimusneuvottelut Tomas Kaberlen kanssa eivät nekään ota edistyäkseen, vaikka monet Leafsien pelaajista ovat ääneen toivoneet ratkaisun löytymistä. Saa nähdä, onko sikariporras valmis vaarantamaan 23-vuotiaan taitavan tsekin kehityksen NHL:ssä, sillä Aki Berg on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa välivuoden jälkeen voi olla tulla takaisin NHL:ään.
Kauttaaltaan joukkue on melko iäkäs, joten voi epäillä syyllä joidenkin pelaajien syttymistä jokaiseen runkosarjan peliin.

Farmista koottua

St.John`sia hyvin valmentaneet Lou Crawford ja Kevin McClelland ovat tehneet jatkosopimukset. Uuden ‘Mile One Stadium’ - hallin myötä kovin odotuksin kauteen lähtevä St.John`s on vahvistunut muutamalla kovalla AHL - pelaajalla.
Cincinnatista saapui sentteri Bob Wren, Hamilton Bulldogsista laituri Paul Healey, Doug Doull Saint John Flamesista ja Springfield Falconsista Craig Mills.
Yksistään Wren ja Healey tuovat St.John`siin 59 maalia ja 138 pistettä viime kauden tehoissa mitattuna. Doug Doull ja Craig Mills ovat roolipelaajia ja tuovat lisänsä joukkueeseen. Vahvistusten myötä New Foundlandissa odotetaan menestystä ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun alun päivien.
Sydänoperaatiosta toipuneelle Luca Ceredalta ei odoteta suurempia; ovathan hänen kaksi viimeistä kauttaan menneet pilalle erinäisten ongelmien kanssa painiessa. Bob Wrenin ja Don MacLeanin takana Ceredalta saa rauhallisen ja hyvän mahdollisuuden aloittaa uransa vihdoin Pohjois-Amerikassa.
Harjoitusleirillä Pat Quinnilta erikoismaininnan saanut Frantisek Mrazek sai passituksen farmiin. Läksiäissanoina Quinn kiitteli Mrazekin päättäväisyyttä päästä pelissään toiselle tasolle. Tuleva vuosi tulee olemaan Mrazekille elintärkeä, sillä ensimmäinen ja toinen kausi St.John`sissa ovat tähän asti olleet suuria pettymyksiä.
Kauden '99-'00 harjoitusleirillä Mrazek loukkasi polvensa, ja vammasta toipuminen
kesti käytännössä koko kauden tsekin pelattua vain yhden ottelun. Viime kaudella Mrazek tasapainoili kolmos- ja neloskentän sekä katsomon välillä tehden 51 pelissä tehopisteet 4+9=13. Farmin harjoituspeleissä Mrazek on jatkanut hyviä otteitaan ja tarjolla on pelipaikka kahdessa ensimmäisessä ketjussa.

WHL-liigan parhaaksi puolustajaksi valittu Christian Chartier osoitti Toronton tulokasleirillä hyviä otteita, ja samat otteet ovat jatkuivat varsinaisella harjoitusleirillä, kunnes Pat Quinn odotetusti lähetti Chartierin farmiin valmistautumaan alkavaan kauteen. 183-senttinen ja 100-kiloinen Chartier on erittäin hyvä luistelija ja on luonnehdittu hyökkäävänä puolustajana.
Ukrainalaispuolustaja Dimitri Yakushin sai tarpeekseen kahdesta farmivuodesta ja on päättänyt jäädä Eurooppaan. Yakushinista povattiin aikoinaan Dimitri Yushkevichin manttelinperijää, mutta loukkaantumisten ja farmivalmentaja Lou Crawfordin kanssa vallinneiden erimielisyyksien takia viime kauden esitykset jäivät huonoiksi.
Kesän 1999 Toronton viides varaus Vaclav Zavoral ei saanut sopimustarjousta Torontosta. Kaksi viimeistä kautta OHL-liigan Sault Ste.Marie-joukkueessa viettänyt tsekki on kuitenkin tavattu St.John`sin leiriltä, joten voi olla, että hän tekee sopimuksen farmijoukkueen kanssa.
Toinen puolustuspelaaja, joka kiinnostaa valmentaja Lou Crawfordia, on Maxim Galanov, jonka olinpaikasta ei harjoitusleirin alkaessa ollut tietoa. Myöhemmin selvisi, ettei Galanov halua jatkaa Maple Leafs-organisaatiossa. Galanovin agentti Roman Popik oli tapahtumahetkellä WTC:ssä, mutta selvisi hengissä pois.
Ruotsin Elitserienin Djurgårdenista tullut Francois Bouchard oli harjoitusleirin musta hevonen, jota varatoimitusjohtaja Bill Watters kuvaili olevan huonoimmassakin tapauksessa tähtipuolustaja AHL:ssä. Hardy Nilssonin torpedotaktiikassa keskikenttää pelannut Bouchard tunnetaan hyvänä kiekollisena pakkina, jonka avut ovat hyökkäyspäässä ja ylivoimassa. Pisteitä Elitserienissä syntyi viime kaudella 10+11=21. Aivan heti Bouchard ei pääse näyttämään taitojaan, sillä hänen olkapäänsä meni sijoiltaan St.John`sin leirillä ja on arvioiden mukaan poissa kuukauden verran.

» Lähetä palautetta toimitukselle