Täyteen ahtautunut Tampereen Keskustori sai nauttia varsin tamperelaisesta artistitykityksestä, kun väkijoukkoa huudattivat muun muassa Mansesteri, Mikko Alatalo, Hietasen siskokset Iina ja Roosa yhdessä tenori-isänsä Pentin kanssa sekä videon välityksellä rokannut Popeda.

Reilun tunnin kestäneen musiikkipläjäyksen jälkeen lavalle astui itse mestarijoukkue. Tapparan esittelyistä vastasivat joukkueen huuliveikot, kun maalivahti Dominik Hrachovina ja puolustaja Aleksi Salonen nappasivat mikit kouriinsa johdattaen joukkueensa tunteella mukana nauttineen yleisön eteen.

Ykkösmaalivahti Hrachovina oli varsin otettu kirvesrintaisista faneista.

− En olisi uskonut, että täällä olisi näin paljon porukkaa. Isot kunnianosoitukset kaikille paikalle tulleille, vaikkei täällä ollut kovinkaan hieno sää, Hrachovina kiitteli.

Eikö se ole teidän ansiotanne, että yleisö on täällä?

− Totta kai, mutta he ovat auttaneet uskomalla meihin.

Nuori maalivahti kiisti olevansa mikään joukkueen seremoniamestari, ja korosti juhlista nauttimisen tärkeyttä.

− Jokainen nauttii omalla tavallaan: joku tykkää ottaa rauhallisemmin, joku taas rullata enemmän.

Muutamaa Tapparan pelaajaa juhliminen oli hieman naukkaissut, mutta Hrachovina uhkui intoa.

− Vähän väsyttää, vähän on nälkä silloin tällöin, mutta muuten on todella hyvä olla. Tästä taas mennään johonkin, hän avasi suunnitelmaa.

Saravo ja Kuusela nuorison matkassa

Tapparan konkariosastoon kuulunut ja uransa mestaruuteen päättänyt Pekka Saravo lausui varsin kliseisen, mestaruusjuhliin liittyvän faktan.

− Eihän tätä vielä oikein tajua, kuinka ison työn takana tämä mestaruus on ollut. Uskomaton fiilis on tietenkin, eikä tässä juhlahumussa kerkeä oikein mitään tarkemmin miettimäänkään.

Uransa kolmannen mestaruuden voittanut Saravo on tunnettu Tapparan kopissa tunnelmanluojana ja vitsiniekkana, mutta Hrachovinan tavoin hän kieltäytyi tituleeraamasta itseään tapahtumavastaavaksi.

Pieni optio Saravon juhlaisännyydelle kuitenkin jäi konkarin virnistelystä päätellen.

− Riippuu päivästä mutta katsotaan, millainen päivä tänään on tulossa, Saravo naurahti.

− Yritän pysytellä nuorempien mukana, ja yllättävän hyvin olen pysynytkin, pappaosaston mies kertoi.

Tapparan toinen kokeneen kaartin pelaaja Kristian Kuusela jakoi Saravon ajatusmaailman ja tavoitteen.

− Katson, mitä nuoremmat touhuavat. Minun ei tarvitse enää muuta kuin nauttia siitä, mitä olemme saavuttaneet. Jos muilla on hauskaa, niin kyllä minullakin on, Kuusela kertoi hymyillen.

KHL:n Amur Habarovskista Tampereelle loppukaudesta palannut Kuusela totesi Hrachovinan lavahaastattelussa, ettei olisi kuvitellut viime syksynä olevansa nyt tässä juhlimassa mestaruutta. Kanada-maljan saavuttaminen näytti olleen vaikean kauden pelanneen Kuuselan mieleen.

− Voittaminen on se, mikä ajaa eteenpäin. Yhtä hyvältä tämä tuntuu kuin viime vuonnakin, hän kertoi.

Haapala ei odottele kisakutsua

Iloisen mestaruusjoukkueen keskellä kulki yksi huppupäinen hahmo.

Henrik Haapalan kaksi mestaruushetkeä ovat keskenään eroavaiset. Viime vuonna lempääläläinen iski mestaruuden ratkaisseen maalin HIFK:n verkkoon, tämän kevään viimeisen ottelun ratkaisua loukkaantunut Haapala juhli itsekseen Tampereella. 

− Eihän se kivaa ole sivusta katsella, silminnähden vaisu Haapala kertoi tuntemuksistaan.

Hän kuitenkin piristyi pian, kun puhe kääntyi toritunnelmiin.

− Kiva on tulla tänne torille, kun näyttää olevan taas niin paljon porukkaa!

Omasta kunnostaan Haapala on vaitonainen. Silmäkulmaa koristaa useampi tikki ja vasen poski on mustelman peitossa, mutta tarkempia tietoja ei mieheltä ole saatavissa.

− Ihan ok. Ei tullut aivotärähdystä, ja vain pientä haavaa on, hän tyytyi kuvailemaan.

Runkosarjan pistepörssin voittanut ja sarjaa dominoinut Haapala lienee ollut loukkaantumiseensa asti varteenotettava ehdokas Leijonien MM-kisaryhmään. Haapala ei kuitenkaan antanut kisareissulleen kovinkaan suurta mahdollisuutta.

− Täytyisi katsoa millainen olo on, jos minut kisoihin haluttaisiin. Kyllä kauteni luultavasti oli tässä, mutta eivätköhän he siellä pärjää, hän totesi.

Tappara jatkoi matkaansa joukkueen jäsenten ja näiden perheiden yhteisen ruokailun kautta eteenpäin. Varsin oiva päätös pitkälle kiekkokaudelle.