Timo Lehkonen ja kotikisat 1985: "Tikkanen oli isompi stara kuin kaikki Kanadan ja USA:n pelaajat!"

MAAJOUKKUE, Muut Sarjat / Artikkeli
Lehkonen on saanut kokea menestystä myös valmentajana.
Kuva © Getty Images
Vuoden 1985 kotikisoissa Suomella oli etenkin jälkikäteen katsottuna erittäin nimekäs nippu. Turnauksen tähdistöön valittu Timo Lehkonen muistelee kyseistä leijonajoukkuetta ja sen tavoitteita hyvällä. Asenne vei useimmat pitkälle jääkiekkoilijoina.

Vuoden 1985 kotikisoissa Suomen ykkösmaalivahtina pelannut Timo Lehkonen muistelee 30 vuoden takaisia kisoja ylpeydellä. Kyseinen ryhmä oli menossa pitkälle − ja iso osa myös menestyi urallaan komeasti. Kovia tavoitteita ei pidetty piilossa.

− Olihan meillä siellä huippujätkiä menossa pitkälle. Kyllä meillä unelmoitiin. Tikkasen Esa oli isompi stara kuin kaikki Kanadan ja USA:n pelaajat!

Suomelta valittiin tähdistökentälliseen Lehkonen, Tikkanen ja Mikko Mäkelä. Esa Keskistä ei valittu tähdistöön, mutta Keskinen teki kisoissa peräti 20 (6+14) pistettä seitsemässä ottelussa ja voitti pistepörssin.

− "Tiki" meni pian perkele pelaamaan Stanley Cupia. Mäkelä ja Haanpään Ari lähtivät, samoin Iiro Järvi Quebec Nordiquesiin. Isokokoisia pelaajia oli, jotka pääsivät myös NHL:ään. Myllyksen Jarmo, huikean uran teki myös, kehuu Lehkonen.

Menestys lähensi NHL:ää ja Suomea

Vuonna -85 Suomella oli joukkueena jo mitaleita nuorten maailmanmestaruuskisoista, mutta kulta puuttui. Voitosta taistelu ja menestys pienensivät henkistä etäisyyttä NHL:ään.

− Se oli sitä aikaa, kun Suomi alkoi oikeasti taistella voitosta arvokisoissa. Pelaajia pääsi hiljalleen enemmän rapakon taakse.

Lehkonen itse varattiin NHL:ään edellisenä kesänä. Tie vei Chicago Blackhawksin leirille ja Kanadan junnusarjaan, Toronto Marlborosiin.

− Kun minä menin Chicagon leirille, siellä katsottiin vähän että "mitä helvettiä täällä teet?". Ei ollut hirveän tervetullut olo. Sitten suomalaiset alkoivat hiljalleen pärjätä myös NHL:ssä, Calgarystä tuli olympiahopeaa.

Vuonna 1986 kisoissa Lehkosen seurakaverina ollut Jyrki Lumme oli myös yksi tulevista suomalaisista menestyjistä.

− Lumme pelasi edellisenä vuonna Kooveessa ja sitten taas Ilveksessä. 1986 kisoihin ei Ilveksestä annettu edes luistimia mukaan, mutta pian sama kaveri veti Canadiensissa Larry Robinsonin pakkiparina, Lehkonen nauraa.

Esa Tikkanen meni nuorten kisoista vielä pitkälle.
Esa Tikkanen meni nuorten kisoista vielä pitkälle.
Kuva © Getty Images

Hampaankoloon jäivät eniten tasurit 

Vuoden 1985 kisat olivat lopputuloksen kannalta pettymys. Suomi jäi neljänneksi, vaikka se hävisi turnauksessa vain yhden ottelun. Tšekkoslovakiaa ja Kanadaa vastaan käydyt pelit jäivät harmittamaan.

− Olimme molemmissa pelin päällä, mutta ne päättyivät lopulta tasan. Kun olisimme edes toisen voittaneet, olisimme saanet mitalin.

Viimeiseen peliin Neuvostoliittoa vastaan Suomi lähti vielä mitali mielessä, sillä voitolla kaulaan sellainen olisi ripustettu.

− Haukkasimme vähän liian ison palan, kun lähdimme voittamaan peliä kolmella tai neljällä maalilla. Hävisimme sitten yhdellä.

Lehkonen arvelee, että yksinkertaisen sarjan sijasta pudotuspelit olisivat sopineet ennakkoluulottomalle porukalle paremmin.

− Mitali on kuitenkin mitali, ja se oli niin lähellä. Olimme mielestämme mestariainesta, ja sen takia se harmitti.

Liigan paras maalivahti

Vuoden 1984 varaustilaisuudessa Lehkosen varausnumero oli ollut 90 viidennellä kierroksella. Numero oli maalivahdille korkea etenkin jälkeenpäin tarkasteltuna. Edellä meni vain viisi maalivahtia − esimerkiksi Patrick Roy, Craig Billington ja Minnesota North Starsista sekä Kärpistä tuttu Daryl Reaugh.

Billington pelasi Suomen kisoissa kultaa voittaneen Kanadan ykkösvahtina. Muita tuttuja nimiä löytyi Pohjois-Amerikan reissulta. OHL-sarjassa joukkuekaverina oli sittemmin Kanadan maajoukkueessa ja NHL:ssä kovia ottelumääriä pelannut Sean Burke.

− Pirun kova sarja OHL oli. Blackhawksin leirillä tutuksi tuli myös nykyisin kommentaattorina tunnettu Darren Pang. Pelasin leirin lisäksi yhden harjoituspelin.

Blackhawks tarjosi sopimusta, mutta juuri kauden Pohjois-Amerikassa viettänyt Lehkonen valitsi SM-liigan.

− Voitin kyllä pelin, mutten halunnut jäädä. Olin vielä pikkupoika, ja tuli hieman koti-ikävä. Oli ainoastaan jääkiekko ja liian suppea sosiaalinen elämä. Ei harmita, vaikken yrittänyt.

Lehkonen ehti valmentajana myös HPK:n keulaan.
Lehkonen ehti valmentajana myös HPK:n keulaan.
Kuva © Jarno Hietanen

Kunniaa Suomessa, muttei aikuisten maajoukkueessa

Suomessa Lehkonen valittiin pelaajaurallaan kaksi kertaa SM-liigan parhaaksi maalivahdiksi. Maajoukkuekutsuja aikuisten tasolla ei kuitenkaan herunut.

− Se on pelaajaurallani asia, joka harmittaa. Pentti Matikaisella oli omat miehet. Canada Cupiin olisin mahtunut, mutta sain ennen turnausta salmonellan, enkä päässyt mukaan, Lehkonen miettii.

Nuorten maajoukkuepelit vuosina 1985-86 jättivät upeita muistoja. Vuodelta 1985 ei varsinaisesti uusia parhaita kavereita tullut, sillä useimmat pelaajista olivat entuudestaan tuttuja junnusarjoista ja nuorempien maajoukkueista.

− Tikkanen oli tuttu jo F-junnuista, ja ulkomaisiakin pelaajia tunsi ikävuosilta 16-20. Valeri Kamensky, Mihail Tatarinov...Kanadalla Wendel Clark, Stephane Richer, Adam Creighton...olivathan ne huikeita jätkiä.

Ura jatkuu jääkiekon parissa vielä tänäkin päivänä

Suomenmestaruuden, liigamitalien ja parhaan maalivahdin palkintojen päälle kova ura jatkui valmentajana.

− Kävin Kerhon aikoina kauppaopiston. Jotain myyntihommia ajattelin, mutta ajauduin valmennukseen. Tyytyväinen saa olla, että edelleen voin tehdä tätä työtä.

Lehkosen mielestä moni ei ymmärrä, kuinka stressaavaa valmentajan työ voi olla. Monessa ammatissa voisi päästä helpommalla siinä mielessä, että onnella ei ole niin suurta osuutta siihen, miten työt jatkuvat.

− Olen kyllä joskus ajatellut, että pitäisi joku oikea ammatti opiskella, Lehkonen nauraa viitaten paineisiin.

Olennaista on ollut hyvä tukiryhmä.

− Kaveripiiri ja läheiset ovat ratkaisevan tärkeitä joka lajissa.

"Nuorten MM-kisat ovat paremmat kuin aikuisten MM-kisat"

Lehkonen on nähnyt urallaan aikuisten ja nuorten MM-kisoja. Hän pitää nuorten kisoja kovimpina.

− Siellä ovat muutamaa pelaajaa vaille kaikki kovimmat nuoret pelaajat mukana, aikuisten MM-kisoissa ei. Aikuisten kisoissa joku Sveitsi-Saksa vetää 2000. Kun olin Hannu Aravirran apuvalmentajana, oli nuorten kisoissa Norja-pelissä 14 000 henkeä katsomossa. Se kertoo arvostuksesta.

Nuorten kisat ovat aina "pojille" huikea paikka testata paineensietokykyä.

− Pelaajat pääsevät oikeasti ison yleisön eteen. Koko nuorten kiekko on arvostukseltaan ihan eri tasolla Kanadassa. Kun olin Torontossa, 7000-8000 henkeä seurasi Edmonton Oilersin ja Wayne Gretzkyn treenejä. He katsoivat myös meidän pelejämme. Siellä osataan markkinoida se, Lehkonen miettii.

Suomessa Lehkonen toivoisi lisää panostusta Liigalta. Nuorten MM-kisoissa riittää katsojia, mutta Liigassa ei.

− Liigan pitäisi miettiä tätä markkinointia uusiksi ja nostaa nuorten SM-liigaa "freimille". Tämä on hyvä tuote! Nuorten SM-liigaa voisi pelata osittain vaikka turnausmuotoisena.

Tältä joululta Nuorten Leijonien valmentaja odottaa taas paljon. Aivan kuten vuonna 1985.

− Kaukalossa on huippujätkiä. Kotikisoissa on hyviä matseja ja tupa täynnä. Iso tapahtuma se on aina.

» Lähetä palautetta toimitukselle