Tilastoanalyysi: Kiekkoa päätyyn ja perään - "Tavoite oli pelata Ruotsin pakkien selustaan"

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Lauri Marjamäki kehui puolustajien pelirohkeutta.
Kuva © Sami Kemppainen
Leijonien valmennus painotti Ruotsi-ottelussa päätykiekkoja ja hyökkäysalueen hyökkäyspeliä. Kiekollinen pelaaminen koheni torstain Venäjä-ottelusta. Jatkoajan tilastoanalyysi tarkastelee yksityiskohtaisesti Leijonien pelaamista.

Tilastoanalyysissa pureudutaan Leijonien pelaamiseen siniviivojen kohdalla lauantain ottelussa Ruotsia vastaan. Analyysissa on laskettu, kuinka usein Leijonat ylitti tasaviisikoin hyökkäys- ja puolustussiniviivansa kiekon kanssa ja kuinka usein turvauduttiin siirtokiekkoihin. Myös siniviivojen ylityksien yhteydessä tapahtuneet kiekonmenetykset on laskettu.

Lauantai-ilta päättyi Suomen osalta voitokkaasti, kun Ruotsi kaatui 3−1. Suomen teema otteluun oli päätykiekot ja hyökkäysalueen peli. Leijonat jauhoi pitkiä hyökkäyksiä.

Torstaina teemana oli riistot ja vastaiskut. Silloin vyörytettiin nopeita suoria hyökkäyksiä.

Molemmissa otteluissa Suomi on onnistunut pelillisissä tavoitteissaan. Lauantaina peli pyöri vahvasti Ruotsin päädyssä. Lisäksi Suomi pystyi jatkamaan hyvää vastaiskupeliään ja iskemään suorista hyökkäyksistä kaksi maalia.

− Saatiin pitkiä hyökkäyksiä ja vaihdettua kiekon kanssa. Sitä me haluamme. Tänään oli tavoite pelata Ruotsin pakkien selustaan ja sitä kautta saada painetta. Saimme pari riistomaalia, Lauri Marjamäki valaisi Leijonien pelisuunnitelmaa.

Suomi toteutti lauantain pelisuunnitelmaa erityisen näkyvästi toisen erän lopulla, kun Ruotsi ei pystynyt millään katkaisemaan Suomen pitkää hyökkäystä. Peli pyöri useita minuutteja Ruotsin alueella.

Marjamäen mukaan Leijonilla oli tarvittavaa malttia hyökkäysalueen pelissä. Siksi se pyöri pääsääntöisesti mallikkaasti.

− Pystyimme kestämään ensimmäisen iskun ja pistämään kiekkoa kiertämään maalin taustalle. Välillä me vähän liian nopeasti pelasimme maalin eteen, mistä tulee aina vastaiskuja. Kun aloimme käyttämään siniviivaa, saimme sitä kautta momentumia itselle.

Suomi pelasi Ruotsia vastaan ison määrän päätykiekkoja, sillä hyökkäyssiniviiva ylitettiin 32 kertaa siirtokiekolla ja vain 18 kertaa kiekon kanssa. Kiekon kanssa hyökkäysalueelle mentiin yleensä vain, jos Ruotsin puolustus ei ollut täysin organisoitu.

Kuinka Suomi ylitti siniviivat? puolustussiniviiva hyökkäyssiniviiva
kiekon kanssa 36 kertaa (60%) 18 kertaa (31%)
siirtokiekko 17 kertaa (28%) 32 kertaa (55%)
kiekonmenetys 7 kertaa (12%) 8 kertaa (14%)

Vähemmän roiskimista

Torstain EHT-avauksessa Leijonat pelasi kummemmin miettimättä. Kiekolla mentiin voimakkaasti pystyyn, ja rytmittäminen oli harvinaisuus.

Ruotsia vastaan nähtiin jo kypsempää kiekollista suorittamista Leijonilta. Marjamäki ei pelin rytmittämistä nostanut erityisemmin esiin kuten ei tehnyt torstainakaan.

Hieman hän kuitenkin kiekollista peliä kommentoi.

− Hyökättiin hieman paremmin viisikkona. Pääsimme hyvillä vauhdeilla hyökkäysalueelle.

Suomen viisikko pysyi kasassa ja vauhdit säilyivät hyökkäysalueelle, mikä mahdollisti hyvän paineistamisen.

Siirtokiekkojen vähentynyt määrä oman siniviivan ylityksissä näkyy myös tilastoissa. Torstaina siirtokiekkoja mätettiin 28 kertaa, kun lauantaina niitä oli 17. Paineen alla ei päädytty välittömästi roiskimaan kiekkoa pois, vaan tähdättiin paineen purkamiseen kiekonliikuttelulla.

− Pidän meidän pakeista, he pelaavat rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, Marjamäki sanoi.

» Lähetä palautetta toimitukselle