Turun Palloseuran viime kausi oli tulosten valossa matkaa kahden ääripään välissä. Hyvät esitykset saivat lähes poikkeuksetta jatkokseen huonompia, eikä aaltoliikettä saatu missään vaiheessa kunnolla rauhoitettua. Lopulta TPS:n vuoristorata päättyi kuitenkin runkosarjan kymmenenteen sijaan, joka oli seuran vähimmäistavoite.
Kausi 2012-2013 on Pekka Virran toinen turkulaisten peräsimessä. Lähtökohdat uuteen vuoteen miellyttävät päävalmentajaa.
– Viime kausi oli muutosta muutoksen perään. Nyt ollaan kaikki tuttuja keskenämme ja uudet pelaajat on saletisti skoutattu, eli tiedetään tarkalleen mitä heistä saadaan. Meillä ei ole yhtään arpaa tuolla kopissa. Tilanne on nyt aivan toinen, Virta kertoo.
TPS:n viime kaudesta jäi mieleen tuloksellisen kaksijakoisuuden lisäksi myös se, että peräti kahdeksan omaa junioria teki debyyttinsä TPS-paidassa kauden mittaan. Sisäänajoa on tarkoitus jatkaa myös tällä kaudella.
– Halusimme antaa mahdollisuus debyyttiin, katsoa miten he reagoivat siihen ja samalla antaa viesti, että ovi edustusjoukkueeseen on auki, Virta linjaa.
Liigan kovin maalivahtikaksikko?
Maalivahtipeliä on totuttu pitämään TPS:n vahvuutena, vaikka muilla osa-alueilla ongelmia olisikin. Mennyt kausi teki poikkeuksen, kun parivaljakko Marek Schwarz – Aleksis Ahlqvist onnistui torjumaan lähinnä yksittäisiä hyviä otteluita. Vasta loppukaudesta lainalle hankittu oma kasvatti Joni Ortio onnistui pitämään tasoaan yllä kelvollisesti, mutta TPS ei lopulta saanut hänestäkään kaipaamaansa takuuvarmaa peräpään lukkoa.
Alkavalla kaudella TPS nojaa jälleen perinteisiinsä, sillä maalivahtipeli on todennäköisesti joukkueen suurin vahvuus. TPS nappasi markkinoilta liigakaukaloiden nimekkäimmän maalivahtitandemin, kun se julkisti kahden paluumuuttajan sopimukset.
Toukokuisessa tiedotustilaisuudessaan TPS vahvisti Atte Engren paluun maalivahtivalmentaja Urpo Ylösen oppiin. Pari viikkoa sitten putosi vielä suurempi pommi, kun kymmenen vuotta NHL:ssä viettänyt Antero Niittymäki päätti tehdä sopimuksen kasvattajaseuransa kanssa. Vaikka TPS:n maalivahtiosasto ei nimien puolesta kalpene kellekään, niin pieniä kysymysmerkkejä on kuitenkin ilmassa.
Engrenin pelit rapakon takana jäivät suhteellisen vähiin, eikä Turussa vietetty edelliskausikaan mitään erityistä riemumarssia ollut etenkään alkukauden osalta, joskin silloin TPS:n toiminnassa mikään ei tuntunut onnistuvan. Harjoituspeleissä Engren on esiintynyt varmasti, mutta hänen vireensä runkosarjan alussa on kuitenkin vielä pieni arvoitus.
Niittymäen tapauksessa katse kääntyy valitettavan surulliseen lähihistoriaan loukkaantumisten saralla. Kovia kokenut vahti harkitsi kesällä jo uransa lopettamistakin, mutta lopulta ajatus kotiinpaluusta vei voiton.
Kysymysmerkeistä huolimatta päävalmentaja Virralla on vankkumaton luotto veskarikaksikkoonsa.
– Heidän paluunsa on meille iso asia. Vaikka välillä tulisikin huonompi peli, niin maalivahteihin homma ei tule kaatumaan. Kyllä tämä helpottaa valmentajan yöunia, Virta tokaisee.
Alakerrassa tarjolla vastuuta
Pulustajakalusto on sen sijaan ottanut pientä takapakkia. Lähtijöitä ei ollut pitkäaikaispotilaita ja loppukauden täydennysmieheksi tullutta Pasi Hirvosta lukuun ottamatta kuin kaksi, mutta toinen heistä sitäkin merkittävämpi.
Tomas Mojzis oli TPS:n kiistaton ykköspuolustaja ja tärkein kenttäpelaaja kapteeni Ville Vahalahden ohella. Kesken kauden hankittu Mario Scalzo aloitti melko lupaavasti, mutta oli uhkarohkean pelityylinsä myötä välillä enemmän haitaksi kuin hyödyksi joukkueelleen.
Kesän mittaan puolustuksen aukkoja paikaamaan saapuivat HIFK:sta tuttu Hannu Pikkarainen sekä AHL:n Grand Rapidsista hankittu Travis Ehrhardt. Pikkarainen on tunnettu nimenomaan hyökkäyspään avuistaan ja Ehrhardt puolestaan on profiililtaan enemmänkin puolustava pakki, joka pystyy myös avaamaan peliä. Näin olleen pelaajatyypit periaatteessa vastaavat pois lähteneitä, mutta Mojzisin kokemusta ja huippuluokan pelaamista molempiin suuntiin on hankala paikata yksi yhteen Ehrhardtin ollessa muutenkin vielä melko kirjoittamaton kortti ammattilaiskentillä.
Mikäli Pikkarainen sopeutuu nopeasti ja pelaa tasollaan, niin hän pystynee paikkaamaan Mojziksen mukana lähteneitä hyökkäyspään tehoja etenkin ylivoimalla, saaden hyvää taustatukea nuorelta Rasmus Ristolaiselta, joka on harjoituspeleissä esiintynyt lupaavasti.
Puolustuksen asiaa ei auta myöskään se, että TPS:n ainoa pitkäaikaispotilas tällä hetkellä on Markus Palmroth, joka osoittautui viime kaudella kelpo oman pään luudaksi, vaikka hänen käyränsä olikin hieman laskeva kauden loppua kohden.
Tilanne tarjoaa muille mahdollisuuden nousta esiin. Varakapteeniksi nousseella Veli-Matti Vittasmäellä olisi nyt paikka ottaa askel eteenpäin ja sen myötä suorittaa tasaisemmin, kuten myös Timo Seppäsellä, jonka ura on ajoittaisia välähdyksiä lukuun ottamatta polkenut paikallaan jo useamman kauden ajan.
Julkisuuteen ei ole kerrottu, onko TPS:n pelaajabudjetti nyt viimeistä senttiä myöten käytetty. Ei kuitenkaan olisi yllätys, mikäli TPS vielä pakkikaupoille kauden mittaan lähtisi, etenkin jos Palmrothin poissaolo pitkittyy. Tällä hetkellä joukkueeseen ei kuitenkaan enää etsitä uusia pelaajia.
Roolitus kunnossa
Pitkäaikaiset ulkomaalaisvahvistukset Michal Birner, Tomas Plihal sekä loppukaudesta lainalla ollut Juraj Mikus vaihtoivat maisemaa, mutta myös tulopuolella on kärkiosaamista, kun Tero Koskiranta, Corey Locke ja viimeisimpänä lisäyksenä Brian Willsie saapuivat Turkuun. Kun Vahalahti ja uransa parhaat tehot viime kaudella iskenyt Marko Anttila jatkavat joukkueessa, niin kärkiketjuilta on odotettavissa tehoja. Alemmista ketjuista puolestaan löytyy alivoimapelin osaavia duunareita sekä eteenpäin pyrkiviä nuoria pelaajia.
Roolit ovat siis selvät, mutta pelaajarinki ei ole erityisen syvä. TPS:n tapauksessa on kuitenkin syytä muistaa myös realiteetit.
– Kaikki täytyy suhteuttaa siihen, että mistä me oikein lähdetään. Ei meillä ole varaa samanlaisiin joukkueisiin kuin täällä oli joskus 90-luvulla, kun oli miehiä vielä Kiekko-67:nkin tarpeiksi asti, eikä sellaista haetakaan. Tämä vastaa sitä mitä sovittiin, kun olen tänne tullessa nimeä sopimukseen laittanut. Mielestäni tämä on hyvä sapluuna, jos pelaajat vain pysyvät terveinä, Virta näkee.
Potentiaalia haastajaksi
Pakkikalusto herättää ennakkoon eniten kysymyksiä, etenkin kun TPS:n kiekkokontrolliin perustuva pelitapa vaatii heiltä paljon. Hyökkäyspelissä puolustajien tulee pystyä avaamaan peliä ja tekemään oikeita ratkaisuja myös silloin, kun vastustaja karvaa syvältä. Pakkiparien yhteispeli ja syöttöjen laatu ovat avainasemassa.
Vaikka uusien miesten harteille onkin ladattu paljon, niin myös viime kaudesta jatkavien puolustajien tulee pystyä nostamaan tasoaan molempiin suuntiin pelatessa. Monessa ottelussa TPS:n turmioksi kävivät oman pään alokasmaiset virheet ja "mustat hetket", joiden aikana vastustaja rankaisi useammalla maalilla nopeaan tahtiin.
Vaikka hyökkäyksessä asiat ovatkin ennakkoon paremmalla tolalla, niin selvää on se, että pienellä ringillä operoiva TPS ei kestä avainpelaajien loukkaantumisia. Hyökkäyspäähän hankituilla pelaajilla on menneiden kausien perusteella kykyä takoa pisteitä, mutta sopeutuminen uuteen ympäristöön ja ulkomaalaisten tapauksessa myös toisenlaiseen pelaamiseen, ei suinkaan ole itsestäänselvyys.
Yhtä lailla tärkeää on myös kauden alku. Onnistumiset heti alussa antaisivat joukkueelle aimo annoksen itseluottamusta, jonka päälle rakentaa ehjää kautta. Palloseura ei kuitenkaan lähde ehdoin tahdoin tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan kauden tavoitteet ovat viime vuosien tapaan maltilliset.
– Minimitavoite on, että kympin sakkiin pitää päästä ja taloudellisesti haetaan plussatulosta, mutta ei meitä ole kukaan kieltänyt paremminkaan menestymästä, Virta toteaa.
Kaiken osuessa kohdalleen joukkueesta löytyy tarpeeksi taitoa minkä tahansa joukkueen haastamiseen. Kuinka kova haastaja TPS lopulta on, sen näyttävät seuraavat kuukaudet. Viime kauden vuoristoradan välttämiseen sillä kuitenkin on kaikki mahdollisuudet.