NHL:stä tippuneita yhdysvaltalaisia löytyy riittävästi, mutta vain varmasti halukkaat otetaan mukaan kisajoukkueeseen. Siitä pitävät huolen joukkueen managerina toimiva Atlanta Thrashersissa vastaavaa hommaa hoitava Don Waddell ja viime kisojen tapaan valmentava Lou Vairo.
USA:n kiekkohistorian kirkkaimpia saavutuksia ovat Olympia-kulta 1980 Neuvostoliiton nenän edestä sekä vuoden 1996 World Cup -voitto. Vuoden 1996 jälkeen USA:n ei ole saavuttanut varsinaista menestystä kansainvälisillä kentillä. Vuonna 1998 olympialaiset menivät USA:n
joukkueenta päin penkinalle. MM-kisat sujuivat vielä huonommin ja USA joutui karsimaan paikastaan. Sen jälkeen sijoitus on ollut viiden-seitsemän paikkeilla. Pietarin kisoissa USA esitty ajoittain erittäin hyviä oteita. Joukkue yrittääkin varmasti jatkaa siitä mihin jäi viimeksi.
Esche vai DiPietro?
USA:n maalin suulta löytyy mielenkiintoisia pelaajia.
Mike Milburyn nuori huippulupaus, viime kesän draftin
ykkösvaraus Rick DiPietro ja viime MM-kisoissa hyvin pelannut Phoenixin Robert Esche taistelevat ykkösvahdin paikasta. New York Islandersissa pelaava DiPietro on tunnettu todellisena "kolmantena polustajana". Hänen mailapelinsä on todella aktiivista. Kolmosvahdin paikaa ottanee Ryan Miller Michigan State Universitystä.
Toista vuottaa opiskeleva Miller valittiin päättyneellä kaudella yliopistosarjojen parhaaksi pelaajaksi, Hobey Baker Awardin voittajaksi.
Monipuolinen puolustus
Puolustukseen palaavat edellisestä joukkueestä Bostonin
kaappi Hal Gill sekä Calgaryn ja Montrealin veteraanit
Phil Housley ja Eric Weinrich. Hyvät kisat Pietarissa pelannut Housley on kiekollisen pelin johtohahmo, Gill puolestaan hoitaa omanpään pelin. Kokenut Weinrich oli kuluneella kaudella Montrealin puolustuksen tukipilareita. Muista nimistä mielenkkintoisin on Carolinan nuori David Tanabe, joka pystyy hyvään kiekolliseen peliin. Muita pakkeja ovat Floridan kovaa ampuva Brett Hedican, Columbuksen Deron Quint ja Nashvillen hyökkäävä puolustaja Mark Eaton.
Tehot kortilla?
USA:n hyökkäyksestäkin löyty alhaisen varausnumeron pelaajia. Nashville varasi sentteri David Legwandin vuoden 1998 varaustilaisuuden toisena pelaajana. Islandersin sentteri Tim Connoly varattiin puolestaan vuoden 1999 draftissa viidentenä. He ovatkin USA:n parhaiten peliätekevät hyökkääjät. Nuorelta Mark Parrishilta odotetaan varmasti maaleja. Jeff Halpernin pitäisi
pystyä hyviin suorituksiin kaukalon molemmissa päissä.
Jim Campbell, Darby Hendrickson, Doug Brown, Craig Darby, Derek Plante, Mike Knuble ja Landon Wilson pelaavat kaikki NHL:ssä kolmos-nelosketjun rikkovissa rooleissa. New Jerseyn varaama Boston Collegen pienenpieni mutta nopea Brian Gionta saataa nosta yllättävän isoon rooliin. Legwand, Hendricksson, Halpern, Gionta, Plante pelasivat kaikki myös edellisissä kisoissa.
Tarkkaa peliä tiedossa
USA:n joukkuetta katsoessa voi päätellä helposti, että joukkueen ei kannata lähteä mukaan yltiöpäiseen hyökkäämiseen. Hyökkääjät ovat tottuneet pelaamaan puolustus ensisijaisena tavoiteena. Puolustuksesta löytyy muutama vaarallinen pelaaja ylivoimaan, lähinnä Housley ja Tanabe. Maalivahtipelin onnituminen olisi tärkeää USA:lle. Vielä ei ole tietoa siitä kumpi maalivahdeista saa suuremman roolin. Se selvinnee alkusarjan
aikana. Jos USA saa pelinsä hyvään turnauskuntoon se saattaa yltää jopa semifinaaleihin. Se edellyttää joukkueelta hyvää suoritusta nimenomaan joukkueena. Ryhmästä ei löydy yksittäisiä pelaajia, jotka ratkaisisivat pelejä yksinään.
