Tapparan syksy 2000

LIIGA / Artikkeli
Tampereen Tapparan lähtökohdat vuosituhannen ensimmäiseen SM-liigakauteen eivät olleet parhaat mahdolliset. Kevään 2000 playoff-pettymys (Putoaminen HIFK:lle ensimmäisellä kierroksella) oli jättänyt jälkensä pelaajamateriaaliin, eikä Tapparan yleisesti uskottu pystyvän syyskierroksilla samanlaiseen lennokkaaseen menoon kuin vuotta aiemmin.

Valmentajaduo Jukka Rautakorpi-Kari Makkonen sai eteensä työlään savotan, sillä vaihtuvuus pelaajistossa oli melkoinen. Viidestä loistavasti pelanneesta ulkomaalaisvahvistuksesta neljä vaihtoi kauden jälkeen maisemia, eikä maalivahti Jason Muzzattin, Per Löfströmin, Josef Boumediennen ja Roman Meluzinin jättämä aukko ollut pieni paikattava. Kun lisäksi puolustuspäästä lähtivät niin Pasi Petriläinen kuin Ari Vallinkin, ja hyökkäysarsenaali menetti Tapparassa satoja otteluita pelanneet Arto Kulmalan ja Valeri Krykovin, voidaan lähtijöiden listaa pitää merkittävänä - ja myös erittäin vaikeasti paikattavana.

Pelaajahankinnat aiheuttavat ihmetystä

Pian Tappara julkisti uusia pelaajahankintojaan lähteneiltä vapautuneiden pelipaikkojen täyttäjiksi. Jypistä tulleiden Marko Ojasen ja Mikko Luoman sopimukset herättivät ihmetystä kannattajien keskuudessa. Keskustelupalstat kävivät kuumina, ja Rautakorpea arvosteltiin suoraan jyväskyläläispelaajien suosimisesta - olihan hän valmentanut Jyväskylässä useamman kauden ajan 90-luvun alkupuolella.

Myös Jussi Markkasen paluu maalivahtiosastolle neljän Saipassa viettämänsä kauden jälkeen oli pienoinen yllätys. Markkasen tiedettiin kuitenkin kehittyneen sitten viime visiitin aina maajoukkueen portteja kolkuttelemaan, joten hänet otettiin kannattajienkin keskuudessa avosylin vastaan. Kolmen vuoden sopimus todisti Markkasen todella haluavan pelata Tapparassa, eikä käyttävän pestiään vain ponnahduslautana suurempia joukkueita silmällä pitäen. Maalivahtiosastolle saatiin pitkän sopimuksen myötä jatkuvuutta, jonka varaan oli hyvä lähteä rakentamaan tulevaisuuden joukkuetta.

Muita tulijoita olivat Arto Kuki, Timo Hakanen ja Kevin Mitchell. Nuori jenkkipakki sai kuitenkin lähteä jo ensimmäisten harjoitusotteluiden jälkeen takaisin Yhdysvaltoihin, miehen valmiudet puolustuspelaamisessa eivät olleet lähelläkään sitä mitä SM-liigassa pelaajalta vaaditaan. Nopeasti saatiin kuitenkin ruotuun uusi nimi, 33-vuotias kanadalainen Alain Côté, joka vakuutti valmennusjohdon heti varmoilla esityksillään Tampere Cupissa.

Kun vielä viikkoa ennen liigan alkua julkistettiin maailmanmestari Tero Lehterän liittyminen mukaan joukkueeseen, alkoi paljon muutoksia kokenutt Tappara-paketti olla kasassa ennätyspitkää (56 ottelua+pudotuspelit) liigakautta 2000-2001 varten.

Kausi tuloksellisesti hyvin käyntiin

Keskinkertaisten harjoitusottelurupeaman jälkeen ensimmäiset liigaottelut sujuivat Tapparalta tehokkaastii. Avausottelussa kaatui heti paikallisvihulainen Ilves, ja pistepussi karttui tiiviiseen tahtiin myös seuraavissa otteluissa. Voitoista ja sarjassa neljännelle sijalle noususta huolimatta Tapparan pelilliset esitykset eivät missään vaiheessa erityisesti säväyttäneet, vaan homma tuntui olevan melkoista puurtamista voitoista huolimatta. kun Tappara alkusyksystä voitti, se voitti niukasti maalin tai kahden marginaalilla. Vastapainoksi muutaman kerran hävittiin erittäin suurinumeroisesti, mm. Bluesille Espoossa 6-0 sekä TPS:lle Turussa 8-2.

Yksittäisistä pelaajista Aleksander Barkovin tehojen perään ehdittiin kuuluttaa monet kerrat alkusyksystä. Sasha oli menettänyt rinnaltaan tsekkitaituri Roman Meluzinin, eikä samanlaista telepaattista yhteyttä löytynyt Tero Lehterän tai Jani Hassisen kanssa. Pitkästä aikaa kunnolla myös kesäkauden harjoittelemaan päässyt venäläissentteri oli ilmeisesti harjoitusrupeaman jälkeen pahasti tukossa, sillä ensimmäisen maalinsa hän kynäili vasta kauden 16. ottelussa.

Ykkösketjun vasen laitahyökkääjä Timo Vertala jatkoi mahtavaa maalitehtailuaan, ja Jussi Tarvainen otti itselleen kultaisen kypärän joukkueen parhaana pistemiehenä. Maestro Janne Ojanen jatkoi namupalojen jakelemista laitamiehilleen, mutta muuten Jannekin näytti olevan läpi syksyn pahasti tukossa.

Turun katastrofin jälkeen kulkee

Lokakuun viimeisenä päivänä Tappara matkasi Turkuun TPS:n vieraaksi. Alla oli neljän ottelun tappioton putki, mutta tiistai ei ollut Tapparan. Turkulaiset latoivat alle kahdessa minuutissa kiekon kolmesti Jussi Markkasen selän taakse, ja ottivat lopulta helpon voiton luvuin 8-2. Kotimatkalla käydyt palaverit sekä perusasioiden perusteellinen läpikäyminen harjoituksissa toivat tulosta, ja kaksi päivää myöhemmin JYP kaatui Jyväskylässä 1-0. Tämän jälkeen Tapparan tilille on tullut vain kolme tappiota, ehkä murskatappiosta oli tällä kertaa myös jotain hyötyä?

Joulun lähestyessä Tappara tiivisti peliään ja kentällä alettiin nähdä ajoittain sitä kovaa ja lennokasta Tapparaa johon viime kauden runkosarjan aikana totuttiin. Erona vuoden takaiseen joukkue oli nyt paljon tasaisempi yhdistelmä, eikä maalintekokaan ollut enää kokonaan ykkös- ja kakkosketjun varassa.

Loppusyksystä pelaajistosta kohosi esiin lukuisia positiivisia yllätyksiä. Kun Tero Lehterä ei saanut maalihanojaan millään auki kahdessa ensimmäisessä ketjussa, siirsi Jukka Rautakorpi miehen kolmosketjun sentteriksi puolustavampaan rooliin. Lehterä otti paikan nöyrästi vastaan, ja hoiti leiviskänsä kuin vanha tekijä. Laidoilleen hän sai nuoret kiiturit Jaakko Uhlbäckin ja Johannes Alasen, ja ketju alkoi heiluttaa aika ajoin myös vastustajan verkkoja tiiviin puolustuspelaamisen ohella.

Maalivahtivalmentajalegenda Jaakko Sirenin ja Jussi Markkasen yhteistyö alkoi loppusyksystä kantaa hedelmää. Kiekot liimautuivat varmasti Markkasen suojuksiin, eikä kakkosmaalivahti Timo Järvinen saanut juurikaan pelivastuuta. Puolustuspää tiivistyi Markkasen ohella myös puolustajien parantuneiden otteiden ansiosta. Alain Côté toi nuoreen pakkikalustoon rauhallista varmuutta, ja viime kaudella vasta vakiokoonpanopaikan napannut Tuukka Mäntylä nousi ehkäpä koko puolustuksen parhaaksi pelaajaksi. Tälle kaudelle liigarinkiin nostettu Pekka Saravo sai myöskin taisteltua itselleen pelipaikan, ja kehittyikin syksyn aikana huimin harppauksin.

Myös kannattajien hampaisiin joutuneet Jyväskylän avut Mikko Luoma ja Marko Ojanen tukkivat kriitikoiden suut. Luoma on vahva peruspuolustaja, ja omaa tulivoimaisen lyöntilaukauksen. Marko Ojanen on pelannut mainion syksyn Barkovin rinnalla, kruununa esityksille voidaan pitää hattutemppua Ilveksen verkkoon kauden kolmannessa paikallispelissä.

Kokonaisuutena Tapparan syyskausi oli onnistunut. Sarjan neljänneltä sijalta on hyvä lähteä keväällä varmistelemaan pudotuspelipaikkaa ja valmistautumaan kevättä kohden, kun ei koko ajan tarvitse veitsi kurkulla tarkkailla muiden joukkueiden tekemisiä. Kun paketti vielä pelien edetessä hitsautuu yhä paremmin yhteen, voidaan Tapparan keväästä odottaa vähintään yhtä mieluisaa yllätystä kuin syksystäkin.

» Lähetä palautetta toimitukselle