BOS - STL 2.00
NYI - NJD 2.00
NYR - CHI 2.00
TBL - TOR 2.30
NSH - WPG 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - LAK 3.30

Tapparan pelaajien kausitodistukset 2006−07

LIIGA / Artikkeli
Rauli Urama selvisi ensimmäisestä Tappara-kaudestaan hyvin ja samoin selvisivät useimmat pelaajista. Jatkoajan toimitus antoi kirvesrinnoille arvosanat päättyneestä kaudesta.

Vaikka Tapparan kausi 2006−07 päättyi katkerasti puolivälieriin, kokonaisuudessaan tamperelaisjoukkueen kausi sujui odotettua paremmin. Puntaroidessaan Tappara-pelaajien menneen kauden suorituksia Jatkoajan toimitus huomioi kuhunkin pelaajaan kohdistuneet ennakko-odotukset. Vain harvat jäivät odotustason alle.

Maalivahdit

Mika Lehto (23 ottelua; 2,46 päästettyä maalia per ottelu; torjuntaprosentti 90,97)

Kun edessä ei enää ollut raudanlujaa puolustusta, Lehdon haavoittuvaisuus tuli pahemmin esiin kuin vuosikausiin. Perustaso oli alle odotusten ja sysimustia iltojakin sattui.

Tommi Nikkilä (36; 2,01; 92,99)

Viime kaudella Nikkilä oli vielä JYPin kakkosmaalivahti, nyt hän kaappasi Tapparassa ykkösvahdin paikan. Ei ollut pudotuspeleissä parhaimmillaan, mutta joukkueen epäonnistumiseen oli enemmän syytä kenttäpelissä kuin tolppien välissä. Ensi kaudella Tappara jatkaa samalla veskarikaksikolla, ja näillä näytöillä Nikkilä aloittaa ykkösenä.

Puolustajat

Burke Henry, (52 ottelua, 1 maali + 3 syöttöä =4 pistettä, plusmiinus-saldo -2, 151 rangaistusminuuttia)

Tapparan ulkomaalaisnelikosta profiililtaan matalin, mutta oli omassa roolissaan erittäin hyvä. Pudotuspeleissä muut kirvesrintojen vierastyöläiset alisuorittivat pahasti, kun taas Henry piti tasonsa. Tulevaisuus auki, olisi käyttökelpoinen runkopuolustaja myös jatkossa.

Marko Kauppinen, (56, 12+14=26, +6, 76)

Kahden ylimmän puolustajaparin ainoa välimallin mies: hyvä puolustus- ja hyökkäyspäässä, muttei kummassakaan loistava. Teki kuitenkin yhden kauden piste-ennätyksensä keräämällä mukavat 26 tehomerkintää.

Ville Mäntymaa, (56, 0+2=2, -8, 30)

Kehitys on jäänyt polkemaan paikalleen, eikä kunnon roolia löytynyt joukkueesta. Usko miehen potentiaaliin ei kuitenkaan ole karissut lopullisesti, sillä JYP pestasi hänet ensi kauden joukkueeseensa.

Tuukka Mäntylä, (55, 5+16=21, +10, 62)

Vaikka Mäntylä oli parhaimmillaan liigapakkien eliittiä molemmissa päissä, suoritustaso heitteli liikaa. Pudotuspeleissä taisteli leijonan lailla loppuun asti, mutta silloin hän jäi liian yksin. Kahden Tappara-kauden jälkeen Mäntylä lähtee taas hakemaan haasteita Ruotsista.

Dale Clarke, (56, 13+20=33, +14, 63)

Syyskaudella Clarke oli niin ilmiömäisen hyvä kummassakin kenttäpäädyssä, että koko liigan parhaan puolustajan viittaa soviteltiin hänen harteilleen. Kevätkaudella kanadalainen romahti täysin. Laskeva käyrä huipentui katastrofaalisiin pudotuspeleihin: plusmiinus-tilaston saldo -7 kertoo kaiken olennaisen. Ilkeät kielet ovat puhuneet, että taso lähti laskuun sillä hetkellä kun sopimus muualle oli allekirjoitettu. Clarken ensi kauden osoitteeksi on huhuttu Elitserieniä.

Janne Grönvall, (35, 1+3=4, -1, 20)

Kokenut luutija oli alkukauden sivussa nilkkavamman takia, eikä hän tervehdyttyään pystynyt murtautumaan kolmosparia ylemmäksi. Puolustajan rutiinitaso on edelleen hyvä ja otteet melko varmoja, mutta Grönvall ei pystynyt auttamaan joukkuettaan kuten parhaimpina kausinaan.

Teemu Aalto, (56, 7+23=30, +4, 84)

Kasvattajaseuraansa kymmenen vuoden kierrokselta palannut puolustaja pelasi odotusten mukaisesti. Ylivoimalla erinomainen pelote, omassa päässä altis virheille ja jäähyille. Haavoittuvaisuus kulminoitui pudotuspeleissä: kun joukkuekavereilta ei tullut apuja entiseen malliin, Aalto joutui tekemään ylivoimapelissäkin enemmän töitä, eikä hän paineen alla pystynyt vastaamaan huutoon.

Hyökkääjät

Janne Ojanen, (56, 12+32=44, -7, 38)

Konkari palasi jälleen huipputasolle. Muutaman loukkaantumisten sävyttämän kauden jälkeen Ojanen sai harjoitella täysipainotteisesti ja näytti, että putki kulkee edelleen. Kädetkin toimivat kuin unelma, siitä osoituksena SM-liigan uusi kaikkien aikojen syöttöennätys. Uutta sopimusta ei ole, mutta jatkaa jos haluaa.

Niko Nieminen, (56, 5+7=12, +7, 14)

Odotuksiin nähden nappikausi. Nieminen hankittiin Tapparaan nelosketjun duunariksi ja siinä tehtävässä hän onnistui täydellisesti. Nelosketju oli joukkueen pirtein koko kevätkauden ajan.

Juha Kiilholma, (42, 1+7=8, +5, 42)

Alkukausi meni penkin alle loukkaantumistenkin vuoksi. Haki vauhtia Ruotsista, mutta sen jälkeen oli nelosketjun luottomies. Joko ensi kaudella kiekollisempi rooli?

Teemu Nurmi, (56, 17+15=32, -14, 24)

Päättynyt kausi oli Teemu Nurmen lopullinen läpilyönti SM-liigassa. Nuorukainen viimeisteli 17 osumaa, tosin rahkeita olisi ollut useampaankin, sillä Nurmi tuhlasi ainakin yhtä monta miljoonan taalan maalipaikkaa. Lisäksi Nurmen plusmiinus-lukema -14 on tämän kauden Tapparan ylivoimaisesti heikoin.

Mika Viinanen, (53, 7+10=17, +11, 64)

Teki omassa roolissaan erinomaista työtä. Puolusti tunnollisesti ja teki myös pisteitä kohtalaisesti. Arvoa nostaa se, että sentterinä Tapparaan tullut Viinanen on koko Tampereen aikansa pelannut laidassa.

Jarkko Pyymäki, (55, 0+2=2, -1, 22)

Edes sen yhden maalin tekemällä Pyymäki olisi saanut lisää tähtiä. Illasta toiseen töitä kovalla asenteella, puolustavassa roolissa hyökkäävässä ketjussa tai nelosketjussa. Työmoraali ja asenne pysyivät hyvänä, vaikka se maali jäi puuttumaan.

Jonas Enlund, (46, 2+1=3, -3, 8)

HIFK:sta Tapparaan tullut Enlund haki paikkaansa joukkueessa. Välillä Ojasen ketjussa kiekollisempaa roolia, välillä nelosketjussa tai ylimääräisenä hyökkääjänä. Potentiaalia on paljon, ensi kaudella isompi rooli?

Petri Kontiola, (51, 12+35=47, +5, 50)

Viimeistään tämä kausi oli Kontiolan läpimurto kotimaisen kiekon eliittiin. Uskomattomia syöttöjä, hienoja maaleja, kauniita harhautuksia ja ihailtavaa itsevarmuutta, vaan ei ylimielisyyttä, myös kaukalon ulkopuolella. Hiipui pudotuspeleissä, mutta oli sielläkin Tapparan paras pistemies.

Teemu Virkkunen, (46, 6+4=10, -1, 34)

Hankittiin Tapparaan maalintekijäksi, eikä koskaan onnistunut siinä tehtävässä. Ihan hyvää perusduunia nelosketjussa, mutta palkka ja sitä kautta odotukset olivat jotain muuta kuin nelosketjulaisen tasoa. Loukkaantumisherkkä.

Sami Venäläinen, (54, 14+7=21, +7, 67)

Venäläinen sai paljon vastuuta kiekollisessa roolissa ja tekikin 15 maalia. Potentiaalia olisi kuitenkin vielä parempaankin.

Stefan Öhman, (54, 22+23=45, +13, 47)

Öhmanin erinomaista runkosarjaa on vaikea sivuuttaa, mutta fakta on se, että ruotsalainen floppasi pudotuspeleissä todella pahasti, jo toisena vuonna peräkkäin. Runkosarjassa ratkaisi Tapparalle monta peliä ja ihastutti kiekkotaituruudellaan. Tie vie seuraavaksi kaudeksi muualle.

Quinn Hancock, (56, 14+22=36, +5, 22)

Luotettava kanadalaissentteri jäi usein taitavamman ketjukaverinsa Öhmanin varjoon. Oli kuitenkin luottomies liki roolissa kuin roolissa. Hiipui muiden mukana pudotuspeleissä.

Teemu Laine, (54, 6+24=30, +7, 136)

Öhman-Hancock-Laine oli yhdessä kohtaa liigan vaarallisin ketju, eikä sen hiipuminen muuta sitä tosiasiaa, että Laine pelasi uransa parhaan kauden. Piti hermonsa kurissa ja osoitti, että kädetkin käyvät.

Vähäiseksi jääneen peliajan takia ilman arvosanaa jäivät Harri Ilvonen, Jukka Peltola, Antti Hölli, Niclas Lucenius ja SaiPaan syyskaudella siirtynyt Marko Ojanen.

» Lähetä palautetta toimitukselle