Miten tämä kausi on mennyt tähän asti, ennakkokaavailuissa heikentyneenä joukkueena kauteen lähteneiltä Canuckseilta? Vancouverilla on 50:stä pelistä kasassa 58 pistettä. Vertailun vuoksi todettakoon, että viime kaudella vastaavaan aikaan Canuckseilla oli 44 pistettä, siis 14 pistettä vähemmän. Toissa kaudella (1998-1999) tähän aikaan, Canuckseilla oli 38 pistettä, 20 pistettä vähemmän, kuin tällä kaudella ja saman kauden lopussa saman verran pisteitä, kun tällä kaudella nyt (58)!!
Vancouver on tällä hetkellä omassa Northwest divisioonassaan toisena, läntisessä konferenssissa kuudentena ja koko NHL:ssä yhdeksäntenä. Jos sama tahti jatkuu kauden loppuun saakka, Canucksit selviävät playoffeihin viiden vuoden tauon jälkeen. Canucksit ovat NHL:n viidenneksi nuorin ja palkkabudjetiltaan(28milj. USD) kahdeksanneksi halvin joukkue. Pelkästään näihin kahteen faktaan verraten, playoffeihin pääsy olisi miellyttävä yllätys. Vancouver on saanut lyhyessä ajassa asiansa hyvin kuntoon. Oikeastaan sen jälkeen, kun Brian Burke tuli joukkueen uudeksi manageriksi(toukokuussa 1998), Vancouver on parantanut peliään tasaisesti. Samalla palkkabudjetti on pienentynyt ja joukkue nuorentunut.
Canucksin vaikeudet
Canucksien heikkoja osa-alueita tällä kaudella on ollut alivoimapelaaminen ja maalivahtipeli.
Alivoimalla Canucksit ovat olleet NHL:n kolmanneksi heikoimpia ja maalissa etenkin Potvinilla on ollut vaikeuksia. Lisäksi joukkue on nuori, ehkä liiankin ja siltä puuttuu vielä tarvittava pelirutiini, jotta tiukat pelit pystyttäisiin kääntämään eduksi.
Liian monessa pelissä maalivahtipeli on ratkaissut pelin Canucksien tappioksi, liian monessa pelissä vastustaja on kääntänyt pelin kolmannessa erässä voitokseen, (vaikka Vancouver olisi johtanutkin kahden erän jälkeen parilla maalilla), ja liian monessa pelissä kolmannen erän tyhmät jäähyt ovat antaneet vastustajalle liian suuren mahdollisuuden voittoon. Yhtenä iltana Canucksit menettivät ensin kolmen maalin johtonsa Chicagolle, häviten lopulta 6-4 ja heti seuraavana antoivat kaikkensa Northwest divisioonan parhaalle joukkueelle Coloradolle Denverissä, häviten aivan eri pelillä, lopulta jatkoajalla 3-2. Yhtenä iltana he hävisivät Calgarylle 5-0 ja seuraavana voittavat San Josen 6-3, vieraissa. Pelintaso hyvän ja huonon illan välillä on ollut liian suuri.
Mitä hyvää Vancouverin pelissä?
Joukkue on nuori ja nuoret ovat kehittyneet vuodessa paljon. Etenkin Jovanovskin, Cooken, Morrisonin ja Schaeferin kehitys on ollut hyvää. Nuoria, kokoajan kehittyviä pelaajia ovat myös Öhlund, Bertuzzi, Druken, Holden ja tietenkin Sedinit. Toinen merkittävä parannus viime kauteen on avainpelaajien, kuten Näslund ja Cassels, hyvä peli.
Kapteeni Näslund
Joukkueen kapteeni Näslund on pelaamassa uransa parasta kautta ja johtaa tällä hetkellä koko NHL:n maalipörssiä. Näslundilla on kasassa jo 30 maalia, mikä "tasaisenvauhdintaulukolla" tietäisi Markukselle kauden päätyttyä peräti 50:ntä maalia! Se olisi uskomaton teko nykypäivän NHL:ssä! Näslund tulee jokatapauksessa rikkomaan oman, henkilökohtaisen maaliennätyksensä, joka on 36 maalia, kaudelta 1998-1999. Ylivoimamaaleissa Näslund on NHL:ssä toisena. Ylivoimalla on syntynyt jo 13 maalia, eikä Phoenixin Tkachuk ole enää kuin yhden maalin päässä. Markus ei omien sanojensa mukaan välitä siitä, montako maalia hän tekee, kunhan joukkue pärjää, mutta varmasti miestä lämmittäisivät bonukset, joita tulee sen mukaan, kuinka tehokas Näslund on ollut. Bonukset ovat seuraavat: 40 maalia tai 75 pistettä: 150.000USD., 45 maalia tai 81 pistettä: 400.000USD ja 50 maalia tai 86 pistettä: 750.000USD.
Näslund on tällä hetkellä alipalkattu pelaaja. Hän ansaitsee kaudessa "vain" 2.37milj.USD. Ensi kaudella palkka nousee hieman, 2.6:een miljoonaan USD:hen. Näslundin sopimus päättyy kauden 2001-2002 jälkeen. Sen jälkeen hän on vuoden päässä UFA:n (unresticted free agent) sopimusneuvotteluista.. Ellei Näslund tee uutta sopimusta ennen kauden 2001-2002 päättymistä, hän tulee todennäköisesti tekemään Canucksien kanssa vain vuoden sopimuksen 2002, jotta saisi vapaan agentin sopimusneuvottelut kesällä 2003 ja siten paremmat neuvotteluasemat tulevaisuudessa. Toivottavasti Canucksien johto ymmärtäisi tehdä Näslundin kanssa sopimuksen mahdollisimman pian!!
Näslund on Vancouverin arvokkain pelaaja. Pelaaja, jota kaikki kuuntelevat ja joka on omalla esimerkillään näyttänyt, että kova työ kannattaa. Aikanaan, kun Vancouveria valmensi "Iron Mike" Keenan, Näslundilla oli ajoittain kovia vaikeuksia päästä edes pelaamaan silloisessa joukkueessa. Kun muistelee noita aikoja, ei uskoisi, että Näslundista on kehittynyt noin loistava pelaaja ja johtaja.
Markus tuli aikanaan (1996) Pittsburghista, vaihdossa Alek Stojanoviin, joka oli Vancouverin ykköskierroksen ja koko draftin seitsemäs varaus kaudelta 1991. (Näslund on muuten saman vuoden Pittsburghin ykköskierroksen varaus - koko draftissa 16:sta) Pittsburgh halusi saada lisää voimaa playoffeihin ja päästi Näslundin pois. Silloinen Vancouverin GM, Pat Quinn tiesi voittaneensa treidissä tulevaisuutta ajatellen selvästi. Nyt myöhemmin voidaan vain nauraa koko treidille, onhan Näslundista tullut Vancouverin tärkein pelaaja ja kapteeni, Stojanovin pelatessa viime kaudella Detroit Vipersissä, IHL:ssä. Itseasiassa, Stojanov ei ole pelannut NHL:ssä neljään kauteen.
Näslundin treidi onkin yksi Canucksien kaikkien aikojen parhaista. Toinen hyvä treidi on treidi, joka tapahtui vuonna 1991. Silloin Geoff Courtnall, Cliff Ronning, Sergio Momesso, Robert Dirk ja Brian Loney vaihdettiin Canucksiin St Louisista, jonne lähtivät Garth Butcher ja Dan Quinn!! Courtnalilla, Ronningilla ja Momessolla oli kaikilla erittäin tärkeä rooli, kun Canucksit selvisivät kaudella 1994 aina Stanley Cupin finaaleihin saakka. Kaikkien aikojen huonoimpiin treideihin kuuluu puolestaan treidi, jossa Barry Pederson vaihdettiin Cam Neelyyn ja Vancouverin ykköskierroksen varaukseen (Glen Wesley)!
Ykkösen sentteri Cassels
Vancouverin ykköskentän keskushyökkääjä Andrew Cassels on myös pelannut todella hyvän kauden. Cassels onkin muodastanut Näslundin kanssa hyvän tutkaparin, jossa roolijako on selkeä: Cassels syöttää, Näslund tekee maalit. Cassels on aina osannut syöttää paremmin, kuin laukoa. Casselsilla onkin urallaan syöttöjä yli kaksi kertaa enemmän, kuin maaleja (791 GP 161 + 401 = 562pts) ja tälläkin kaudella Cassels on syötellyt paljon maaleja ja kerännyt pisteet: 48 GP 10 + 35 = 45. Cassels teki tällä kaudella Anaheim Mighty Ducksia vastaan (8.11.2000) kolme maalia. Se oli uran ensimmäinen hattutemppu. Siihen ehtikin kulua peräti 743ottelua NHL:ssä!
Cassels on yksi aliarvostetuimpia pelaajia NHL:ssä. Pelaaja, joka ei tuo itseään esille, mutta joka nauttii joukkueen sisällä suurta kunnioitusta. Cassels on erittäin hyvä syöttäjä ja tilanteiden järjestelijä. Andrew pelaa Vancouverin ykkösylivoimassa oikean puolustajan paikalla. Itseasiassa, tuo paikka kuului aiemmin Adrian Aucoinille, joka teki kaudella 1998-1999 tuolta paikalta 18 ylivoimamaalia (koko kaudella 23 - eniten NHL:n puolustajista), sivuten tuolla kaudella NHL:n ennätystä: "puolustaja, joka on tehnyt ylivoimalla eniten maaleja kaudessa". Kertoo jotain Casselsin ylivoiman pyörittämisestä, että hän vei paikan nimenomaan Aucoinilta.
Cassels on hyvä ylivoimalla, mutta hän on lisäksi hyvä puolustamaan - asia, jota ei moni huomaa. Casselsin onkin sanottu voittavan puolustuspään aloituksia jostain syystä paljon paremmalla prosentilla kuin hyökkäyspään. Canucksien harmiksi Cassels loukkaantui ottelussa St. Louisia vastaan (20.1.2001), kun Al MacInniksen "lämäri" osui Casselsia varpaaseen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun MacInniksen laukauksen vuoksi pelaaja loukkaantuu...
Casselsin sairasloman pituudeksi on arvioitu 4-6 viikkoa, joten Vancouverin tämän kauden viimeiselle pidemmälle "vieraskiertueputkelle" (13 - 25.3) Casselsin pitäisi päästä mukaan. Loukkaantuminen oli Casselsin melkein 800 peliä käsittävän uran ensimmäinen vakava loukkaantuminen.
Canucksien valmentaja Marc Crawford nosti ykköskenttään Casselsin tilalle sentteriksi nopean Brendan Morrisonin, joka on ainakin ensimmäisessä kahdessa pelissä onnistunut uusien ketjukavereiden kanssa hyvin. Tai oikeastaan Morrison on aikaisemmin pelannut jo Todd Bertuzzin kanssa, muodostaen vaarallisen kaksikon. Tämä tapahtui viime kaudella, Morrisonin ja Pedersonin Canucksiin tulon jälkeen.
Merkittävä tekijä Vancouverin hyvälle menestykselle on myös se, että joukkue on pysynyt kohtalaisen hyvin kunnossa, eikä mitään suurempia loukkaantumisia ole sattunut.
Mattias Öhlund oli tosin alkukaudesta vähän pidempään poissa, mutta kaikki muut Vancouverin avainpelaajat (Näslund, Jovanovski, Bertuzzi, Morrison..) ovat pysyneet kunnossa.
Kuitenkin tärkeintä on ollut joukkueen tasapaino. Canucksit ovat neljän, ratkaisuihin pystyvän kentän ansiosta pelanneet paremmin, kuin moni osasi odottaakaan. Vancouverilla on ollut pelejä ja aikoja, jolloin ykköskenttä (Cassels-Näslund-Bertuzzi) ei ole pelannut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta takaa on noussut muita ratkaisijoita. Joukkueen "kakkonen" Morrison-Schaefer-Cooke on ollut monissa peleissä, etenkin joulukuussa tärkein kenttä. Kolmosessa Sedinit aloittivat hyvin, mutta marraskuun loppu ja joulukuu olivat heille raskaita aikoja. Vasta viime aikoina Sedinit ja ketjun kolmas lenkki Trent Klatt ovat saaneet pelinsä kulkemaan vähän paremmin.
Viime pelissä Phoenixiä vastaan Sedinit pelasivat ehkä koko NHL:n "kuuminta" kenttää vastaan. Ketju Roenick-Tkachuk-Doan oli tehnyt neljässä aikaisemmassa pelissä yhteensä 19 pistettä, Sedinien kenttä oli tehnyt 19 pistettä viimeisissä yhdeksässä viikossa! Silti Crawford laittoi Sedinit pelaamaan "Roenickeja" vastaan. Tulos: Sedineiden ketju sai pelistä +2:sen, +/- tilastoon, eivätkä "Roenickit" saaneet tehtyä maalin maalia Sedineitä vastaan.. Sedineiden ketjun kolmas lenkki, Trent Klatt katkaisi ottelussa peräti 22:n(!) pelin mittaisen maalittoman putkensa, tehden 1+1 pistettä.
Nelosen koostumus on vaihdellut eniten. Tällä hetkellä nelosesta puuttuu tärkeä roolipelaaja Denis Pederson, joka loukkaantui Coloradon Greg DeVriesiä vastaan käydyssä tappelussa(ranne). Pederson on ollut poissa noin 15:sta pelistä, mutta häntä odotetaan takaisin ensi viikoksi.
Toisen epäonni, toisen onni, sanotaan.. Pedersonin loukkaantuminen avasi portit Jarkko Ruudulle, joka on pelannut hyvin farmista tulonsa jälkeen. Ruutukin on hyvä roolipelaaja, kunhan muistaa jättää typerät jäähyt pois. Phoenixia vastaan käydyssä ottelussa Jarkko teki NHL uransa ensimmäisen maalin. Maali syntyi alivoimalla ja vei Canucksit toisessa erässä jo 5-0 johtoon. Hyvä Jarkko!
Canucksit nousivat muuten samalla tasoihin St. Louisin kanssa NHL:n eniten alivoimamaaleja tehneeksi joukkueeksi (10). Eli vaikka alivoima on muuten tökkinyt ja pahasti, maaleja alivoiman aikana Canucksit ovat pystyneet tekemään hyvin.
Nelosessa ovat pelanneet myös Donald Brashear, Harold Druken, Josh Holden, Mike Stapleton ja Vancouverin farmin, Kansas Cityn nuori poliisi Mike Brown (yhden pelin-STL). Kolme parasta neloseen taitaisivat olla Druken, Brashear ja Pederson, mutta toivottavasti Ruutu saisi kunnon mahdollisuuden. Sen hän ansaitsisi...
Jovanovski johtaa puolustusta
Myös puolustus on pitkästä aikaa ollut hyvä, johtotähtenään tällä kaudella itsensä lopullisesti läpi lyönyt Ed Jovanovski. Jovanovski on jo rikkonut oman, henkilökohtaisen piste-ennätyksensä, joka oli viime kaudelta (5 + 21 = 26). Tällä kaudella "Jovocop" on tehnyt jo tähän mennessä 28 pistettä (7+21). Lisäksi Jovanovski johtaa Vancouverin sisäistä tilastoa jää-ajassa (24.05), on toisena voittomaaleissa (2) ja jäähyissä (72), kolmantena laukausten blokkaamisessa (72) ja lisäksi neljäntenä taklauksissa(103). Tilastoista ei voi lukea 100%:sesti pelaajan merkitystä joukkueelle, mutta jotain kertovat Jovanovskin tilastot hänen merkityksestään Canuckseille.
Jovanovski pääsi lopulta all-stars otteluunkin, kun St. Louisin pakkijärkäle Chris Pronger loukkaantui. Toinen Vancouverin all-stars otteluun nimetty pelaaja on Markus Näslund. Molemmat ainakin ansaitsivat paikkansa, sillä Näslund johtaa maalipörssiä ja Jovanovski on ollut esim. maailman arvostetuimman jääkiekkolehden, The Hockey Newssin mielestä NHL:n viidenneksi paras puolustaja tällä kaudella!
Vancouverissa useimmin kuultu kysymys nykyään kuuluukin: Pavel WHO?!
Piteån pakkijärkäle
Toinen Canucksien pakkilupaus, Mattias Öhlund on kärsinyt vakavasta silmävammasta, joka on hidastanut hänen kehitystään. Pitää vain toivoa, että Mattias pysyisi terveenä, eikä silmä (jossa on ainoastaan 70%:n näkökyky) haittaisi häntä tulevaisuudessa, vaan hän kaikesta huolimatta ottaisi paikkansa sieltä, mistä hänen lahjoillaan on mahdollista se ottaa - NHL:n pakkieliitistä.
Mattiaksen silmä on nykyään jatkuvan tarkkailun alla ja Mattias saattaa joutua lopettamaan uransa yhdenkin uuden silmävamman seurauksena. Tällä kaudella, 29.12.2000 oli sattua tuollainen tapaturma, kun Vancouver pelasi Calgaryssä vierasottelun. Calgaryn puolustaja Tommy Albelin laukoi nimittäin kiekon suoraan kohti Öhlundia, mutta onneksi kiekko osui noin viiden sentin päähän Öhlundin silmästä, eikä vaurioittanut silmää pahasti.
Mattiaksen pelistä on aina huokunut itseluottamus. Mattias onkin kiekon kaikilla osa-alueilla hyvä, eikä mitään suurempia heikkoja puolia ole. Mattias on hyvä tuomaan kiekkoa ylös ja avaamaan hyökkäyksiä. Lisäksi hänellä on erittäin kova ja tarkka laukaus, kokoa ja kovuutta hyvin ja loistava pelisilmä ja luistelu. Siis kaikkea, mitä hyvältä NHL puolustajalta vaaditaan.
Mattiaksella on kaksi esikuvaa, nuorempana suurin esikuva ja idoli oli Ruotsin kaikkien aikojen puolustaja, Börje Salming, joka on Mattiaksen tavoin kotoisin Pohjois-Ruotsista. Mattiaksen NHL:ään tulon jälkeen toiseksi esikuvaksi on noussut Ruotsin nykyaikojen ykköspakki, Detroitin Nicklas Lidström.
Mattias joutui kauden alkuvaiheessa loukkaantuneiden listoille, kun silmä rupesi vaivaamaan uudestaan, mutta on sen jälkeen tehnyt paluun ja pelaa taas noin 20-25 minuuttia ottelussa. Viime kaudella Mattias pelasi NHL:ssä keskimäärin 27.41min/GP. Tuolla jääajalla hän sijoittui koko NHL:n pelaajista sijalle viisi. Enemmän pelasivat ainoastaan Chris Pronger, Sergei Zupov, Nicklas Lidström ja Rob Blake. Mattias onkin aina kantanut suuren vastuun Canucksien puolustajista, koska valmentajat luottavat häneen hänen vähien virheidensä vuoksi.
Aucoinin tykki ruosteessa?
Kolmas Vancouverin luottopakki, Adrian Aucoin omaa yhden NHL:n vaarallisimmista laukauksista. Tällä kaudella on tosin syntynyt vain kolme maalia, mutta aikaisempina kausina verkot ovat saaneet kyytiä oikein urakalla. Syy vähentyneisiin maalimääriin johtuu pääasiassa siitä, että hän pelaa vasta Canucksien kakkosylivoimassa, eikä täten pääse pelaamaan ylivoimaa niin paljon kuin aikaisempina kausina.
Aucoin on kuitenkin kehittynyt huomattavasti kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi, mitä hän oli vielä NHL uransa alkuaikoina. Hän pelaa nykyään paljon paremmin oman pään, mutta tarvittaessa nousee tukemaan hyökkäyksiä. Aucoinilla oli tapana vielä muutama vuosi sitten lähteä välillä käsittämättömissä paikoissa tukemaan hyökkäyksiä ja täten hän oli välillä ylimpänä miehenä, kun vastustaja teki vastahyökkäyksiään Canucksien maalilla. Molempiin suuntiin kehittyneestä, hyvästä pelistä kertoo se, että hän on Vancouverin pelaajista toiseksi eniten plussalla(+13).
Adrian on kuitenkin jostain syystä joutunut Vancouverin valmentajan, Marc Crawfordin epäsuosioon. Aucoin pelaa vasta kolmospakkiparissa, jossa useimmiten toisena pakkina on Jason Strudwick. Crawford istutti Aucoinia viime pelissä Phoenixiä vastaan katsomossa. Ihmeellistä, sillä juuri Aucoin olisi pelannut Casselsin paikalla ylivoimassa. No, ylivoima toimi muutenkin siinä pelissä(6-3).
Huolestuttavaa tässä "hyllyttämisessä" on kuitenkin se, että viimeksi, kun Crawford istutti pelaajaa, pelaajan nimi oli Bill Muckalt ja ajankohta joulukuun puoliväli 1999. Muckalt oli myös joutunut Crawfordin epäsuosioon. Vain muutama päivä tuon "hyllyttämisen" jälkeen Muckalt katseli New York Islandersien pukukoppia yhdessä Dave Scatchardin ja Kevin Weekesin kanssa. Vancouverissa kiertääkin huhu, jonka mukaan Aucoin olisi seuraava lähtijä. Crawford tietenkin kumoaa huhut ja sanoo hyllyttämisen syyksi pelkästään sen, että "Aucoin ei ole pelannut kykyjensä mukaisesti".
Vancouverissakin kuitenkin toimitusjohtaja Burke tekee ratkaisut, mutta valmentajallakin on päätösvaltaa. Burke ja Crawford tulevat erinomaisesti toimeen keskenään ja kuuntelevat toistensa mielipiteitä, joten ei olisi suuri yllätys, jos Aucoin pelaisi vielä tämän kauden aikana jossain toisessa joukkueessa. Toronto ainakin etsii ylivoimapakkia. He yrittivät Aucoinia jo aiemmin tällä kaudella, joten siinä olisi yksi vaihtoehto.
Tosiasiassa Aucoinilla olisi paljon enemmän kapasiteetia (etenkin hyökkäyspäässä), mitä hän on tällä kaudella näyttänyt, mutta se vaatisi sitä, että hän pääsisi pelaamaan ykkösylivoimaa, mistä Crawford otti hänet juuri viime pelissä pois!?
Vancouverin tämän kauden pelaajista Aucoin on palvellut pisimpään Canucksia (kaudesta 1994-1995 lähtien) ja vain kerran aikaisemmin hänet on laitettu katsomoon, vaikka hän oli täydessä pelikunnossa. Tämä tapahtui Mike Keenanin ollessa Canucksien valmentajana.
Jovanovski, Öhlund ja Aucoin ovatkin Canucksien luottopakkeja. Heidän lisäkseen Canuckseilla on kaksi kokenutta vakipakkia.
Kokeneet, puolustavat puolustajat
Lisäksi Canuckseilla on kaksi kokenutta, puolustavaa puolustajaa: Murray Baron ja Scott Lachance. Näistä Baron pelaa useimmiten Mattias Öhlundin kanssa ja heidän tehtävänään on useasti pelata vastustajan ykköskenttää vastaan. Baron on kokenut, fyysinen puolustaja, joka on erinomainen laukausten blokkaaja ja todella vahva kulmissa. Lisäksi Baron on hyvä taklaaja ja hyvä oman maalin edessä. Baron tuo Vancouverin muuten kokemattomaan pakkikalustoon hyvin kokemusta ja antaa nuorille pelaajille hyvää esimerkkiä.
Hän tuli Vancouveriin UFA:na 1998 ja hänen (2 miljoonan USD:n/kausi) sopimuksensa päättyy tämän kauden jälkeen. Canucksit yrittävät tehdä Baronin kanssa jatkosopimuksen vielä tämän kauden aikana, jotta hänestä ei tulisi ensi kesänä UFAa ja joku rikkaampi seura ostaisi häntä.
Lachance tuli viime kesänä UFA:na. Aiemmin hän on edustanut Montrealia ja New York Islandersia. Lachance pelaa useimmiten Jovanovskin kanssa pakkiparina. Lachancen puolustuspään pelaaminen on johtanut Jovanovskin hyökkäyspään tehojen lisääntymiseen, koska hänen hoitaessa tonttinsa omassa päässä tunnollisesti, Jovanovski on päässyt nousemaan ja tukemaan hyökkäyksiä.
Lachance on Vancouverin tämän hetkisestä joukkueesta ainoa, jolla ei ole vielä tilillään yhtään maalia tällä kaudella.
Maalivahtipeli arvoitus
Toimitusjohtaja Burke oli yrittänyt saada Felix Potvinia jo aiemmin Canucksiin, mutta Potvinin silloinen joukkue, Toronto ei halunnut vaihtaa häntä Canucksiin, vaan halusi mieluummin Islandersilta silloin lupaavan (nyt jo lopettamaan joutuneen) puolustajan, Bryan Berardin.
Potvin meni Islandersiin, missä hän ei pelannut kuin reilut 30 peliä. Vancouver vaihtoi Potvinin vuoden 1999 lopussa Dave Scatchardiin, Bill Muckaltiin ja Kevin Weekesiin. Potvinin hankinnassa painoi vahvasti valmentaja Marc Crawfordin sana. Olihan Potvin torjunut samassa joukkueessa, mitä Crawford aikanaan valmensi, eli St. John´s Leafsissa(AHL) ja siten Crawford tunsi Potvinin entuudestaan.
Potvin oli ollut Torontossa seitsemän kautta, ennen Islandersia ja Canucksia. Torontossa Potvinilla meni 90-luvun puolivälissä vielä erittäin hyvin.. Hän pelasi mm. kaksi all-stars peliä(1994 ja 1996).
Sitten alkoi kuitenkin pieni alamäki, jonka johdosta Toronto hankki maaliin Curtis Josephin. Potvinin päivät olivat ohi Torontossa.
Treidin jälkeinen aika Vancouverissa oli vaikea. Felix päästi monta helppoa ja Garth Snowsta tulikin hetkeksi aikaa Canucksien ykkösmaalivahti. Crawford luotti kuitenkin Potviniin, koska tiesi tämän entuudestaan hyväksi maalivahdiksi, kunhan saisi itseluottamuksensa takaisin. Potvin alkoi saamaan pikkuhiljaa pelejä ja voittoja myös Canuckseissa. Potvin pelasi viime kauden lopun jopa hyvin, syrjäyttäen Garth Snown ja sai lopulta ykkösmaalivahdin paikan takaisin.
Canucks hankki viime kesänä Bob Essensan UFA:na. Essensa on kokenut maalivahti, joka tuli selkeästi Potvinin kakkosmaalivahdiksi. Snow ei halunnut jatkaa Canuckseissa enää, koska tiesi, että hänellä on automaattisesti vain kakkosmaalivahdin paikka tiedossa ja hän halusi kuitenkin pelata ykkösenä. Essensan suunniteltiin pelaavan noin 10 peliä tällä kaudella, tiedettiinhän "Esson" olevan täysin mielialamaalivahti, jonka esityksissä on päivästä riippuen liian suuria eroja ollakseen ykkösmaalivahti. Brian Burke sanoi viime kesänä Canucksien kauden menevän hyvin, mikäli Potvin pelaa yhtä hyvin, kuin viime kaudella.
Potvin aloitti kauden huonosti. Ei mennyt kauaakaan, kun vielä viime kaudella hyvänä maalivahtina pidettyä Potvinia alettiin haukkumaan Vancouverin lehdissä ja kotiyleisö alkoi pitämään Essensaa parempana. Essensalla olikin huomattavasti paremmat tilastot ja muutenkin Essensa pelasi mahtavia otteluita. Potvinin itseluottamus puolestaan horjui ja hän päästi liikaa helppoja maaleja. alamäki vain jyrkkeni.
Tämänkuun kymmenes päivä oli kaiken huippu. Vancouver pelasi kotonaan Ottawaa vastaan. Vancouver hävisi tuon ottelun 5-1 ja mikä surullisinta Potvinin kannalta: Kotiyleisö buuasi Felixin ulos kentältä! Potvinin itseluottamus oli maissa.. Hän joutuikin Canucksien maalivahtivalmentajan, Andy Moogin kanssa kahdenkeskeiseen keskusteluun, jonka ainoana tarkoituksena oli saada hänen itseluottamuksensa takaisin...
Toimitusjohtaja Burke ja valmentaja Crawford ovat pitäneet kokoajan Potvinin puolia. Burke sanoi Chicagolle kärsityn masentavan 6-0 tappion jälkeenkin, että joukkueen muissa pelaajissa on vikaa, ei niinkään Felixissä. Crawfordin mielestä Essensasta ei ykkösmaalivahdiksi ole, koska hän on liian epätasainen ja parhaimmillaan juuri kakkosmaalivahtina.
Potvin on pelannut kuitenkin kokonaisuutena huonosti, vaikka kaksi viimeistä peliä ovatkin olleet taas parempia. Hän oli Canucksin paras pelaaja tappiopelissä (2-1) Dallasia vastaan (22.1.) Viime pelissä Phoenixiä vastaan Felix selvisi myös hyvin, vaikka kovin pahoja tilanteita ei ollutkaan.
Burke ei kuitenkaan ole tyhmä ja hän näkee samat pelit kuin fanitkin. Tosiasia on kuitenkin se, ettei Canuckseilla ole playoffeissa mahdollisuuksia Potvinilla, eikä muutenkaan nykyisellä maalivahtipelillä pärjätä läntisen konferenssin kovia joukkueita vastaan. Varmasti Burke miettii vaihtoa. Nimet, joita lähinnä on yhdistetty Vancouveriin ovat: Nikolai Khabibulin, Mike Dunham, Ron Tugnutt, Jeff Hackett ja Dan Cloutier.
Potvinilla on nyt viimeinen mahdollisuus näyttää, että hän pystyy kantamaan Canuckseja. Siirtotakaraja lähestyy kokoajan ja jos Felix pelaa vielä jatkossa samallatasolla, kun tähän asti, treidi on todennäköinen.
