Suomen nuorille työvoitto Venäjästä

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Jaa että jääkiekossa ei muka tunneta työvoittoja? Bullshit - torstai-iltana Hradec Kraloven kylmässä jäähallissa Suomen nuorten maajoukkue todisti väittämän vääräksi nujertamalla Venäjän numeroin 2-1.

Ottelun luonne: Työvoitto, tahtovoitto

Viisi erää ja pari minuuttia päälle ja yli 40 laukausta se vaati ennenkuin Suomi sai maalitiinsä auki tämän vuoden nuorten MM-kisoissa. Ja nelisenkymmentä minuuttia suomalaiset joutuivat pyörittämään ylivoimakuvioita ennenkuin verkko pullistui maalivahdin selän takana. Joten kauan niiden maalien tekeminen kesti, mutta sitä makeammalta ne varmasti pelaajien - ja valmennusjohdonkin - mielestä maistuivat. Turnauksen ensimmäinen suomalaismaali oli Jarkko Immosen maalin edestä lakaisema alivoimamaali ja
ensimmäinen ylivoimamaali Jyri Marttisen siniviivalta lähtenyt ylänurkkaveto. Immosen maali tasoitti pelin kolmannessa erässä yhteen yhteen ja Marttisen voittomaali tuli vain reilua minuuttia (58.58) ennen ottelun päätösvihellystä.

Kolmannen kerran tällä kaudella Venäjän superlahjakkaana
pidetty joukkue on lähtenyt Suomi-ottelussa kolmanteen
erään johtoasemassa, mutta joka kerta suomalaiset ovat
kirineet rinnalle ja viimein loppuhetkillä vielä maalin verran ohikin. Jonkin verran tappiot tuntuivat Venäjän valmentajaa kaivertavan, sillä lehdistötilaisuudessa päävalmentaja Vladimir Plyuschev loihe lausumahan vapaasti muotoiltuna tähän tyyliin:

- Jouduimme pelaamaan paljon alivoimalla. Suomi on hyvä
joukkue ja ennenpitkää he onnistuvat tekemään
ylivoimamaalin. En moiti pelaajiani, vaan moitin erotuomaria. Yhdysvaltalainen tuomari [Rick Looker] teki paljon virheitä. Hänen olisi pitänyt tietää että me olemme Venäjältä emmekä Afganistanista.

Erkka Westerlundin mielestä tuomarilinjassa ei ollut
moittimista - ja turhahan linjaa on lähteä moittimaan sillä
Suomi sai pelata ottelussa minuuttikaupalla ylivoimaa. Ottelun ensimmäisessä erässä suomalaiset saivat harjoitella
lähes puolentoista minuutin ajan kahden miehen, ja välillä
jopa kolmen miehen (6-3) ylivoimalla. Mutta tuskinpa nämä ottelun alun suomalaisittain tehottomat ylivoimatilanteet
Plyuschevia suivaannuttivat, vaan kiukuttelun syynä olivat Venäjän isokoisten senttereiden Aleksander Svitovin ja Ivan
Neprievin ottelun lopussa saamat jäähyt.

Minusta Lookerin vetämä linja oli hyvin samanlainen kuin
aikaisemmissa Hradec Kralovessa pelatuissa otteluissa.
Westerlundin mukaan nuorten MM-kisoissa vedetään tiukkaa
kansainvälistä linjaa ja joukkueiden valmentajat ovat asiasta selvillä. Allekirjoittanut katseli eilen Venäjä-Ranska ottelun ja viimeistään sen ottelun aikana Plyuscheville olisi pitänyt selvitä kisojen tuomarilinja. Venäläiset istuivat siinäkin ottelussa minuuttikaupalla jäähypenkillä ja joutuivat selvittämään useammankin kerran 3-5 alivoimaa.

Ottelun tapahtumat

Kokoonpano/peluutukset

Tappiolllisen Sveitsi-ottelun jälkeen Westerlund oli laittanut kokoonpanot hyrskynmyrskyn. Maalissa aloitti ennalta-arvattavasti Venäjän-kaataja, Saipan Juha Kuokkanen.
Pakeissa pyöritettiin kaikkia seitsemää miestä, mutta peliaika jakautui avausottelun tapaan. Top four-pakit Määttä-Malmivaara ja Pitkänen-Seikola kantavat
ylivoimapelaamisesta päävastuun ja koska tässä ottelussa
pelattiin paljon ylivoimaa, niin heille tuli varmasti kovia
minuuttimääriä. Mikko Viitanen ja Jyri Marttinen pelaavat
tasakentällisten lisäksi alivoimaa ja Jypin Marttinen pääsi lopussa Malmivaaran loukkaannuttua ylivoimaan - tunnetuin
seurauksin. Topi Jaakola sai avauserässä jonkin verran
peliaikaa, mutta kahdessa viimeisessä erässä jäälläkäynnit
jäivät harvemmaksi. Kolmannen erän alussa hän sai
energisestä taklauksesta aiheellisen kaksiminuuttisen
(kyynärpäätaklaus) ja sen jälkeen en häntä kentällä
huomannut.

Ketjuja Westerlund oli sekoitellut kunnolla, jotta kaikki
ketjuihin saataisiin tasaisemmin hyökkäysvoimaa. Ainakin tämän yhden ottelun perusteella valmennuskolmikon
kokoonpanomuutokset vaikuttavat onnistuneilta. Ainoana
entiselleen oli jätetty nelonen Mäki - Hirschovits -
Saarenheimo.

Avauskentällisen sentteriksi oli siirretty Tuomo Ruutu, joka
sai vierelleen Tuomas Pihlmanin ja Joni Yli-Torkon. Yli-
Torkko sai kuitenkin varsin nopeasti väistyä sivuun ja tilalle tuli Sean Bergenhaim. Yli-Torkko oli saanut 22. joulukuuta pelatussa Kanada-harjoitusottelussa kovan taklauksen, mikä todennäköisesti oli aiheuttanut Jonille lievän aivotärähdyksen. Westerlundin mielestä saipalainen ei
ilmeisesti ole vielä aivan täysin toipunut tilanteesta. Kun
Venäjä-ottelun alussa tuli vielä yksi kova taklaus lisää, niin valmentaja näki parhaaksi vetää Jonin penkin päähän
toipumaan.

Kakkosketjuun oli koottu turkulaistrio Kankaanperä - Koivu -
Jokila, joka on harjoituksissa esittänyt lupaavia otteita. Vielä tässä ottelussa näiden pelaajien pistetilanne ei auennut, mutta ketjun otteet olivat vähintäänkin lupaavia. Svetsi-otteluun verrattuna tämän ketjun miehet paransivat eniten otteitaan.

Neljän maan turnauksen tehoketju Jokinen - Immonen -
Koivisto oli pantu uudestaan kokoon ja varsinkin Immosta
Jokisen tulo ketjuun piristi kummasti.

Ylivoimalla hyökkäyskolmikkoina käytettiin pääasiassa ketjuja Jokinen-Immonen-Koivisto ja Pihlman - Koivu - Ruutu.
Seikola - Pitkänen pelasivat useinmiten Immosten takana ja
Määttä-Malmivaara Koivujen takana. Mitään ylivoimaviisikkoja ei kuitenkaan tuntunut olevan, vaan
pikemminkin kaksi yv-pakkiparia ja kaksi yv-ketjua ja niitä
sämplättiin tilanteen mukaan.

Seuraava vastustaja on pienikokoinen Ranska. Westerlund sanoo nähneensä ranskalaisilta erän Kanadaa vastaan ja Venäjä-ottelun. - Pelaavat tiukkaa puolustuspeliä, tuollaista sumppua vastaan on vaikea pelata. Tiukan puoluspelinsä ansiosta he kuulemma tänne kisoihinkin selvisivät.

Ensimmäinen erä

- Ennakolta lähdimme otteluun puolustuspelipohjalta.
Peruspeliä ja nopeita vastahyökkäyksiä, Westerlund mainitsi
ottelun ennakkoasetelmista. Suomalaisten odotukset
Venäjän kovasta alkurynnistyksestä eivät kuitenkaan
toteutuneet. Venäläiset eivät saaneet koko ottelun aikana
normaalia luistelupeliään käymään, vaan suomalaiset
hallitsivat pieniä toveja lukuunottamatta kiekollista peliä.
Oikeastaan tuo Westerlundin määritelmä sopii hyvin Venäjän
peliotteeseen tämän kertaisessa matsissa.

Heti ensierän alussa, puolentoista minuutin paikkeilla,
pakkikaksikko Seikola-Pitkäsen molemmilla puoliskoilla oli
loistava paikka viedä Suomi johtoon. Ensin Seikola sai vetää
maalin takaa tulleeseen syöttöön sydämensä kyllyydestä,
ja Medvedevistä kimmoseen kiekkoon ehti ensimmäisenä
Pitkä-Pitkänen. Molemmilla kerroilla peittävä maalivahti
Medvedev oli kiekon tiellä.

Tässä avaushässäkässä venäläisistä puolustaja Korsunov sai jäähyn, jonka aikana pirteän pelin pelanneella Pihlmannilla oli hyvä paikka maalin edessä, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Muutamaa minuuttia myohemmin maalivahti Juha Kuokkanen onnistui selvittämään kaksi venäläisten hetkellistä hallintatilannetta seurannutta tekopaikkaa. Ensiksi hän pysäytti Trubatsev-Svitov kaksikon yrityksen ja hetkeä myöhemmin Aleksander Frolovin ohjauksen maalin edestä. Erän puolivälissä joutuivat venäläisistä perättäin jäähyllä pakki Sapozhnikov Ruudun kuokkaamisesta ja sitten Knyazev Mikko Kankaanperän estämisestä.

Viisi-kolme-ylivoiman aikana Suomi ei kuitenkaan saanut
maalia aikaiseksi, vaikka sai pelata pitkän tovin kuudella
kolmea vastaan. Kolmen miehen ylivoima syntyi Venäjän kapteenin Anton Volchenkovin hajoitettua mailansa vetäessään Tuomo Ruutua poikittaisella mailalla maalin edessä. Kolmen miehen ylivoimalla pelatessaan Suomi sai kyllä vaarallisia tilanteita, muun muassa Seikola kilautti maalirautoja, mutta onnikin oli kiekon pompuissa Suomelle nurjamielinen.

Erän loppupuoliskolla molemmilla joukkueilla oli omat
tekopaikkansa (Pihlman, Ruutu, Taratukhin), mutta
molemmat maalivahdit pelasivat tarkkaa peliä.

Toinen erä

Toinen erä jatkui samaan tahtiin kuin ensimmäinen. Suomi
hallitsi peliä ja potkun verran jäljessä olleet venäläiset
joutuivat rikkomaan suomalaisia jatkuvasti. Toisen erän
alkupuoliskon aikana suomalaisista hyvä - tai ainakin
jonkinlainen - maalintekoyritys oli Ruudulla, Jokisella, Jokilalla ja Määtällä parikin kertaa. Taratukhinin 28. minuutilla saaman jäähyn aikana Suomella oli hirveä pyöritysjakso, jonka aikana Tero Määttä veti hyvän vedon ylärimaan.

Erän puolivälissä venäläiset alkoivat heräillä, mistä hyvänä
esimerkkinä oli kapteeni Volchenkovin läpi kentän sooloilu
erän kahdennentoista minuutin kohdalla. Hetkeä
Volchenkovin sooloilun jälkeen Sean Bergenheim otti
vähemmän järkevän jäähyn estäessään Venäjän puolustusalueella puolustaja Korsunovin etenemistä. Jäähyä
ei ehtinyt kulua kuin 15 sekuntia, niin kiekko oli Suomen
verkossa. Venäjän parhaisiin pelaajiin kuulunut Aleksander
Frolov toi vauhdilla kiekon Suomen alueelle ja antoi jättösyötön perässä tulleelle Aleksander Polushinille. Ihmeen passiivisen suomalaisnelikon seuratessa tilannetta Polushin veti ranteella kiekon Koukkasen kainalon kieppeiltä sisään. Maalista ei saipalaista voi syyllistää, sillä vetopaikka oli ihanteellinen - noin aloituspisteiden välistä - ja veto oli tarkka ja terävä.

Reilua minuuttia johtomaalia myöhemmin Kim Hirschovits sai
jäähyn tönäistessään poikittaisella mailalla Igor Grigerenkon kumoon. Grigerenko kaatui tilanteessa suhteellisen helposti, mutta hän oli tilanteessa epätasapainoissa vedettyään sekuntia aiemmin Hirschovitsiin tähtäämänsä taklauksen päin laitaa. Kimin luistelessa kohti jäähyaitiota ehdin jo ajatella, että tähänkö tämä nyt kaatuu. Ensin Suomi hakkaa päätään puolitoista erää Karjalan mäntyyn - tai siis Medvedevin suojuksiin - ja sitten venäläiset tekevät parilla perättäisellä ylivoimalla ratkaisun.

Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Hirschovitsin palattua
kahden minuutin kuluttua kentälle Suomi jatkoi raivoisasti
maalin hakemista (Ruutu, Seikola) ja vihdoinkin kolmannessa
erässä ratkaisevat osumat saatiin tehtyä.

Kolmas erä

Kolmas erä alkoi kahdella yli-innokuudesta johtuneella
jäähyllä. Ensin Bergenheim kaatoi venäläispelaajan Venäjän
maalin takana. Tämän jäähyn päätyttyä Topi Jaakola taklasi keskialueella kädet korkealla, ja tuomari passitti linjansa
mukaisesti kärppäpelaajan kyynärpäätaklauksesta jäähyaitioon. Tämä jäähy oli ottelun käännekohta, mutta eri
tavalla kuin venäläiset luulivat. Parikymmentä sekuntia
jäähyn alkamisen jälkeen suomalaispuolustaja (Mikko Viitanen?) sai sysättyä kiekon keskialueelle suomalaiskaksikolle Jokinen-Immonen. Tilanteessa syntyi 2-
1-ylivoimahyökkäys, jonka päätteeksi Immonen onnistui
Jokisen syötöstä toimitamaan kiekon Medvedevin suojuksien
kautta maaliin.

Tasatilanteessa ratkaisijan roolia tarjottiin vuorotellen
molempien joukkueiden kenttäpelaajille, mutta sen paremmin
Koivistosta, Frolovista kuin Mikko Koivustakaan ei ollut
voittomaalin tekijäksi. Ottelun viimeisen kymmenminuuttisen
aikana sentterikaksikko Svitov - Nepriaev päätti sankarin
viitan sijaan kokeilla aasin myssyn sopivuutta - ja sopihan
se. Ensin kisoihin pääsynsä vasta viime vaiheessa varmistanut Aleksander Svitov kruunasi illan hölmöilynsä taklaamalla päätä pienemmän Mikko Kankaanperän selästä päin laitaa. Minusta hän yritti samalla saada suomalaista työnnettyä laidan yli venäläisten vaihtoaitioon asti. Seurauksena typeryydestään Svitov sai 2+10 minuuttia. Hetkeä aiemmin Tuomo Ruutu oli taklannut Svitovia kovaa, mutta puhtaasti, ja tästähän iso venäläinen (190 cm, 91 kg) oli hermostunut. Ensiksi Svitov tuijotteli Ruutua taklauksen jälkeen pahalla silmällä ja selvitti tälle jotakin, mutta suomalainen ei tämän sanomisia isommin noteerannut. - En muista mitä siinä sanoin, mutta seuraavassa tilanteessa se löi mua mailanpäällä tai nyrkillä päähän. Ei siinä tilanteessa auta mitään kostaa koska siitä tulee kuitenkin jäähy. Yritin jo aiemmin tuomarille huudella siitä, kun se veti mua silmään
mailanpäällä, selvitti varakapteeni Ruutu tilannetta ja mainitsi, että kättelytilanteessa Svitov ei ottanut edes hanskaa kädestään.

Svitovin epäurheilijaisuudet kuitenkin olivat vaisua verrattuna Ivan Nepriaevin tekoihin. Ensin lievänä typeryytenä Ivan kamppasi mailalla Jyri Marttisen Suomen siniviivan kohdalla, kun peliä oli jäljellä viitisen minuuttia. Kentälle päästyään hän veti keskialueella taklausta yrittänyttä Olli Malmivaaraa kyynärpäällä suoraan päähän. Malmivaara putosi jäähän, ja huulesta tuli verta kentälle reilunkokoisen lammikon verran. Tuomari Looker antoi venakolle 2+2 minuuttia korkeasta mailasta, ja kenttämiehet antoivat Suomen valmennusjohdolle ja pelaajille useamman minuutin tauon putsatessaan verta pois kentältä.

Pelin lähdettyä käyntiin Suomen ylivoimaviisikko Koivu-
Ruutu-Pihlman-Määttä ja Malmivaaran paikalle sijoitettu
Marttinen rankaisivat Venäjää pahimmalla mahdollisella
tavalla. Hyökkäysalueen vasemmasta nurkasta kiekko toimitettiin viivaan Tero Määtälle, joka siirsi kiekon heti
poikki kentän Marttiselle. Ruoska heilahti ja yläpesä soi.
Viimeistään tässä vaiheessa jäähyaitiossa istunutta Ivania
harmitti varmasti melkoisesti.

Yhteenveto

En usko, että edellisen päivän Ranska-ottelu painoi
venäläisten pohkeissa, vaan joukkueelta puuttui tässä
ottelussa venäläiseen kiekkoiluun kuuluva luistelu ja
hyökkäävyys. Suomi teki ottelussa aivan uskomattoman
määrän töitä ja pakotti Venäjän lahjakkaan joukkueen
näyttämään varsin keskinkertaiselta ryhmältä. Ottelun
jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Suomen parhaana palkittu
Tuomo Ruutu sanoi: "Pelin lopussa saimme mitä
ansaitsimme." Se oli osuvasti sanottu.

Jatkoajan tähdet

*** Tuomo Ruutu. Ei maaleja eikä syöttöjä, mutta aina
tehopisteet eivät kerro kaikkea.

** Jyri Marttinen. Voittomaali on aina voittomaali.

* Tero Määttä, Juha Kuokkanen. Olivat puolustuksen
tukipilarit.

*** Aleksander Frolov. Tuhlasi tekopaikkoja, mutta aina
vaarallinen kentällä ollessaan.

** Stanislav Chistov. Pienehkö äly-/taitopelaaja, jolla on
yllättävät liikkeet ja ratkaisut.

* Aleksander Polushin. Teki Venäjän ainokaisen ja yritti koko pelin ajan kovaa.

Andrei Medvedev, maalivahti. Palkittiin Venäjän parhaana ja
olisi ansainnut kolme tähteä, mutta ei saapunut ottelun
jälkeiseen lehdistötilaisuuteen "väsymyksen" vuoksi. Siksi
otin mieheltä tähdet pois.

» Lähetä palautetta toimitukselle