Suomen nuoret väsyttivät Venäjän

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Pietarsaaressa pelatussa nuorten Neljän maan turnauksen ottelussa neljällä ketjulla jauhanut Suomi nujersi päätöserässä väsähtäneen Venäjän maalein 3-2. Vielä toisen erän jälkeen Venäjä johti ottelua 2-0.

Ottelun avauserä oli vauhdiltaan aivan
toista luokkaa kuin päivää aiemmin käyty Suomi-
Tsekki peli. Osalle Suomen pelaajista - varsinkin
kakkosketjulle - näkyi jääneen edellisen illan vaihde päälle; ilmeisesti torstain hyvä peli aiheutti turhaa
tyytyväisyyttä kaverusten otteisiin. Ottelun ensimmäiset
viisitoista minuuttia kuitenkin osoittivat että tänä iltana ei vastassa ollut parilla kovalla taklauksella lannistuva
vastustaja.

Selvittyään ensimmäisellä minuutilla annetusta jäähystä
Venäjä vyörytti tasaisin väliajoin hyökkäyksiä kohti Suomen maalia. Suomen onneksi venäläiset ottivat runsaasti jäähyjä, joiden aikana nuoret leijonatkin saivat luotua vaarallisia tilanteita. Yllättäen ylivoimaa pelaamaan päässyt TPS-väritteinen kolmoskenttä saikin aikaan hyvän
painostusjakson - varsinkin Janne Jokila loi näppärästi
tiukkoja tilanteita Venäjän maalille.

Yleisilmeltään ensimmäinen erä oli kuitenkin Venäjän
hallintaa, mutta kiitos maalivahti Juha Kuokkasen torjuntojen ja venäläisten tulituksen epätarkkuuden erätauolle mentiin nolla-nolla lukemissa. Laukaus- ja torjuntatilastot kuvastavat hyvin erän tapahtumia: Venäjällä oli 16 vetoa ja Suomella 5, Kuokkasella 9 torjuntaa ja Venäjän maalissa olleella Andrei Medvedevillä 5.

Grigerenkon näytöstä

Toinen erä alkoi suomalaisittain surkealla tavalla. Ensin
Tuomo Ruutu joutui heti erän alussa jäähylle. Alivoiman
aikana Suomen pakkipari Mikko Viitanen - Tuukka Mäkelä (?) sähläsivät Kuokkasen avustuksella parikin avopaikkaa Igor
Grigerenkolle. Lopulta ottelun paras venäläispelaaja
pisti maalin edessä pyörineen kiekon verkon perille.

Venäläisten johtomaalia seurasi hyvä suomalaisjakso.
Neloskenttä sai hankittua joukkueelle ylivoiman, jonka
aikana Toni Koiviston näyttävän ylöstuonnin jälkeen
Jarkko Immosella oli mainio paikka tasoittaa ottelu,
mutta vielä tässä vaiheessa rantasalmelainen ei
maalinteossa onnistunut. Ensimmäisen ja toisen erän välisellä tauolla suomalaisille oli selvästi annettu käsky laukoa, sillä välillä nuorilta leijonilta lähti laukaus epätoivoisen näköisissäkin tilanteissa.

Suomalaisten laukoessa sekä läheltä että kaukaa ohi
maalista tai päin maalivahtia, Venäjä onnistui ottelun
puolivälissä tekemään osin epäonnistuneesta tilanteesta toisen maalinsa. Tilanteen rakentelu oli maalin tehneelle
Grigorenko-Taratukhin-Perezhogin ketjulle tyypillinen.
Samassa koostumuksessa seurajoukkueessakin
pelanneet nuoret miehet liikuttavat luistimia ja kiekkoa
vanhaan punakonetyyliin ja välillä muiden
maajoukkuiden pakit näyttävät aivan pujottekepeiltä.
Nytkin nopeilla syötöillä ja Taratukhinin hyvällä
oivalluksella pelattiin loistava tekopaikka Igor
Grigeronkolle suunnilleen aloituspisteiden väliin.
Grigeronko katsoi missä maalivahti oli, näytti
hakevan rannevedollaan yläkulmaa, mutta
laukaisuhetkellä kiekko pyörähti ja yläkulman sijaan
kiekko solahtikin Kuokkasen patjojen välistä maaliiin...
Tilanteen huono-onnisuutta suomalaisittain alleviivasi
maalia edeltänyt Kuokkasen epäonnistunut purkuyritys puolustuspäässä ja samassa vaihdossa aiemmin ollut Toni Koiviston hyvä maalintekopaikka.

Toista maalia seuranneen viisiminuuttisen aikana venäläisillä oli parikin paikkaa ratkaista ottelu lopullisesti edukseen. Suomen väärästä vaihdosta saaman jäähyn aikana Venäjän ykköskenttä Frolov-Nepriaev-Tatarinov loi pahan hässäkkän Suomen maalille, mutta onneksi lopullinen isku jäi tekemättä. Hetkeä myöhemmin - kun erää oli jäljellä viitisen minuuttia - kahden maalin tekijä Grigorenko pelattiin yksin läpi, mutta Juha Kuokkanen venytti patjansa Igorin harhausyrityksen eteen. Grigorenkon epäonnistuneen läpiajon jälkitilanteesta syntyi pienimuotoinen torikokous, josta Grigerenko ja Tuomas Pihlman passitettiin jäähylle.

Syntyneen neljä-neljä tilanteen aikana sattui harvinainen
tapahtuma. Toni Koivisto murtautui venäläisten
puolustuksen läpi, hänestä takaviistossa ollut puolustaja
Anton Volchenkov onnistui estämään puhtaan läpiajon
lyömällä mailansa rikki Koivistoon. Tilanne kuitenkin
jatkui eli suomalaisilla oli kiekko, venäläisillä neljä
pelaajaa, joista yksi ilman mailaa. Heteken aikaa painostus näytti menevän ohi kun yksi venäläisistä sai mahdollisuuden
löydä kiekon Suomen päätyyn. Mutta samalla kun
venäläinen löi kiekkoa hänen mailansa hajosi! Nyt
Venäjän puolustusalueella olikin neljä väkkäränä pyörivää
suomalaista, kaksi maalin eteen linnottautunutta
mailallista venäläistä ja kaksi mailatonta venäläistä,
jotka yrittävät tarrata kiinni ohiluisteleviin suomalaisiin.
Mailanvalmistajien onneksi tilanne ei päätynyt suomalaisten tekemään maaliin vaan maalivahti Medvedevin torjuntaan.

Aivan toisen erän lopussa Suomen ykkösketju Ruutu-Koivu-
Pihlman sai rakennuttua loistopaikan, mutta Koivun
viimeinen syöttö Pihlmanille oli liikaa - puolustaja pystyi estämään Pihlamannia laukomasta kunnolla. Samassa
tilanteessa Ruslan Zainullin sai kahden minuutin
rangaistuksen kyynärpäätaklauksesta.

Suomalaisten laukausten määrä, 21 Venäjän 10
vastaan, kertoo enemmänkin suomalaisten
laukaisuhalukkuudesta kuin varsinaisesti
maalitilannerikkaudesta. Suuri osa vedoista oli kaukaa
vedettyjä, eivätkä olleet vaikeasti torjuttavia. Mutta
suomalaisten vetojen laatu muuttui viimeisessä erässä.

Suomi pääsee peliin mukaan...

Heti kolmannnen erän alussa, Zainullinin vielä istuessa kolttostaan, Olli Malmivaara antoi hienon pitkän avauksen kolmikolle Koivu-Pihlman-Ruutu. Hetken aikaa tilanne näytti
valuvan hukkaan kun Jypin nuorukainen valssasi
kiekon ja vastustajan puolustajan kanssa, mutta lopulta
laatta ajautui maalivahdin kanssa nokikkain olleelle
Tuomo Ruudulle. Jokeri vilkaisi maalivahtia ja veti
kiekon maalin alakulmaan. Tärkeä kavennusmaali oli
syntynyt parhaaseen mahdolliseen aikaan, aivan erän
alkuun.

Suomi ei kuitenkaan pystynyt käyttämään syntynyttä
momentumiaan vielä täysin hyväkseen, sillä Matti Aho
otti hetkeä myöhemmin omassa puoluspäässä
ryntäysjäähyn. Ahon jäähyn aikana venäläiset eivät
pystyneet enää kääntämään ottelun vääjäämätöntä
kulkua. Pääasiassa kolmella ketjulla pelanneet
venäläiset alkoivat olla joka tilanteessa potkun verran
suomalaisia jäljessä, sillä Erkka Westerlundin
kolmanteen erään uudelleen muokaamat ketjut pelasivat
viimeiset kaksikymmentä minuuttia kovalla sykkeellä.
Nelosesta ykköseen siirretty Sean Bergenheim toi
Koivun ja Ruudun ketjuun lisää luisteluvoimaa,
kolmoseen siirtynyt Tuomas Pihlman toi Mikko
Kankaanperän ja Janne Jokilan rinnalle kaivattua kokoa
ja kovuutta, ja neloseen siirretty Matti Aho sopeutui Harri
Suutarisen ja Tomi Mäen rinnalle välittömästi.

... ja kääntää sen hyväkseen

Ensimmäisenä venäläisten väsymys näkyi maalivahti
Medvedevin hölmöilynä. Viimeisen erän puolivälissä
ottelussa lukemattomia reboundeja antanut ja parikin
kertaa maalinsa takana omiin puolustajiin törmäillyt
Medvedev purki kiekon suoraan katsomoon. Pelin
viivyttämisestä tullutta jäähyä ei ehtinyt kulua kuin
parikymmentä sekunttia kun Jarkko Immonen hakkasi
maalin edessä oman riparinsa verkon perukoille. Maalin
eteen kiekon toimitti tarkalla syötöllä Jussi Jokinen.
Reilut viitisen minuuttia myöhemmin Kärppähyökkääjän
oli kirjattava uudestaan pelipöytäkirjaan. Jokinen pääsi
venäläisten vaihtovirheen takia yksin läpi ja pisti kiekon
rauhallisesti Medvedevin kainalon alta sisään.
Syöttöpisteen Jokisen maaliin sai toinen Kärppä, eli
puolustaja Joni Pitkänen.

Viimeisen viisiminuuttisen aikana Suomen neljäs maali
oli lähempänä kuin venäläisten tasoitusmaali. Sekä
Harri Suutarisella että Tuomo Ruudulla oli hyvät
tekopaikat ja pienellä onnella Suutarisen veto olisi
vierähtänyt maalivahdin hanskan kautta maaliin eikä
maalista niukasti ohi. Tiukinta mahdollista tilannetta ei
lopussa päässyt syntymään, sillä reilua minuuttia ennen
ottelun päättymistä puolustaja Alexei Petrov otti
kaksiminuuttisen. Venäläisten valmentaja Vladimir
Pliuschev otti vielä hetkeä myöhemmin aikalisän ja veti
maalivahdin pois kentältä mutta nuo toimenpiteet eivät
tilanteeseen enää vaikuttaneet.

Ottelun ratkaisivat Suomen ylivoimapeli (kaksi
maalia), suomalaisten luokkaa parempi maalivahtipeli ja
Erkka Westerlundin tekemät taktiset ratkaisut; neljän
ketjun peluutus ja kolmanteen erään tehdyt
ketjumuutokset. Suomalaisista kaikki ketjut pelasivat
hyvin, varsinkin kolmos- ja neloskentälliset pelasivat
luokka paremmin tsekkejä vastaan. Kakkosketju pelasi
keskinkertaisen avauserän, mutta oli omalla tasollaan
kahdessa jälkimmäisessä erässä. Ykkösketjun ainoa
miinus on liian pitkäksi venyvät vaihdot.

Suomalaisten parhaana palkittiin tasoitusmaalin tehnyt
kakkosketjun sentteri Jarkko Immonen. Venäläisistä
palkinnon sai joukkueen molemmat maalit tehnyt Igor
Grigorenko.

Jatkoajan tähdet:

Suomi

*** Tuomo Ruutu

** Jussi Jokinen

* Juha Kuokkanen



Venäjä

*** Igor Grigorenko

** Yuri Trubachev

* Puolustaja #23 jonka nimeä ei ollut otteluohjelmassa

» Lähetä palautetta toimitukselle