Suomen nuoret Läntisen ja tiernapoikien siivittämänä MM-kisoihin

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Suomen 20-vuotiaiden maajoukkue lähti tänä aamuna Tsekkeihin suorittamaan viimeiset virittelyt joulupäivänä alkavia nuorten MM-kisoja varten. Ennen lähtöä pidetyssä lehdistötilaisuudessa Tommi Läntinen tsemppasi nuoria leijonia videon välityksellä ja lahjakkaat oululaiset tiernapojat paikan päällä.

Nuorten joukkueen teemana on ollut koko kauden ajan joukkuepelin korostaminen, mitä asiaa päävalmentaja Erkka Westerlund painotti vielä ennen kisakoneen lähtöä. Uusimmassa Kiekkolehdessä on (30/2001) viimeisellä sivulla Westerlundin kirjoittama artikkeli "Joulu on jo lähellä", jossa hän kertoo omat näkemyksensä nuorten MM-kisoista ja sinne valittavien pelaajien kriteereistä:
- Joukkue voittaa tai joukkue häviää. Yksilön kyky "olla hyvä joukkuepelaaja" on vallannut tilaa suhteellisesti muilta ominaisuuksilta. Ei riitä että pelaaja on taitava, fyysinen tai henkisesti vahva. Ominaisuuksia on osattava käyttää joukkueen hyväksi.

Joulupäivänä alkavissa nuorten maailmanmestaruuskisoissa on kolme selkeää suosikkia: kiekkoilun perinteiset suurvallat Venäjä ja Kanada sekä viime vuosina kohinalla juniorikiekkoilun kärkeen noussut Suomi. Turnauksen musta hevonen on hallitseva maailmanmestari, turnauksen
järjestäjämaa Tsekki.

Nuorten MM-kisoihin osallistuu kymmenen maata, jotka on jaettu kahteen eri lohkoon. Lohkon joukkueet pelaavat toisiaan vastaan yksinkertaisen sarjan, jonka jälkeen lohkon neljä parasta jatkaa pudotuspeleihin ja peränpitäjät pelaavat kaksi ottelua putoamisesta I divisioonaan. Pudotuspelit käydään cup-systeemillä - voittajat jatkoon ja hävinneet pelaavat alemmista sijoituksista erilliset
sijoitusottelut.

A-lohkossa pelaavat edellisten kisojen maailmanmestari Tsekki, nelonen Ruotsi, viitonen USA, kahdeksas Slovakia ja yhdeksäs Valko-Venäjä. Ennakkon kovemmaksi arvioimassani B-lohkossa pelaavat Moskovan kisojen kakkosen, Suomen, lisäksi pronssijoukkue Kanada, kuudenneksi tullut
Sveitsi, seitsemänneksi jäänyt Venäjä ja karsinnoissa A-sarjaan mukaan noussut Ranska. Lohkojen jatkoonmenijät tuntuvat etukäteen selviltä eli uudenvuoden jälkeen alkavissa jatko-otteluissa Valko-Venäjä ja Ranska pelaavat putoamisesta ja muut maat kisaavat kullasta ja kunniasta. Puolivälierät pelataan tiistaina 1.1. , välierät heti seuraavana päivänä ja loppuottelu perjantaina 4.1.2001.

Internetin kautta kisoja voi parhaiten seurata on-linena Kansainvälisen Jääkiekkoliiton sivuilta osoitteesta http://www.iihf.net/0102/W20.asp?qsLayout=110 sekä Suomen otteita Jatkoajan otteluraporteista - edellyttäen että tietoliikenneyhteydet pelaavat. Koska Suomi pelaa B-lohkossa, niin arvion B-lohkon joukkueet ensin ja A tulee tällä kertaa B:n jälkeen.

Lohko B

B-lohkossa on kisojen huonoin joukkue Ranska, mutta muuten lohko on parasta A-ryhmää. Viime vuonna Suomi pelasi alkusarjassa Kanadan kanssa tasan 2-2 ja voitti 3-1 Venäjän, joka puolestaan voitti Kanadan 3-1. Välierissä Suomi voitti Kanadan selvin numeroin 5-2, kun taas Venäjä putosi puolivälierissä yllättäen Ruotsille 2-3. Suomella oli Moskovassa tyrkyllä jokaiselle pelipaikalle
ehdokas direktoraatin valitsemaksi parhaaksi pelaajaksi. Ari Ahonen valittiin kisojen ykköstähdistöön, mutta direktoraatin valinta parhaaksi maalivahdiksi oli nykyisin Saipassa pelaava Tomas Duba. Tuukka Mäntylä oli tähdistön oikea pakki, mutta direktoraatin valinta kohdistui taas
tsekkiin - tähdistön vasempaan pakkiin Rostislav Kleslaan. Tsekkien hattutempun täydensi all starsin vasemman laiturin Pavel Brendelin valinta parhaaksi hyökkääjäksi ennen turnauksen all starsin oikea laitaa Jani Ritaa. Tähdistön viidennen paikan vei Kanadan sentterilupaus Jason
Spezza, joka jätti taakseen Tsekin ykkösketjua johtaneen Vaclav Nedorostin.

Periaatteessa alkusarjan otteluilla ei ole suurta merkitystä, mutta käytännössä asia näyttää olevan
toisin. Sekä viime kisoissa Moskovassa että toissa vuonna Ruotsissa loppuottelussa kohtasivat alkulohkojen voittajat, kaksi vuotta sitten Tsekki ja Venäjä, ja viime kerralla siis Tsekki ja Suomi. Jos joukkueiden tämänvuotisia voimasuhteita arvioidaan pelkästään pelaajien taitojen ja
lahjakkuuden mukaan, niin Venäjä olisi ykkönen ennen Kanadaa ja Suomi jäisi kultamitallitaistossa nuolemaan näppejään. Meidän onneksemme pelit kuitenkin ratkaistaan
kaukalossa, eikä paperilla tai NHL-skouttien ja jääkiekkokirjoittajien päässä.

Suomi

Tänä vuonna suomalaisilla on koossa melkeinpä vielä lahjakkaampi joukkue kuin viime vuonna. Kuitenkin vasta varsinaiset MM-kisat osoittavat pystyykö tämä ryhmä pelaamaan yhtä hyvin joukkueena kuin viime vuotinen hopearyhmä. Syksyiset Viiden maan turnauksen ja Neljän
maan turnauksen voitot osoittivat, että pelaamalla omaa peliään suomalaiset pystyvät lyömään ”lahjakkaamman ja taitavamman” Venäjän joukkueen. Molemmissa turnauksissa Suomi nousi kolmannessa erässä takaa-ajoasemasta ensin Venäjän rinnalle ja lopulta ohi. Molemmilla kerroilla voittomaalin tekijänä oli Kärppien Jussi Jokinen ja maalissa oli Saipan Juha Kuokkanen.

Joukkueen nelossentterinä turnauksen aloittava Kim Hirschovits on sisäistänyt nuorten leijonien teesit. Kysyessäni hyökkäävänä pelaajana pidetyltä Kimiltä hänen henkilökohtaisia tavoitteitaan kisoissa, niin IFK:lainen toteisi, "Tavoitteena on että silloin kun olen kentällä niin yhtäkään kiekkoa ei mene Suomen maaliin", ja jatkoi, "Erkan kanssa on puhuttu että hommanani on estää vastustajia tekemästä maaleja tasakentällisin ja alivoimallakin tulee turnauksessa peliaikaa - eikä se haittaisi vaikka muutaman pisteenkin tekisi... ".

Hirschhovits oli maajoukkueen mukana ryhmän ensimmäisellä ulkomaanmatkalla Lake Placidissä, mutta ei mahtunut mukaan Viiden eikä Neljän maan turnaukseen. "Kyllä Erkka sen aikanaan sanoikin, että jollei peliaikaa tule omassa seurajoukkueessa, niin ei pääse maajoukkueeseen. Ja kun alkukaudesta IFK:ssa ei ollut tilaa kaltaiselleni hyökkäävälle pelaajalle, niin arvasin kyllä tilanteen." Puolalaisperäisen sukunimen omaavan Hirschovin onneksi peliaikaa löytyi ensin A-junioreista ja sitten Mestiksestä. Lopulta marras-joulukuussa peliaikaa alkoi irrota enemmälti jo SM-liigassakin ja onnistumiset liigassa ja 19-vuotiaiden maajoukkueessa nostivat rennon kalamiehen lopulta kisakoneeseen.

Suomen sentterikalusto - Mikko Koivu, Jarkko Immonen, Mikko Kankaanperä, Kim Hirschovits - kestää helposti taidollisen vertailun muiden huippujoukkueiden keskushyökkääjien kanssa. Kysymysmerkki on pikemminkin ryhmän fyysisyys, sillä kukaan nelikosta ei ole varsinainen rymistelijä. Suomen onneksi joukkueella ei ole polttavaa tarvetta taklaavasta sentteristä, sillä laituriosastosta Tuomo Ruutu, Tuomas Pihlman, Sean Bergenheim ja Joni Yli-Torkko pystyvät kovaan taklauspeliin. Muut laiturit; Koivisto, Jokinen, Jokila, Mäki, Saarenheimo, eivät ole taklaajatyyppejä, mutta ovat valmiita tekemään likaista työtä laidoilla ja maalien edustoilla.

Suomen vahvin osa-alue puolustus/maalivahtipeli. Nykysuuntauksen mukaisesti Westerlund on valinnut kisaryhmään isokoisia, fyysiseen peliin pystyviä puolustajia. Tämä on ymmärrettävää, sillä päävastustajat (Venäjä ja Kanada) heittävät kaukaloon roikaleen kokoisia laitureita, joiden hommmana ajella maalille ja maskiin. Nämä roikaleet pitää pikaisesti siivota pois maalinedustalta, jos Suomi aikoo menestyä näissä kisoissa. Varmaan peruspeliin pystyvien ja SM-liigapelien rutinoimien Tero Määtän ja Olli Malmivaaran pelit eivät ole tällä kaudella menneet aivan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta viime vuoden kisat käyneinä he tietävät mitä maailmanmestaruudesta taisteleminen vaatii ja nälkää ja näyttöhalua heiltä löytyy ainakin yhtä paljon kuin muilta puolustajilta - jollei enemmänkin.

Kiekollisen pelin suhteen asetan pakeista suurimmat odotukset Joni Pitkäseen ja Jyri Marttiseen. Molemmat pelaajat ovat osoittaneet SM-liigassa luovuutta ja rohkeutta - siis ominaisuuksia, joita joukkue tarvitsee voittaakseen suurturnausten tärkeitä otteluita. Puolustuksen mustat hevoset ovat kiekollisen pelinsä kuntoon saanut Mikko Viitanen ja kovaa laukova Markus Seikola. Alustavasti seitsemäntenä pakkina on Kärppien Topi Jaakola, joka tulee olemaan viimeistään ensi vuonna yksi Suomen puolustuksen luottopelaajista.

Suomen tärkein pelaaja on Kari Lehtonen. Nuorten MM-kisoissa joukkueiden välillä pienet marginaalit ja se on melkeinpä ihan sama miten hyvin kenttäpelaajat pelaavat, sillä jos maalivahtipeli epäonnistuu niin turpiin tulee. Nämä kisat ovat Karin toiset nuorten MM-kisat, sillä hän oli Moskovan kisoissa Ahosen kakkosmiehenä hakemassa kokemusta. Lehtosta pidetään "big game"-pelaajana, ja Karilla on kovat paineet todistaa uskomukset tosiksi. Maajoukkueen johtoryhmän mielestä Suomen selviäminen finaaliin taitaa olla joukkueen minimitavoite ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi Lehtosen pitää pelata yhtä hyvät kisat kuin Ari Ahonen teki viime vuonna Moskovassa.

Venäjä

Venäjältä puuttuu kokoonpanosta kaksi huippulahjakasta pelaajaa, joiden mukanaolo lähes varmistaisi joukkueen maailmanmestaruuden. Muiden maiden onneksi maaliahne laituri Ilja Kovalchuk pelaa jo NHL:ssä ja iso sentteri Aleksander Svitov jostakin syystä ei saavu kisoihin.
Joidenkin lähteiden mukaan hän ei saanut omalta seurajoukkueeltaan Omskilta lupaa pelata MM-kisoissa, mutta mitään virallista tietoa asiasta ei ole. Sen sijaan toinen Omskin suulupaus Stanislav Chistov pelaa Venäjän joukkueessa.

Muiden Itä-Euroopan maiden tapaan venäläiset saivat Pohjois-Amerikasta pelaajia.OHL:ssä yli piste per peli vauhtia nakutellut puolustaja Fedor Tjutin vahvistaa puolustusta ja WHL:ssä yli piste per peli vauhtia pitänyt Mihail Yakubov vahvistaa sentterikaartia. Kovuutta ryhmään tuomaan hankittiin Vladimir Sapozhnikov North Baystä OHL:stä. Joitakin vuosia sitten venäläiset valmentajat eivät suostuneet ottamaan Pohjois-Amerikassa pelaavia nuoria maajoukkueeseen, mutta viime vuosina tämäkin sääntö on murtunut.

Venäjän hyökkääjistö on turnauksen monipuolisin. Vaasan turnauksessa yhdessä pelannut kolmikko Aleksander Perejougin - Andrei Taratukhin - Igor Grigerenko tyylittelee vanhaan punakonetyyliin ja pyrkii hajoittamaan vastustajan puolustuksen lyhytsyöttöpelillä ja kovalla liikkeellä. Suoraviivaisempaa pelityyliä edustavat Aleksander Frolovin ja Ruslan Zainullinin kaltaiset eurooppalaiset voimahyökkääjät. Henkilökohtainen suosikkini ei kuitenkaan ole kukaan edellä mainitusta viisikosta, vaan pienikokoinen, mutta mahtavan pelisilmän, tekniikan ja tasapainon omaava sentteri Juri Trubachev.

Venäjän puolustus ei ole aivan hyökkäyksen tasoa, mutta ryhmässä on useampikin NHL:ään pienellä varausnumerolla varattu pelaaja. Joukkueen kapteeni Anton Volchenkov tulee saamaan paljon peliaikaa tasakentällisin, alivoimalla ja ylivoimallakin. Ottawan ensimmäisen kierroksen varaus Volchenkov on eurooppalaiseksi pakiksi varsin aggressiivinen ja saman tyylinen pelaaja on viime kevään 18-vuotiaiden MM-joukkueen kapteeni Igor Knyazev. Igor liikkuu luistimilla kuitenkin hieman liukkaammin kuin vantterarakenteinen Volchenkov. Nämä molemmat nuoret miehet ovat ensimmäisen kierroksen varauksia ja heidän seurakseen ykköskerhoon liittyy ensi kesänä taitavasti luisteleva ja tekninen Denis Grebeskov. Puolustuksen musta hevonen on Kanadasta tuleva Fedor Tjutin, joka viime keväänä ihastutti älykkäällä pelillään 18-vuotiaiden MM-kisoissa.

Venäjän heikoin lenkki on maalivahtipeli. Jos ykkösmaalivahtina torjuu Calgaryn toisen kirroksen varaus Andrei Medvedev, niin en usko Venäjän selviävän edes turnauksen loppuotteluun. Pulska Medved antaa paljon reboundeja, väsyy otteluiden lopussa ja pelatessaan mailalla käsittelee kiekkoa huolimattomasti. Medvedevin voittoprosentti kansainvälisissä nuorisoturnauksissa näyttää hyvältä, mutta mielestäni se johtuu enemmänkin edessä pelanneen joukkueen hyvyydestä, eikä maalivahdista.

Kanada

Spezza. Jason Spezza. Moskovan kisojen ykköstähdistön keskushyökkääjä ja viime kesän varaustilaisuuden kakkonen. Hän on näissä kisoissa paljon vartijana, sillä kanadalaiset ovat selkästi ilmoittaneet että mikään maailmanmestaruutta vähäisempi ei tällä kertaa tyydytä. Ja tavoitteenasetteluun on vankat perustelut: joukkueessa on kymmenen pelaajaa, jotka olivat mukana vuosi sitten Moskovassa, hyökkäyksessä on ikäluokkansa tähti Spezza ja ryhmän puolustus näyttää todella vahvalta. Puolustaja Jay Bouwmeesteria veikataan ensi kesän varaustilaisuuden ykkösnimeksi ja häntä pidetään lahjakkaimpana kanukkipakkina vuosikausiin. Bouwmeesterin pelissä kaikki pitäisi olla kohdallaan; iso koko, erinomainen luistelija, taitavat kädet ja oivaltava peliäly. On mielenkiintoista nähdä onko hän tätä kaikkea, vai ehkä vieläkin enemmän?

Bouwmeesterin kovimmaksi haastajaksi varaustilaisuudessa veikataan toista Kanadan joukkueen jäsentä, laituri Rick Nashiä. Vielä näissä kisoissa Nashin ei uskota olevan joukkueensa todellisia syömähampaiata, vaan maalintekovastuuta sysätään Spezzan lisäksi Chuck Kobasewille ja USA:n puolella yliopistossa kiekkoilevalle Mike Cammalierille.

Perinteiseen tapaan Kanadan maalivahdit tulevat QMHJL:stä eli ykkösenä torjuu Pascal Leclaire ja kakkosena Oliver Michaud. Quebecin junioriliiga on tuottanut parinkymmenen vuoden ajan huippumaalivahteja Kanadan maajoukkueelle, eikä ole mitään syytä uskoa etteivätkö Leclaire ja Michaud olisi ikäluokkansa huipputasoa maailmassa.

Sveitsi

Lohkon kysymysmerkki Sveitsi on Suomen avausvastustaja. Sveitsin kiekkoilulle naureskeleville on syytä muistuttaa pari tosiseikkaa. Sveitsin maalivahti Tobias Stephen - ei Suomen Kari Lehtonen - oli viime kevään 18-vuotiaiden MM-kisojen paras maalivahti. Sveitsi voitti viime kisoissa Venäjän. Vaikka Suomen, Venäjän ja Kanadan joukkueiden pelaajamateriaali tuntuu Sveitsiin verrattuna ylivoimaiselta, niin motivoitunut Sveitsi pystyy voittamaan minkä tahansa tästä kolmikosta, jollei näillä ole asenne kohdallaan. Sveitsin puolustus ei ole aivan jääkiekon mahtimaiden luokkaa, mutta uskon että agressiivinen kahdensuunnan pakki Beat Schiess-Forster ja taitava Severin Blidenbacher mahtuisivat esim. Suomen tämänvuotiseen joukkueeseen. Sveitsin ongelma on että tämän kaksikon jälkeen puolustuksen taso laskee ja tämä pudotus saattaa olla joukkueelle peleissä kohtalokas.

Hyökkäyksessä on sama ongelma kuin puolustuksessa. Lahjukkuutta löytyy, mutta ihan kolmos-neloskenttiin asti. Juuri näiden duunarikentällisten vertailussa Sveitsi häviää lajin huippumaille vielä tänä päivänä, mutta koko ajan juustomaan kasvatit kaventavat tätä eroa kiinni. Minua ei yllättä jos jokin lohkon kolmesta kärkijoukkueesta kärsii näissä kisoissa pistemenetyksen Sveitsille, itse asiassa suurimmassa vaaravyöhykkeessä on avausottelussa Suomi. Jos Yleisradio sattuu näyttämään esim. välierissä Sveitsin joukkeen peliä, niin katsojien kannattaa kiinnittää huomiota Sveitsin keskushyökkääjään numero 19 Raffaele Sannitz. Tämä sveitsiläinen ei todellakaan ole mikään rauhanmies, vaan taklaa todella kovaa ja puhtaasti - eikä ole kiekon kanssakaan aivan tumpelo.

Lohko A

Slovakia

Tämän lohkon voimasuhteiden arvioiminen on todella hankalaa Tsekin ja Slovakian Pohjois-Amerikasta saamien vahvistusten vuoksi, mutta . Slovakia oli syyskuussa järjestetyssä Viiden maan
turnauksessa todella surkea. Neljä peliä, neljästi turpaan ja maaliero 6 - 27. Pienin tappio tuli Suomelle - sekin selvin numeroin 4-7 - ja kahdesta maalivahdista paremman torjuntaprosentti oli 84,7. Slovakkeja ei tainnut turnauksen jälkeen paljoakaan naurattaa.

Apu joukkueelle ei tule läheltä, vaan kaukaa merten takaa. Colorado Avalanchen viime kesän varauksista kolme slovakkia; maalivahti Peter Budaj, hyökkääjä Marek Svatos ja hyökkäjä Frantisek Skladny, ovat pelanneet hyvän alkukauden omissa liigoissaan (OHL, WHL, HE) ja rientävät vahvistamaan kotimaansa maajoukkuetta. Muita amerikanapuja ovat mm. isokokoiset sentterit Tomas Kopecky (Detroit) ja
Igor Pohonka (New Jersey) sekä pakki Tomas Malec (Florida). Päävalmentaja Julius Suplerin suurimmat haasteet on saada euro-slovakit ja amerikan-slovakit puhaltamaan yhteen hiileen sekä estää Pohjois-Amerikan junioriliigojen skoutteja ja toimitusjohtajia värväämästä loppujakin
slovakkijunnuja Kanadan juniorisarjoihin. En usko Superin onnistuvan yrityksissään, vaan Slovakia jää auttamatta lohkonsa neloseksi. Slovakian kiekkoilun tulevaisuus ei kuitenkaan näytä kovinkaan pahalta, sillä ikäluokan paras pelaaja Marian Gaborik määttää jo pisteitä NHL:ssä.

Tsekki

Suomessa järjestetyssä Neljän maan turnauksessa Tsekki-joukkue jätti itsestään heiveröisen vaikutelman. Sekä avausottelussa Suomea vastaan että turnauksen päättäneessä Venäjä-pelissä tsekkien henkinen kantti katkesi heti kun vastustaja pääsi kahden maalin johtoon. Ryhmä oli fyysisesti muita joukkueita selvästi heikompi ja osa pelaajista melkeinpä vältteli kontaktitilanteita. Näihin heikkouksiin tulee kuitenkin selkeitä vahvistuksia Kanadan
junnusarjoista.

Columbus Blue Jackets ei tietenkään päästä viime kisojen parasta puolustajaa Rostislav Kleslaa pelaaamaan junnupelejä, eikä kisojen pistepörssin moraalista voittajaa Vaclav Nedorostia kiinnostanut lähteä kotikisoihin, mutta 196 senttinen ja satakiloinen Libor ”Drago” Ustrunul OHL:n Plymouth Whalersista tuo fyysistä uskottavuutta Tsekin puolustukseen. Muutenkin tsekkien puolustus saattaa mennä ainakin top neljä pakkien kohdalta täysin uusiksi, esim. puolustuksen kiekollista puolta tulee vahvistamaan OHL:n Peterborough Petes Lukas Krajicek. Tsekin puolustuksesta jäi Vaasan turnauksessa kuitenkin niin vaisu vaikutelma, että en usko OHL:n/WHL:n/QMHJL:n apujen täysin muuttavan asiaa. Ustrunul on ainoa puolustaja, jolla kokemusta MM-kisoista ja tällä kertaa maalissa ei ole Tomas Duban tasoista veskaria paikkaamassa puolustuksen virheitä.

Hyökkäjiistöön on tulossa ainakin Edmontonin ensimmäisen kierroksen varaus Ales Hemsky, joka on QMHJL:ssä nakuteluut pisteitä kiitettävään tahtiin (16+33, 26 pelissä) ja WHL:n Lethbridgen Martin Podlesak. Poissa ovat kuitenkin viime kisoissa tehoista vastanneet ykkösketju Brendl-Nedorost-Blatny ja kakkosketju Vrbata-Sivek-Erat, eikä MM-kisakokemusta ole juuri kenellekään. Pohjois-Amerikan vahvistuksista huolimatta en usko Tsekin olevan tänä vuonna
läheskään yhtä hyvä kuin viime kisoissa. Tietenkin kotikatsomon kannustaessa joukkue voi saada
hurmion päälle ja Viiden maan turnauksessa parhaaksi veskariksi valittu Michal Fikrt voi nousta
hasek-vireeseen, mutta en usko näin käyvän. Buffalon ensimmäisen kierroksen varaus Jiri Novotny tulee varmasti olemaan yksi kisojen parhaista hyökkääjistä, samoin pienikokoinen Jiri Hudler tekee muutamia pisteitä, mutta tsekeille taitaa slovakkien tapaan tulla noutaja jo kisojen ensimmäisellä pudotuspelikierroksella.

USA

USA:n kisamenestys taitaa riippua kahdesta pienikoisesta sentteristä, Ben Eavesista ja Dwight Helmisestä, sekä 186 senttisestä maalivahdista Jason Bacashihuasta. Helminen oli 18-vuotiaiden kisojen ykkösall-starsin keskushyökkääjä viime keväänä Suomessa ja entisen IFK-valmentaja Mike
Eavesin Ben-poika oli Suomen maajoukkueen Timo Bäckmanin mielestä jenkkien paras pelaaja Suomen ja USA:n välillä Lake Placidissä pelatuissa harjoitusotteluissa. Jenkkien pakit ja laiturit taklaavat varmasti kaikkea vastustajan väreissä liikkuvaa, ajavat maalille ja ampuvat ahkerasti.
Kysymys kuuluukin että miten eurooppalaiset tuomarit sopeutuvat jenkkien kuvioihin? Ja pysyvätkö maailman mahtavimman valtion pelaajat pitämään itsensä kurissa kentällä ja kentän ulkopuolella? Ja tuleeko yliopistopelaajien ja Kanadan juniorisarjoissa pelaavien amerikkalaisten välille kinaa? Ja onko Ryan Whitney todellakin parempi kuin Joni Pitkänen? Elokuussa Lake
Placidissä pelatussa neljässä harjoitusottelussa USA pelasi tasapäisesti Suomen kanssa, joten kyseessä ei voi olla huono joukkue. Viime vuonna lohkossaan toiseksi sijoittuneet jenkit pitivät Kanadaa tiukoilla puolivälierässä, mutta hävisivät 1-2. Tänä vuonna edessä taitaa olla sama kohtalo. Lohkosta jatkoon kakkosena, mutta kohtalo on sama kuin muillakin A-lohkon jokkueilla,
eli puolivälierissä tappio B-lohkon joukkueelle.

Ruotsi

Kuinka pitkälle nuorten MM-kisoissa voi päästä hyvällä joukuepelillä? Ruotsalaiset uskovat että ainakin pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle - ja näin tuleekin käymään. En epäile Ruotsin joukkueen sitoutumista puolustuspelaamiseen, enkä maalivahti Henrik Lundqvistin kykyä pelata luotettavaa torjuntapeliä, mutta epäilen ruotsalaisten hyökkääjien kykyä laittaa kiekko maaliin
tiukassa paikassa. Ruotsalaiset varmasti toivovat Kanadan junioriliigassa WHL:ssä pelaavasta Frederik Sjöströmistä sateentekijää ja ketsuppipullon avajaa, mutta viime kevään 18-vuotiaiden MM-kisoissa Phoenixin ensimmäisen kierroksen varaus oli joukkueensa suurin tuhlari. Hyvällä luistelulla Sjöström sai kyllä aikaiseksi tekopaikkoja, mutta "läheltä ylös"-tempun tekeminen oli aivan nykyiselle Calgary Hitmenille ylivoimaista.

Fyysisellä pelillä Ruotsia ei kaadeta, sillä isokokoiset hyökkääjät kyllä jaksavat vääntää laidoilla ja nyhjätä nurkissa. Puolustus taitaa ollakkin eri juttu. Ainakaan Neljän maan turnauksen ja viime kevään 18-vuotiaiden kisojen perusteella Ruotsin tämän ikäryhmän puolustajat eivät ole mitään huippulahjakkuuksia, vaan pikemminkin tasaisia suorittajia ilman isompaa
kiekollista rohkeutta. Aivan kuten Suomellakin Ruotsilla on joukkueessa useampiakin ensimmäisen kierroksen varaus, mutta suomalaiset huiput ovat jonkin verran luovempia pelaajia kuin länsinaapurit. Veikkaan että Ruotsi voittaa A-lohkon, mutta kokee ensimmäisellä kierroksella yllätystappion B-lohkon nelosjoukkueelle Sveitsille.

» Lähetä palautetta toimitukselle