Dallas Stars ei ollut kovinkaan aktiivinen siirtoajan umpeutuessa. Ainoa lisäys joukkueeseen oli 39-vuotias veteraanipuolustaja Grant Ledyard, jolle Stars-pesti on uran toinen. Tämän lisäksi he joutui luopumaan waivers-listalla olleesta hyökkääjä Blake Sloanista, jolla oli jo alkukaudesta vaikeuksia saada uutta sopimusta Stars-organisaation kanssa ja lopulta sopimus tulikin sovittelutuomioistuimen päätöksellä. Oli epätodennäköistä, että Sloanille olisi tarjottu enää ensi kesänä jatkopestiä, joten siirtyminen Columbukseen saattoi olla 25 vuotiaalle laiturille hyväkin ratkaisu.
Toisaalta Gainey on aina vierastanut "vuokrapelaajia", jotka tulevat isolla kohulla ja rahalla loppukaudeksi joukkueeseen ja pahimmassa tapauksessa sekoittavat hyvin toimivan kokonaisuuden. Ja meriitit puhuvat kyllä puolestaan. 97/98 Stars ylsi konferenssin finaaliin häviten mestari-Detroitille, 98/99 mestaruus ja 99/00 jälleen finaaliin, jossa koki kirvelevän tappion New Jerseylle. Menestyksen vuosille yhteistä on se, että Stars ei ole kertaakaan hankkinut kesken kauden "messiasta", vaan vahvoja ja kokeneita rivipelaajia tuomaan syvyyttä
joukkueeseen ja joiden arvo nousee, kun play offien mailaviidakko sakenee ja tuomarit sallivat poikittaiset ja kahvauksen aivan eri tyyliin kuin runkosarjan aikana. Näin on aina käynyt ja näin tulee aina käymään.
Totuuden nimissä kyllä Stars havitteli tosissaan Mike Pecaa ja Donald Audettea miehistöihinsä, mutta he eivät halunneet maksaa sitä hintaa jota Buffalo ja Atlanta halusivat: Buffalon ehtoihin kuului pieni ja pippurinen Brenden Morrow (22), josta odotetaan tulevan yksi Starsien kantavia voimia tulevaisuudessa. Atlanta taas tahtoi Roman Lyashenkon (21), nuoren venäläisen kahdensuunnan sentterin, jonka pelityyliä Stars-luotsi Ken Hitchcock on usein verrannut Jere Lehtiseen. Molemmilla on toinen kausi Stars-paidassa meneillään ja Dallasissa odotetaan paljon nuorukaisten pelipanokselta tulevaisuudessa.
Tämä osoittaa Dallasissa olevan todellista suurseuran ainesta: ei metsästetä voittoa lyhyellä tähtäimellä tulevaisuuden kustannuksella. Todennäköisempää onkin, että tähtipaitaan houkutellaan ensi kesän UFA:sta isoja kaloja kuten John LeClairia, Jeremy Roenickia tai Joe Sakicia ja RFA:sta Marian Hossaa piirtämään luistimenjälkiä upouuden American Airlines Centerin jäälle. Todennäköisesti omistaja Tom Hicks on hyvinkin valmis hankkimaan kalliinkin pelaajan tähtinuttuun, hankkihan hänen omistamansa baseball-seura Texas Rangers talvella Alex Rodriquezin u s k o m a t t o m a l l a 250 miljoonan DOLLARIN sopimuksella kymmeneksi vuodeksi! Siihen on onneksi vielä lätkänpelaajilla matkaa!
Onko syytä huolestua Dallasin epäaktiivisuudesta siirtorajan kynnylksellä?
Joukkueella on hyvä runko kasassa. Modano, Lehtinen, Hull, Nieuwendyk (terveenä), Hatcher, Sydor, Zubov, Matvichuk ja Belfour ovat pelaajia, jotka kelpaisivat mihin tahansa joukkueeseen. Lisäksi on vielä hyvä nippu runkopelaajia kuten Langenbrunner, Morrow, Keane, Lukowich ja Marshall. Nuo 14 pelaajaa ovat ne joiden mukana Stars nousee tai kaatuu. Nuo pelaajat ovat myös periaatteessa ainoita, jotka olisivat olleet haluttua kauppatavaraa muille seuroille. Sitä mikä ei ole rikki, ei tule hajoittaa.
Nieuwendykin panosta ei tule myöskään vähätellä. Stars tarvitsee play offeissa menestyäkseen kaksi tehokasta hyökkäyspään ketjua. Jos Nieuwy ei ole terve pleijareiden kynnyksellä, tulee Starseille noutaja jo toisella kierroksella. Niin kova on vastus tällä kaudella lännessä. Stars ei tule kaipaamaan vain Nieuwendykin maalintekotaitoa play offeissa, vaan myös hänen johtajuuttaan pukukopissa. Eli siinä mielessä Pecan tai Audetten kaltaisten pelaajien hankkiminen ei olisi ollut järkevää. Lisäksi Peca tämän kauden riitelyllään on antanut viestin seurajohdoille: oma etu ennen seuran etua. Tällainen pelaaja ei tulisi koskaan menestymään Dallasin kaltaisessa joukkueessa, jossa jokaisen pelaajan on uhrattava omat henkilökohtaiset pistetavoitteensa joukkueen menestyksen eteen.
Loistavana esimerkkinä toimii Brett Hull, joka elää maaleista. Dallasiin saavuttuaan hän on joutunut raatamaan puolustuksessa samalla tavalla kuin kolmos- ja nelosketjun rivimiehetkin eikä ole voinut kurvailla keskialueen tuntumassa. Sitäpaitsi Dallasin johto uskoo Lyashenkon lunastavan Carbonneaun jättämän aukon kolmosketjun sentterinä parin seuraavan kauden aikana. Huippulahjakkaalle venäläiselle on annettu paha rooli täyttää ja toistaiseksi hän ei ole pystynyt täysin vastaamaan huutoon, mutta vielä toistaiseksi ei johdon usko kykyihin ole vielä loppunut.
Lisäksi Starsin uskoa omaan materiaaliin lisää hyvin kulkeneet pelit maaliskuussa (5-2-1). Ottawa-peli (19.3.) osoitti että joukkue on löytämässä saman kärsivällisen pelityylin, joka pakottaa vastustajan avaamaan peliään, jolloin tähtipaidat rankaisevat. Ottawan kakkosvalmentaja totesikin hyvin Dallasin antaneen senaattoreille opetuksen siitä, miten play off -kiekkoa pelataan. Kun Brett Hullin kuuden maalittoman ottelun putki katkesi uran 29. hattutemppuun, Belfour pelasi jo seitsemännen kerran vähintään 30 voiton kauden ja Mike Modanon tehot viimeisessä 17 pelissä ovat 9+13, on selvää, ettei Dallasia voi laskea ulos mietittäessä mestariehdokkaita.
Ledyardin hankinta oli sikäli mielenkiintoinen tapaus, että mies kiekkoili Starsissa vuodet 93 - 97. Ensimmäisellä Stars-kaudellaan hän sai tililleen puolustajaksi hyvät 46 tehopistettä. Parhaiten Ledyard muistettaneen kuitenkin vuoden 97 pleijareiden ensimmäisen kierroksen ottelusarjasta Dallas - Edmonton, jolloin Ledyard kaatui kiekon kanssa keskialueella seitsemännen pelin jatkoajalla, menetti kiekon Todd Marchantille, joka karkasi läpiajoon ja pudotti Dallasin jatkosta! Viime yön (19.3.) Ottawa-ottelussa Ledyard pelasi ensimmäisen ottelunsa Stars-paidassa Brad Lukowichin pakkiparina saaden reilut 13 minuuttia peliaikaa. Ledyard tullee vuorottelemaan hyvin pelanneen Sami Heleniuksen kanssa kolmannessa pakkiparissa.
Saavutettuja merkkipaaluja
Shaun Van Allenin tekemä maali Ottawaa vastaan oli samalla miehen uran 200. tehopiste.
Brett Hull ohitti isänsä Bobby Hullin tehtyään uransa 29. hattutempun.
Ed Belfour saavutti seitsemännen kerran urallaan 30 voittoa yhden kauden aikana. Häntä ennen saavutukseen ovat yltäneet Tony Esposito, Jacques Plante, Ken Dryden ja Patrick Roy.
Darryl Sydor sai perjantain Phoenix-ottelussa leukaansa 25 tikkiä saatuaan Travis Greenin luistimen kasvoihinsa. Miehen kertoman mukaan hänen kasvojaan on nyt parsittu kasaan yli 200 tikin avulla. Saavutus sekin!
Stars saavutti Ottawa-voitollaan viidennen peräkkäisen yli 40 voiton kauden.
