Flames on finaaleissa kolmatta kertaa, kun taas Lightningille visiitti on ensimmäinen. Pudotuspeleissä joukkueet eivät ole tietysti aiemmin kohdanneet, mutta tämän kauden runkosarjassa floridalaiset voittivat ainoan kohtaamisen selvästi 6-2, Flamesin kärsimysten aikaan tammikuussa. Runkosarjassa kaksi Lightningin parasta pistemiestä, Martin St. Louis ja Cory Stillman, ovat muuten entisiä Flamesin miehiä. Erityisesti Hart Trophy-kandidaatti St. Louis jätti Calgaryn katkerana kesällä 2000.
Boltsille finaaleihin pääseminen ei ole suuri ihme, mutta pieni yllätys ehkä kuitenkin. Joukkue putosi viime kaudella toisella kierroksella tulevalle mestarille, New Jersey Devilsille. Ensimmäinen kerta pudotuspeleissä tuotti tappion ensimmäisellä kierroksella, vuonna 1996. Koko NHL:n naurunaihe 90-luvun lopussa on noussut tuhkastaan. Tällöin joukkue rakensi sitä runkoa, minkä hedelmiä kylvetään nyt. Joukkue on kasattu rauhallisesti ja järjestelmällisesti. Varauksia ei ole hukattu, vaan katsottu rauhallisesti mihin pelaajasta on. Tosin viime keväänä, ennen siirtorajan umpeutumista annettiin Columbukselle vuoden 2001 ykkösvaraus. Alexandr Svitov vaihdettiin kokeneeseen puolustajaan Darryl Sydoriin. FA-kaupoilla ei myöskään olla mällätty vaan tarkasti harkiten hankittu sopivia kavereita.
Varausvuoroilla ja pelaajia vaihtamalla on joukkue saatu kokoon.
Calgaryn helpponeva tie
Tilastojen valossa Calgaryn taival finaaleihin vain helpottui ensimmäisesta kierroksesta lähtien, vaikka joukkue joutui pyyhkäisiemään historiallisesti tieltään kaikki lännen divisioonavoittajat. Näistä viimeisenä vuorossa ollut San Jose taipui lopulta yllättävänkin helposti kuudessa ottelussa. Detroit-sarja oli samasta ottelumäärästä huolimatta selvästi vaikeampi, ja ensimmäisellä kierroksella Vancouveria vastaan vaadittiin ratkaisuun seitsemännen ottelun jatkoaika.
Jos Calgarylla tie finaalia kohti helpponi, Tampalla se vuorostaan vaikeitui. Ensimmäisen kierroksen ottelut menivät helposti 4-1 Islandersia vastaan. Yksi ottelu oli työtapaturma, mutta pari seuraavaa ottelua Tampa pelasi päästämättä maaliaakaan. Montrealia vastaan homma hoitui suoraan neljässä ottelussa. Numerot hämäävät, sillä Habs pisti Tampan tiukille joka ottelussa. Tampa käytti tilaisuuden tullen paikat hyväkseen ja ratkaisi ottelut.
Konferenssifinaaleissa Flyersia vastaan joukkueet voittivat vuorotellen. Kun Tampa voitti, se voitti maalilla tai muutamalla eikä ottelussa tehty montaa maalia. Phillyn voittaessa joukkue latoi maaleja urakalla.
Kahden tähden Flames?
Ainakaan paperilla Calgaryssä mikään ei ole muuttunut sitten edellisen sarjan alun: Jarome Iginla keikkuu pistepörssin kärkisijoilla, Martin Gelinas on ratkaissut kaikki ottelusarjat, ja Miikka Kiprusoff pitää tyylillä maaliaan siistinä. Joukkueena Calgary on pudotuspeleissä kuitenkin tehnyt ottelua kohden kolmanneksi eniten maaleja, selvästi eniten lännen joukkueista. Kaikkien yllätykseksi joukkueen pelaajat ovat finaalien alla myös saaneet osakseen yllättävääkin arvostusta, kun vähintään viisi, todennäköisesti kahdeksan Flames-pelaajaa edustaa maataan syksyn World Cupissa.
Flamesin koko kentän viisikkopuolustus on ollut myrkkyä tämän kauden pudotuspeleissä. Lisäksi yksilöistä on revitty irti kaikki mahdollinen ja ratkaisijoita on löytynyt laajalta rintamalta. Valmentaja Darryl Sutterin taktiikka ei ole pettänyt edes avainmiesten poissaollessa.
Jos San Josea vastaan piti vastaan tulla vauhtia ja fysiikkaa, niin Tampa Bayllä on valttikorttinaan näiden lisäksi vielä roimasti henkilökohtaista taitoa. Joko tästä yhdistelmästä on murtamaan Flamesin puolustus? Vai tarjoaako Lightningin hyökkäysinto sopivasti paikkoja Calgaryn tappavan tehokkaisiin ylivoimahyökkäyksiin?
On mielenkiintoista nähdä, miten Tampan tehokas ja aktiivinen hyökkäyspeli puree Calgaryn viisikkopuolustukseen. Tampan vahvuus on sen hyökkäys, mutta puolustus on yksi NHL:n aliarvostetuimmista. Nimetön puolustus ei aina ole sen tae, että puolustus olisi huono. Päinvastoin.
Hyökkäyksessä Tampalla on pistää kahden ketjun verran ratkaisijoita kentälle. Vuoden 1998 kolme ensimmäistä varausta, Vincent Lecavalier, Brad Richards sekä Dmitry Afanasenkov ovat nyt ratkaisijoiden roolissa. Lisäksi vuoden 1996 seitsemännen kierroksen varaus Pavel Kubina on joukkueen puolustuksessa johtajan roolissa.
Ratkaiseeko Lightning ylivoimalla?
Siinä missä calgaryläisjoukkue lojuu sekä yli- että alivoimatilastojen pohjilla, Tampa Bay miehittää kummankin tilaston kärkipäätä. Flamesin ylivoimaan ei ole odotettavissa parannusta jatkossakaan, joten alivoimapeliin on löydyttävä uusia lääkkeitä. Näkymättömät sankarit Stephane Yelle, Chris Clark ja kumppanit joutuvatkin taistelemaan yhä hurjemmin pysäyttääkseen Lightningin hurjapäät. Vastaavasti tyhmät rangaistukset on syytä jättää ottamatta. Mutta toisaalta, eihän Flamesin heikko erikoistilannepelaaminen ole menoa pysäyttänyt tähänkään mennessä.
Maalivahdit tulevat taas käymään oman sotansa finaaleissa. Vastoin aiempia sarjoja San Josea vastaan Flames-vahti Kiprusoff ei joutunut erityisen koville. Lightningin Khabibulin puolestaan oli ensikertaa todella työllistettynä Philadelphiaa vastaan, ja pudotuspelitilastojen kärkimiehen numerot heikkenivätkin selvästi tässä sarjassa.
Vancouverin Mattias Öhlund, Detroitin Derian Hatcher ja San Josen Scott Hannan. Siinä miehet, jotka ovat yrittäneet pysäyttää Jarome Iginlaa tähän mennessä. Turhaan. Tällä kertaa vastaan asettunee Pavel Kubina, jonka otteet Philadelphian Keith Primeauta vastaan eivät puhu puolestaan, sillä vain täydellinen onnistuminen riittää tällä hetkellä huippukuntoista Iginlaa vastaan.
Flamesin rikkinäinen puolustus joutuu joka toinen päivä taistelemaan tosissaan kahden ketjun vauhdikasta pelaamista vastaan. Taitavat pelaajat osaavat painostaa vastustajaa ja kärsivällisesti hakea maalia. St. Louis on erittäin vaarallinen päästessään vapaaksi ja läpiajoon. Brad Richards on hyvin taitava pelaaja ja häneltä on kiekon riistäminen enemmän kuin vaikeata. Tampalla on laajuutta, mikä tekee Calgaryn urakasta vaikeampaa.
Sutterin miehistö edelleen rampana
Finaaleihin Calgary ei tule saamaan olennaista apua vahvasti miehitetyltä sairastuvalta. Jo edelliseen sarjaan odotetut nelosketjun keskushyökkääjä Matthew Lombardi ja kakkospakkiparin Toni Lydman saattavat tehdä paluun finaaleissa. Kummankin aivotärähdyspotilaan paluu on kuitenkin erittäin epävarmaa.
Tampan tilanne on parempi. Joukkue pelaa täysin terveenä, kuten se on pelannut koko kauden ajan. Osasyynä myös tämä on siinä, että joukkue on näin korkealla. Olisiko Tampa päässyt finaaleihin ilman Khabibulinia, Richardsia tai St.Louisia? Epäillä sopii.
Oli miten oli, kävi miten kävi, finaaleista on tulossa todella mielenkiintoiset. Myös sikäli että 10 vuoden tauon jälkeen Stanley Cup-mestari on joku muu kuin Devils, Avalanche, Dallas tai Red Wings. Tämä tekee hyvää NHL:lle kun pienet joukkueet menestyvät.
