Stadin kirkkaat valot, viikko 50

LIIGA / Artikkeli
Tomas Zaborskyn peli on kulkenut, vaikka joukkueella on ollut vaikeampaa.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com
HIFK:lla on takanaan vaisu viikko. Mikä meni pieleen? Entä miten joukkue jaksaa puristaa voitot alkuviikon kahdesta kotiottelusta?

HIFK:lla on takanaan raskas viikko. Joukkue matkusti viikon alussa Frölundan vieraaksi Göteborgiin. Trilleriksi muodostunut toinen osaottelu kääntyi ruotsalaisille, ja HIFK:n CHL-taival tuli päätökseensä kirvelevällä tavalla.

Myös Liigassa HIFK:n pelaamisesta puuttui terävin suorittaminen. Joukkue oli kotluolassa tehoton Kärppiä vastaan ja lauantaina Tampereella Tappara voitti HIFK:n lopulta voittomaalilaukausten kautta.

HIFK sai huonoja uutisia, kun Teemu Ramstedt loukkaantui yhteentörmäyksessä Kärppiä vastaan. Lisäksi joukkueen kapteeni Toni Söderholm jäi Tapparan Masi Marjamäen kohtuuttoman kovan ryntäyksen alle ja joutui jättämään pelin kesken. HIFK ei ole tiedottanut tarkaan loukkantuneiden tilanteesta

HIFK kärsi tappion kaikissa viikon peleissä. Mikä joukkueen pelaamisessa petti tällä viikolla?

Sami Iilomo: Mitään yksittäistä syytä on vaikea lähteä sormella osoittelemaan. Viikko alkoi vierailulla naapurimaassa, jossa pelit CHL:ssä saivat loppunsa. Tapa, jolla tappio tuli ja europelien loppuminen olivat punapaidoille kova paikka. Tietty terävyys puuttui pelin jokaisella osa-alueella ja tällä kertaa tappiot seurasivat toisiaan.

En pidä tätä viikkoa kuitenkaan huolestuttavana, vaan tulevaisuuden kannalta jopa hyvänä. Tappiot, suuret ja pienet, kasvattavat ja yhtenäistävät joukkuetta.

Henri Havusela: Nyt on menossa varmasti HIFK:n kauden raskain vaihe. Otteluruuhka ja kovat pelit ovat vieneet mehuja pelaajista, minkä takia ottelut ovat näyttäneet selviytymistaistelulta.

Mutta väsymystä vastaan on opittava pelaamaan, ja se on yksi tämän Liigan tärkeimmistä avaimista menestykseen. Esimerkiksi Kärppiä vastaan HIFK nousi huonosta alusta huolimatta vielä tasolleen, mutta heikko viimeistely ei tuonut joukkueelle sarjapisteitä.

Ylivoima oli viikon kaikissa peleissä surkeaa. HIFK sai Kärppiä ja Tapparaa vastaan mahdollisuudet ratkaista ottelut ylivoimalla, mutta kummassakin pelissä joukkue ei pystynyt ratkaisuun tärkeillä hetkillä.

Ikävä tilanne. Teemu Ramstedt loukkaantui törmätessään oman maalin edessä vastustajan kanssa.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Pelit jatkuvat heti kahdella ottelulla maanantaina ja tiistaina. Uskotko joukkueen jaksavan taistella
voitoista näissä peleissä?

Iilomo: Tottakai. Menossa on toki hurja pelirupeama, mutta toisaalta jokaisen pelaajan pitäisi ainakin tiedostaa, että seuraaviin HIFK:n peleihin on pitkä aika ja juuri nyt, tappioiden hetkellä pitää pistää kaikki voimat likoon kurssin kääntämiseksi. En halua aliarvoida vastustajia, mutta missään vaiheessa tai olosuhteissa HIFK ei saa olla tilanteessa, jossa voittaminen on jaksamisesta kiinni.

Havusela: Kyllä HIFK voitosta pelaa illasta toiseen. Antti Törmänen on peluuttanut viisaasti kaikkia kentällisiä tasaisella peliajalla, joten joukkueesta ei löydy pelaajia, joilla olisi ollut kohtuuttoman suuri taakka kannettavana.

Kaksi kotiottelua edessä, minkä jälkeen joukkuella alkaa joulutauko. Nyt joukkueen on puristamisen sijaan löydettävä pelien sisällä itsevarmuutta ja vapautuneisuutta, jotka ovat tähänkin asti vieneet HIFK:ta voitosta voittoon.

Viime viikolla kävimme HIFK:n alivoimaa läpi. Miltä ylivoima on näyttänyt?

Iilomo: Ylivoima on mennyt ajoittain liian pikkunäppäräksi pelaamiseksi, jossa haetaan mahdollisuutta iskeä tyhjään maaliin. Yritetään syöttää neliön keskeltä läpi, hyvä vetopaikka vaihdetaan syöttöön tai karsastetaan maalille ajamista.

Joskus yksinkertainen vaihtoehto olisi parempi ja suuri osa joukkueen ylivoimamaaleista on ollut nimenomaan rumia maaleja sota-alueelta. Arttu Luttinen on onnistunut roolissaan loistavasti ja ylivoima-aikaan suhteutettuna Jasse Ikonen on ollut tulikuuma yv-mies.

Viivalta löytyy useita hyviä laukojia, mutta silti kiekkoa siirrellään silti usein viimeiseen asti ennen vetoa.

Havusela: HIFK:n ylivoimassa puolustajat jäävät aivan liian pieneen rooliin. Kiekkoa pitäisi toimittaa rohkeammin viivan kautta maalille. Tämän lisäksi hyökkääjien pitäisi olla ahnaammin maalilla lyömässä irtokiekkoja sisään. Puolustajista Lauri Taipaluksella on kasassa kaksi yv-maalia, mutta kenelläkään muulla ei ole yhtä enempää. Se kertoo jo tarpeeksi.

Tähän asti on liikaa luotettu siihen, että hyökkääjät saavat pelattua pitkän poikittaissyötön vastustajan av-kuvion läpi. Enemmän laukauksia ja ruuhkaa vastustajan maalille. Siinä olisi oma reseptini.

Harvinaista herkkua. Tässä juhlitaan HIFK-puolustajan ylivoimamaalia.
Kuva © Janne Kaarenoja

Ville Husso poistuu nuorten maajoukkueen käyttöön. Mitä se tarkoittaa HIFK:lle?

Iilomo: Se tarkoittaa, että nyt saa Kevin Lankinen näytönpaikan, ellei Nybondas taio hatustaan uutta kania. Husson lähtö kisoihin on ollut tiedossa jo reilun vuoden, joten tilanne on ollut tiedossa myös silloin, kun joukkuetta rakennettiin ja kakkosvahdiksi palkattiin kokematon kakkosvahti. Antti Oren rooli veskareiden sirkuksessa sen sijaan hämmästyttää.

Havusela: Oren sopimus oli kieltämättä yksi ihmeellisimmistä vähään aikaan. Hänellä ei koppi tarttunut HIFK:ssa viime kaudella, joten hänet lainattiin loppukaudeksi KalPaan. Sielläkään Ore ei onnistunut, mutta HIFK kuitenkin päätti tarjota täksi kaudeksi jatkosopimusta, mutta eivät uskalla nyt peluuttaa miestä ollenkaan. Eihän tässä voittanut kukaan.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Lankisen on noustava esille ja näytettävä, että hän on valmis tiukassa paikassa ottamaan kehitysaskeleita eteenpäin tässä seurassa. Husso saattaa lähetä ensi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan, joten ensi syksynä Lankisen pitäisi olla valmis pelaamaan otteluita tasaisemmin. Nyt annetaan näyttöjä sinne.

» Lähetä palautetta toimitukselle