Stadin kirkkaat valot, viikko 4: Uhkakuvia ilmassa

LIIGA / Artikkeli
Blues riisui HIFK:n täysin aseista. Espoolaiset tuottivat stadilaisille kauden pisimmän tappioputken.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com
HIFK ui syvissä vesissä tällä hetkellä. Vai onko tämä hätiköity arvio sarjan kakkosjoukkueesta? Tällä viikolla käymme HIFK:n heikon jakson läpi väittämien kautta.

HIFK on hävinnyt viisi ottelua putkeen, mikä on selvästi joukkueen pisin tappioputki tällä kaudella. Viime viikko päättyi punanuttujen osalta summerin soittoon hiljaisessa kotihallissa. Tämän jälkeen Joonas Rask hakkasi mailansa poikki kaukalon reunaan. Turhautuminen oli ymmärettävää, sillä HIFK ei onnistunut tekemään Bluesin verkkoon yhtäkään maalia kahden illan aikana.

Läpi kauden itsevarmasti esiintynyt HIFK on joutunut uuteen tilanteeseen. Voittokulku ja yläfemmat ovat vaihtuneet väsyneen näköiseen selvitymistaisteluun ja maalintekovaikeuksiin. Lisäksi maalivahti Ville Husso on ollut viime aikoina epävarma maalilla.

Mitä heikko jakso kertoo faneille? Oliko alkukausi puuttelisen joukkueen ylisuoritumista, vai onko HIFK vasta nyt näyttänyt todelliset kyntensä tiukassa paikassa?

HIFK:n heikko jakso osoittaa sen, ettei joukkue menesty tällä kaudella.

Henri Havusela: Ei muutaman ottelun huonosta jaksosta voi vetää näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. HIFK on kuitenkin ollut läpi runkosarjan yksi Liigan parhaista joukkueista. Stadilaiset pystyvät pudotuspeleissä haastamaan oikeastaan minkä joukkueen tahansa.

Se on kuitenkin käynyt selväksi, että korjattavaakin pelaamisessa on. Blues osoitti viime viikolla, kuinka paljon HIFK:n on parannettava esimerkiksi pelaamistaan oman maalin edustalla. HIFK:n puolustajat näyttivät lampailta verrattuna Bluesin hyökkääjiin, jotka menivät ahnaasti irtokiekkoihin ja onnistuivat maalinteossa HIFK-pelaajien silmien edessä. Jos tätä ei korjata nopeasti, tulee keväästä lyhyt.

Lisäksi aiemminkin arvostelemani HIFK:n ylivoimapelaaminen jäi nollille Bluesia vastaan, vaikka espoolaiset ottivat runsaasti rangaistuksia.

Sami Iilomo: Jokaiselle joukkueelle tulee jossain vaiheessa kautta heikompia jaksoja, HIFK:lla se hetki sattuu olemaan nyt. Esimerkiksi Kärpillä oli syksyllä jakso, jonka aikana se saavutti vain yhden kolmen pisteen voiton yhdeksässä pelissä. Ja hyvin näyttää oululaisilla pyyhkivän tällä hetkellä.

Vaikka HIFK on viiden ottelun tappioputkessa, kahdesta on tullut pisteitä. Lisäksi kotipeleissä JYPiä ja Bluesia vastaan joukkue oli pelillisesti jopa vastustajaansa edellä, mutta jääkiekko on maalintekolaji.

Jos et onnistu kertaakaan lyömään laattaa vastustajan maaliin, et ansaitse pisteitä. Suoritusvarmuus on avain menestykseen. Nyt taso heittelee voimakkaasti ottelusta ja jopa erästä toiseen.

Runkosarjan aikana on käynyt selväksi, ettei Otto Honkaheimosta ole alakerran isännäksi.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com

 

Kokoonpanossa on liian vähän kokemusta pudotuspeleihin.

Havusela: HIFK:n kokoonpanosta löytyy paljon nuoria, joilla ei ole kokemusta pudotuspeleistä. Se asettaa kieltämättä kysymysmerkin joukkueen ylle. On kuitenkin muistettava, että HIFK:ssa on tärkeimmillä pelipaikoilla Liigan kärkiosaamista, joten nuoria pelaajia ei pidä osoitella liikaa.

Vaikka Antti Törmänen on antanut monille nuorille reilun näytönpaikan, tulee peluutus vielä ennen pudotuspelejä tiivistymään. Jos pelaajat saadaan terveiksi pudotuspeleihin, ei lopullisessa kokoonpanossa ole tilaa kuin muutamelle parhaat näytöt antaneelle nuoremmalle pelaajalle.

Oleellista on se, että kauden loppua lähestyttäessä kokeneemmat pelaajat ottavat roolia illasta toiseen ja ratkovat tiukkoja pelejä.

Iilomo: En näe kokemattomuuden nousevan esteeksi menestykselle. Kokemus ja henkinen vahvuus eivät kulje käsi kädessä.

Joukkueessa on riittävästi kokemusta, esimerkiksi hyökkäyksestä Suomen mestari Matti Kuparisen tai kevään 2012 pudotuspelien maalipörssin kärkinimen Arttu Luttisen muodossa.

Puolustuksessa on Toni Söderholmin ja kaksinkertaisen Ruotsin mestarin Daniel Grillforsin tapaisia kokeneita vastuunkantajia.

Sen sijaan en ole täysin varma löytyykö joukkueesta sitä henkisesti vahvaa pelillistä johtajaa, joka ottaa joukkueen harteilleen vaikeimmalla hetkellä.

Siim Liivik syttyy joka kerta pelaamaan vanhaa seuraansa vastaan.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com

HIFK:n vahva alkukausi oli ylisuoriutumista

Havusela: En näe asiaa näin. Pikkemminkin HIFK kykeni heti alkukaudesta näyttämään parastaan. Sama taso tullaan vielä näkemään, kunhan joukkue saa rivinsä kuntoon lähiaikoina. Tammikuun kova ottelutahti yhdistettynä monien pelaajien vammoihin vei mehut joukkueesta.

Viimeistään seuraavan maajoukkuetauon jälkeen HIFK:lta on lupa odottaa alkukauden tyylistä peliä, jolla voittoja tuli tasaiseen tahtiin.

Iilomo: Mielestäni ei. Se peli oli silloin toimivinta. Toki joukkueen pelitavan haavoittuvuus oli nähtävissä jo alkukaudesta, ja nyt vastustajat osaavat odottaa HIFK:n ajoittain jopa tarpeettoman nopeaa pelin kääntämistä.

Suurin ero alkukauden ja tämän hetken HIFK:ssa ei ole pelitaktinen, vaikka siihen olisi helppo vetää yhtäläisyysviiva. Samat heikkoudet on pelissä yhä edelleen. Vahvuudetkin ovat samat, yhtä merkittävää asiaa lukuunottamatta.

Nimittäin ylivoimapeliä. Siinä missä alkukaudesta tiukat pelit kääntyivät maalin voitoksi yhdellä tai kahdella ylivoimaosumalla, nyt ne kääntyvät maalin tappioiksi ylivoiman aneemisuuden vuoksi.

Mika Partanen kuuluu niihin pelajiin, jotka antavat vielä näyttöjä mahtuakseen pudotuspeleissä kokoonpanoon.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com

HIFK:n toimistolla ei ole reagoitu tarpeeksi hyvin joukkueen puutteisiin pelaajahankintojen muodossa.

Havusela: Tästä on kaksijakoiset fiilikset. HIFK:lle täytyy antaa arvostusta siitä, että se on tietoisesti antanut tällä kaudella omille nuorille pelaajille mahdollisuuden. Tämän ansiosta osa nuoremmista on osoittanut pystyvänsä täyttämään roolinsa, ja tämä helpottaa joukkueen rakentamista tuleville kausille.

Lisäksi tämä taktiikka on hionut joukkuetta yhteen, kun vaihtuvuus kauden aikana on ollut pientä. 

Toisaalta pari täsmähankintaa nostaisi joukkueen osakkeita pudotuspeleihin. Joukkue ei kestä sitä tilannetta, että pari kokeneempaa puolustajaa on loukkaantuneena, sillä siinä vaiheessa puolustus on juuri niin haavoittuvainen, mitä se on tällä hetkellä Söderholmin ja Yohann Auvitun ollessa pois.

Iilomo: Joukkueessa on edelleen selviä puutteita, joten tästä väitteestä on helppoa olla samaa mieltä.

Toisaalta olen kuitenkin tyytyväinen, että hyvin pelannutta joukkuetta ei lähdetty muuttamaan. Hankkimisen vuoksi hankkimista en missään nimessä kaipaa. Kauden aikana riveihin ovat liittyneet ainoastaan Nikolai Goldobin sekä Hannu Pikkarainen.

Vielä viime kaudella miehiä vaihtui siihen tahtiin, etteivät pelaajat välttämättä itsekään tienneet minne pitää aamulla ilmoittautua harjoittelemaan. Kultaisen keskitien löytyminen helpottaisi kummasti tulevaisuutta.

» Lähetä palautetta toimitukselle