Vaikein vastustajan pelaaja?
– KooKoon Teemu Somppi, ei tiedä itsekään minne laukaus lähtee.
Juha Kuokkanen pelaajakortissaan 2005–2006 (tutohockey.fi)
Ketterä-kasvatti Teemu Somppi oli jo Imatralla lupauksen maineessa, joten siirto naapurikaupunki Lappeenrantaan oli vain ajan kysymys. Teemu oli ollut jo vuosituhannen vaihteessa SaiPan A-nuorten pisterohmu, mutta viimeistään kaudella 2001–2002 kiekko-Suomen katseet kiinnittyivät häneen. 31 maalillaan Somppi voitti A-nuorten SM-sarjan maalipörssin ja sijoittui pistepörssissäkin toiseksi heti Lukon Niklas Fogströmin jälkeen.
Sompin tärkeydestä joukkueelle kertoo jotain jo sekin, että seuraavaksi parhaat maalintekijät (Tuomas Vänttinen ja Jarno Huuhtanen) jäivät lähes puoleen ykköstykin maalimäärästä. Somppi voitti myös pudotuspelien pistepörssin – ja SaiPa yllättäen mestaruuden.
Somppi kirjautti samaisella kaudella tililleen myös ensimmäiset liigaottelunsa. Paikka kokoonpanoon aukesi SaiPan päästettyä tammikuussa Vladimir Machuldan ja Ville Immosen muille maille vierahille ja Petri Skrikon korvattua Teijo Räsäsen. Sompin liigaura ei olisi paljon paremmin voinut alkaa, sillä nuorukainen iski heti debyytissään Hämeenlinnassa helmikuun ensimmäisenä päivänä maalin verkkoon. Ottelun lopputulos, 7-1, tosin ehkä himmensi hivenen juhlia.
Kaikkiaan nuorten mestarijoukkueen pisterohmulle kertyi liigakokemusta kaudelta kymmenen ottelun verran. Seuraavan syksyn Somppi aloittikin jo edustuksen mukana. Odotukset nuorukaista kohtaan olivat korkealla ja optimistisimmat povailivat Sompin nousevan tulevaisuudessa jopa liigan eliittiin.
Samaan aikaan asepalvelustaan Lahden Urheilujoukoissa suorittaneelle Sompille ei kuitenkaan löytynyt kovinkaan suurta roolia SaiPasta. Ominaisuudet olisivat vaatineet paikkaa hyökkäävissä ketjuissa, joiden paikat menivät lähinnä kokeneemman kaartin kavereille sekä erinomaisesti aloittaneelle Mestis-löytö Kalle Kermanille.
Peliajan perässä Mestikseen
Junioreihinkaan Somppi ei enää mahtunut, joten kehittymisen kannalta elintärkeän peliajan ja vastuun perässä siirto Mestikseen ja Kouvolaan kesken kauden oli ymmärrettävä liike. Hyökkääjä ehti itse asiassa käydä KooKoossa kauden aikana kolmella eri visiitillä.
Ensimmäiset kaksi peliä marraskuun lopussa tuottivat melkoiset tehot 2+3. Somppi todisti uran ensimmäisessä Mestis-ottelussaan murskajaisia, ja oli niissä itsekin osallisena tehoin 1+2, kun Ahmat kaatui peräti 11-2. Hän maalasi myös toisessa ottelussaan, TV-pelissä Vantaalla. Nuorukaisen oli tarkoitus jatkaa Kouvolassa jouluun saakka, mutta Mika Skytän loukkaantuminen muutti suunnitelmia ja Somppi palasi SaiPaan.
Tammikuussa Somppi pelasi ensin viisi peliä Mestistä (2+2), käväisi kääntymässä SaiPassa ja tuli takaisin loppukaudeksi. Liigajoukkueessa lähinnä jarruketjusta peliaikaa löytänyt Somppi sai Reijo Mansikalta tulevaisuutta ajatellen tärkeää vastuuta, ja pääsi nauttimaan kovan luokan pelikavereista ja vastustajista.
Vastineetta ei jäänyt kaupassa KooKookaan, sillä ratkaisupaikoissa uskomattoman kylmähermoiseksi osoittautunut Somppi tahkosi Mestistä "piste-per-peli" –tahdilla. Paljon parempaa paikkaa pelata ei tosin olisi voinutkaan olla tarjolla, saihan Somppi nauttia kouvolalaisten ykköskentässä itsensä Timo Nurmbergin mestarillisista syötöistä.
Laituri jäi vajaalla Mestis-kaudellaan ilman pisteitä vain viidessä runkosarjapelissä. Aivan kritiikittä Somppi ei kuitenkaan KooKoo-pestistään selvinnyt. Hän aiheutti liian usein vaarallisia tilanteita muun muassa nostamalla mailansa liian korkealle kontaktitilanteissa, tuntui kalastelevan jäähyjä eikä ollut kovinkaan kiinnostunut puolustustehtävistä.
Kouvolasta Sompin tie vei satsauksia tehneeseen KalPaan. Varsinkin alkukaudesta yhteispeli ex-saipalaisen sentteri Ville Hämäläisen sekä Marko Ahosillan kanssa rullasi tehokkaana ja Somppi tuntui täyttävän kuopiolaisten odotukset. Runkosarjan saldona oli mukavat kahdeksantoista maalia ja kaksi kypärätemppua.
Kauden vanhetessa KalPan toiseksi paras maalintekijä putosi kuitenkin ylivoimakokoonpanojen ulkopuolelle ja otti kolme henkilökohtaista rangaistusta sukeltamisesta. Pudotuspelit päättyivät Kuopiossa mestaruusjuhliin. Suureen rooliin aiemmin urallaan tottunut Somppi löysi kuitenkin ajoittain itsensä ratkaisuhetkien aikana jopa vilttiketjusta.
Paluu Kouvolaan
Mestaruuden jälkeen KalPasta Kouvolaan palannut Somppi aloitti kauden 2004–2005 väkevästi. Kahdestatoista ensimmäisestä pelistä ykköskentän laitahyökkääjä jäi pisteittä vain kolmessa, saalistaen tehopisteet 4+6. Omalla alueella Sompista ei juurikaan hyötyä ollut tälläkään kaudella, joten miehen saavutuksia voi arvioida pitkälti tehopisteiden valossa. Syys-lokakuussa Somppi hakeutuikin maalipaikkoihin niin terävästi, ettei miestä olisi pystynyt estämään panssarinyrkilläkään.
Peli-ilo katosi kuitenkin kauden edetessä, jonka jälkeen laiturilta nähtiin lähinnä laiskaa keskialueen kurvailua, yksinyrittämistä, paitsioita ja kolme kymmenen minuutin rangaistusta. Vielä pahemmin huumori tuntui hukkuvan, kun Somppi menetti ykköskentän paikkansa – vaikka pisteettömiä putkia Sompille ei kertynytkään. Kevätkunto jäi kuitenkin näkemättä, kun kausi päättyi joulukuun alussa Jokipoikien Juhana Revon polvitaklauksen seurauksena.
KooKoon kausi oli paha pettymys, sillä koko joukkue kärsi maalihanojen tukkoisuudesta ja karsintasarjankin välttäminen meni lopulta tiukoille. Kaudelle 2005–2006 joukkueelta odotettiinkin eniten parannusta juuri maalintekoon: Somppi ja paluumuuttajat Timo Nurmberg ja Mikko Liukkonen johtotähtinään.
Maaleja Sompilta myös saatiin, kun imatralainen pysyi koko kauden terveenä. Pienten käynnistymisongelmien jälkeen Somppi latoi kiekkoa reppuun tasaisella tahdilla ja taisteli koko kauden ajan tiukasti Mestiksen maalipörssinkin voitosta. Eroa kärkeen jäi lopulta kaksi maalia ja sijoitukseksi neljäs.
Somppi oli kuitenkin KooKoon paras maalintekijä ja sisäisen pistepörssin kakkonen. Parhaimmillaan Somppi oli maalin edustalla, jossa iski petona kiinni jokaiseen haaskaan eikä juurikaan hukannut maalipaikkoja. Runkosarjassa hän iski kypärätemput FPS:ia ja Haukkoja vastaan, eikä pisin kuiva kausikaan kestänyt kuin viisi ottelua.
Teemu jäi melko näkymättömäksi niissä peleissä, joissa ei onnistunut maalinteossa. Hän oli kuitenkin mainettaan monipuolisempi, osallistui aiempaa aktiivisemmin myös puolustuspelaamiseen, uurasti alivoimallakin ja oli plusmiinustilastossa (+9) joukkueen kakkonen. Tasaisuuden osalta jäi kuitenkin yhä parannettavaa ensi kaudeksi. Somppi seurasi Reino Soijärven tavoin kevään viimeisen pelin katsomosta, vaikka olikin pelannut kaikki runkosarjan ottelut ja hyvin parissa ensimmäisessä Hokki-kamppailussakin.
Päivitetty viimeksi: 6.9.2006
