| lisää Yhdeksän täydellistä hutihankintaa
[lue lisää] Mitä jatkossa tapahtuu?
[lue lisää] Svensklaget SaiPa
[lue lisää] |
Toimitus jakoi analyysissaan kaikki SM-liigan ulkomaalaispelaajat viiteen eri kategoriaan. Täysosumien ja turistien väliin mahtuu lieviä pettymyksiä, paikkansa täyttäviä puurtajia sekä selkeitä profiilipelaajia.
Analyysissa haluttiin ottaa huomioon pelaajan oletettu palkkataso ja odotukset sekä tämän hetken kuiva markkinatilanne. Moni tämän hetken perusvahvistuksista kuuluisi alemmalle tasolle, jos liigaseurojen vetovoima riittäisi kyvykkäämpiin pelaajiin.
SM-liigassa on tällä kaudella pelannut yhteensä 54 ulkomaalaista. Jatkoajan arvion mukaan heistä 34 on suoriutunut roolistaan vähintään kelvollisesti. Joukossa on kahdeksan tähtistatuksen ansaitsevaa pelaajaa.
Täysosumat
Bernd Brückler, Blues
Viime kevätkaudella Bluesiin siirtynyt itävaltalaismaalivahti on onnistunut erinomaisesti myös tällä kaudella. Brückler on ottanut Bluesin ykkösmaalivahdin paikan ja jättänyt Ari Ahosen täysin varjoonsa.
Brücklerin otteet ovat olleet erittäin tasaisia, eikä itävaltalaiselle tunnu sattuvan huonoja päiviä. Rauhallisesti pelaava maalivahti sylkee kiekkoja välillä eteensä ja mailapelissä on rutkasti parantamisen varaa, mutta silti Brückler on yksi SM-liigan parhaista maalivahdeista tällä hetkellä.
Martin Kariya, Blues
Japanin ja Norjan kautta veljensä Steven saappaisiin Bluesissa astuneen Martin Kariyan hankinnalle naureskeltiin yleisesti kesällä. Nyt ei naurata enää ketään muuta kuin korkeintaan Jukka Holtaria, joka onnistui loistavasti tämän Kariyan veljessarjan nuorimman painoksen hankinnassa.
Kariya on taitava, nopea ja peliälyltään huippuluokkaa. Pistepörssin kakkospaikka maaottelutaoulle lähdettäessä puhuu myös omaa kieltään. Kariya on ehdottomasti liigan parhaita hyökkääjiä.
Rem Murray, HIFK
Murray keskushyökkääjänä yhdessä liigan monipuolisimmista ketjuista, jonka laitureina viilettävät Janne Laakkonen ja Ilkka Pikkarainen. Murrayn kahden suunnan peli kompensoi Laakkosen nopeutta ja Pikkaraisen fyysisyyttä. Kokeneella Murraylla on hyvä pelikäsitys, ja isokokoisena hyvä suojaamaan kiekkoa ja vääntämään kulmissa. Kanadalainen ehtii aina myös puolustuksen avuksi. Joukkueelle tärkeä pelaaja, joka ei usein näy tähdistöissä. Onnistunut hankinta, joka on tekemässä hienoa paluuta kolmen vuoden takaisen pahan niskavamman jäljiltä.
Cory Murphy, HIFK
Liigan paras kiekollinen puolustaja. Johtaa pakkien pistepörssiä, vaikka on pelannut vain 12 peliä nivusvamman pidettyä miehen muutaman viikon sivussa. Ylivoimalla IFK:n petterinummelin. Rakentaa pelin ja lähes joka tilanne kulkee Murphyn kautta. Hyvä laukaus toimii pelotteena. Kun siihen lisätään vielä kokeneen pelaajan näkemys pelitilanteesta, on vaarallinen viivamies valmiina.
Myös tasaviisikoin pelatessa Murphy on mies paikallaan. Puolustustehtävät sujuvat, ja avaukset lähtevät tarkasti ja terävästi. Pienikokoiselta pelaajalta fyysisyys puuttuu, mutta se ei kanadalaisen peliin kuulukaan. Muut IFK:n kokeneet puolustajat edustavat raskaampaa kalustoa, joten Murphyn esimerkki on tärkeää nuorille kiekon kanssa viihtyville lupauksille.
Josef Straka, Lukko
Raumalla on vuosikaudet tuskailtu johtavan keskushyökkääjän löytämisvaikeuksien kanssa. Juhlakaudeksi mitat täyttävä ykkössentteri on vihdoin kanaalin partaille saatu, sillä tshekkitaituri Josef Strakaa on jo ehditty kehua parhaaksi kettuhyökkääjäksi sitten Juha Riihijärven.
Riihijärvi on toistaiseksi viimeinen Lukon paidassa liigan pistepörssin voittanut pelaaja, mutta jos Strakan pistetehtailu jatkuu maaottelutauon jälkeenkin jo totutun kaltaisena, raumalaiset saavat 11 vuoden tauon jälkeen juhlia keväällä liigan pistekuningasta.
Loistavien hyökkäystaitojensa lisäksi Straka on erinomainen ja epätshekkiläinen pelaaja omassa kenttäpäädyssä. Etenkin alkukaudesta mies pelasi kuin kahden suunnan voimahyökkääjä ajaen kovia taklauksia vastustajiin, tappamalla alivoimaa ja heittäytymällä kiekkojen eteen.
Henrik Petré, SaiPa
Petréstä kaavailtiin kauden alla SaiPaan uutta kiekollisen puolustuspelaamisen johtohahmoa. Harjoitusottelut sujuivat mukavasti, ja varsinaisen sarjan alettua Petré alkoi pienen hakemisen jälkeen todella hallita SaiPan peräpäätä, ja kiekot napsahtelivat varmanlaisesti hyökkääjien lapoihin.
Erinomainen alkukausi päättyi kuitenkin sairauslomaan, kun Petré loukkasi polvensa. Ilman leikkausta ei selvitty, mutta ruotsalaista odotetaan kaukaloon marras-joulukuun vaihteessa. SaiPan otteluiden tason kannalta on toivottavaa, että tämä ylivoimapelinkin promoottori säilyisi ehjänä kauden loppuun asti.
Dale Clarke, Tappara
Clarken piti olla Tapparalle varma hankinta, josta tiedetään mitä saadaan. Iloiseksi yllätykseksi Clarke on ollut odotuksia parempi. Varman puolustuspelaamisen lisäksi kanadalaispuolustaja on näyttänyt kyntensä myös kiekollisessa pelissä. Hyvin luisteleva Clarke pystyy tuomaan kiekkoa ylös, ja tämän lisäksi tehoja on tullut ylivoimalla. Älykkäiden syöttöjen lisäksi myös laukaus on löytänyt kohteensa aikaisempaa paremmin.
Kaiken kaikkiaan Clarke on SM-liigan eliittiä yleispuolustajissa. Puolustustaidoista kertoo se, että Clarke on joukkueensa parhaimmistoa +/- -tilastossa ja uudesta tiukemmasta linjasta huolimatta rangaistusminuutteja on kertynyt Tapparan avainpuolustajista vähiten, 18 minuuttia.
Stefan Öhman, Tappara
Öhman aloitti Tapparassa jo neljännen kautensa. Viime vuonna Rautakorven joukkueessa ruotsalainen jäi selvästi aikaisempaa pienemmälle vastuulle. Tällä kaudella vastuuta on kuitenkin tullut taas vanhaan tapaan ja niin myös tehoja.
Ruotsalaishyökkääjä on pelannut niin laidassa ja keskellä eri ketjukavereiden kanssa. Pelipaikasta riippumatta tehoja on tullut tasaiseen tahtiin, ja etenkin maalisaldo on kova, 11 osumaa. Öhmanin laukaus ei ole erityisen kova, mutta riittävän tarkka. Etenkin maalin edustalla ruotsalaissentteri on todella vaarallinen. Taidot riittävät kiekon pitämiseen, ja ketjukaveritkin löytyvät hyvin. Öhman on myös hyötynyt uudesta tiukemmasta tuomarilinjasta.
Laadukkaat vahvistukset
Ladislav Kohn, Blues
Ladislav Kohn on pelannut aikaisemmista kausista poiketen yllättävän pirteän syksyn. Kohn on aikaisemmin ollut tunnettu ailahtelevaisena pelaajana, jonka syyskausi on usein kulunut kiukutellen ja jäähyillen. Nyt tehoja on löytynyt ja peli kulkee hienosti Kent Mandervillen ja Jari Tolsan kanssa ykkösketjussa.
Kohn on Bluesille tärkeä mies erityisesti ylivoimalla, sillä miehellä on loistava laukaus. Tshekkihyökkääjä kuuluu Bluesin hyökkääjien parhaimmistoon. Palkka tosin saattaa olla hieman ylimitoitettu, mikäli äskettäin julkaistujen verotietojen mukaisia tienestejä miehelle vuosittain maksetaan.
Kent Manderville, Blues
Kokenut NHL-jyrä liittyi Bluesin vahvuuteen vasta kesken kauden. Isokokoinen sentteri on onnistunut odotuksiin nähden mainiosti. Manderville on kohtuullisen taitava, eikä luistelukaan tuota hänelle vaikeuksia. Kaivaa aloituksia ja raataa alivoimalla esimerkillisesti.
Manderville on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Miehen monipuolisuus ja loistava taisteluasenne tekevät kanadalaisesta joukkueelle hyödyllisen pelaajan. Pisteitäkin on syntynyt hyvään tahtiin.
David Schneider, HPK
Yksi viime kauden mestarijoukkueen tärkeimmistä palasista ei ole päässyt aivan samaan vauhtiin kuin keväällä. Tosin koko kesän pilannut olkapääleikkaus ja sen jälkeinen toipumisjakso haittasivat Schneiderin sarjakauteen valmistautumista merkittävästi. Puolustaja on kärsinyt myös alkusyksyn aikana pienistä kolhuista.
Parannettavaa on erityisesti ylivoimapelissä, jossa Schneider ei ole ollut lähelläkään viime kauden virettä. Osin jenkkipakin ylivoimatehoja on syönyt myös puolustajaparin vaihtuminen J-P Laamasesta pahasti keskenkuntoiseen Mika Strömbergiin.
Schneider ei ole pystynyt ottamaan sitä ykköspuolustajan viittaa, joka olisi ollut tarjolla kapteeni Mikko Jokelan loukkaantumisen myötä − yhdysvaltalainen on jäänyt Juuso Hietasen ja Mikko Mäenpään varjoon. Kokenut ja varmaotteinen pakki tuo kuitenkin aimo annoksen tasaista suorittamista illasta toiseen HPK:n takalinjoille.
Jonas Andersson, HPK
Ahnas maalintekijä ei ole pelannut aivan sillä tasolla kuin mihin pystyisi parhaimmillaan. Luistin liikkuu tutun liukkaasti, mutta maalipaikkojen hyödyntämisessä Anderssonilla on vielä paljon parannettavaa. Pistesaldo näyttää tauolla mukavalta, mutta maalisaldo voisi helposti olla kaksinkertainen.
Anderssonin peliin on ilmestynyt suoraviivaisuutta ja ratkaisuhakuisuutta, mutta viimeinen askel on jäänyt ottamatta. Ruotsalaislaituri on hukannut liian suuren määrä läpiajoja ja avoimia tekopaikkoja. Andersson on myös saanut hakea pelipaikkaansa eri ketjuista, eikä vakiokoostumusta ole vielä löytynyt.
Joka tapauksessa ruotsalainen on kaksinkertaistamassa viime kauden Ilveksessä kerätyn pistesaldonsa, vaikka on joutunut jättämään pelejä väliinkin loukkaantumisen takia. Andersson on hyödyllinen palikka HPK:n pikakiiturilaitureiden valikoimassa, ja ripaus terävyyttä voisi siivittää hyökkääjän jopa joukkueen maalipörssin voittoon.
Steve Guolla, HIFK
Kokenut kiekkomies, joka palkattiin kesällä täyttämään IFK:n keskushyökkääjäpulaa. Taitava kiekollinen pelaaja luo paikkoja hyvällä pelikäsityksellään ja pehmeillä käsillään. Guolla viihtyy paljon maalin takana, mistä hän varsinkin ylivoimalla lähettää vaarallisia passeja maalintekosektorille. Guolla on kärsinyt loukkaantumisista viime kausilla, ja syksyn aikanakin ollut poissa kokoonpanosta jo kuusi ottelua kolhujen takia.
Martin Sonnenberg, KalPa
Kuopiolaisten kapteenin alkukautta voi pitää onnistuneena. Sonnenberg ei ole mikään sniper-tyyppinen ratkaisija, mutta on tehnyt illasta toiseen paljon töitä joukkueensa eteen. Ahkeruus palkitaan, ja viime otteluissa kanadalainen on alkanut kiihtyvällä tahdilla saada merkintöjä myös pistetilastoihinsa. Sonnenbergin tehotilasto on reilusti pakkasella, mutta selittävänä tekijänä voidaan nähdä suuri peliaika illasta toiseen.
Michal Bros, Kärpät
Bros on pystynyt pitämään tasonsa koko alkukauden. Toista vuotta Oulussa pelaava tshekki on tehtaillut pisteitä kiitettävästi ja hoitanut hommansa myös puolustussuuntaan. Bros on useimmiten aliarvostettu pelaaja, mutta joukkueen keskuudessa miehen työtä osataan arvostaa. Bros pelaa paljon erikoistilanteita ja mies on yhdessä Jari Viuhkolan ja Mika Pyörälän kanssa joukkueen tärkein hyökkääjä.
Shayne Toporowski, Lukko
Shayne Toporowskia pidettiin ennen kauden alkua uuden Lukon ilmentymänä. Kovaluinen kanukkihyökkääjä antaa normaali-iltana aivan kaikkensa joukkueensa eteen, eikä syksyyn montaa huonoa ottelua ole mahtunutkaan.
Välillä kuumaverisellä voimalaiturilla keittää yli, mutta tänä syksynä mies on pääsääntöisesti hallinnut hermonsa hyvin. Jatkuva keikkuminen aivan liigan pistepörssin kärkisijoilla kertoo omaa kieltään ”Topon” syksystä.
Toporowski on Lukon historian kolmas ulkomaalainen varakapteeni, ja hän on Lukon kapteenistosta se, joka yleensä käyttää puheoikeutta tuomarin suuntaan.. Mikäli kettuikoni Erik Hämäläisen ura päättyy tähän kauteen, mutta Toporowski jatkaa Raumalla, voisi kuvitella Lukon C-kirjaimen komeilevan ensimmäistä kertaa kanadalaispelaajan rinnassa.
Emil Lundberg, SaiPa
Ainakin tähän saakka Lundberg on ollut selkeästi parempi SaiPan ruotsalaishyökkääjistä. Perushyvä sentteri on tehnyt juuri sitä työtä, mitä häneltä on odotettukin. Lundberg on muodostanut Ville Snellmanin ja Kimmo Koskenkorvan kanssa erittäin ehyen kolmikon, joka on säilynyt pisimpään yhdessä syksyn aikana.
Lundbergin rooli ketjussa on työmyyrä, mutta tehopisteitäkin on syntynyt. Ilman loukkaantumisia ketju pysyy jatkossakin varmasti koossa. Ykkösketjun miehenä Lundberg kaipaa kuitenkin vielä lisää kovuutta ja särmää tekemiseensä.
Quinn Hancock, Tappara
Hancock oli viime kaudella Tapparan parhaimmistoa Rautakorven alaisuudessa. Kanadalaisen edellinen menestyskausi osui myös Rautakorven aikaan Lukossa. Tiedä sitten johtuuko valmennuksesta, mutta tällä kaudella Hancockin meno ei ole ollut aivan yhtä loisteliasta. Silti oikealta ampuva sentteri on joukkueen sisäisessä pistepörssissä kakkossijalla.
Hancock on monipuolinen ja luova pelaaja, joka tekee tuhojaan myös omalla laukauksella. Pääosin kanadalainen hakee kuitenkin vielä ketjukavereitaan syötöillä. Ehkä liiallinen syöttöjen hakeminen ja tietty flegmaattisuus ovat vieneet loistoa Hancockin pelaamisesta. Astetta suoraviivaisemmalla pelaamisella keskushyökkääjä voisi olla vielä hieman parempi vahvistus joukkueellensa.
Kent McDonell, TPS
McDonell on suoraviivainen laitahyökkääjä, joka laukoo herkästi. Tehot 3+3 kymmenessä pelissä ovat kohtalaiset siihen nähden, että kanadalainen tuli ihan pystymetsästä ja pelasi heti saapumispäiväänsä seuraavana päivänä. Väitellä voi tietysti siitä, onko McDonellin paikka ykköskentän maalintekijän paikalla.
McDonellilta voi pelin kokonaistason osalta odottaa vielä jonkinlaista nousua, kun
kunto ja sopeutuminen kohenevat. Mitään maaliruiskua ei miehestä välttämättä silti tule. Enemmän kyse on juuri optimaalisen roolin löytämisestä tai siitä, miten hän istuu kahden muun kaverin kanssa samaan ketjuun.
Kyseessä on köyhän miehen voimahyökkääjä, joka tuo fyysisyyttä ja maalinedustapeliä, suoraviivaisuutta ja hieman myös ratkaisuvalmiutta. Hän on kädellisempi versio toissa kauden TPS-hyökkääjä Tyler Bouckista.
Ivan Huml, TPS
Tshekki sopii Kai Nurmisen rinnalle, mikä ei ole ollut kenellekään itsestäänselvyys viime vuosina. Luova sentteri on osoittanut, että saa paikasta sisään.
Huml haluaa ottaa kiekollista vastuuta ja onnistuukin tuloksenteossa, mutta vastapainona ovat kohtalokkaat kiekonmenetykset. Kiekon ylös tuominen voisi sujua jouhevammin, jos jalat pelaisivat ja mies ei sooloilisi, vaan pelaisi kiekkoa eteenpäin. Polvien kestävyys on lievä huolenaihe Humlille.
Täyttävät paikkansa nykyisessä markkinatilanteessa
Jari Tolsa, Blues
Tolsa ei varsinaiseti ole ulkomaalaisvahvistus siinä mielessä, että hänellä on myös Suomen passi. Koko uransa Frölundassa kiekkoilut Tolsa hankittiin työmieheksi, eivätkä odotukset maalinteon tai muiden hienouksien suhteen olleet isoja. Tolsa on onnistunut odotuksien mukaisesti.
Tolsa on osoittautunut hyväksi karvaajaksi ja maskimieheksi. Myös puolustuspelaaminen on sujunut mallikkaasti. Kiekollinen pelaaminen ja pelin rakentaminen eivät kuitenkaan kuulu miehen taitovalikoimaan. Tolsa ei välttämättä täyttäisi ulkomaalaisvahvistukselta vaadittavia kriteerejä, mutta passinsa ansiosta täyttää paikkansa varsin hyvin.
Robert Schnabel, HIFK
195-senttinen ja 108-kiloinen tshekkipuolustaja pelaa toista kauttaan Helsingissä. Erittäin puolustava puolustaja, joka on IFK:ssa pelaamissaan 66 pelissä tehnyt kokonaiset kolme maalia. Jäähyjä onkin sitten tullut komeat 238 minuuttia. Iso koko tuo kovuutta IFK:n maalin eteen, ja vaikeudet tulevat nopeiden pelaajien perässä pysymisessä.
Tällä kaudella Schnabel on tiputtanut hanskatkin kahdesti. Ensin liigan tappelukingi Sami Heleniusta vastaan ja hiljattain Espoossa Semir Ben-Amorin kanssa. On ikävä kyllä ulkomaalaisista ensimmäisenä liipaisimella, jos pitkät huhut Pentti Matikaisen ostosreissuista pitävät paikkansa.
Kristian Kudroc, Ilves
Kudroc ei ole osoittautunut ihan sellaiseksi puolustuksen johtohahmoksi kuin mitä Ilveksessä toivottiin. On pelannut hyvää peruspeliä, mutta ei ole täysin sopeutunut uuteen tuomarilinjaan ja peli on ollut ajoittain hakusessa.
Slovakki oli jossain vaiheissa jo myyntihuhujen kohteena, mutta kun verkko alkoi heilua, Ilves-johto päätyi pitämään miehen. Laukaus on hyvä, vaikkakin vähän epätarkka. Ilveksen valmennusjohto ei ole osannut täysin hyödyntää tätä asetta, sillä Kudroc on joutunut liian usein katsomaan ylivoimaa vaihtopenkiltä.
Tim Stapleton, Jokerit
Stapleton tuli Jokereihin kuukauden koeajalle elokuussa, mutta saikin yllättäen koko kauden kattavan sopimuksen heti ensimmäisten peliensä jälkeen. Pienikokoinen ja teknisesti taitava keskushyökkääjä on pelannut koko kauden ykkösylivoimassa viivamiehenä. Tasakentällisin pelattaessa rooli on ollut pienempi, välillä Stapleton on joutunut hakemaan peliään jopa nelosketjusta asti.
Yliopistotaustaiset pelaajat tarvitsevat usein totuttelukauden tai kaksi ennen kuin pystyvät parhaaseensa ammattilaiskiekossa. Sama pätenee Stapletoninkin kohdalla. Turhat kiemurat ja liian vaikeat ratkaisut pitäisi korvata suoraviivaisuudella ja määrätietoisuudella. Silti Jokerien taitorajoitteisessa pelaajistossa on tilaa Stapletonin tapaiselle pelaajalle nykyiselläänkin.
Matt Davidson, KalPa
Viime otteluita lukuun ottamatta Davidson on ollut suuri pettymys. Välillä mies ei mahtunut edes KalPan kokoonpanoon, mutta hän on käyttänyt saamansa uuden näytön paikan kohtuullisen hyvin. Valtaosan osumistaan Davidson on iskenyt vastustajan maalin edestä, paikasta, jossa kuopiolaisten muut hyökkääjät eivät viihdy.
Myös Davidsonin tehotilasto on pahasti miinuksella, mutta viime aikojen pirteät otteet ovat nostaneet miehen merkitystä kapeassa KalPa-hyökkäyksessä selvästi. Lisäksi Davidson on muodostanut jo AHL:ssa hyökkäysketjun yhdessä Tomas Kurkan ja Sonnenbergin kanssa. Tämä ketju saanee näyttöpaikkansa nyt myös SM-liigassa.
Mats Hansson, KalPa
Ruotsalainen oli ensimmäisissä liigaotteluissaan pahasti hukassa. Parantanut kuitenkin otteitaan ja täyttää tällä hetkellä peruspakin ruutunsa. Mitään ihmetekoja Hanssonilta on turha odottaa, mutta miehen tehotilasto on kuitenkin pari maalia plussalla. Oletettavasti Timrån kasvatin palkka ei ole läheskään yhtä kovalla tasolla kuin muilla kuopiolaisten ulkomaalaisvahvistuksilla. Näin ollen Hanssonista vapautuvilla euroilla tuskin saataisiin tämänhetkisessä markkinatilanteessa juuri parempaakaan puolustajaa.
Atvars Tribuntsovs, Kärpät
Latvialaisen Tribuntsovsin hankintaa kummasteltiin isoon ääneen ympäri Suomea. Kun pahoja menetyksiä kokenut Kärpät paikkasi NHL-lähtijöitä peruspakiksi profiloituneella Tribuntsovsilla, ihmetteli moni hankinnan logiikkaa.
Tribuntsovsin kiekollinen osaaminen on jopa liigatasolle varsin rajallista. Miehen avaukset ovat hitaita, eikä hänestä ole apua ylivoimassa, vaikka hän sitä nykyisessä pakkitilanteessa joutuu pelaamaan. Hyvät otteet omassa päässä kuitenkin antavat puutteita anteeksi, joten Tribuntsovs on tämän hetken markkinatilanteeseen suhteutettuna paikkansa arvoinen.
Rob Zepp, SaiPa
Rob Zepp oli SaiPan yksi viime kauden menestyksen kulmakivistä. Saman on odotettu jatkuvan tänäkin vuonna. Tällä hetkellä SaiPa on liigassa yksi eniten maaleja päästäneistä joukkueista. Tähän on syynä muun muassa alle odotusten mennyt maalivahtipeli. Zepp pelasi ensimmäiset ottelut hapuillen, mutta vähitellen varmuus alkoi löytyä.
Zepp joutui kuitenkin katselemaan viimeisiä pelejä luukkua aukoen, mikä kertoo pienistä hankaluuksista. Yhteisajatus tämän kauden puolustuksen kanssa ei ehkä vielä ole alkanut toimia viime kauden malliin. Rob Zepp pystyy vireen löytäessään torjumaan SaiPalle paljon pisteitä. Mailapelaaminen ja päätöksenteko ovat kanadalaisvahdin suurimmat heikkoudet.
Burke Henry, Tappara
Burke Henry hankittiin Tapparan puolustukseen paikkaamaan loukkaantunutta Janne Grönvallia. Suoraan Grönvallin saappaiden täyttäminen ei ole onnistunut, mutta Henry on ollut hyvä lisä kolmospakkipariin Tapparan kovan nelikon (Kauppinen, Mäntylä, Clarke, Aalto) takana. Henry tuo puolustukseen kokemusta ja kovuutta, mikä helpottaa myös nuorten puolustajien pelaamista.
Henryn tilanne on yhä auki, kuten on myös Grönvallin paluu.
Layne Ulmer, TPS
Pystyy täyttämään odotetun ykkös-kakkossentterin paikan, mutta Ulmerilta odotetaan vielä tasonnostoa. Tehot ovat kelvolliset, mutta hän kaipaisi peliin välillä yhtä lisävaihdetta. Tuo lisävaihde on tähän asti löytynyt vain harvoin.
Ulmerista näkee kyllä, että pelikäsitys ja kyvyt riittävät tuloksentekoon, jos on toimiva koostumus ympärillä. Ulmerin pelistä uupuvat suuremmat rytminvaihdokset, eikä hän vajavaisen liikkeen takia ehdi aina tilanteisiin ajoissa. Kärsii McDonellin tavoin ”Vahalahti-faktorista”.
Tom Wandell, Ässät
Taitavaksi, mutta hennoksi tiedetty ruotsalaisjuniori ei tullut Ässiin suoranaisesti Dallas-yhteistyön kautta, vaikka toki Starsin varaus onkin. Kevään huumassa julkistettu hankinta herättikin kummastusta.
Wandell on ollut odotuksiin nähden positiivisin ilmestys padan ulkomaalaiskvartetista. Omaa paikkaa ei ole tahtonut löytyä koko ajan eläneessä kokoonpanossa, mutta Wandell on silti pystynyt pirteisiin esityksiin niin sentterinä kuin laiturinakin. Taitoa ja vauhtiakin riittää, eikä heiveröisyyskään ole liiemmin menoa haitannut. Väläyttelee, mutta ei vielä kykene tasaiseen suorittamiseen. Kauden edetessä noussee hyödylliseksi vahvistukseksi.
Kävivät ja hoitivat keikkatyönsä hyvin
Ivan Majesky, Kärpät
Majesky oli alkukaudella tärkeä palanen Kärppien voittoputkessa. Lokakuun puolivälissä Elitserieniin lähtenyt puolustaja toi Kärppien pakistoon suuren määrän kokemusta, voimaa ja fyysisyyttä. Mies soveltui myös joukkueeseen erittäin hyvin. Majesky pyrki pelaamaan paljon kiekollisena ja hänen roolinsa joukkueessa kasvoi koko ajan. Teki muutamia virheitä ensimmäisissä otteluissa, mutta muuten oli täysosuma-kaliiperia.
Tomas Slovak, SaiPa
Muutamista puolustajien loukkaantumisista johtuen SaiPa vuokrasi Mora IK:sta kahden viikon vuokrasopimuksella slovakialaisen Tomas Slovakin. Miehen sopimus päättyi juuri ennen maaottelutaukoa. Slovak pelasi ottelunsa hyvin ja mies täytti paikkansa sputnikkien peräpäässä moitteettomasti. Mikäli Henrik Petréltä olisi mennyt koko kausi pakettiin, olisi Slovakin pestaaminen koko kauden ajaksi tullut ehkä ajankohtaiseksi.
Tomas Duba, TPS
Siirtyi Turusta Sparta Prahaan. Duba oli hätävara, joka ei varsinaisesti pettänyt,
mutta ei pelastanutkaan. Jani Hurmeen tulon jälkeen karun tasoeron on saattanut huomata.