BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

SM-liigan työn sankarit ja väriläiskät

LIIGA / Artikkeli
Liigajäillä uurastaa iso joukko pelaajia, jotka merkittävästä työpanoksestaan huolimatta saavat harvoin osakseen tunnustusta. Jatkoaika kääntää huomion valokeilan hetkiseksi heihin. Esittelyssä siis SM-liigan työn sankarit, ahkerat ahertajat ja vetävimmät väriläiskät.
taustaa

Saarenheimo tähyää kohti parrasvaloja
[lue lisää]



Porkka luottavaisena kauteen
[lue lisää]



Andreas Jämtin - aika viiksien jälkeen
[lue lisää]



Wiikman ja Rämö kovaan testiin
[lue lisää]

Pelaajakadosta huolimatta SM-liigassa riittää vuodesta toiseen tähtiä. Maalitykit, syöttökoneet ja maalivahdeiksi puetut ihmismuurit myös vievät vuodesta toiseen median ja kiekkoyleisön suurimman huomion. Jääkiekko-ottelun nimellä kulkeva show ei silti pyöri yksin heidän varassaan.

Itse asiassa monesti tähtienkin tuike on mahdollista vain rivisotilaiden tukitoimien ansiosta. Maailmanluokan asiantuntijat ja asialleen omistautuneet kannattajat tunnistavat tietysti myös tavallisten rivimiesten arvon, mutta liian harvoin nämä raatajat saavat tunnustusta työstään.

Keitä sitten ovat SM-liigan väsymättömät puurtajat, kellontarkat työmyyrät ja virkeät väriläiskät? He ovat näkymättömiä tai omalla tavallaan hyvinkin näkyviä työn sankareita. He ovat puolustavia hyökkääjiä, peruspakkeja, luotettavia kakkosmaalivahteja tai raivostuttavia ärsyttäjiä. Ja tietysti kulttipelaajia. Sekaan mahtuu jokunen aito tähtipelaajakin, mutta hieman erilaisilla näytöillä kuin normaaleissa listauksissa.

Jatkoajan asiantuntijaryhmä listasi oman alansa kovimmat pelimiehet ryhmittäin. Kullakin ranking-listalla esitellään kategorian viisi edustavinta esimerkkiä (aakkosjärjestyksessä) SM-liigassa ja heidän tiukimmat haastajansa. Mielipiteitä voi tässäkin asiassa olla monia, mutta Jatkoajasta voit lukea Totuuden.

Puolustavat hyökkääjät

Joskus muinoin puolustava hyökkääjä olisi ollut lähinnä käsitteellinen paradoksi. Sitten keksittiin viisikkopuolustus, kahden suunnan pelaaminen ja totaalikiekko. Niinpä nykyään asiansa osaava puolustava hyökkääjä on usein joukkueensa arvokkaimpia yksittäisiä pelaajia, todellinen näkymättömän työn erikoismies.

Puolustavan hyökkääjän perusrooliin kuuluu tänä päivänä usein vastustajan tähtipelaajan tai -ketjun pimittäminen tehottomaksi, tai arvokkaan lepoajan turvallinen petaaminen oman joukkueen varsinaiselle hyökkäysarsenaalille. Hänen ei toki tarvitse erikoistua pelkästään puolustamiseen, vaan hyvä puolustava hyökkääjä pystyy tilaisuuden tullen rokottamaan vastustajaa hyökkäyspäässä. Puolustavan keskushyökkääjän on syytä olla hyvä aloittaja, sillä tärkeitä aloituksia ei sovi hävitä.

Joni Lius, TPS

Eräs liigan aliarvostetuimmista pelaajista. Tinkimättömällä asenteella pelaava valmentajan toivevävy, joka on usein suojelemassa omaa maalia ennen kuin puolustajat ovat omalla siniviivalla. Kaivaa tärkeitä aloituksia omilleen. Pystyy pelaamaan lähes missä tahansa roolissa, mutta parhaimmillaan silti puolustavassa roolissa.

Petri Pakaslahti, Jokerit

Pakaslahti on osoittanut puolustustaitonsa monessa erilaisessa roolissa - niin ykkösketjun hyökkäyssuuntautuneiden laitahyökkääjien vastapainona kuin puhtaasti vastustajan ykkösnyrkin sammuttamiseen erikoistuneen kentällisen keskusmiehenäkin. Osoituksena Pakaslahden arvosta puolustavassa roolissa on valinta viime kevään MM-kisoihin, vaikka liigan runkosarjassa pistesarakkeeseen kertyi vaivaiset 16 merkintää.

Mikko Rautee, Ässät

Laiskanpullealta vaikuttava pitkätukka ei monia miellytä, mutta valmentajat osaavat arvostaa häntä. Pätevä oman pään pelaaja, jota vastaan pelaaminen on harvoin nautinto. Hyvä aloittaja ja jäähyntappaja. Peliajatus lähtee puolustamisen kautta, mutta tällä kaudella Rautee saa elämänsä tilaisuuden näyttää osaamistaan myös hyökkäyssuunnassa.

Pekka Saarenheimo, Kärpät

Nimivahvan Kärppä-ryhmän paras kahdensuunnan hyökkääjä. Viime kausi vakuuttava, 35 tehopistettä ja koko sarjan tehopörssin neljäs. Monipuolinen, parhaimmillaan sentterinä. Joutunut vaihtamaan pelipaikkansa laitaan, alkukausi menee uusia töitä opiskellessa.

Toni Sihvonen, Pelicans

Uraansa jälleenrakentava maailman tunnetuin tuntematon pelaaja on siirtynyt mestarijoukkueen neloskentästä pikkuseuran isomman roolin takuumieheksi. Lahdessa mies pääsee näyttämään hyvää peliälyään myös kiekollisessa roolissa. Loukkaantumisherkkyydestä huolimatta pätevä aloittaja, joka näkee koko kentän hyvin.

Tyrkyllä listalle:

Janne Hauhtonen, HIFK

Raimo Helminen, Ilves

Joakim Eriksson, Blues

Peruspakit

Puolustava puolustaja on "stay-at-home" -pakki, jota tehopisteet useimmiten karttavat. Hän on parhaimmillaan silloin, kun häntä ei kentällä huomaa. Puolustajan perustehtävä on yllättäen puolustaminen, peruspakki hoitaa tämän moitteetta eikä hötkyile muuta saati elättele harhaluuloja omista kyvyistään muiden tehtävien hoitamisen suhteen.

Jatkoajan työryhmä kiinnitti tässä kategoriassa huomiota nimenomaan puolustuspelin laatuun. Esimerkiksi Ilkka Mikkola putosi listalta, koska hänet katsottiin liian hyökkäysvoittoiseksi pelaajaksi.

Kimmo Eronen, TPS

Eronen on kokenut peluri, joka harvemmin tekee räikeitä virheitä. Hoitaa perusasiat hötkyilemättä. Paikkaa hyvällä sijoittumisellaan pientä kokoaan. Hoitaa tonttinsa kolmospakkiparissa tasaisesti ilta illan jälkeen. On myös isähahmona nuoremmille.

Janne Grönvall, Tappara

Grönvall on peruspakkien aatelia. Varma ja vahva omassa päässä, ei höntyile turhia. Eikä yritä temppuja, joihin kädet eivät riitä. Hyökkäyspäässä tietää tasonsa, ei ole mikään bobbyorr. Rautakorven luottomies.

Kari Haakana, Blues

Jämäkkä oman maalin suojelija, joka keskittyy vain olennaiseen. Pelaa fiksusti kiekkoa pois omalta alueelta, riskejä vältellen. SM-liigan kovimpia pakkeja, maalin lähettyvillä tulee varmasti mailaa. Kokemus rauhoittanut olemusta.

Pasi Peltonen, Ässät

Jämäkkä ja häijy takalinjojen äijä. Nuorempana pelasi itseään usein ulos tilanteista, mutta kokemuksen myötä pelinlukeminen on parantunut. Ei virtuoosi kiekollisena, mutta ei tee virheitäkään. Ässien vaatimattomassa pakkikalustossa joutuu ottamaan isompaa roolia kuin mihin rahkeet todella riittävät. Paremmassa joukkueessa Peltosen avut pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa.

Toni Porkka, Lukko

Tyylikäs raumalaispuolustaja erottuu tasapainoisuudellaan. Rauhallinen ja varma niin kiekollisena kuin kiekottomanakin. Vahvana ja oikea-aikaisena pelaajana vaikeasti kierrettävissä. Ratkaisut ovat harvoin näyttäviä, mutta lähes poikkeuksetta järkeviä. Kovuuttakin löytyy, mutta käyttää tätä ominaisuuttaan turhan säästeliäästi.

Tyrkyllä listalle:

Miika Huczkowski, JYP

Mikko Jokela, HPK

Markus Kankaanperä, Jokerit

Varmimmat varamaalivahdit

Hyvän kakkosmaalivahdin uskaltaa laittaa maalin suulle kauden aikana noin 15-20 ottelussa ilman, että joukkueen menestys suuremmin kärsii. Luotettavuus ja suoritusvarmuus satunnaisissa työtehtävissä ovat keskeisiä ominaisuuksia. Hyvä kakkosveskari myös sparraa ykkösmaalivahdin parhaaseensa.

Kakkosmaalivahtien kategoriassa painotettiin iän tuomaa kokemusta ja tietynlaista aseman vakiintuneisuutta. Ilveksen Tuukka Rask on epäilemättä hyvä kakkosvahti, mutta muutaman vuoden kuluttua kenties NHL-tason ykkösvahti.

Tuomo Karjalainen, TPS

Kuin luotu kakkosmaalivahdiksi, vaikka toistaiseksi onkin TPS:n ykkönen. Torjujana perusvarma, suoritustaso vakaa, mutta keskinkertainen. Miehen valttina nopeat jalat. Mahdollisuus näyttää osaamisensa alkavalla kaudella ja kivuta pois kategoriasta.

Jan Lundell, HIFK

Maalivahtien timoahmaoja mitä edustettujen seurojen määrään tulee. Kaikista aiemmista kommelluksista huolimatta nykyään varsin hyvä mies nimenomaan paineettomassa kakkosvahdin roolissa. Ei suuremmin haikaile enää muualle ja ykköstorjujaksi, johon ei kypsästä torjuntatyylistään huolimatta omaa tarpeeksi kylmiä hermoja.

Mika Pietilä, Kärpät

Kokenut Pietilä tarttui mestarien tarjoukseen, minkä ansiosta Kärpillä on sarjan paras maalivahtikaksikko. Pietilän voi heittää huoletta maalille mihin otteluun tahansa ilman, että taso romahtaa. Kolmen pronssin jälkeen kullankiilto silmissä.

Karri Rämö/Miika Wiikman, HPK

HPK:lla ei kauteen lähtiessä ole selvää ykkös- tai kakkosmaalivahtia. Todennäköisesti jompikumpi nuorista herroista kuitenkin valtaa kauden edetessä suuremman tontin. Tällöin kakkosvahdiksi putoaa myös kelpo mies, joten Kerholta löytyy joka tapauksessa hyvä varamaalivahti.

Tommi Satosaari, JYP

Kiertolaiselämää viettänyt veteraanitorjuja palasi kotiseuraansa syyskauden ajaksi. Jo alkuasetelmana on toimia kakkosvahtina Sinuhe Wallinheimolle. Pelannut takavuosina kakkosvahdin roolissa hyviä liigakausia; ykkösvahdiksi taso heitellyt liikaa. Maalivahdiksi (30 v.) parhaassa iässä vyöllään 131 aloitettua liigaottelua.

Tyrkyllä listalle:

Antti Jokela, Lukko

Matti Kaltiainen, Blues

Mikko Strömberg, SaiPa

Ärsyttävimmät vastustajat

Ärsyttäjät, nuo rakastetut ja ennen kaikkea vihatut pelaajat, jotka jokainen valmentaja haluaisi omaan joukkueeseensa. Ja joita kukaan ei välittäisi nähdä vastustajan pelipaidassa.

Ärsyttäjiä on monenlaisia. Yhdet hakkaavat mailalla, toiset puhuvat vastustajan sekopäiseksi. Jotkut luikkivat karkuun, kun olisi aika kantaa tekojensa seuraukset. Osa ärsyttäjistä filmaa ja jotkut taas ärsyttävät pelkällä olemuksellaan. Yhteistä näille kaikille on, että heitä vihaavat vastustajat, vastustajien fanit ja toisinaan jopa joukkuekaverit. Oman joukkueen kannattajien keskuudessa he sen sijaan yleensä nauttivat varauksetonta suosiota.

Jatkoajan ärsyttäjä-lista on omistettu Jari Korpisalolle, ärsyttäjien eittämättömälle sulttaanille.

Santeri Heiskanen, Pelicans

Rotan maineessa oleva olkihiuksinen kiusankappale. Tökkii, repii ja rienaa - ja kääntää selkänsä kun vastustaja hermostuu tosissaan. Ei pelosta, vaan ärsyttääkseen lisää. Osaa pelata myös kiekon kanssa, mutta välillä uhkarohkeus menee tässäkin yli. Kieron persoonan tärkeydestä kertoo A-kirjain rinnuksessa.

Andreas Jämtin, TPS

Vielä hetken kirjoittamaton kortti SM-liigassa, mutta maine kiiri jo hyvissä ajoin Suomeen. Ottanut läpi uransa paljon minuutteja ja ajanut vastustajat hermoromahduksen partaalle. ”Yhden miehen rottaketju” on ärsyttäjän prototyyppi.

Lasse Kukkonen, Kärpät

Kahden persoonan pelaaja: siviilissä rauhallinen, kentällä täysi taistelija. Tekee kaikkensa voiton eteen, käyttää välillä koviakin keinoja. Mailaa tulee surutta ja suu käy koko ajan. Joutuu vähän väliä pikkuisiin kärhämöihin pelityylinsä takia.

Marko Mäkinen, Tappara

Isokokoinen Mäkinen on myös suustaan suuri. Tehnyt asiat aina omalla tyylillään, joka ei ole välttämättä miellyttänyt monia. Kunnostautunut viime vuosina - hakkaamisen ja suunpieksennän ohella - jarkkoruutu-tyylisenä pelaajana, joka jakelee mielipiteitään auliisti medialle. Ajaa vastustajat pelkällä olemassaolollaan järjellisen toiminnan rajamaille.

Mikko Rautee, Ässät

Kerran rotta, aina rotta. Vasemmistolaisuuden nimiin vannova Rautee on punainen vaate jo pelkällä ulkoisella olemuksellaan. Pelityyli vain lisää punaisuutta. Osaa pelata ilkeää pikkusikaa, mutta ei mielellään vastaa teoistaan. Voidaan käyttää myös nimeä Mikko Jäähynkalastaja.

Tyrkyllä listalle:

Antti Aalto, TPS

Teemu Laine, Tappara

Joonas Vihko, HIFK

Kulttipelaajat

Kahta samanlaista kulttipelaajaa ei ole. Kulttistatuksen voi saada olemalla loistokas supertähti tai vähemmän loistokas kannattajien sylkykuppi. Tai lähes mitä tahansa siltä väliltä. Tällaisen pelaajapersoonan peruskompetenssi voi olla jossain muualla kuin pelillisissä taidoissa, mutta hän on aina tavalla tai toisella huomiota herättäviä jonkin ominaispiirteensä vuoksi.

Yhteistä kaikille kulttipelaajille on se, että jokaisella heistä on vaihtelevan kokoisen seuraajajoukon vankkumaton suosio. Lisäksi kunnon kulttipelaaja kerää värikkäitä lisä- ja hellittelynimiä tiheämmin kuin rakas lapsi.

Raimo Helminen, Ilves

Jumala tarvitsee kultin.

Jere Karalahti, HIFK

Edustaa kaikkea sitä, mitä IFK-fani on. Räväkkä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin, todellinen jätkämäisyyden perikuva. Ikoni, jonka näkeminen jonkin muun seuran paidassa saisi suomalaisen kiekkokatsojan voimaan pahoin. Jeren ja HIFK:n liitto on kuin taivaassa luotu. Punaniskojen taivaassa.

Marko Kiprusoff, TPS

TPS:n ja maajoukkueen vakiokalustoa. "Kiprun" otteet ovat varsinkin maajoukkuepeleissä aina suurennuslasin alla. Fyysiset puutteet ovat tuoneet maineen, joka on vain osittain paikkansa pitävä. Todellisuudessa loistava kiekollinen puolustaja, jonka uraa loukkaantumiset kuitenkin varjostavat.

Pasi Nielikäinen, Ässät

Kiekkoperheen erilainen nuori. Nivalan lehmipoika nousi idiootin ja juntin maineeseen HIFK:n värikkäänä koheltajana. Tehnyt nimeään tunnetuksi myös juorulehti-julkkiksena. Sittemmin Nielikäinen on pyrkinyt, ja osin pystynytkin, parantamaan imagoaan niin pelaajana kuin persoonanakin. Maine kuitenkin seuraa perässä hamaan loppuun saakka.

Mika Skyttä, SaiPa

Seuraikoni, joka ei ole aina saanut ansaitsemaansa arvostusta. Tehnyt pitkän päivätyön ja antanut Kisapuiston katsomolle kaikkensa. Harvoin otsikoissa, kannattajien puheissa sitäkin useammin. Todellinen SaiPa-ikoni, jonka merkitystä ja työntekoa ei Hämeenlinnassa ymmärretty.

Tyrkyllä listalle:

Topi Jaakola, Kärpät

Tero Määttä, Blues

Markku Paukkunen, Lukko

» Lähetä palautetta toimitukselle