Sharks-katsaus, kapteenina Vincent Damphousse

NHL / Artikkeli
San Jose Sharks lähti tähän kauteen valmentaja Ron Wilsonin Minnesotasta matkimalla idealla käyttää kiertävää kapteeniutta. Tässä juttusarjassa pyritäänkin tutkimaan Sharksin peliä eri kapteenien valtakausilla.

Toiseksi kapteeniksi tällä kaudella valittiin Vincent Damphousse. Veteraanihyökkääjä on ollut jo useita vuosia joukkueen ykkösketjun keskushyökkääjä, mutta tällä kaudella hän on saanut totutella aivan uudelle paikalle oikeana laitahyökkääjänä. Ketjussa on häärinyt sentterinä tuulennopea kaksikko Patrick Marleau ja Marco Sturm. Ketju on onnistunut viime aikoina erinomaisesti – Marleaun pisteputki on jo kahdeksan ottelun mittainen kun Sturm venyttää omaa ennätystään kuudennen ottelun kohdalla.

Heikon alun jälkeen merkkejä paremmasta

Ensimmäisestä kymmenestä ottelusta Sharks voitti vain yhden. Seuraavista kymmenestä haaviin tarttui kolme voittoa, joka ei ole kauhean mairitteleva suoritus itsessään. Hienoa nuoren joukkueen kannalta on, että se onnistui nousemaan kolme kertaa tasoihin useamman maalin takaa-ajoasemasta, ja muutenkin pistetili karttui tasapelien myötä kohtuulliseen tahtiin. Viimeisen kymmenen ottelun aikana Sharks jäikin vain yhdestä ottelusta ilman pisteitä, ja divisioonan kärkipaikka on ainakin matemaattisesti helposti saavutettavissa, kahden pisteen päässä. Siihen tarvittaisiin kuitenkin pelaajistoltaan parempien joukkueiden jatkuvaa epäonnistumista ja toisaalta Sharksin pelaajien äärimmäisiä onnistumisia.

Puolustus edelleen suurennuslasin alla

Pakistossa tapahtui pieniä muutoksia toisen kymmenen ottelun jakson aikana. Doug ”Rick” Wilson onnistui kauppaamaan Miikka Kiprusoffin Calgaryyn, ja Jim Fahey lähetettiin Clevelandiin opettelemaan puolustamista. Ylös nostettiin saksalainen Christian Ehrhoff joka on pelannut kohtuullisen vakuuttavasti.

Puolustajista yllättäen Mike Rathje on pelannut heikosti. Aiemmin loistavana puolustavana puolustajana tunnettu jätti on ollut saamaton ja tuntuu välillä olevan hukassa uuden valmentajan alaisuudessa. Kovaa pelaava Kyle McLaren on puolestaan parantanut selvästi alkukaudesta, ja hänet valittiinkin Phoenixia ja Nashvillea vastaan pelatuissa otteluissa toiseksi ja kolmanneksi tähdeksi.

Scott Hannan ja Brad Stuart iskevät kelloon puolustajista suurimmat luvut, Hannan keskimäärin 24 minuuttia ottelua kohden ja Stuart noin 23 minuuttia. Stuart onkin alkanut ravistelemaan alkukauden kankeutta niskoiltaan ja on tehnyt pisteitäkin vallan mainiosti.

Hyökkäyspää kaipaa yhä maalipyssyä

Sturmin, Marleaun ja Damphoussen ykkösketju on ollut, kuten tulikin jo mainittua, erinomainen. Damphoussekin sai Phoenixia vastaan kauden avausmaalin, syöttöjä erinomaisena pelintekijänä tunnetulla Vincentillä onkin jo 12, joka riittää koko NHL:ssä 14. sijalle syöttötilastossa. Maalinteossa parhaiten on onnistunut Marco Sturm yhdeksällä osumallaan. Kakkosketjun sentteri Alyn McCauley on tehnyt kahdeksan maalia. Kokonaisuutena joukkueen ykkösketju on onnistunut hyvin, ja kakkosketju epätasaisesti, minkä johdosta mm. Niko Dimitrakos on käynyt farmissa ja ylhäällä moneen otteeseen. Kolmosketju Scott Thornton, Mike Ricci, Jonathan Cheechoo pelaa hyvällä energialla ja tekee silloin tällöin maaleja. Aivan samaan menoon ei ketju ole kuitenkaan vielä yltänyt kuin aikoinaan Nicklas Sundströmin pelatessa Cheechoon paikalla. Suurin syy on varmasti ketjun pelaajien puutteet pelintekijöinä. "Sunny" kun oli varsin hyvä jakamaan nappisyöttöjä.

Yksi kunnon hyökkääjä on varmasti Ron Wilsonin toivelistalla, ja Doug Wilson sitä hänelle ilmeisesti yrittää hankkia. Julkisuudessa onkin ollut tietoja, joiden mukaan Doug on ollut yhteydessä Edmontoniin. Oilershan yrittää hankkiutua eroon Mike Comriesta.

Toskala loistaa, maalivahtitilanne ei

Maalinsuulla on jälleen huolia. Selvä ykkösmies Evgeny Nabokov loukkasi nivusensa, ja Vesa Toskala on pelannut nyt pari ottelua. Clevelandista nostettiin luukkumieheksi Seamus Kotyk, joka on pelannut varsin hyvin AHL:ssa. Toskala on pelannut nyt erinomaisesti, mutta kannattaa silti muistaa, että vastustajat ovat olleet Phoenix ja Nashville. Nabokovin vaivasta ei ole annettu sen suurempaa tietoa, mutta koska häntä ei ole laitettu edes sairaslistalle voisi olettaa miehen palaavan tositoimiin piakkoin.

Jos Nabokovin vamma on vakavampi, alkaa Kiprusoffin kauppaaminen vaikuttaa tyhmältä, tosin täytyy myös muistaa olosuhteiden ja NHL:n waiversääntöjen pakottaneen Wilsonin kauppaan. Kotyk tuskin on valmis torjumaan hyvällä tasolla NHL:ssä, ja vielä vähemmän täksi kaudeksi Saksasta Amerikkaan muuttanut Dimitri Pätzold.

Seuraavat kymmenen ottelua

Huolimatta intensiivisestä keskustelupalstojen ja joukkueen kotisivujen haravoinnista en löytänyt heti mainintaa joukkueen kolmannesta kapteenista, vaikka joukkue on jo aloittanut minkä pitäisi olla kolmannen kapteenin valtakausi. Pahoittelen muutenkin, ettei äärimmäisen mielenkiintoinen raporttini ehtinyt ajoissa 20. ottelun jälkeen nettiin - tunnen kuinka suuret fanilaumat joutuivat pettymään sunnuntaina kun odotettu suurteos ei ollutkaan luettavissa.

Seuraavissa yhdeksässä ottelussa ei ole kuin kaksi ennakkoon huomattavasti kovempaa joukkuetta, Dallas ja Colorado, joista Dallasilla on ollut suuria ongelmia, eikä toisaalta Coloradonkaan kausi ole edennyt aivan suunnitelmien mukaan. Tässä voisi ollakin nuorelle joukkueelle hyvä sauma kerätä pisteitä, etenkin jos nyt saavutetun pienen momentinpoikasen päälle pystyttäisiin rakentamaan hieman pidempää voittoputkea. Todella tiukassa Tyynenmeren divisioonassa jopa Sharks on vielä mukana kisassa divisioonan voitosta. Menestystä ei voi kuitenkaan rakentaa tasapelien varaan, joten voittoja on alettava löytämään pikkuhiljaa.

Aiemmat kymmenen ottelua

Mike Riccin valtakausi, ensimmäiset kymmenen peliä

» Lähetä palautetta toimitukselle