Ensimmäisenä pelaajana kapteeniksi valittiin lähes itseoikeutetusti veteraani Mike Ricci, jonka johtajan ominaisuuksista ei liene mitään epäselvyyttä. Kolmosketjun sentterinä hääräävä puolustusspesialisti on aloittanut kauden keskinkertaisesti – pisteitä ei ole juurikaan tullut, mutta tehosarake on kohtuullisesti plussalla kolmen verran. Osaltaan vaisuun esiintymiseen on vaikuttanut entisestään vähentynyt jääaika sekä ketjukavereiden vaihtuminen muutamaan kertaan. Tällä hetkellä Riccin kanssa pelaavat vanha tuttu Scott Thornton jota yritettiin alkukaudesta istuttaa ykkösketjuun Patrick Marleaun vierelle, sekä Jonathan Cheechoo, jonka yritteliäs pelityyli on joukkueen ainoita katsomisen arvoisia asioita.
Kausi alkanut todella heikosti
Kymmenestä ottelusta vain yksi voitto kertookin kaiken Sharksien alkukaudesta. Yhden pisteen suorituksia on ollut neljä kappaletta, joka on pitänyt pistesaldon edes melko lähellä divisioonan muiden joukkueiden tahtia. Huolestuttavaa on kuitenkin, että ensimmäisestä kymmenestä ottelusta vain kaksi on ollut keskitasoa parempia joukkueita vastaan ja läntisen konferenssin parhaat joukkueet ovat vielä kokonaan kohtaamatta. Jollei pelin juoni ala pian löytymään, joukkue saanee turpiin niin, että rätisee. Onneksi Sharks on sentään pärjännyt tappeluissa.
Epävarmuus vaivaa omassa päässä
Viime kaudella Sharks kaatui useassa ottelussa sangen luokattomaan oman pään peliin. Pakit pelasivat lepsusti eivätkä tarjonneet juurikaan apuja maalivahdille joka usein jäi aivan oman onnensa nojaan vastustajan vyöryttäessä päälle. Täksi kaudeksi Ron Wilson on ottanut mantrakseen hyvän puolustuspelin ja liigan parempaan puoliskoon sijoittuvan alivoimapelin. Kausi on vielä nuori, mutta tällä hetkellä liigassa on päästänyt enemmän maaleja ainoastaan kolme joukkuetta ja alivoimaprosentti 81,5 on liigassa sijalla 23.
Joukkue on siis selvästi epäonnistunut implementoimaan valmentajan ideologian peliin, eivätkä tulokset kentällä ole ainakaan parempia kuin ”katastrofaalisella” viime kaudella. Sana katastrofaalinen saattaakin olla kauden päätteeksi liian laimea kuvaamaan tämän kauden räpistelyä.
Mahdollisuuksia kelkan kääntämiseen on vielä varmasti useita, mutta toisaalta miksi meininki muuttuisi tästä mihinkään? Pelaajat saivat Darryl Sutterin aikakaudella usein huutia valmentajalta jos he eivät pelanneet kykyjensä mukaisesti. Uskoisin Sutterin olleen hieman verbaalisesti rankempi kun kaikkien mielestä mukava kaveri Ron Wilson.
Maalinteossa aivan hieman ongelmia
Ennen viime kautta Sharksien hyökkäyskalusto oli liigan laajimpia. Ratkaisijoita oli neljässä kentässä ja sikermässä oli hyvä yhdistelmä nuoruutta ja kokemusta, kovuutta ja taitoa. Tällä hetkellä joukkueen hyökkäyspää on pienikokoinen, hidas ja huono. Pirteästi esiintynyt Milan Michalek loukkaantui heti parin ottelun jälkeen. Kuvaavaa hyökkäyskaluston onnistumisista on, että kaikista joukkueista Pittsburgin nelosketjussa loistanut Wayne Primeau on tällä hetkellä parhaita Sharks-hyökkääjiä.
Joukkueeseen piti kesällä hankkia yksi hyvä hyökkääjä joka osaa pelata ykkös- tai kakkosketjussa. Jollei kesän lukuisista hankinnoista tällä tarkoitettu nelosketjussa pelaavaa Nils Ekmania, vaihtoehdoksi jää Alex Korolyuk. ”Korky” ehti vakuuttaa pelaamissaan otteluissa valmentajat osaamisestaan niin hyvin, että ykkösketjusta kävi ensin käsky neloseen, josta kolmosen kautta hakemaan pelituntumaa penkin päästä. Viimeiset kaksi ottelua Korolyukin tilalla onkin pelannut viime kauden päätteeksi hyvin pisteitä tehnyt Niko Dimitrakos. Dimitrakosilla onkin kahdesta ottelusta jo pisteet 0+1, kun Korolyukilla oli kahdeksasta ottelusta pisteet 0+0.
Maalivahtiongelmakaan ei ole positiivinen
Evgeni Nabokov on Sharksien selvä ykkösmaalivahti. Pelejä on tullut jo kahdeksan kymmenestä mahdollisesta, mutta voittoja ei ole vielä eksynyt yhtäkään parin vuoden takaisen vuoden tulokkaan tilille. Ainoa voitto on Vesa Toskalalla, joka on pelannut kaksi peliä. Miikka Kiprusoff, jota kaupataan ympäri liigaa, ei ole käynyt jäällä kuin harjoituksissa. Ellei sitten ole saanut paikkaa jääkoneen kuljettajana. Yllättäen manageri Doug Wilson ei ole löytänyt markkinoita miljoonan dollarin maalivahdille joka ei ole pelannut hyvää peliä yli vuoteen. Jokereissa olisi ilmeisesti kysyntää.
Kolmea maalivahtia on hieman turha kuljettaa joukkueen mukana, etenkin kun yksi maalivahdeista pelaa kahdeksan kymmenestä ottelusta. Doug Wilsonin olisikin hyvä saada ratkottua tämä ongelma mahdollisimman pian, jotta Clevelandista voitaisiin nostaa vaikka Todd Harvey. Ellei sitten Harvey sisälly Kiprusoff-kauppaan. Doug Wilsonin veli Murray Wilson on sanonut kanadalaisella TSN-kanavalla Kipperin olevan jo lähes varmasti matkalla muualle.
Kuinka voikaan yhden joukkueen katsauksessa olla näin monta Wilsonia. Mainittakoon vielä, että Landon Wilsonia ei ole huhuiltu Sharksiin.
Seuraavat kymmenen ottelua
Joukkueen seuraavaa kapteenia ei ole vielä ilmoitettu. Tässä vaiheessa on vielä edes turha alkaa spekuloimaan kuka sieltä tulee yrittämään kurssin kääntämistä. Joukkueen murheena ovat todella alhaisiksi painuneet yleisölukemat. Ottelussa Carolinaa vastaan jäätiin alle kymmenen tuhannen katsojan. Ulkomuistista voisin veikata viimeksi näin tapahtuneen Cow Palacen aikoihin jolloin pelattiin San Franciscossa. Jollei kurssi muutu, seuraava raportti saattaa sisältää jo spekulaatiota ensimmäisten pelaajakauppojen vaikutuksista joukkueen tulevaisuuteen.
