On kulunut vajaa viisi vuotta siitä, kun Nashville Predators varasi isokokoisen ja atleettisen amerikkalaispuolustaja Seth Jonesin kesän 2013 varaustilaisuuden neljäntenä pelaajana. Varausvuotenaan hän oli tehnyt erilaisen ratkaisun moneen muuhun amerikkalaispelaajaan verrattuna.
Vaikka Jones olisi ikänsä puolesta voinut pelata yliopistosarja NCAA:ssa, kuten tämän kesän huippulupaukset Quinn Hughes ja Brady Tkachuk, valitsi hän sen sijaan WHL:n ja Portland Winterhawksin. Se, että Jones luultavasti olisi ollut heti seuraavalla kaudella NHL-valmis, painoi myös vaakakupissa.
NCAA ja yliopistopolku on erityisen hyvä pelaajille, jotka tarvitsevat enemmän aikaa kypsyä ja etenkin kehittää fyysisiä ominaisuuksia. NCAA:ssa pelejä on huomattavasti Kanadan juniorisarjoja vähemmän, mikä mahdollistaa erityisesti intensiivisen saliharjoittelun. Jones oli jo varausvuotenaan fyysisesti lähes aikuinen.
Koko Jonesin varausvuosi oli kilpailua ykkösvarauksesta Halifax Mooseheadsissa QMJHL:ssä pelanneen Nathan MacKinnonin kanssa. Loistavat nuorten maailmanmestaruuskilpailut puolsivat amerikkalaisen puolesta, mutta MacKinnonin huimat pudotuspelit ja Mooseheadsin mestaruus sinetöivät tämän varausluokan kirkkaimmaksi tähdeksi.
Monien yllätykseksi Jones valui lopulta varaustilaisuudessa Nashville Predatorsin hyppysiin, kun Florida Panthers valitsi toisena suomalaissentteri Aleksander Barkovin, ja Tampa Bay Lightning niin ikään Mooseheadsissa pelanneen taskuraketti Jonathan Drouinin.
Nyt, viisi vuotta myöhemmin, Seth Jones on yksi NHL:n parhaista ja aliarvostetuimmista puolustajista.
Huippupuolustajien varjosta omaksi tähdeksi
Predatorsin kivenkova puolustus antoi Jonesille mahdollisuuden aloittaa NHL-uransa ilman välitöntä onnistumisen painetta. Hänen viimeisellä kokonaisella Predators-kaudellaan 2014−15 joukkueen takalinjoilla luutivat Jonesin lisäksi Roman Josi, Shea Weber, Ryan Ellis ja Mattias Ekholm. Pakiston ollessa niin kova GM David Poilella oli varaa kaupata yksi heistä kipeästi kaivatun ykkössentterin saamiseksi.
Valinta osui Jonesiin. Hänen matkatessaan Columbus Blue Jacketsiin Predators sai vaihdossa Ryan Johansenin. Kaupasta on vaikea löytää selvää voittajaa, sillä kumpikin sai tärkeän palasen sen aikaisiin tarpeisiinsa. Blue Jackets tarvitsi ykköspuolustajaa, Predators ykkössentteriä.
Sen lisäksi, etenkin jälkimmäisen osapuolen, oli helppo luopua Jonesista pakiston ollessa jo NHL:n mittapuulla eliittiä. Myöhemmin Poile jopa onnistui vahvistamaan puolustustaan vaihtamalla mestarillisessa kaupassa Weberin P.K. Subbaniin, joka on kaksikosta nuorempi.
Columbukseen saavuttuaan Jones on hiljalleen kehittänyt kokonaisvaltaista osaamistaan ja ottanut etenkin tällä kaudella ison harppauksen kohti koko liigan parhaimmistoa.
| Kausi | GP | TOI/GP | G | A | P | CF% | GS/60 |
| 2015/2016 | 81 | 22.04 | 3 | 27 | 30 | 53,08% | 1,45 |
| 2016/2017 | 75 | 23.24 | 12 | 29 | 41 | 50,61% | 1,73 |
| 2017/2018 | 75 | 24.30 | 15 | 33 | 48 | 55,39% | 2,35 |
GP = ottelut, TOI/GP = keskimääräinen peliaika ottelua kohden, G = maalit, A = syötöt, P = pisteet, CF% = Corsi for%, GS/60 = GameScore 60 minuuttia kohden
Myös tilastoja katsomalla tämä kehitys on selvää. Jonesin maalit, syötöt ja yhteispisteet ovat kaikki kasvaneet tasaista vauhtia Blue Jacketsissa. Kauden 2015−16 Corsi-lukemaan vaikuttaa Predatorsissa pelattu osa, jolloin Jones pelasi suurimman osan veteraani Barret Jackmanin kanssa hurjalla Corsi-lukemalla 59,54. Vastaavasti jälkimmäisen puoliskon Blue Jacketsissa Jones pelasi Ryan Murrayn kanssa lukemalla 49,92.
Erityisen suuri hyppäys on tullut edellisvuoden ja tämän vuoden välillä. Viime kaudella Jones istutettiin kolme vuotta nuoremman tulokaspuolustaja Zach Werenskin viereen. Tulokset olivat jo silloin lupaavia, mutta etenkin tällä kaudella parivaljakko on ollut yksi liigan parhaita, kenties jopa paras.
Tilillä on myös peräti neljä voittomaalia, mikä on puolustajalle erittäin kova lukema
Kun Werenskin hyökkäyspään tehot ovat arvattavasti pudonneet hieman tulokaskaudesta, Jones on ottanut entistä isompaa hyökkäyspelillistä vastuuta. Tällä hetkellä kasassa on ennätykselliset 48 pistettä 75 otteluun. Tilillä on myös peräti neljä voittomaalia, mikä on puolustajalle erittäin kova lukema.
GameScore on hyvä kokonaisvaltainen mittari pelaajan tehokkuudesta, ja se ottaa huomioon niin hyökkäys- kuin puolustuspään tilastoja. Jonesin GameScore 60 peliminuuttia kohden on kasvanut niin ikään tasaisesti ja antaa hyvän kuvan, kuinka hyvä hän on oikeasti tällä kaudella ollut. Tasakentällisin yli 600 minuuttia pelanneista puolustajista vain Dougie Hamiltonilla, Mark Giordanolla ja Ellisillä on parempi GameScore-lukema 60 minuuttia kohden.
Vahva ehdokas Norris Trophyyn
Vaivihkaa Jones on hivuttautunut tämän kauden osalta harvinaiseen tilaan, jossa hänestä voidaan jo rehellisesti puhua varteenotettavana ehdokkaana Norris Trophyyn eli NHL:n kauden parhaalle puolustajalle jaettavaan palkintoon, josta PHWA (Professional Hockey Writers Association) kauden päätteeksi äänestää.
Tämän takia Jonesia voi jo verrata muihin NHL:n tähtipuolustajiin, joita hän on selvästi nuorempi. Kuten alla oleva tilasto näyttää, Jones pärjää tässä vertailussa erittäin hyvin.
| Pelaaja | TOI | P | P/60 | GS/60 |
| Seth Jones | 1838,23 | 48 | 1,57 | 2,35 |
| Erik Karlsson | 1839,73 | 59 | 1,92 | 1,85 |
| Brent Burns | 1971,73 | 61 | 1,86 | 2,35 |
| Victor Hedman | 1859,95 | 58 | 1,87 | 2,13 |
| Roman Josi | 1717,35 | 47 | 1,64 | 2,30 |
| P.K. Subban | 1861,45 | 55 | 1,77 | 2,04 |
| Drew Doughty | 2087,28 | 55 | 1,58 | 1,82 |
TOI = pelatut minuutit kaikki tilanteet huomioiden, P = pisteet, P/60 = pisteitä 60 minuuttia kohden, GS/60 = GameScore 60 minuuttia kohden
Pisteiden osalta Jones on vielä jonkin verran maailman parhaita hyökkääviä puolustajia perässä. Esimerkiksi Erik Karlsson, Brent Burns, Victor Hedman ja Drew Doughty ovat kaikki jo ylittäneet 55 pisteen rajapyykin. Heistä Karlssonilla ja Hedmanilla on myös vähemmän otteluita kuin Jonesilla.
Osasyy tähän on se, että Jones pelaa taulukon puolustajista vähiten ylivoimalla. Esimerkiksi Burns saa keskimäärin jopa yli minuutin enemmän ylivoima-aikaa Jonesiin verrattuna. Kaikki taulukon puolustajat pelaavat keskimäärin yli kolme minuuttia ylivoimaa Jonesia (2.40) ja Josia (2.58) lukuun ottamatta.
Jonesin asemaa parantaa jälleen myös GameScore-lukema, joka on taulukon paras yhdessä Burnsin kanssa. Tämä korostaa erityisesti Jonesin puolustuspään osaamista. Hän ei ole Karlssonin tai Burnsin kaltainen säkenöivä tähti, vaan erittäin monipuolinen kahden suunnan puolustaja.
Erityisesti tämä näkyy, kun tarkastellaan tilastoja tasaviisikoin.
| Pelaaja | TOI | P/60 | GS/60 | CF% | xGF% |
| Seth Jones | 1398,83 | 1,12 | 2,18 | 54,56% | 52,73% |
| Erik Karlsson | 1409,62 | 1,45 | 1,51 | 50,56% | 47,76% |
| Brent Burns | 1460,72 | 1,07 | 1,97 | 53,97% | 51,12% |
| Victor Hedman | 1318,87 | 1,18 | 1,82 | 52,47% | 52,87% |
| Roman Josi | 1199,02 | 1,2 | 2,1 | 53,48% | 53,65% |
| P.K. Subban | 1332,17 | 1,08 | 1,63 | 51,96% | 50,67% |
| Drew Doughty | 1502,78 | 0,88 | 1,36 | 52,59% | 51,19% |
TOI = pelatut minuutit tasaviisikoin, P/60 = pisteitä 60 minuuttia kohden, GS/60 = GameScore 60 minuuttia kohden, CF% = corsi for%, xGF% = maaliodottama%
Jos tarkastellaan tasaviisikoin tehtyjä pisteitä 60 minuuttia kohden, Jones nousee Subbanin ja Burnsin ohi. Nämä kaksi tekevät suuren osan tehoistaan ylivoimalla. Mikäli katsotaan tasaviisikoin mitattua GameScore-lukemaa, Jones on lähes ylivoimainen esimerkiksi Doughtyyn tai Karlssoniin verrattuna. Myös laukaisuhallintaa mittaava Corsi-lukema on tasaviisikoin Jonesilla taulukon puolustajista paras.
Tämä on testamentti Jonesin ja myös Werenskin hyvyydelle, ja se tukee väitettä, että kyseessä on hiljaisesti kenties koko NHL:n paras pakkipari, tai ainakin hyvin lähellä sitä.
Maaliodottama Jonesin ollessa jäällä kalpenee vain jälleen huikeaa kautta Predatorsin takalinjoilla pelaavalle Roman Josille ja kauden alusta alkaen Norrisissa kiinni ollelle Hedmanille. Esimerkiksi Karlssonin maaliodottama on tasaviisikoin ollut tällä kaudella negatiivinen.
Kaksi erittäin mielenkiintoista tilastoa ovat kiekonriistot ja -menetykset. Tämän taulukon pelaajista vain Burnsilla (73) on enemmän kiekonriistoja kuin Jonesilla (66), kun taas vain Josilla (53) on vähemmän kiekonmenetyksiä (Jonesilla 54). Tämä kertoo hyvin, kuinka tehokas mutta samalla varma puolustaja Jones on tällä kaudella ollut. Esimerkiksi Burnsilla on peräti 120 kirjattua kiekonmenetystä.
Kaikki nämä tilastot kertovat, kuinka uskomattoman hyvän kauden Jones on pelannut. Vaikka hän on edelleen suhteellisen nuori, Jones on kasvanut myös johtajan rooliin Blue Jacketsin puolustuksessa saatuaan pakkiparikseen vielä nuoremman Werenskin.
Seuraava Blue Jacketsin kapteeni?
Blue Jacketsin menestys on kuluneella kaudella ollut hyvin vaihtelevaa. Tällä hetkellä joukkue on kuitenkin yksi NHL:n kuumimpia ja se on voittanut viimeisestä kymmenestä ottelustaan peräti yhdeksän. Blue Jacketsin hyökkäystehokkuus on tällä kaudella ollut Itäisen konferenssin mittapuulla keskitasoa heikompaa, mutta sitä vähemmän maaleja omiin on päästänyt vain Boston Bruins.
Sergei Bobrovskin kaltainen huippumaalivahti on tähän yksi osasyy, mutta toinen yhtä merkittävä on Blue Jacketsin ykköspakkipari Werenski-Jones. Nämä kaksi kantavat selkeästi isoimmat minuutit joukkueen puolustuksesta − Jonesin keskimääräisen peliajan ottelua kohden ollen 24.30 ja Werenskin 22.38.
Myös tilastot tukevat myös Jonesin ja Werenskin ylivoimaa. Jo viime kaudella laukaisuhallintaa kuvaava Corsi-lukema oli Blue Jacketsilla tasaviisikoin heidän molempien ollessa jäällä 53,19% ja ilman kumpaakaan 48,68%.
Tällä kaudella vastaavat lukemat ovat 55,44% ja 49,94%. Blue Jackets on siis ollut hyvä laukaisuhallintajoukkue myös ilman ykköspakkejaan, mutta Werenskin ja Jonesin ollessa jäällä joukkue on ollut tässä suhteessa loistava.
Blue Jacketsin ollessa keskellä kautta suurissa vaikeuksissa etenkin Jones on ollut tasaisuudessa omalla tasollaan. Huonoja pelejä ei enää juuri satu, ja hän on ottanut myös pukukopissa johtajan asemaa. Jones on ollut usein päävalmentaja John Tortorellan kehujen kohteena, ja hän näyttää tällä hetkellä potentiaaliselta tulevaisuuden Blue Jacketsin kapteenilta.
Blue Jacketsin ollessa vaikeuksissa etenkin Jones on ollut tasaisuudessa omalla tasollaan
Jo viime kaudella Jones sai Norris-äänestyksessä neljä viidennen sijan ääntä − saman määrän kuin Werenski. Tällä kaudella hän on nostanut itsensä vielä selvästi korkeammalle tasolle ja tämän tulisi näkyä myös äänimäärässä.
Vaikka palkintoa on oikeastaan koko kauden ajan povattu Victor Hedmanille, Blue Jacketsin selkärankana koko kauden toimiminen ja joukkueen pudotuspeleihin nostaminen todella heikon tammikuun ja helmikuun välisen jakson jälkeen on ollut Seth Jonesilta kenties jopa Norrisin arvoinen suoritus.
Tilastot: Corsica, Natural Stat Trick
Tilastot on päivitetty 30.3..