Se toinen savolaiskaksikko

LIIGA / Artikkeli
HPK:n hyökkäyspään eturivin miehet Janne Laakkonen ja Jukka Voutilainen on usein esitelty julkisuudessa juonikkaana savolaiskaksikkona. Kerhon takalinjoilta löytyy kuitenkin toinenkin samoilta seuduilta kotoisin oleva parivaljakko, jonka esityksissä ei myöskään ole ollut alkukaudesta mitään moitittavaa.

Hämeenlinnalaispakistoa saapuivat täksi kaudeksi vankistamaan Savonlinnasta lähtöisin oleva Jukka-Pekka Laamanen sekä kuopiolaisvahvistus Mikko Jokela. Molemmat savolaispuolustajat ovat vakuuttaneet ensimmäisissä otteluissaan HPK-paidassa varmoilla peliotteillaan.

- Peruspelaaminen on ollut ihan hyvää. Siihen täytyy olla tyytyväinen ja sen varaan on hyvä rakentaa. Parannettavaa kyllä löytyy vielä paljon monelta osa-alueelta, mutta pääasiahan on juuri se peruspelaaminen, silloin ei ole suuria huolia, Jokela kommentoi omia otteitaan kymmenen liigapelin jälkeen.

Jokela saapui Rinkelinmäelle Vancouver Canucksin farmiseurasta Manitoba Moosesta. Ison, jykevän ja ronskisti pelaavan Jokelan meno harjoitusotteluissa näytti ajoin jopa melko toivottomalta, mutta totuttelujakson jälkeen peli on lähtenyt kulkemaan eurokaukaloissa erittäin hyvin.

- Kyllähän se sopeutuminen vähän aikaa kesti. Iso kaukalo ja suurin ero oli tuo punaviivan puuttuminen. Aluksi tuntui, että keskialueella ei pysty pelaamaan yhtään vastaan, kun pitää vain pakittaa ja pakittaa. Siinä ollaan sitten jo omalla sinisellä odottelemassa ja ohjataan hyökkääjät vain kulmiin. Täällä ei pysty pelaamaan yhtä aktiivista puolustuspeliä kuin Pohjois-Amerikassa, Jokela pohti.

- Isoon kaukaloon totutteleminen on vielä kesken. Siellä on enemmän tilaa kuin mitä itsekin välillä luulee. Sitä ei meinaa ymmärtää, että aikaa olisikin enemmän, eikä kiekosta tarvitse heti luopua - välillä pystyy avaamaankin peliä.

Yhden NHL-ottelun tililleen saanut isokokoinen puolustaja ei ole pettänyt, vaikka NHL-statuksensa myötä häneen kohdistuivat suuret odotukset ennen kauden alkua. Jokela ei kikkaile kiekon kanssa, eikä myöskään pyöritä ylivoimapeliä näyttävästi, mutta sitäkin enemmän häneltä on nähty mallikasta puolustuspeliä ja kovaotteista maalinedustan putsaamista.

Tyystin toisenlaiseen rooliin HPK:n joukkueeseen hankittu Laamanen on onnistunut tehtävissään yhtä lailla. Taitava kiekollinen pakki on saanut paljon vastuuta ylivoimalla ja saanut tikattua tililleen jo viisi tehopistettä. Yllättävämpää sen sijaan ovat olleet ”Lampun” varmat otteet myös oman maalin lähistöllä.

- Itse odotin tällaista alkua, en ole yllättynyt. Tasaiseen suorittamiseen läpi kauden tähtään ja ylivoimapelaaminenhan se meikäläisen paras avu on. Lisäksi olen melkein kokeneimpia pelaajia tässä joukkueessa ainakin iän puolesta. Noilla teemoilla itse keskityn pelaamiseen: tasaista suorittamista puolustuspäässä ja kiekollista peliä ylivoimalla, Laamanen listasi omat teesinsä.

Marko Tuulolan ja Teemu Aallon jätettyä hämäläisjoukkueen kesän aikana jäi ryhmään ammottava kiekollisen puolustajan aukko. Laamanen on tukkinut tuon reiän hyvin jämäkästi ja joukkueen valmennus on palkinnut SaPKon kasvatin pelisuoritukset lisääntyneellä jääajalla.

- Kyllä mie tykkään ainakin pelata paljon. Aina olen kuitenkin ollut isossa, kiekollisessa roolissa, vaikka liigassa olenkin pelannut vasta nelisen kautta. Divarissa olin aikoinaan vastuullisessa roolissa ja silloin miun avut tulevat parhaiten esiin, ylivoimapelin pyörittäjä haasteli savolaisaksentilla.

Vielä toissa kaudella Laamasen elämään ei mahtunut kuin murhetta. Ilves ui syvällä, Laamasen omat otteet kaukalossa eivät kehuja keränneet ja sairaalassa perheen kaksi vastasyntynyttä keskostyttöä taistelivat elämästään.

Sen jälkeen suunta on ollut Laamasen kohdalla vahvasti ylöspäin osoittava, sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Kaksostytöt voivat hyvin ja viime kaudella Ilves oli jo jotain aivan muuta kuin jumbojoukkue. Lisäksi Laamasen omatkin pelit ovat kulkeneet huimasti paremmin, nyt elämä hymyilee nöyrälle savolaiselle.

- Tämä elämä tuppaa olemaan tällaista. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti, nöyränä kuin tekee vain hommia, niin kyllä siitä hyvä tulee. Ei tässä kauheasti voi vielä liehua, mutta pitää olla jokaisesta päivästä onnellinen, Laamanen hymyili haastattelun päätteeksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle