Scott Darling nousi pohjalta huipulle ja ihmettelee, miten hitossa kaikki oikein tapahtui

NHL / Artikkeli
Darling voitti Stanley Cupin heti tulokaskaudellaan.
Kuva © Getty Images
Carolina Hurricanesiin siirtyneen maalivahti Scott Darlingin urapolku on ollut kaikkea muuta kuin tavanomainen. Päihdeongelman ja sosiaalisten tilanteiden pelon syrjäyttänyt Darling jakaa värikkään tarinansa.

Scott Darling on Stanley Cup -voittaja ja tulevalla kaudella Carolina Hurricanesin ykkösmaalivahti uransa rahakkaimmalla sopimuksella. Amerikkalaismaalivahdin ura ei kuitenkaan ole ollut pelkkää nousukiitoa. Darling kertoo Players' Tribune -julkaisussa avoimesti päihdeongelmastaan ja unelmiensa toteutumisesta Chicago Blackhawksin paidassa.

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2011 Darling päätyi katkaisuhoitoon. Hän oli juonut päivittäin edeltäneet kahdeksan kuukautta. Hänen seurajoukkueensa Louisiana IceGators oli purkanut sopimuksen. Darlingin rahat olivat menneet, eikä tulevaisuudella näyttänyt olevan enää mitään annettavaa.

Darling halusi vain olla normaali ihminen. Hän muistaa maanneensa letkuissa kivuliaana ja miettineensä, miten hitossa kaikki oikein tapahtui?

Hän haluaa kiittää sekä Chicagoa että Blackhawksia sydämensä pohjasta ja sanoo rakastavansa molempia.

Päivälleen kolme vuotta katkaisuhoidon aloittamisen jälkeen Darling allekirjoitti NHL-sopimuksen Chicago Blackhawksin − kotikaupunkinsa joukkueen, jota hän oli kannattanut koko ikänsä − kanssa. Hän muistaa silloinkin miettineensä, miten hitossa kaikki oikein tapahtui?

Ilmaisuun kannattaa tottua, sillä se toistuu Darlingin tarinassa usein. Blackhawks kauppasi amerikkalaismaalivahdin pelaajaoikeudet Hurricanesille huhtikuussa 2017. Sen jälkeen Darling on yrittänyt keksiä, kuinka jättää hyvästit Chicagolle, mutta se on osoittautunut vaikeaksi.

Kirjoittaessaan tarinaansa Darlingille nousi monesti pala kurkkuun. Hän tiedostaa sen kuulostavan naurettavalta, mutta Darling haluaa täsmentää, kuinka syvältä on joutunut nousemaan.

Ongelmat alkoivat jo nuorena

Darling kuvaa alkoholismin keskeiseksi piirteeksi sen, ettei alkoholisti koe itsellään olevan ongelmaa. Omalla kohdallaan hän kertoo alkoholinkäytön alkaneen tapana hoitaa sosiaalisista tilanteista aiheutuvaa ahdistusta. Darling kuvaa olleensa introvertti, mutta huolehtineensa, että antaa itsestään muille hyvän vaikutelman.

Teini-ikäisenä Darling oli poissa kotoa pelaamassa juniorikiekkoa ja tapasi väkisinkin paljon uusia ihmisiä. Parissa vuodessa tilanne alkoi uuvuttaa, ja 17-vuotiaana Darling muistelee juoneensa rauhoittaakseen ajatuksensa. Hän suhtautui alkoholiin kuin lääkkeeseen.

Kolmen juniorikauden jälkeen Darling oli saanut NHL-varauksen Phoenix Coyotesiin ja siirtyi pelaamaan Mainen yliopistojoukkueeseen. Hän muistaa isänsä saattaneen hänet yliopistoon ja antaneen 1000 dollarin šekin, joka oli iso juttu työläisperheessä kasvaneelle.

Darling ajatteli tämän olevan vasta alkua ja isompien ympyröiden odottavan aivan nurkan takana.

Kaksi seuraavaa vuotta Darling kuitenkin käytti asioidensa sotkemiseen. Hän yritti pelata jääkiekkoa, opiskella ja juhlia villisti, mikä oli huono yhdistelmä. Krapulan vuoksi hän harjoituksia jäi väliin.

Käyttömäärät eivät vielä olleet suuria, mutta Darling ei pystynyt olemaan juomatta − ei fyysisesti eikä tunnetasolla. Ilman alkoholia hän ei ollut sinut itsensä kanssa.

Toisen opiskeluvuoden lopussa Darling oli palaverissa valmentajiensa kanssa ja sai kuulla olevansa epäluotettava. Koska joukkue tarvitsi luotettavan ykköstorjujan, Darling sai lähteä.

Nuorena ja tyhmänä Darling ei potkuista piitannut, vaan päätti ottaa Coyotesin leirillä paikan NHL-kokoonpanossa, mikä kuitenkin osoittautui huonoksi suunnitelmaksi. Darling oli liian huonokuntoinen eikä pärjännyt NHL-pelaajien tahdissa.

Syöksykierre vei pohjalle

Jälkikäteen Darling kokee, että hänen olisi jo tuolloin pitänyt hakeutua hoitoon, mutta sen sijaan hän päätyi Coyotesin ECHL-farmijoukkueeseen Las Vegasiin, jonka hän kokee olleen tuolloin huonoin mahdollinen paikka.

Darlingia naurattaisi, ellei todellisuus olisi ollut niin julmaa.

harjoittelua kasinolla, ryyppäämistä kasinolla ja sitten nukkumista kasinolla.

Seuran kotikaukalo oli kasinolla, ja Darling asui kasinohotellissa. Päivät olivat keskenään samanlaisia: harjoittelua kasinolla, ryyppäämistä kasinolla ja sitten nukkumista kasinolla. Muutaman viikon jälkeen harjoitukset jäivät väliin, ja Darlingin käskettiin pakata kamansa.

Mies teki työtä käskettyä, mutta nyt ei ollutkaan paikkaa, minne mennä. Darling oli jo lähellä pohjaa, mutta alempaa löytyi vielä Southern Professional Hockey League. Hän soitti kaverilleen Louisiana IceGatorsiin ja kysyi, tarvitseeko joukkue maalivahtia.

Seuraavaksi Darlingin oli lainattava äidiltään 200 dollaria lentolippuun. Huolestunut äiti yritti houkutella poikaansa tulemaan kotiin luvaten järjestää apua, mutta Darling piti päänsä ja sai lainattua äidiltään rahat. Tilanteen muisteleminen nostaa Darlingin tunteet pintaan ja hänen on vaikea kuvitella, miten itse toimisi vanhempana vastaavassa tilanteessa.

Darling kuuli kaveriltaan, että tätä ollaan lentokentällä vastassa, joten hän kuvitteli limusiininkuljettajan siistissä puvussa. Sen sijaan häntä odotti kolme vanhaa naista, joiden paperikyltissä luki "Darling". Ennen kuin Darling oli ehtinyt hahmottaa, mitä tapahtuu, hän oli tavaroineen avolava-auton kyydissä.

Matka Baton Rougen lentokentältä Lafayetten jäähalliin kesti puolitoista tuntia, ja koko matkan naiset huolehtivat Darlingin hyvinvoinnista. "Onko sinulla nälkä?" "Tarvitseeko käydä wc:ssä?" "Oletko varma, ettei ole nälkä? Meillä on rinkeleitä.".

He olivat maailman mukavimpia ihmisiä, mutta Darling oli juuri lähtenyt NHL-joukkueen leiriltä. Nyt hän oli Louisianan perämetsissä kolmen vanhan naisen kanssa matkalla jääkiekkojoukkueeseen nimeltä IceGators. Silloin Darling ensimmäistä kertaa muistaa ajatelleensa, että miten hitossa näin pääsi käymään?

Darling muistelee Lafayetten kaupunkia ja joukkuetta lämmöllä, mutta pudotus oli todella raju. Ja todellisuuden kohtaamisen sijaan hän joi unohtaakseen todellisuuden. Palkka oli 200 dollaria viikossa, ja Darlingille muodostui rutiini, jota hän jälkeenpäin kuvaa säälittäväksi.

Harjoitusten jälkeen hän kävi syömässä viiden dollarin patongin ja sen jälkeen osti halvimman viinapullon, jonka hän joi yksin kotonaan.

Tätä jatkui seitsemän kuukautta. Siinä vaiheessa juominen ei ollut Darlingille enää valinta, vaan välttämättömyys. Siinä ei ollut mitään nautinnollista tai odottamisen arvoista. Darlingin elämä kuitenkin pyöri juomisen ympärillä.

Pohja tuli vastaan, kun hänen isänsä tuli ainoan kerran katsomaan peliä. Darling pelasi hyvän pelin, ja joukkue voitti. Hän meni tapaamaan isäänsä hyväntuulisena ja hymyillen. Isä näytti kuitenkin surulliselta ja sanoi, ettei Scottin pitäisi olla siellä. Darling sanoo liikuttuvansa aina, kun hän muistelee sitä hetkeä.

Käänne parempaan

Kauden jälkeen joukkue ilmoitti, ettei Darlingille ole käyttöä seuraavalla kaudella. Hänellä ei ollut työpaikkaa eikä tutkintoa. Elimistö oli hajoamaisillaan. Unelma oli mennyttä. Lopulta eräänä krapula-aamuna Darling ajatteli: hitto, nyt riittää. Pitää päästä katkolle.

juominen ei ollut Darlingille enää valinta, vaan välttämättömyys.

Darlingin mukaan ei kuitenkaan ollut mitään dramaattista hetkeä, joka olisi saanut lampun syttymään hänen päässään. Hän oli vain kipeä ja väsynyt, niin kovin väsynyt.

Darling kehuu päihdekuntoutusta ja sanoo oppineensa siellä nöyryyttä. Muiden kertomukset saivat hänet ajattelemaan ja ymmärtämään, kuinka paljon hyvää hänellä vielä on jäljellä, kuten rakastava ja välittävä lähipiiri sekä erityistaito. Suurin osa kuntoutuksen asiakkaista olisi valmis tekemään mitä vain saadakseen sen, mitä Darlingilla oli.

Tämän Darling koki erityisen vapauttavana, koska hän oli aina murehtinut, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat.

Kuntoutuksen jälkeen Darling oli kuitenkin todella ylipainoinen. Treenaaminen oli jäänyt, niinpä mies painoi yli 110 kiloa. Kuitenkin toinen SPHL-seura Missisippi Riverkings oli tarjonnut Darlingille sopimusta tämän ollessa vielä katkaisuhoidossa. Sopimuspaperit oli kirjaimellisesti faksattu hänen terapeutilleen. Se oli pieni askel eteenpäin, ja Darling oli kuivilla.

Hän asui kesän äitinsä kellarissa ja teki töitä huoltomiehen apulaisena. Aamuisin ennen töitä hän kävi lenkillä, vaikka vihaa juoksemista. Darling halusi kuitenkin saada itsensä hyvään kuntoon ja uskotteli itselleen, että asiat kääntyvät parhain päin, jos hän ponnistelee ahkerasti.

Darling oppi olemaan juomatta, vaikka kävi joukkuekavereiden kanssa ravintoloissa. Ennen kaikkea hän oppi olemaan sinut itsensä kanssa.

Alasarjat tulivat tutuiksi

Kahden seuraavan kauden aikana Darling pelasi lukuisissa alasarjajoukkueissa. Hänet saatettiin kutsua viikonlopuksi jonkin joukkueen kokoonpanoon, mutta aina hän ei päässyt pelaamaan.

Darling muistelee asuneensa hirsimökissä kolmen miehen kanssa pelatessaan Wheeling Nailersissa. Vastaavasti hän muistaa monesti heränneensä hotellista tietämättä edes, missä kaupungissa hän oli.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivälle Darlingille asetelma oli huvittava. Hänet kutsuttiin joukkueen mukaan viikonlopuksi. Hän hyppäsi lentokoneeseen ja marssi pukuhuoneeseen 30 tuntemattoman miehen joukkoon.

Darling haluaa kertoa nolon tarinan, koska ne ovat hänen mielestään parhaita.

Darling muistaa miettineensä, että luottaako yksikään organisaatio häneen enää?

Jossain vaiheessa hänet kutsuttiin Hamilton Bulldogsin mukaan. Bulldogs oli silloin Montreal Canadiensin AHL-farmiseura, ja Darling pelasi SPHL:ssä, joten siirto oli merkittävä. Darling lähti matkaan ja heti perille päästyään hänet ohjattiin valmentajan huoneeseen videopalaveriin.

Darling seisoi huoneen perällä potien ahdistusta, kunnes hän yhtäkkiä pyörtyi. Havahduttuaan hän näki 20 ihmisen häärivän hänen ympärillään herättelemässä. Darling sanoo edelleen törmäävänsä ihmisiin, jotka olivat silloin paikalla, ja sanovat iloitsevansa nähdessään Darlingin olevan jalkeilla.

Darlingilla oli onnea matkassa, kun hän pääsi nousemaan alasarjoista kovempiin liigoihin. SPHL:stä pääsy ECHL:ään on kova saavutus. Siitä eteneminen AHL:ään on pieni ihme. Darling nousi vielä NHL:ään, ensimmäisenä SPHL-pelaajana.

Hän aloitti kauden 2013-14 Nashville Predatorsin ECHL-farmiseurassa Cincinnatissa. Sitten Predatorsin ykkösmaalivahti Pekka Rinne oli lonkkatulehduksen vuoksi sivussa neljä kuukautta, joten organisaation kaikki maalivahdit pääsivät nousemaan yhden askeleen ylemmäs. Darling pääsi Milwaukeen AHL-joukkueeseen ja pelasi hyvin.

Hän toivoikin saavansa Predatorsilta NHL-sopimuksen, mutta hyvistä näytöistä huolimatta tarjolla oli vain AHL-sopimus. Darling muistaa tuolloin miettineensä, että luottaako yksikään organisaatio häneen enää?

NHL-unelma toteutui

Kesällä hän katsoi tv:stä, kun Blackhawks pelasi läntisen konferenssin finaaleissa Los Angeles Kingsiä vastaan. Darling laittoi puoliksi leikillään viestin tuntemalleen Blackhawksin kykyjenetsijälle. Viestissä hän sanoi olevansa seuraavalla kaudella käytettävissä, jos joukkue tarvitsee syvyyspelaajaa.

Darling ei tiedä, mikä oli viestin osuus, mutta fakta on se, että heinäkuun ensimmäinen päivä vuonna 2014 − Darlingin raittiuden kolmivuotispäivänä − sopimus Blackhawksin kanssa syntyi. Darling ajatteli pelaavansa AHL:ssä eikä olisi voinut kuvitella pelaavansa Stanley Cupin finaaleissa seuraavana keväänä.

Lokakuussa hän pelasi ensimmäisen NHL-pelinsä. Darling muisteli peruskoulun neljännellä luokalla haluavansa aikuisena olla Blackhawksin maalivahti. NHL-debyytistään Darling ei muista mitään, mutta tietää pelanneensa hyvin ja joukkueen voittaneen 2−1.

Riisuessaan varusteita pelin jälkeen hän ajatteli voivansa kuolla onnellisena, vaikka ei enää koskaan pääsisi pelaamaan. Runkosarjassa Darling pelasi kuitenkin vielä 14 peliä. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Predators, jonka farmijoukkueessa Darling oli pelannut hyvin edellisellä kaudella.

Heti ensimmäisessä pelissä Darling pääsi torjumaan Predatorsin tehtyä ensimmäisessä erässä kolme maalia. Kuultuaan saavansa torjuntavuoron Darling oksensi, mutta nähdessään joukkuekavereiden levolliset ilmeet hänkin oli valmis.

Blackhawks kiri tasoihin ja otti voiton toisessa jatkoerässä. Darling muistaa vain luistelleensa jäälle, loppu on sumentunut mielestä.

Kun Darling sai Stanley Cupin käsiinsä, hän teki jotain poikkeuksellista ja päästi valtavan karjaisun.

Darling pelasi pudotuspeleissä viisi peliä ja sanoi jännittäneensä penkillä huomattavasti enemmän kuin maalilla. Ratkaisevan Stanley Cup -finaalin viime minuuteilla hän muistaa vasta tajunneensa, mistä on kyse ja että he ovat voittamassa.

Kun Darling sai Stanley Cupin käsiinsä, hän teki jotain poikkeuksellista ja päästi valtavan karjaisun. Seuraavaksi perheet päästettiin jäälle, ja Darling muistaa isänsä ilmeen. Alle neljä vuotta aiemmin he olivat nähneet pelin jälkeen parkkipaikalla, ja isä oli todennut, ettei Scottin pitäisi olla siellä.

Nyt hän oli päässyt nostamaan Stanley Cupia.

Hyvästit Chicagolle

Darling pelasi Blackhawksissa kolme kautta ja kokee, että ne olivat parempia kuin hänen hurjimmat haaveensa. Tultuaan kaupatuksi Hurricanesiin hän halusi jättää Chicagolle kunnon jäähyväiset, mutta se tuntui ylivoimaiselta.

Hän kokee olleensa yksin suurimman osan elämästään, mikä oli yksi syy juomisen taustalla. Darling ei kokenut yhteyttä kenenkään kanssa ja murehti, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on vilpittömästi sitä mieltä, että jokainen pelaaja Blackhawksin pukukopissa oli hänen ystävänsä.

Darling pääsi pelaamaan kotikaupunkinsa NHL-joukkueessa ja sanoo sen tuntuneen uskomattoman hyvältä. Hän haluaa kiittää joukkuekavereita, valmentajia, johtoa, huoltajia. Listaa voisi jatkaa päiväkaupalla.

40 vuoden kuluttua Darling suunnittelee kertovansa lapsilleen Nashvillessä pelatusta ensimmäisen kierroksen pudotuspeliottelusta ja miltä tuntui nostaa Stanley Cup ilmaan. Mutta erityisesti hän haluaa kertoa pelikavereistaan, hotelliöistä, bussi- ja lentomatkoista ja kaikista keskusteluista liittyen jääkiekkoon ja elämään.

Darling sanoo niiden merkinneen hänelle enemmän kuin kukaan pystyy ymmärtämään. Hän haluaa kiittää sekä Chicagoa että Blackhawksia sydämensä pohjasta ja sanoo rakastavansa molempia.

Juttua muokattu 2.8.2017 klo 12.48: Korjattu Blackhawksin pelanneen Kingsiä vastaan läntisen konferenssin finaaleissa.

» Lähetä palautetta toimitukselle