SaPKo pelaa seurahistoriansa parasta kautta ja on edennyt aina välierien ensikertalaisesta finaalien ensikertalaiseksi. Kiekko-Vantaa puolestaan tekee paluun Mestiksen finaaleihin 14 vuoden tauon jälkeen.
Varmaa on, että mestaruus menee Mikkelin ja Kouvolan ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012. Kauden huipentavan finaalisarjan asetelmia analysoivat SaPKon toimituksen Markus Suhonen ja vantaalaisten toimituksen Mikko Roivas.
Markus Suhonen: SaPKo eteni finaaleihin kukistamalla niin KeuPan kuin Espoo Unitedinkin voitoin 4−0. Pässipaidat eivät kuitenkaan päässeet helpolla kotikaukalossaan, sillä voimasuhteet otteluiden sisällä olivat ennakoitua tasaisemmat. Sekä KeuPa että United haastoivat SaPKoa parhaansa mukaan, mutta savonlinnalaisten hyökkäysvoima ja vuotamaton puolustuspelaaminen eivät antaneet loppujen lopuksi sijaa yllättää.
Pässilauma on voittanut edelliset kymmenen ottelua, ja viimeisen 20 ottelun aikana joukkue on hävinnyt vain kerran. Pasi Räsänen on saanut viritettyä joukkueen kunnon niin, että se lähtee finaalisarjaan kauden kovimmassa vireessä. Joukkueen maalilla Juhana Aho on pelannut kuusi ottelua ja Lassi Yrjölä kaksi. Vastuunjako ei muutu oleellisesti, mutta Yrjölä on viimeaikaisilla otteillaan osoittanut valmiutensa.
Neljännessä välieräottelussa loukkaantunut Rasmus Hämäläinen on pelikuntoinen, ja välieräsarjan huilannut Matias Pulli on harjoitellut joukkueen mukana normaalisti. Sen sijaan Teemu Lämsä ja Joona Monto ovat loukkaantumisten vuoksi sivussa joukkueen vahvuudesta. Kaipaamaansa leveyttä puolustukseensa SaPKo hankki Juuso Wallista, joka saapui Savonlinnaan finaalisarjan alla.
Mitä huomioitavaa Kiekko-Vantaan kokoonpanossa on ennen sarjan alkua?
Mikko Roivas: Kiekko-Vantaan kokoonpanosta poissa ovat Miro Mäkinen, Juho Rautanen ja Valtteri Lemmetty. Puolustuksen kärkipelaajat, kuten Lasse Uusivirta ja Nico Nurmikanta ovat valmiita taistelemaan kultapytystä. Mitään sen suurempia muutoksia ei päävalmentaja Simo Mälkiä kokoonpanoon tee. Ottelukohtaisesti muutoksia voi tulla, jolloin Emil Leppänen ja Joel Ojala voivat päästä pelaamaan.
Maalivahtiosasto Kiekko-Vantaalla on parasta, mitä tarjolla on. Maaliskuun kuukauden pelaaja Jani Kauton pelit ovat olleet loistavia. Myös joukkueen kakkosvahti Aaro Peltonen on halukas pelaamaan, mutta uskoisin, että Kautto on ykkösvahti. Hyökkäykseen tulee joitakin muutoksia, jos sellaisiin on jostain syystä tarvetta. Hyökkääjät Simo Konttinen ja Ville Heikkinen kamppailevat täyspäisesti likenevästä peliajasta, mutta kovin vähään se on riittänyt.
Kiekko-Vantaa näytti kaikille kaapin paikan voitamalla Jokipojat puolivälierissä suoraan 4−0. Jokipoikien pelissä ei ollut mahdollisuuksia haastaa vantaalaisia, ei edes Mehtimäen kaukalossa. Välierissä vastaan luisteli astetta kovempi joukkue, TUTO. Sarjassa Kiekko-Vantaa pöllytti TUTOa niin, että lohipaidat ottivat 3−0-johtoaseman. Muutaman tappion jälkeen vantaalaiset kokosivat itsensä, veivät kotona 2−1-voiton ja voittavat koko sarjan 4−2.
Suhonen: Finaalisarja on kahden hyvin organisoituneen joukkueen välinen mittelö. SaPKo on viilannut ja kehittänyt pelaamistaan kevään edetessä, ja se keräsi viisikkopelaamisen eheyden hedelmät sarjassa Espoo Unitedia vastaan. Espoolaiset pääsivät harvoin vapaasti laadukkaille laukaisupaikoille.
Lähtökohtana on, että joukkueen viisikko ei tingi aktiivisuudestaan kiekottomana ja pysyy vastustajan iholla kiinni herkeämättä. Kiekottomana hyökkääjät pyrkivät ohjaamaan vastustajan avauspelaamista laidoille, jolloin pelivälineen voittaminen muodostuu helpommaksi. Aika ajoin joukkue pyrkii horjuttamaan vastustajaa myös taklauspelaamisella, jossa tavoitteena on yksinomaan saada peliväline.
Pelinopeutta SaPKo ylläpitää syöttöjen laadulla ja ja tehokkuudella. Kun siirtymä kiekon kanssa puolustusalueelta hyökkäysalueella tapahtuu jouhevasti, on hyökkääjillä tarjolla useita mahdollisuuksia maalintekoon. Kiekollisena joukkue käyttää hyväkseen kaukalon laitoja ja laittaa vastustajan viisikon liikkeelle. Finaalisarja on ennen kaikkea viimeinen koe joukkueiden pelitaktisesta osaamisesta.
Roivas: Kiekko-Vantaa lähtee hakemaan pelin parannusta, jos finaaleihin enää tarvitsee mitään parannettavaa. Lohipaitojen pyyteetön keskialueen trappi ja ajoittain jopa äimistyttävän kurinalainen kiekkojen eteen uhrautuminen tuovat vantaalaisten peliin uusia ilmiöitä.
Hyökkäyksiin lähdettäessä lohipaitojen vahvin valtti on puolustajien ylöstuonnit. Puolustajat jakavat pelivälinettä laitoihin, joista paikat ovat tulleet kiitettävällä tehokkuudella. Akilleen kantapään peliin tuo puolustuksen valvetila, sillä kiekon jäädessä pyörimään kulmiin vastustajalle on auennut maalintekopaikkoja.
Maalin eteen on pyritty menemään, sillä niistä paikoista maalit yleensä tulevat. Edistystä on tapahtunut ainakin erikoistilannepelaamisessa, jossa ylivoimaketju on ollut ansiokas. Alkukauden kuivan jakson jälkeen ylivoimapeli on parantunut.
Minkälaisen roolin saavat erikoistilannepelaamiset, kuten yli- ja alivoimat?
Suhonen: Onnistunut erikoistilannepelaaminen on tuonut SaPKon pudotuspelikeväässä runsaasti etua vastustajaan. Kiekko-Vantaata vastaan joukkue pyrkii samaan. Tehokas ylivoima kompensoi tasaviisikoin tehtävien maalien vähyyttä ja toimiva alivoima ei anna vastustajalle ylimääräistä siimaa.
Ykkösylivoimassaan SaPKo peluuttaa neljää hyökkääjää ja yhtä puolustajaa, jolloin maalin todennäköisyys on hieman suurempi perinteiseen ryhmitykseen nähden. Ylivoima on toimiessaan ottelun ratkaisun avain, mutta myös kakkosylivoiman olisi noustava lähemmäksi ykkösen tasoa.
Alivoimapelaamisen kuormaa SaPKo jakaa useammalle pelaajalle, ja myös Tanus ja Hämäläinen saavat osansa alivoimatilanteista. Neliön pelaaminen on usein passiivista, mutta siten SaPKo pyrkii tukkimaan tehokkaasti vastustajan syöttö- ja laukaisusuunnat. Hyökkääjien tehtävänä on ohjata kiekko lähelle laitoja kuten tasaviisikoin.
Roivas: Kiekko-Vantaa on käyttänyt ylivoimissa perinteisesti kahta ketjua, mutta nyt myös kolmas vitja on ilmoittautunut mukaan kamppailemaan maaleista. Lohipaidat pelaavat niin sanottua timanttia, eli viivalla on yksi pelaaja, laidoilla kaksi ja kaksi maalin edessä. Tyyli on tuonut tulosta kiitettävästi.
Toni Leinosen, Julius Rantaeskolan ja Pekka Niemimaan värittämä ylivoimakoostumus on pelätty kautta Suomi-neidon. Ylivoimalla on nähty kauden aikana muun muassa Joona Harjaman johtamaa vitjaa ja Frank Gymerin johtamaa koostumusta. Alivoimalla joukkue peluuttaa pääsääntöisesti muitakin yhdistelmiä.
Suhonen: SaPKo voittaa mestaruuden, kun...
Joukkue luottaa tekemiseensä pelikellon jokaisena sekuntina. Pelaamisen punainen lanka on ollut vahva läpi kauden, ja pelaajien voimakas mentaliteetti ei ole päässyt rakoilemaan. Pelin on pohjautuva omaan pelitapaan niin johto- kuin tappioasemassakin.
Teemu Lepaus ja Jonatan Tanus ovat vantaalaisten kannalta pahin uhka, mutta SaPKolta löytyy myös muita syömähampaita. Joukkueessa ei ole ainoatakaan vapaamatkustajaa, vaan jokainen tekee roolinsa edellyttämällä tavalla voiton eteen kaiken tarvittavan.
Roivas: Kiekko-Vantaa voittaa mestaruuden, kun...
Joukkue on nälkäinen. Päävalmentaja Simo Mälkiä on todennut, että nykyinen joukkue on paras, minkä parissa on koskaan toiminut. Joukkue taistelee ja uskoo voittoon niin voimakkaasti, että siitä innostuvat pahimmatkin skeptikot.
Lohipaidat eivät turhia kursaile kahvipöydässä, kun on kyseessä Suomen toiseksi kovimman sarjan mestaruus. Kotikaukalossa SaPKon on löydettävä jostain se tietty osa-alue, missä onnistua. Tavallinen suorittaminen ei nyt riitä. Kiekko-Vantaa on miltei musta hevonen, kun mietitään tulevaa ottelusarjaa.
Kiekko-Vantaa sivuaa historiansa parasta kautta vuoden 2002-03 jälkeen, jolloin tuli hopeaa. SaPKo joutuu ahtaalle ainakin lohipaitojen kotikaukalossa. Taistelusta tulee eeppinen.