Blues: Marco Rosa
Espoon Blues teki ensimmäistä kertaa vuosiin ulkomaalaishankinnan kesällä, kun joukkue löysi kaipaamansa ykkössentterin Marco Rosasta. Vai löysikö?
AHL-veteraani oli viime kaudella pitkään sivussa loukkaantumisen takia. Harjoituskaudella hän paransi hiljalleen, mutta oli vielä paikoitellen aivan ulapalla eurokaukalossa sentteröimisestä. Harmittoman näköisessä tilanteessa sattunut loukkaantuminen tuli pahaan paikkaan. Sopeutuminen jäi kesken ja joutuu tulemaan mukaan liigan ollessa jo täydessä vauhdissa - vaikea paikka. Kaikki vaihtoehdot ovat auki.
HIFK: Joni Ortio
Joni Ortio ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Pohjois-Amerikassa, vaan tuli hakemaan näyttöpaikkaa HIFK:sta. Harjoituspeleissä nuori turkulainen on esiintynyt loistavasti ja antanut joukkueelle jokaisessa ottelussa mahdollisuuden pelata voitosta. Tekniset ominaisuudet lähellä liigan huippua.
Ortio lähtee ensimmäistä kertaa urallaan kauteen ykkösmaalivahtina. Pystyykö pitämään tasonsa läpi henkisesti ja fyysisesti raskaan liigakauden, varsinkin mikäli edessä pelaavan joukkueen puolustuspelaaminen ei ota suurta harppausta eteenpäin?
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen HIFK tunnettiin maalivahtien hautausmaana, mutta viime vuosina trendi on muuttunut. Pystyykö veräjän suulta penkin taakse siirtynyt Jan Lundell auttamaan Urpo Ylösen opissa kasvanutta Ortiota ottamaan viimeisen askeleen kohti liigaeliittiä?
HPK: Jesse Saarinen
Jesse Saarinen on kiikunkaakun-tapaus. Luultavimmin Saarinen pyssyttelee Kerhon yhtenä maalitykkinä, mutta mihin se piisaa? Mikäli viime kaudella Tapparan kanssa surkeimmin viimeistellyt HPK odottaa Saarisen pistävän kuntoon reistaillutta maalihanaansa, niin oranssipaidat tulevat pettymään.
Tai kyllä Saarisen myötä hanasta valuvien pisaroiden määrä lisääntyy, mutta ei niin paljoa kuin hämeenlinnalaiset saattavat luulla. Mikään Juha-Pekka Haatajan kaltainen satavarma häkkien nakuttelija Saarinen ei nimittäin ole. Viime kaudella hyökkääjä paukutti kuitenkin vain 12 osumaa.
Ongelma ei ole siinä, että Saarinen epäonnistuisi. Varmasti laituri muodostaa Pelicans-ajoiltaan tutun Tuomas Santavuoren kanssa hyvän tutkaparin. Ongelma on liian isoissa odotuksissa. Saarinen ei niihin kykene vastaamaan. Ennemmin tai myöhemmin Kerholla takkuaakin taas viimeistely. Joukkueen ratkaisurintama kun on liian kapea.
Ilves: Niko Peltola
Lahjakas ja yritteliäs puolustaja, joka 22 ikävuodellaan elää vielä uransa kevättä. Keväällä 2011 Niko Peltola murtautui Jyrki Jokipakan kanssa yksissä tuumin liigatasolle, mutta jumbokaudella ensin mainittu sukelsi Mariaanien hautaan. Viimeiset hetket raivata paikka hyvien liigapuolustajien hiekkalaatikolta eivät ole vielä käsillä, mutta aika kuluu.
Viime vuonna perusasiat, kuten kiekottomana sijoittuminen, kaksinkamppailut ja avaussyötöt, olivat kuralla. Lähihistoria kuitenkin osoittaa, että Peltola osaa ne. Hyvällä kesäharjoittelulla, oikeita asioita opettavalla valmennuksella ja ripauksella itseluottamusta mies on taas liigatasoa, mutta yhdenkin puuttuessa sama taaperrus jatkuu. Todennäköinen tasonnostaja ja edelleen äärimmäisen potentiaalinen pelaaja.
Jokerit: Teemu Pulkkinen
Edellisellä kaudella Teemu Pulkkiselta odotettiin jo nousua Jokereiden selkeäksi hyökkäyspään vastuunkantajaksi, mutta kaudesta muodostui tälle suurlupaukselle erittäin vaikea. Pulkkiselle ei oikein tuntunut löytyvän joukkueesta sopivaa roolia, ja tämän lisäksi pelaajan asenne sekä sitoutumineen kurinalaiseen urheilijaelämään jätti huomattavasti toivomisen varaa. Kauden aikana tutuksi tulivat penkkikomennukset niin Jokereiden edustus- kuin A-juniorijoukkueessa ja kausi jätti jälkeensä Pulkkisen kohdalla monta kysymysmerkkiä.
Kesällä solmittu NHL-sopimus antaa hyvät lähtökohdat uralle, mutta hyökkääjälupauksen tulevaisuus sisältää monia haasteita ja avoimia kysymyksiä. Tulevaisuuteen antaa vahvasti suuntaa alkava liigakausi, jolloin Pulkkisen on pakko lunastaa itselleen selkeästi johtavan hyökkääjän ja maalintekijän rooli Jokereiden liigamiehistöstä ja sitä myötä kasvaa varteenotettavan NHL-pelaajan mittoihin, muussa tapauksessa NHL saattaa jäädä pelkäksi unelmaksi. Urheilullisempi olemus kesän jäljiltä ja kohentuneet otteet European Trophy -otteluissa lupaavat kuitenkin hyvää tulevan kauden alla.
JYP: Max Wärn
Yksi mielenkiiltoisimpia uusia JYP-kasvoja on HIFK-kasvatti Max Wärn. Voimahyökkääjältä on odotettu läpimurtoa jo useamman kauden ajan, toistaiseksi turhaan. Wärnin peliesitykset ovat olleet kausi toisensa perään lupaavia ja kehityskäyrä on osoittanut loivasti ylöspäin. Harppausta parrasvaloihin ei ole kuitenkaan tullut.
JYP on Wärnille vuoden sisään jo kolmas SM-liigaseura. Ensin tie vei HIFK:sta Kari Jalosen vanavedessä Lahteen. Wärn lähti hakemaan Lahdesta Jalosen lupaamaa suurta roolia ja lopullista läpimurtoa. Jalonen vaihtui Kai Suikkaseen, mutta sai Wärn mahdollisuutensa. Alkukausi sujui upeasti ja helsinkiläinen teki heti uuden maaliennätyksensä. Lopulta kausi päättyi kuitenkin pettymykseen. Loukkaantumisen jälkeen Wärn ei enää noussut alkukauden tasolle. Samalla peliaika ja vastuu vähenivät, mikä myös johti sopimuksen purkamiseen Pelicansin kanssa.
Wärn ei saanut hakemaansa läpimurtoa HIFK:ssa, uusi alku Pelicansissa näytti hyvältä, mutta lopulta ehjä läpimurtokausi jäi jälleen haaveeksi. Siirto peliajan ja vastuun perässä JYPiin oli yllätys. Nyt on kuitenkin selvää, että onnistumisen on tultava. Wärnille on luvassa hyökkäysvastuuta uudistuneessa jyväskyläläisseurassa. Ensi kausi ratkaisee nouseeko Wärn parrasvaloihin vai jääkö miehen rooli pysyvästi rivipelaajaksi?
KalPa: Antti Kerälä
Antti Kerälä nousi Jokereissa suuren yleisön tietoisuuteen kaudella 2010-11 nakuteltuaan hienosti 41 pistettä Janne Lahden ja Teemu Pulkkisen keskellä. Edelliskauden tehot jäivät kuitenkin selvästi vaisummiksi, eikä Kerälä pystynyt yhtä tasaiseen pistetehtailuun aikaisempaan kauteen verrattuna.
Sentterin laidoille on Kuopiossa alustavasti kaavailtu Sami Kapasta ja Jukka Voutilaista. KalPan pelityyli on aina uudelle pelaajalle haasteellinen, joten kemioiden toimivuuden lisäksi pelitavan noudattaminen sanelee paljolti sen, kuinka hyvin uusi pelaaja onnistuu Kuopiossa.
Harjoitusottelut ovat ainakin sujuneet kohtalaisesti. Jyväskylässä Kerälä täräytti komeasti kypärätempun, mutta ajoittain hattulalainen on ollut vain osa kohun alla nahkaansa luovan kuopiolaisryhmän harmaata massaa.
Kärpät: Tomas Plihal
Kärppien lähtökohtainen ykkössentteri Tomas Plihal voi löytää itsensä kauden päätteeksi SM-liigan hyökkääjien eliitissä tai jäädä isoksi flopiksi. Mahdollisuuksia on molempiin.
Plihalille luodaan Kärpissä erittäin hyvät mahdollisuudet menestykseen. Vierellä pelaa laadukkaita pelaajia, joiden keskellä Plihal pystyy keskittymään vahvaan sentteripeliin. Plihalin odotetaan tuovan taitoa ja sopivan verran fyysisyyttä Kärppien hyökkäykseen. Harjoituspeleissä hän on toiminut myös vahvana maalinedustapelaajana, missä hän on pystynyt iskemään jo lupaavasti osumia.
Mahdollisuuksia on monia, mutta uhkakuvia on myös ilmassa. Plihalin viime vuosia ovat varjostaneet loukkaantumiset ja samalla liike on kangistunut. Kärppien vauhdikkaassa ja aggressiivisessa pelitavassa Plihal ei voi jäädä pelin ulkopuolelle, vaan hänen on pystyttävä tukemaan laitureita tarpeeksi hyvin. Suuri loukkaantumisherkkyys on kaikista suurin uhkakuva tšekkisentterin kohdalla.
Lukko: Ryan Caldwell
Puolustuksen kiekollinen johtaja vai täysi floppi? Rauhallisuuden perikuva vai flegmaattinen surffailija? Lukon tuore hankinta Ryan Caldwell on samalla täynnä paljon mahdollisuuksia, mutta myös uhkakuvia. Tuleva kausi määritteleekin pitkälle kokeneen puolustajan uran suunnan tulevaisuudessa.
Toissa kaudella Porissa loistaneen puolustajan edellinen sesonki oli täydellinen pannukakku. Loukkaantumisten rikkoman toisen Ässät-kauden jälkeen osoite vaihtui 50 kilometriä etelään, jossa vastuu vain kasvaa. Caldwell onkin lähtökohtaisesti Lukon ykköspuolustaja tulevalle kaudelle.
Pelicans: Angelo Esposito
NHL:ää seuraavat muistavat Angelo Espositon kohuttuna ykköskierroksen varauksena ja Sidney Crosbyn veroisena juniorilupauksena. Nyt 23-vuotiaana Esposito aloittaa kautensa Lahden Pelicansissa. Kaikki ei siis mennyt kuten piti. Polvivaivat ovat jarruttaneet ankarasti Italian passilla pelaavan keskushyökkääjän kehitystä. Polvivaivojen jälkeen Espositon suurin vaiva on ollut kadotettu itseluottamus ja rooli AHL:n kolmosketjussa, jossa hän ei päässyt kunnolla hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Viime kauden loppu alkoi jo enteillä hyvää, kun onnistumisia tuli Texas Starsin riveissä.
Nyt Pelicansissa Espositolle on tarjolla ykkössentterin rooli. Liukas liike, hyvä pelinäkemys ja kanadalainen hyökkäyspään mentaliteetti mahdollistavat Espositon menestymisen SM-liigassa. Huono itseluottamus, hento varsi tai aiemmin uralla niskoitellut polvi voivat puolestaan tehdä Espositosta taakan joukkueelleen, sillä hänestä on hyötyä vain hyökkäävissä kentissä. Kai Suikkanenkin tiedostaa riskit ja totesi Jatkoajalle Pitsiturnauksessa: "Esposito on taas sellainen kukkanen, että voi olla käsittämättömän hyvä tai sitten mennään ihan vituiksi."
SaiPa: Anssi Löfman
SaiPan oma kasvattion lahjakas urheilija, joka on ollut joukkueen luotettavimpia kahden suunnan hyökkääjiä jo useamman vuoden. Sentteri aloittaa jo kuudennen kautensa keltapaidassa ja on ollut läpimurron partaalla jo tovin.
Löfman oli etenkin viime kauden alkupuoliskolla vahvassa vedossa. Koko liigan maalipörssin kärkisijoilla roikkuneen hyökkääjän vireen sotki sitkeä kylkivamma. Tämän syksyn harjoitusottelut ovat näyttäneet, että kunnossa pysyessään Löfmanilla on mahdollisuudet vaikka mihin.
Tappara: Chris Connolly
Bostonin yliopiston kapteenina kaksi vuotta putkeen toiminut Connolly valittiin viime kaudella NCAA:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi. Pienikokoinen laituri on osoittanut harjoitusotteluissa kykynsä hyökkäyssuuntaan ja on ollut parhaimmillaan erinomainen. Tehokkuutensa lisäksi Connolly on saanut suurta vastuuta ykköskentässä Jarno Koskirannan ja Antti Erkinjuntin vierellä.
Connolly on kuitenkin ollut vaikeuksissa kamppailutilanteissa isokokoisempia puolustajia vastaan, missä miehen tahto ei korvaa puuttuvia kiloja. Fyysisessä SM-liigassa Connollyn on kyettävä käyttämään vahvuuksiaan, eikä menettämään pelihalujaan vastustajien järkäleiden puristuksissa. Tasaisuus on elinehto suurien peliminuuttien säilymiselle, mutta sen löytyessä Connolly voi nousta huippuvahvistukseksi Tapparalle.
TPS: Hannu Pikkarainen
Kiekollinen puolustaja saa TPS:n nuoressa alakerrassa ison roolin, johon sisältyy paljon ylivoima-aikaa. Taitavana pelaajana sopeutuu varmasti Pekka Virran kiekolliseen pelikirjaan, mutta riittävätkö asenne ja fysiikka? Näyttöhalut ovat ulkomaankierroksen jälkeen varmasti kovat, mutta ehtiikö pienistä vammoista kärsinyt puolustaja täyteen kuntoon, kun kausi alkaa?
Jos kaikki menee nappiin, johtaa Pikkarainen TPS-puolustusta iskien samalla uransa ennätyspisteet SM-liigassa (nykyennätys kaudelta 08-09: 4+19=23). Jos kausi lähtee huonosti liikkeelle, saattaa Virran luotto loppua hyvinkin nopeasti ja koirankoppi kutsua. Selvää on, ettei Hannu Pikkaraisen kaudesta tule tylsää - kaikki on mahdollista.
Ässät: Mika Niemi
Mika Niemen ura näytti juniorivuosina lupaavalta, minkä osoituksena keskushyökkääjä voitti 20-vuotiaana nuorten SM-liigan pistepörssin keräten peräti 57 pistettä. Hyökkääjän liigaura lähti myös vahvasti käyntiin, sillä kauden 2009-2010 lopulla Niemi pelasi peräti Ässien ykkösketjussa. Keskushyökkääjä tuntui kuitenkin päässeen urallaan eteenpäin lähinnä lahjoilla, eikä ammattimaisella harjoittelulla.
Hyökkääjän liigaura kääntyikin alamäkeen ja kahdella edellisellä kaudella Niemi on jäänyt kauaksi tulokaskauden tehoistaan. Niemen hyvä pelikäsitys ja syöttötaito ovat näkyneet väläyksittäin, mutta kuntopohja ei ole tuntunut kestävän kokonaista kautta. Esimerkiksi viime kaudella sentteri aloitti vahvasti, mutta viidentoista ottelun ja uuden kolmivuotisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kausi kääntyi voimakkaaseen laskusuuntaan. Vasta loppukaudesta Niemi löysi uudelleen hyvään vireeseen.
Vasta viimeiset pari vuotta oikeasti urheilijan elämää eläneellä Niemellä on tällä kaudella loistava tilaisuus näyttää kykynsä hyökkäävässä roolissa. Hyökkääjän harjoituskausi on mennyt mallikkaasti ja vierellä on pelannut Joel Armian ja Tuomas Pihlmanin kaltaisia pelaajia, jotka kykenevät tekemään maaleja Niemen syötöistä. Mutta löytääkö hyökkääjä viimein tasaisuutta otteisiinsa ja kestääkö kuntopohja vieläkään täyttä kautta?