OTT - COL 2.00
PHI - BOS 2.30
CGY - BUF 4.30
VAN - EDM 5.00
ARI - SJS 5.00

SaiPan pelaajien kevättodistukset

LIIGA / Artikkeli
SaiPan pelaajat on arvosteltu asteikolla 1-5 sputnikkia, siten että yhden sputnikin pelaaja on pettänyt pahasti, kolmen sputnikin pelaaja pelannut odotetusti ja viiden sputnikin mies ylittänyt kaikki odotukset.

Maalivahdit

Iiro Tarkki (55 ottelua; torjuntaprosentti 92,39%; 2,42 päästettyä maalia per ottelu; 4 nollapeliä)

Tuli SaiPaan hakemaan pelipaikkaa liigasta ja taistelemaan peliajasta. Tarkin nousu liigan kärkimaalivahtien joukkoon heti ensi peleistä lähtien oli yksi liigakauden tuhkimotarinoista. SaiPan puolustuksen kulmakivi rauhallisilla ja varmoilla otteillaan. Täydellinen tulokaskausi.

Ville Hostikka (24; 91,48%; 2,40; 0)

Alkukausi kiertolaisena ties missä joukkueissa, mutta kun sai SaiPassa mahdollisuuden, käytti sen hyväkseen. Räiskyvä Hostikka on vastakohta Tarkin rauhallisuudelle. Osoitti, että pystyy pelaamaan hyvällä tasolla SM-liigassa ja vakiinnutti näin tonttinsa SaiPan toisena maalivahtina.

Joni Puurula (32; 88,43%; 1 nollapeli)

Tuli SaiPan ykkösvahdiksi, mutta jo harjoitusotteluissa kävi selväksi, että Tarkki on reilusti edellä ja se näytti syövän Puurulaa. Pelasi muutamia hyviä pelejä, mutta vastapainoksi nähtiin liikaa ailahtelua. Siirtyi lopulta kesken kauden Jokereihin.

Puolustajat

Juho Mielonen (31 ottelua; 1 maali + 1 syöttö = 2 tehopistettä; +/- 0; 24 jäähyminuuttia)

Alkukaudella ei peliaikaa juuri herunut, mutta alkoi lunastaa odotuksia mitä pidemmälle kausi eteni. Hyökkäyspäässä hyvä, mutta oman pään pelissä reilusti parannettavaa. Höntyilee itsensä turhan usein ulos tilanteista ja joutuu paikkaamaan virheitään jäähyillä.

Dan Iliakis (29; 1+1=2; 0; 30)

Mielenkiintoinen löytö Pohjois-Amerikan kaukaloista. Kukaan ei odottanut Iliakisilta juurikaan mitään, mutta Wayne State -yliopiston kasvatti osoittautui hyväksi peruspuolustajaksi. Ei näy suurissa otsikoissa, mutta ei tee myöskään virheitä. Todellinen löytö SaiPan puolustukseen.

Simo Mälkiä (55; 4+9=13; -12; 58)

Toistaiseksi se tuntemattomampi Mälkiä tuli tekemään liigauransa avausta kotikaupunkiinsa ja onnistuikin siinä varsin mainiosti. Pienikokoisena ongelmissa omassa päässä isompia hyökkääjiä vastaan, mutta kiekollista osaamista löytyi kiitettävästi. Tarvitsee lisää voimaa, jotta oman pään pelaaminenkin luonnistuu.

Joonas Rönnberg (52; 1+5=6; -3; 63)

Isokokoinen peruspakki, joka otti valtavan kehitysaskeleen edellisestä kaudesta. Iliakisin tavoin vältti suuret otsikot, mutta teki äärimmäisen tärkeää työtä oman maalin edustalla. Hyvä alivoimapuolustaja, jonka jäällä ollessa ei vastustaja päässyt helpolla.

Pauli Levokari (48; 1+7=8; -3; 137)

Oli alkukaudesta erittäin epävarman ja pelokkaan oloinen kaukalossa. Löysi kuitenkin oman tyylinsä kauden edetessä ja nousi loppukaudesta jopa SaiPan ykköspuolustajaksi. Hyvää oman pään peliä höystivät loppukaudesta muutamat nerokkaat kiekolliset oivallukset. Miinuksena ajoittaiset totaaliset pimenemiset kiekon ollessa lavassa.

Ossi-Petteri Grönholm (45; 4+13=17; -4; 62)

Ikitaistelija, joka ajoittaisesta ylipelaamisestaan huolimatta oli SaiPan ykköspuolustaja. Siirtyi loppukaudeksi Ruotsin Elitserieniin Frölundaan. Kun Grönholm malttaa tehdä sitä missä on hyvä, eikä yritä ratkaista otteluita yksin, on hyvä lisä minkä tahansa joukkueen puolustukseen. Varjopuolena ylipelaaminen, jonka tulokset näkyvät lähes aina tulostaululla.

Joni Tuominen (53; 3+13=16; -6; 28)

Tuomisesta odotettiin edellisen loppukauden perusteella SaiPan kiekollista ykköspuolustajaa. Paineet eivät kuitenkaan tälle miehelle sopineet, joten hän pelasi varsin virheiden täyttämän kauden. Tarvitsee lisää rauhallisuutta otteisiinsa ja turhan kikkailun omassa päässä on loputtava. Avuja hyväksi kiekolliseksi puolustajaksi on, mutta kestääkö pää sen mitä tuolle tasolle pääseminen vaatii?

Arturas Katulis (44; 0+5=5; -3; 26)

SaiPan puolustuksen jokerikortti. Lähti rohkeasti kokeilemaan rahkeitaan kokonaan uudelle tasolle. Selviä puutteita puolustuspelaamisessa ja vaikuttikin ajoittain lähes joukkueen maskotilta. Liigamaali jäi tekemättä tämän SaiPan antaman mahdollisuuden aikana, ja toista mahdollisuutta tuskin tulee.

Jarno Lippojoki (43; 7+0=7; +2; 8)

Keltamustan puolustuksen erikoisimpia pelaajia. Aloitti kauden vahvasti, sitten seilasi liigan ja Mestiksen väliä, kunnes pelasi upean loppukauden. Oman pään pelaaminen on se osa-alue joka ei oikein suju, mutta toisessa päässä kenttää sitten sujuu. Teki peräti seitsemän maalia varsin vaatimattomassa roolissa, sillä laukaus oli SaiPan puolustuksen parhaimmistoa.

Hyökkääjät

Dan Hacker (44; 6+10=16; -5; 57)

Saapui joukkueseen juuri kauden kynnyksellä ja osoittautui hankinnan arvoiseksi pelaajaksi. Ei mässäillyt tehoilla ja laukaus olikin varsin heikko, mutta omasi valtaisan liikkeen ja teki töitä vaihdosta toiseen uskomattomalla intensiteetillä. Hyvä vahvistus, joka olisi ollut erinomainen, jos kiekollista taitoa olisi ollut enemmän.

Mikko Hakkarainen (35; 1+6=7; -8; 48)

Aloitti kauden hyvin SaiPan nelosketjuna toimineen työmyyräketjun sentterinä. Ikävät solisluuvammat toivat ensin pitkän tauon peleihin ja lopulta lopettivat kauden ennen aikojaan.

Eetu Holma (24; 1+5=6; -4; 14)

Hyvä edellinen kausi antoi odottaa paljon, mutta kausi oli ohi jo oikeastaan ennen kuin alkoikaan, kun selkävaivat jäytivät Lapuan miestä. Pelasi kaikki kauden pelinsä enemmän tai vähemmän puolikuntoisena, joten ei päässyt lähellekään sitä tasoa jolla pystyy pelaamaan.

Jarkko Immonen (56; 19+19=38; +5; 44)

SaiPan kauden valopilkkuja. Immonen otti valtavia askelia eteenpäin ja paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni. Harjoituskauden vamma haittasi syksyn pelejä, mutta oli kevätkaudella loistava. SaiPan hyökkäyksen selkeä ykkösmies, joka on murtautumassa koko liigan keskushyökkääjien aateliin.

Elmeri Kaksonen (26; 1+1=2; 0; 27)

Kokoonpanon täytemies, joka sai elämänsä tilaisuuden, kun SaiPan loukkaantumissuma oli pahimmillaan. Käytti tilaisuutensa ja muodosti keväällä toimivan kolmikon jo junioreista tuttujen Anssi Löfmanin ja Jonne Virtasen kanssa. Tyypillinen SaiPan näköinen pelaaja, jolla ei ole oikeastaan heikkouksia eikä vahvuuksia.

Ville Koho (45; 3+7=10; +3; 12)

Joukkueen kapteenin kausi oli varsin vaisua ja tasapaksua puurtamista, kunnes keväällä heräsi jälleen pelaamaan. Kohon täytyy löytää se parin vuoden takainen peliotteensa, sillä pari viime kautta ovat olleet varsin virkamiesmäistä liukua ympäri Suomen kaukaloita. Vaisuudestaan huolimatta on SaiPan ykkönen, kun puhutaan puolustavista hyökkääjistä.

Janne Kolehmainen (54; 6+5=11; 0; 34)

Kolehmainen voisi muuttaa sukunimekseen koheltaja, sillä pelaaminen on varsin usein päätöntä koheltamista. Parhaimmillaan erinomainen työmyyrä ja kova taklaaja, mutta tarvitsee rutkasti lisää malttia kiekolliseen peliin. Hukkaa käsittämättömän määrän tilanteita puhtaaseen koheltamiseen.

Petri Koskinen (50; 4+9=13; -2; 14)

Työmyyrä, joka nousi lopulta SaiPan ykkösketjun maskimieheksi ja kulmakaivuriksi. SaiPan näköinen pelaaja, joka repii ja raastaa vaihdosta toiseen. Omaa myös kiekollista taitoa, mutta keskittyy lähinnä haalarihommiin. Joukkueen ehdottomia luottopelaajia, joka jaksoi taistella illasta toiseen.

Joni Lappalainen(7; 0+4=4; -1; 6)

Suurin odotuksin Lappeenrantaan saapunut hyökkääjä joutui sivuun jo kesällä, kun polvesta löytyi yllättäviä vaivoja. Pelasi hetken ja joutui jälleen polvileikkaukseen. Ura kiekkoilijana saattaa pahimmassa tapauksessa olla ohi.

Anssi Löfman (41; 5+1=6; -5; 16)

SaiPan nuorisokaartin ykkösonnistuja. Väsymätön työmyyrä, joka nousi alkukauden jämäminuuttimiehestä loppukauden vastuunkantajaksi. SaiPan nuorisoketjun moottori, joka pelasi liigakokemukseen nähden erittäin kypsää kiekkoa. Olkapäille on kasattu suurempaa vastuuta ensi kaudelle ja Löfman on pelaajatyyppi, joka tuntuisi nuo paineet kestävän.

Teemu Paakkarinen (43; 1+1=2; -3; 38)

Ura pahasti laskusuunnassa. Vielä pari kautta sitten Paakkarinen oli SaiPan tärkeimpiä puolustavia hyökkääjiä, mutta yksi paha loukkaantuminen käänsi uran suunnan. Oli tällä kaudella 13. hyökkääjä ja alivoimien erikoismies.

Ville Snellman (55; 18+11=29; 0; 32)

SaiPan ykkösmies, mitä tulee kiekon hautomiseen lavassa. Maalintekijä, joka olisi vielä parempi, jos malttaisi luopua kiekosta hieman useammin. On löytänyt SaiPassa itsestään muutakin kuin pelkän kiekollisen taiturin ja pystyy nykyään myös taklauksiin ja kovaan kulmavääntöön. Eväitä on vielä nähtyäkin parempaan, mutta se vaatii muutosta pelityyliin.

Valtteri Tenkanen (38; 3+6=9; -13; 31)

Hätäapu joka tuli jäädäkseen. Tuli paikkaamaan loukkaantumisia ja pelasikin varsin hyvin. Useat eri loukkaantumiset ovat haitanneet Tenkasen uraa, mutta ehjänä ollessaan pystyy hyvään kiekolliseen peliin. Kuten monet muutkin SaiPan joukkueessa, potentiaalia on, mutta se on kaivettava esiin.

Jaska Vilen (55; 7+12=19; +1; 22)

Töitä, töitä ja töitä. Ikitaistelija, joka ei kulmavääntöjä kaihtanut, eikä niitä myöskään hävinnyt. Valmentajan unelmapelaaja, jonka voi heittää rooliin kuin rooliin ja Jaska painaa aina täysillä. Teki työn teon ohella mukavat 19 tehopistettä ja kuului kauden onnistujiin. Jos kädet olisivat pehmeämmät, maaleja voisi olla tuplamäärä.

Jonne Virtanen (41; 0+4=4; -7; 83)

Valtavan kokoinen Virtanen vakiinnutti paikkansa SaiPan kokoonpanossa ensin tappelutaitojensa ansiosta ja lopulta pelillisten ansioiden kautta. Ensimmäinen liigamaali jäi vielä tekemättä, joten ensi kaudellekin jäi vielä jotain jännitettävää. Liikkeen kanssa vielä tekemistä, mutta ensimmäinen liigakausi vei tuota puolta jo selvästi eteenpäin.

Joni Yli-Torkko (9; 1+2=3; 0; 6)

Yli-Torkko vaikutti vaipuvan jo unholaan kiekkoilijana, mutta SaiPa antoi omalle kasvatilleen mahdollisuuden, jonka Yli-Torkko käytti. Tuli tutulla ryminällä takaisin liigakaukaloihin, kunnes vammat lähes lopettivat kauden. Pääsi jäälle vielä kauden ratkaisuvaiheissa ja laidat ryskyivät.

Alex Nikiforuk (29; 5+13=18; +1; 16)

Ihmetellä täytyy, ettei Nikiforuk saanut pelata kokonaista kautta SaiPa-nutussa. Muutenkin tehottomuudesta kärsinyt sputnik-lauma olisi kevään ratkaisuhetkillä tarvinnut juuri Nikiforukin tapaista taituruutta, juonikkuutta ja kiekonkäsittelyä. Sopimus purettiin joulukuun alkupuoliskolla.

Sami Ryhänen (28; 7+6=13; +1; 14)

Alex Nikiforukin tapaan kesken kauden joukkueesta poistettu hyökkääjä. Ei yltänyt aivan samalle tasolle, jolla oli edellisellä kaudella, mutta Ryhänenkin olisi ollut maalinteko-osastolle loppujen lopuksi oivallinen lisä.

Henrik Höglund (15; 2+5=7; -5; 6)

Norjan sarjassa maaleja liukuhihnalta tulittanut Höglund hankittiin SaiPaan samaan rooliin. Alku vaikutti lupaavalta, mutta pikkuhiljaa totuus SM-liigan tasosta alkoi valjeta. Höglund putosi enemmän rivimieheksi, ja marraskuun alussa tuli lähtö takaisin Norjaan.

Gregg Johnson (9; 1+0=1; -2; 2)

Ryhäsen ja Nikiforukin jättämiä aukkoja varten lähinnä hankittu Gregg Johnson oli yksi suurimmista flopeista koko kauden aikana. Mies ei missään vaiheessa sopeutunut muun joukkueen kuvioihin. Loppukauden kattavasta sopimuksesta huolimatta Johnson sai lähteä jo tammikuussa.

» Lähetä palautetta toimitukselle