Saatamme päästää maalin, mitä sitten? − Ruotsi lähestyy peliä mahdollisuuksien kautta

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Ruotsi jahtaa tuplamestaruutta.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com
Ruotsin alkulohkon kulku voitosta voittoon nosti joukkueen turnauksen suurimmaksi mestarisuosiksi. Keltapaitojen pelaaminen ei jätä ketään kylmäksi.

Ruotsi voitti oman alkulohkonsä häviämättä otteluakaan. Vahvuus paperilla on helppo huomata, sillä joukkueen pelaavassa kokoonpanossa viimeisessä alkulohko-ottelussa oli vain yksi pelaaja NHL:n ulkopuolelta. Täysin käsittämätön tilanne.

Maalieron 31-9 turvin joukkue iski alkulohkossa neljänneksi eniten maaleja ja päästi niitä vähiten.

Juuri pieni päästettyjen maalien määrä on melko häkellyttävä, kun huomioi Ruotsin pelitavan. Peliä lähestytään ennenkaikkea mahdollisuuksien kautta. Pitkässä juoksussa valintoja tehdään huomattavasti enemmän hyökkäys edellä kuin puolustus edellä.

Miten tämä on mahdollista?

Suuri syy on siinä, että ruotsalaisten suurimpiin vahvuuksiin kuuluu pelin virtauksen määrittäminen. Kiekonhallinta on ottelusta toiseen kallellaan Ruotsille, mikä pakottaa eritoten kärkimaat mukauttamaan pelisuunnitelmaansa.

Pelin avaamisessa Ruotsi on vahvimmillaan, kun viisikkopelin tiiveys mahdollistaa rytmien varioinnin. Erityisesti hitaammilla lähdöillä Ruotsi on vaikea pysäytettävä. Sentteri murtaa usein ensimmäisen vastustajan karvauksen tason nopealla syötöllä. Vastustajan viisikkoa venyttävät laiturit puolestaan tarjoavat mahdollisuuden pitkään syöttöön sekä painolliselle että painottomalle puolelle, joko suoraan pakin lavasta tai sentterin kautta.

Erityisesti hyökkäysalueella maalipaikan metsästäminen on hyvin kärsivällistä. Viisikon jäsenet vaihtavat paikkoja aktiivisesti muodostaen hyvät tukitoimet sekä laadukkalle pitkälle hyökkäyspelaamiselle että maalinteolle.

Myös maalille ajetaan ahnaasti. Ruotsi ajaa aina maalille vähintään kahden pelaajan voimin. Usein b-pisteiden alapuolella nähdään jopa neljä pelaajaa, kun taas painottoman puolen puolustaja jää varmistavaan rooliin.

Kiekottomana tilanteiden ennakointi ja tunnistaminen ovat suuri osa peliä. Ruotsilla on kyky aktiiviseen karvauspelaamiseen kahdella pelaajalle, mutta jos ajoitukset ja etäisyydet eivät tätä mahdollista, myös keskialueen tukkiminen luonnistuu.

Puolustusalueella peliä ohjataan voimakkaasti painolliselle puolelle koko viisikon voimin. Tämä on hetkittäin muodostanut uhkaavia tilanteita, kun erityisesti vastustajan puolustajille on auennut paljon tilaa operoida kiekon kanssa.

Riittääkö henkinen kantti?

Ruotsin uhkakuvat ovat olemassa, mutta melko ohuet. Ja kuten pelityylistä voi päätellä, riskit myös hyväksytään.

Pelitapa vaatii voimakasta heittäytymistä pelille, mikä näkyy kovana latauksena. Tämä puolestaan on tuonut hieman turhia jäähyjä erityisesti hyökkäysalueella. Myös kova paineistaminen puolustusalueella mailaa käyttäen kasvattaa jäähyjen riskiä.

Alivoima on ollut hetkittäin melko helpostikin revittävissä kappaleiksi, mutta maalivahdit ovat tarjonneet oivaa selkänojaa.

Myös hyökkäyspelaaminen on kärsinyt hetkittäin tehottomuudesta. Vaikka materiaali pursuaa tulivoimaa, pelin tappaminen yhdellä lisäosumalla on ollut haasteellista.

Ruotsin onneksi puolustuspelaaminen johtoasemassa tiivistyi läpi alkulohkon. Esimerkiksi Venäjä sai päätöserän kirinsä aikana vain kaksi hyvää maalipaikkaa.

Pullat ovatkin siis hyvin Ruotsin uunissa. Esimerkiksi sentteristössä ja maalivahtiosastolla kärki ei ole yhtä nimekäs kuin viime vuonna, mutta leveyttää löytyy vielä enemmän. Neljä ketjua NHL-hyökkääjiä ja viisi NHL-puolustajaa tuovat ratkaisuvoiman, jolla tuplamestaruus on hyvin mahdollinen.

» Lähetä palautetta toimitukselle