Saappaat jalassa kaatuessakin

LIIGA / Artikkeli
Vuoden 2010 hopeamitalistit HPK.
Kuva © Pekka Rautiainen
Hopeaa kiekkokauden päätteeksi ottanut HPK ei kirjoittanut tarinaansa lopulta aivan samanlaista sankarilukua kuin tuhkimo-TPS. Silti myös Pallokerhon saavutus oli upea osoitus siitä, mihin todellisella joukkuepelaamisella SM-liigassa voidaan pystyä.

Altavastaajana niin HIFK:ta kuin KalPaakin vastaan lähtenyt HPK hinasi itsensä kauden synkimpien hetkien 13. sijalta lopulta finaaliin asti. Loppuottelusarjassa onnikaan ei ollut aina myöden Pallokerholle, mutta tästä huolimatta ryhmä ei osoittanut luovuttamisen merkkejä missään vaiheessa.

Tappioasemat 1-2 sekä sarjassa kuopiolaisia että helsinkiläisiä vastaan, 0-7- ja 0-4-tappiot, joukkueen pelityyliin kohdistunut kritiikki – mikään ei kuitenkaan hetkauttanut yhteen tavoitteeseen tähdännyttä HPK-kollektiivia.

– Paskaa tuli paljon ovista ja ikkunoista. Osoitimme mitä sitoutumisella pystyy saavuttamaan, joukkueen kapteeni Jukka-Pekka Laamanen kertoi.

Matti Alatalon murheellisen valmennuskauden jälkeen HPK oli kariutunut matalikolle. Joukkuetta nostamaan tullut valmentaja Jukka Rautakorpi ei ollut kovin suuressa suosiossa enää tämän kauden tammikuussa, kun Pallokerho kamppaili Ilveksen kanssa jumbosijoista. Sieltä väkevä HPK-ryhmä kuitenkin kiipesi ylös: aivan SM-liigan terävimmälle huipulle finaaleihin.

– Tuossa meidän kopissa on niin upeita tyyppejä, että jokainen saa olla ylpeä itsestään. Olemme nostaneet HPK:n suomalaisen kiekon huipulle ja se on hieno asia, Laamanen pohti tappion surunkin keskellä.

HPK:n tavaramerkiksi nousi sitoutuminen ja henkinen kovuus. Aiempien Jukka Jalosen menestyskausien hämeenlinnalaiset tunnusmerkit olivat hyvin toisenlaiset, mutta Rautakorven seuraan tuomat arvot eivät ole missään nimessä yhtään sen heikompia. Päinvastoin, HPK osoitti, ettei urheilussa voi koskaan aliarvioida tahdon, halun ja yhteispelin merkitystä.

– Joukkueessa sitä henkistä voimaa oli todella paljon. Tässä viimeisessä pelissä sitä voimaa ei ehkä enää ollut niin paljon kuin finaalipelin voittamiseen tarvitaan. Sitä voimaa oli kulutettu niin paljon aiemmin, Rautakorpi harmitteli.

– Näimme miten iso merkitys fiksuudella ja henkisellä puolella on pudotuspeleissä. Finaaleissa eivät usein ole parhaat pelaajat, vaan siellä ovat parhaat joukkueet, HPK:n huippupakki Mikko Mäenpää mietti murheellisena, mutta silti saavutuksista ylpeänä.

HPK ei päässyt juhlimaan kevään 2010 päätteeksi, kirjoille ei kirjoiteta jatko-osia ja historiakin muistaa vuoden turkulaisen mustavalkoisena. Tästä huolimatta Pallokerhon saavutukset ovat tärkeitä niin suomalaisen jääkiekon kuin HPK:n kannaltakin. Kerho nousi kuilun partaalta takaisin henkiin.

» Lähetä palautetta toimitukselle