Ritareiden kevättodistukset

LIIGA / Artikkeli
Hämeenlinnan Pallokerhon kevät päättyi jälleen tuttuun pronssihuumaan vuoden tauon jälkeen. Seuraavassa arvioidaan meenneen kauden rotat ja ritarit.

Pelaajat on arvosteltu käyttäen ritarinpäitä yhdestä viiteen. Arvostelussa on käytetty lähtökohtana pelaajan omaa tasoa ja häneen kohdistuneita odotuksia. Tarkoitus ei ole siis järjestää pelaajia paremmuusjärjestykseen, vaan pikemminkin vertailla heidän onnistumistaan tällä kaudella odotuksiin nähden.

Maalivahdit

Mika Noronen

Buffalo Sabresin kassari vakuutti ensimmäisestä ottelusta lähtien, vaikka pelaamattomuus vaivasikin. Pitkästä aikaa HPK:lla oli voittava maalivahti, joka tiesi tarkalleen omat rajansa ja sen, mitä kaukalossa saattoi tehdä milläkin hetkellä. Mailapelaaminen todella varmaa, eikä pelaamisen taso heitellyt oikeastaan missään vaiheessa. Ei kuitenkaan pystynyt pudotuspeleissä ottamaan tarpeeksi isoja torjuntoja johdattaakseen Kerhon finaaleihin. Jatko auki kaikilta osin.

Miika Wiikman

Aivan huikea tulokaskausi. Alkukaudesta torjui kaksi nollapeliä ja syrjäytti Joni Puurulan valtaistuimeltaan. Norosen tulon jälkeen pelasi mainiosti, kun tilaisuuden sai. Tulevaisuuden huippumaalivahti, jonka saappaat kasvavat huimasti ensi kaudelle. Sai ensimmäiset kosketukset pudotuspeleihin ja monen mielestä oli varmasti vääryys, ettei mies voittanut vuoden tulokkaan palkintoa. Jatkaa HPK-paidassa myös ensi kaudella.

Joni Puurula, Markus Helanen, Eero Väre

Puurula pakkasi laukkunsa alkukaudesta ja suuntasi Venäjälle ja Helanen sekä Väre eivät päässeet pelaamaan peliäkään, joten kolmikon arviointi voidaan jättää tekemättä.




Puolustajat

Vladimir Sicak

Pahasuinen tsekki pelasi jälleen omannäköisensä kauden. Terrierimäiseen tyyliinsä jaksoi painaa ottelusta toiseen ja sai myös onnistumisia silloin tällöin. Niin kuin edellisinäkin kausina, pelaamisen taso heittelehti kauden sisällä melkoisen paljon ja ratkaiseva kehitysaskel on edelleen ottamatta. Potentiaalia Sicakilla on vaikka muille jakaa, eikä 21 pistettä ole todellakaan huonosti pienikokoiselle taistelijalle. Fanien suosikki, joka hämeenlinnalaisten harmiksi pukee ensi kaudella ylleen ruotsin pääsarjassa pelaavan MoDon pelipaidan.

Jarno Virkki

Nuori lupaus, jolla kertyi kuitenkin liian vähän pelejä kauden aikana, jotta arvioinnin voisi tehdä.

Tuomas Immonen

Moni varmasti odottaa taas ensi kautta. Immonen on ottanut joka vuosi huimia askelia kohti HPK-puolustuksen terävintä kärkeä. Sai kesän aikana roppakaupalla lisää fyysisyyttä ja alkoi näyttämään kentällä mieheltä. Apina putosi selästä, kun Immonen avasi maalihanansa ja viimeisteli koko kaudella kuusi osumaa. Ensi kaudella saappaat kasvavat suuremmiksi ja niin tekee varmasti myös Immonen itse. Todellinen läpimurto ensi kaudella? Jatkaa HPK:ssa.

Tuomas Eskelinen

Puolustuksen liideri, joka ei missään vaiheessa kautta kokenut aallonpohjaa. Vastustajan kannalta erittäin inhottava fyysinen puolustaja, jolla on kyky löytää tilaisuuksia töötätä puun takaa. Taitaa myös hyökkäyspään pelaamisen ja pelasikin pisteiden valossa parhaimman kautensa ritarinutussa. Puolustuksen tärkein lenkki siirtyy ensi kaudeksi Bluesiin ja HPK-johdolla onkin suuri työ löytää Eskeliselle korvaaja.

Juuso Hietanen

Liian vähän pelattuja otteluita arvion tekemiseksi.

Jukka-Pekka Laamanen

”Lamppu” tuli arvosteluryöpyn saattelemana Hämeenlinnaan, mutta näpäytti samalla mitalla epäilijöitään ja oli koko liigan toiseksi tehokkain puolustaja. Alati vaarallinen hyökkäyspäässä ja varsinkin ylivoimalla hoitaen samalla moitteetta puolustuspelaamisenkin. Oli melko tasainen koko kauden, mutta pudotuspeleissä loppuivat paukut ja varsinkin maalinteko ontui väärällä hetkellä. Ylivoimapyssy jatkaa myös ensi kaudella HPK:ssa.

Mikko Jokela

Jokela oli melko tuntematon pelaaja suurimmalle osalle HPK-kannattajista ennen kauden alkua ja varmasti vielä alkukaudellakin. Ei ollut parhaimmillaan vielä alkukaudesta, mutta löysi hiljalleen pelivireen ja nakutteli siinä sivussa 16 pistettä. Pystyy fyysiseen peliin ja on huolellinen omassa päässä, mutta hyökkäyspään tehoja kaivattaisiin lisää. Kaikki mahdollisuudet Jokelaksi Eskelisen paikalle. Pudotuspelien paras HPK-pakki. Jatkaa ensi kaudella HPK:ssa.

Veli-Pekka Laitinen

”Vellu” sai varmasti eniten sontaa niskaansa ja osittain aiheesta. Alisuoritti alkukauden ja sai sitten hetkellisesti juonesta kiinni, kunnes pudotuspeleissä pehmeän pelityylinsä takia kilpaili peliajasta Tuukka Mäkelän kanssa. 17 pistettä, ailahtelevat otteet ja vilttikomennukset olivat kaikkea muuta, mitä Laitiselta odotettiin. Laitisella on vielä vuosi sopimusta jäljellä.





Tuukka Mäkelä

Isokokoinen puolustajanjärkäle ei vieläkään pystynyt murtautumaan vakiokokoonpanoon. Mursi jalkansa tammikuussa ja kausi meni siltä osin plörinäksi. Palasi pudotuspeleissä kaukaloon ja kilpaili peliajasta Veli-Pekka Laitisen kanssa. Meni kuitenkin pelillisesti eteenpäin ja oppi jättämään turhat ryntäilyt vähemmälle. Ainekset hyväksi fyysiseksi liigapuolustajaksi ovat olemassa, mutta paljon on vielä tehtävää. Ensi kauden kuviot vielä auki.

Rostislav Klesla

Huippulupaus suoraan Columbus Blue Jacketsin organisaatiosta, jonka todellinen potentiaali jäi lopulta näkemättä. Sulavaliikkeinen ja kiekollisesti varma puolustaja, jolta kuitenkin odotettiin paljon enemmän. Ei missään vaiheessa noussut sille valtaistuimelle, jota puolustuksessa hänelle tarjottiin. Oli suurissa vaikeuksissa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella turkuhallin isossa kaukalossa. Ei flopannut, muttei loistanutkaan. Puolikuntoinen? Ei jatkane HPK:ssa.

Hyökkääjät

Josh Holden

Holden pelasi itsensä Rinkelinmäen fanien sydämiin, vaikka alkukausi mieheltä olikin hieman tahmeaa. Erittäin hyvä luistelija, jolla on myös kiekollista taitoa erittäin paljon. Laukoo nopeasti ja maata pitkin, jolla yllätti monet maalivahdit kauden aikana. Suurimmat puutteet fyysisessä pelaamisessa, mutta osoitti pudotuspeleissä, että oikeanlaisella röyhkeydellä myös se puoli saadaan kuntoon. Oli Jani Ridan kanssa Kerhon paras pudotuspelipelaaja. Holden jatkaa uraansa Sveitsin liigassa.

Jyrki Louhi

Riisu rikkovan pelaajan takkinsa alkukaudesta ja alkoi lunastamaan jo kauan sitten asetettuja odotuksia. Taisteli ja teki duunia normaaliin tapaan, mutta siinä sivussa muodosti erinomaisen duon Jukka Voutilaisen kanssa ja taiteili oman piste-ennätyksensä runkosarjassa (12+22=34). Ratkaisevilla hetkillä pudotuspeleissä pisteet ja vastuunkanto katosivat mystisesti, eikä ”Jykä” pystynyt auttamaan joukkuetta halutulla tavalla. Teki jatkosopimuksen HPK:n kanssa.

Jani Hassinen

Hassisen kausi oli pettymys isolla P:llä. Vastuunkantajaksi ja maalisylkijäksi hankittu laitahyökkääjä ei missään vaiheessa päässyt omalle tasolleen, eikä oikeastaan esittänyt edes välähdyksiä potentiaalistaan. Kautta haittasi takareisivamma, joka piti miehen poissa kaukalosta pitkän ajan, mutta täysin senkään taakse ei voi piiloutua. Edes pudotuspelit eivät saaneet ”Hasaa” syttymään. Tekee luistimenpiirtoja myös ensi kaudella Rinkelinmäen jäähän.

Petteri Wirtanen

Liian vähän pelattuja otteluita arvion tekemiseksi.

Joni Lappalainen

Oli mukana 32 ottelussa ja viimeisteli niissä kolme maalia. Tulevaisuuden lupaus, joka ei kuitenkaan ole kehittynyt halutulla tavalla. Potentiaalia löytyy, mutta lopullinen askel liigapelaajaksi antaa odottaa itseään. Vielä vuosi sopimusta jäljellä.

Hannu Väisänen

HPK-johto joutui kovan arvostelun kohteeksi tehdessään Väisäsen kanssa jatkosopimuksen, mutta sittemmin fanit nimesivät hänet Super-Hannuksi. Yksi tasaisimmin suorittavista ritareista, joka teki tukun tärkeitä maaleja kauden aikana. ”Väiski” teki koko kauden ajan kovasti likaista työtä ja jaksoi taistella esimerkillisesti. Meni fyysisellä puolellakin aimo harppauksen eteenpäin ja sai palkinnoksi paljon vastuuta ja vuoden jatkosopimuksen. Edellisen kesän arvostelijat ovat vaienneet.

Riku Hahl

Palasi työsulun ajaksi kasvattajaseuraansa ja oli juuri niin dynamiittia, kun jokainen toivoikin. Joukkuepelaaja, joka ei antanut kentällä senttiäkään periksi. Hahl on kahden suunnan sentterinä huippuluokkaa, mutta osoitti myös pystyvänsä pistetehtailuun laitahyökkääjänä. Päivästä toiseen jäällä nähtiin ihmisenä ja jääkiekkoilijana kasvanut ammattilainen, joka raatoi suurella sydämellä, eikä unohtanut korostaa kauden aikana fanien merkitystä. Muodosti Ridan ja Holdenin kanssa pudotuspelien parhaimman ritariketjun. Työsulun jatkuessa jatkaminen HPK:ssa mahdollista.





Jani Keinänen

”Keikan” vastuu väheni selvästi viime kaudesta, mutta teki silti paljon näkymätöntä työtä joukkueen eteen. Kuiva kausi maalinteossa kesti tuskastuttavan kauan, mutta loppukaudesta sai hanat auki ja tälläsi kiekon seitsemän kertaa vastustajan reppuun. Pelasi erittäin nöyrästi kahteen suuntaan ja kipparoi kunnialla Kerhon kolmosketjua. Kokemus paistoi koko kauden miehen otteista, mutta olisi varmasti kaivannut enemmän vastuuta. On HPK:n kapteeni myös ensi kaudella ja vastuukin saattaa lisääntyä.

Janne Laakkonen

Tsekkiläinen savolainen ei missään vaiheessa omaksunut joukkueen pelityyliä. Kaipasi varmasti kovasti vierelleen sentteriä, joka olisi ruokkinut liukasta laituria oikealla tavalla. Paljon turhaa neppailua, paljon itsekästä kuskailua keskialueella ja paljon näistä kahdesta seikasta johtuvia kiekonmenetyksiä. Maine ja mammona on katoavaista, eikä pudotus ykkösnyrkistä vilttiketjuun varmasti ollut sitä, mitä ”Laku” kaudelta odotti. Pisteiden valossa kausi ei mennyt huonosti, mutta oli silti kaukana totutusta. Laakkonen siirtyy Ruotsin pääsarjaan.

Jani Rita

Rita oli kiistatta kauden ritari. Miehen kohdalla on vaikea säästellä ylisanoja, niin tasaisesti hän suoritti läpi kauden ja pudotuspelien nousten juuri sille jakkaralle, jota hänelle povattiinkin. Jaksoi puolustaa esimerkillisesti ja samaan aikaan teki tuhoisaa jälkeä hyökkäyspäässä. Räjähtävä nopeus Ridalla on varmasti yksi liigan kovimmista ja se tekikin miehestä erittäin vaarallisen keskialueella. Polki monesti heittämällä ohi vastustajan pakeista ja karkasi maalintekoon. Heikkoja osa-alueita Ridan pelistä on hyvin vaikea löytää. Rapakon takana saadun kokemuksen myötä on kehittynyt pelaajana täysin uudelle tasolle. Ensi kauden suunnitelmat ovat pimennossa, mutta tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta.

Joni Lindlöf

Liian vähän pelattuja otteluita arvion tekemiseksi.

Juha-Pekka Loikas

Pienikokoinen keskushyökkääjä puki ennen kautta yllensä taas hieman suuremmat saappaat ja paransi peliään edellisestä kaudesta huimasti. Harjoitellut aloittamista tunnollisesti ja se näkyikin heti alkukaudesta lähtien. Loikas tarvitsee vielä himpun verran lisää voimaa pienen kokonsa takia, mutta tulee ottamaan ensi kaudelle taas harppauksen eteenpäin. Sai paljon vastuuta Jukka Jaloselta - varsikin puolustupäässä Loikas oli HPK:n parhaimmistoa ja alivoima-aikaa kertyi kauden aikana vaikka millä mitalla. On sanonu, ettei halua olla ikuisesti jarrukentän sentterinä ja jos kehitys jatkuu samanlaisena, ei hänen tarvitsekaan. Myös ensi kaudella ritarinutussa.

Janne Lahti

”Jaska” haki taas kerran peliään lähes koko runkosarjan ajan. Pelasi välillä ykkösketjussa ja saattoi seuraavassa pelissä istua viltissä. Pudotuspeleissä palaset sitten loksahtivat täydellisesti kohdalleen ja jälki oli sen mukaista. Kahdeksassa pudotuspelissä Lahti teki neljä pistettä (2+2) ja oli HPK:n pirteimpiä hyökkääjiä. Kausi loppui olkapäävammaan juuri kun peli alkoi kulkea. Jos ensi kaudella Lahti välttää käynnistymisvaikeudet, mahdollisuudet ovat mihin vain. Taitava laitahyökkääjä jatkaa myös ensi kaudella HPK:ssa.

Antti Hildén

Liian vähän pelattuja otteluita arvion tekemiseksi.

Jukka Voutilainen

”Vode” pelasi juuri niin suuressa roolissa, kun odottaa sopikin. Voutilainen oli rankkarispesialisti, liigan tehopelaaja ja kantoi lähes koko kauden HPK:n kultaista kypärää. ”Welho” kykenee tekemään kiekon kanssa ajoittain sellaisia piruetteja, joihin tuskin kukaan muu liigassa kykenee. Erittäin tehokkaan runkosarjan jälkeen jokainen odotti huikeita pudotuspelejä, mutta Louhen tavoin mies hyytyi täydellisesti. Syötöt eivät löytäneet ketjukavereita ja runkosarjasta tuttu juonikkuus oli tipotiessään. Paikkaili haavojaan ratkaisemalla pronssiset mitalit Hämeenlinnaan jatkoajalla Rauman Lukkoa vastaan. Teki jatkosopimuksen Kerhon kanssa.

Toni Mäkiaho

Mäkiaho oli hyvää vauhtia paukuttamassa piste-ennätystään uusiksi, mutta lopulta vauhti hidastui eikä ”Mäkkäri” pystynyt ylläpitämään virettään koko kautta. Ratkaisi muutaman tärkeän pisteen rangaistuslaukauksilla HPK:lle ja oli pudotuspeleissä tärkeässä roolissa fyysisyydellään.Taisteli, taklasi, repi ja raastoi – teki siis sen minkä parhaiten osaa. Muodosti Keinäsen kanssa kolmosketjun rungon ja jäi lopulta vain neljä pistettä tehopiste-ennätyksestään. Ei jatkane HPK:ssa.

Oliver Setzinger

Itävallan Singer pelasi jälleen kerran epätasaisen kauden, vaikka mies piste-ennätyksensä tekikin. 28 pistettä jäi käteen, mutta ainekset olisi ollut vaikka mihin. Aiheutti hyvänä päivänä harmaita hiuksia vastustajan puolustajille hyvällä liikkeellään ja ilahdutti Rinkelinmäen kotiyleisöä kovilla taklauksillaan. Kun peli ei kulkenut, keskittyi sytyttämään joukkuetta fyysisellä pelillä ja siinä myös ajoittain onnistukin. Epätasaisesta kaudesta huolimatta ”Olli” pelasi kelpo kauden ja tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Kiitää myös ensi kaudella HPK:n paidassa.

» Lähetä palautetta toimitukselle