Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3

NHL / Artikkeli
Wendel Clarkin viimeinen kausi Toronto Maple Leafsin kapteenina; 1993-94; tuli olemaan hänen ammattilaisuransa paras. Hän teki 46 maalia 64 ottelussa - niistä kahdeksan oli voittomaaleja.

..jatkoa edellisiin osiin "Just A Farmer " sekä "Heart & Soul"..

Wendel Clarkin viimeinen kausi Toronto Maple Leafsin kapteenina; 1993-94; tuli olemaan hänen ammattilaisuransa paras. Hän teki 46 maalia 64 ottelussa - niistä kahdeksan oli voittomaaleja.

Vuosien työ harjoituksissa alkoi nyt tuottaa tulosta ja Wendelin pelin aikaisemmin puutteelliset osa-alueet asettuivat vihdoinkin paikalleen tuolla kaudella.
Wendelillä oli tässä vaiheessa jo niin kova maine kymmenien tappelujen ja satojen kovien taklausten jälkeen, että häntä enää harvoin tultiin koittamaan ja hän sai pelatessaan nauttia ylimääräisestä tilasta vastustajien kunnioittaessa häntä pienen välimatkan päästä. Clarkin jäähyminuutit tuolla kaudella olivat vain 115.

Clark alkoi jopa osoittamaan luovuutta ja pelisilmää hyökkäyspäässä. Aikaisemmin Wendelin ainoat aseet olivat olleet hirmurannelaukaus ja suoraviivainen pyrkiminen maalille, mutta ei enää.

Hyvää terveyttä riitti, kausi meni ilman pahempia loukkaantumisia ja tulosta tuli: maalikeskiarvo 0.72 maalia per ottelu - ainoastaan Pavel Burella ja Cam Neelyllä oli korkeampi.

Treidihuhut katosivat vihdoinkin ja Toronton fanit kannustivat taas innokkaasti kapteeniaan.

Stanley Cupin playoffsissa Leafs eteni taas Conferenssin semifinaaleihin saakka ja Clark oli joukkueen paras maalintekijä yhdeksällä maalilla; joista seitsemän - näistä yksi voittomaali - tuli seitsemänteen peliin menneessä voittoisassa ottelusarjassa San Jose Sharksia vastaan.
Viiden ottelun hävityssä Conferenssin Finaalissa Vancouver Canucksia vastaan Wendel teki vain yhden maalin.

Seuraava kesä, 1994, oli rauhallinen; ensimmäinen kesä moneen vuoteen ilman alituisia huhuja treideistä, joilla Clark siirrettäisiin muualle.

Draft-päivänä kesäkuun 28. Toronto Maple Leafsin GM, harmaatukkainen "Silver Fox" Cliff Fletcher pudotti pommin, joka shokeerasi torontolaiskiekkokansan:

Clark, Sylvain Lefebre, nuori prospekti Landon Wilson sekä varausoikeus Quebeciin - Mats Sundin, Garth Butcher, Todd Warriner ja varausoikeus Torontoon.

Fletcher teki tämän kuuden pelaajan kaupan saadakseen Sundinin Torontoon; kaupan valmistelu oli alkanut jo kuukautta aikaisemmin Pierre Lacroix:n tultua Quebec Nordiquesin uudeksi GM:ksi.
Quebecin alkuperäinen ja pahin puute oli puolustuksessa - Lacroix halusi Lefebren ja pystyi käyttämään Sundinia syöttinä.
Nordiquesilla oli paljon hyviä senttereitä ja Peter Forsbergin saapuminen joukkueeseen oli jo lähellä.

Sundin - vaikkakin taidoiltaan harvinaislaatuisen hyvä pelaaja- oli edellisellä kaudella vaatinut vanhan sopimuksen purkamista ja uuden rahakkaamman allekirjoittamista, mutta tähän ei Quebecin johto ollut suostunut.
Pettyneenä Sundin pelasi kauden tehottomasti ja haluttomasti.

Clarkin nimi tuli esille GM:ien keskinäisessä neuvottelussa, koska puolustajien lisäksi Nordiques tarvitsi kipeästi jo liigassa paikkansa vakiinnuttanutta isolla sydämellä pelaavaa pelatyyppiä - Wendel oli juuri täsmälleen tämä tyyppi.

Treidin loput yksityiskohdat saatiin sovittua muutamassa viikossa ja nyt kauppa oli valmis tehtäväksi.

Wendel Clark sai tietää tulleensa treidatuksi Quebeciin Fletcherin ilmoittessa asiasta hänelle puhelimitse.

"You knew something was going to happen but I didn't know who, what or when. It could be me, it could be anybody. There were no rumours that I heard. Before that, every summer there were rumours."

Vaikka Toronton fanit olivat mielissään saadessaan Mats Sundinin joukkueeseensa - pitkällä tähtäimellä seuran pahin puute oli taitavien keskushyökkääjien puute - Wendel Clarkin menettäminen muualle oli silti täysin uskomaton asia.
Toronton kiekkofanit olivat syvästi pettyneitä.
Muistan itse tältä ajalta erään torontolaistuttuni, jonka nuori poika tämän päivän jälkeen ei vuosiin suostunut pitämään yllään mitään Maple Leafs-tavaraa pyytäen sen sijaan joululahjaksi tms. Nordiques-paidan.

Jälkikäteen ajateltuna Leafsin kannalta katsottuna Clark oli treidattu juuri kun hänen kauppa-arvonsa oli korkeimmillaan 46-maalin kauden ja kahden kauden jälkeen, joissa Wendel oli onnistunut pelaamaan terveenä yli 60 ottelua kummassakin.

Kukaan ei uskonut, ettei Wendel Clarkkin voitaisi treidata jonain päivänä. Huhuissahan Clark oli treidattu monta kertaa milloin minnekin.

Seuraavana päivänä; Kanadan kansallispäivänä heinäkuun 1. 1994; Don Cherryn Grapevine-ravintolassa Missisaugassa pidettiin lehdistötilaisuus. Nyt oli mahdollisuus kuulla Wendel Clarkin kommentteja treidistä julkisesti.

Mutta sitten nähtiinkin jotain mitä kukaan ei ollut uskaltanut ikinä kuvitellakaan:
Wendel Clarkin astuessa salamavalojen myrskysateessa mikrofonin taakse ja aloittaessa puheensa hänen äänensä värähteli ja katkeili; lopulta liikutus sai hänet kokonaan hiljaiseksi muutamaksi hetkeksi - Wendel ei saanut sanaa suustaan; samalla kun kyyneleet alkoivat virrata pitkin kovapintaisen kiekkoilijan poskia.

Wendel ei ollut koskaan näyttänyt tunteitaan aikaisemmin. Hetken ajan kaikilla oli tilaisuus nähdä, mitä Clark sydämessään tunsi.

Kaukana Kelvingtonissa Les ja Alma Clark katsoivat kansalliselta TV-kanavalta tilaisuutta suorana lähetyksenä eivätkä olleet uskoa silmiään: He eivät olleet nähneet poikansa itkevän yli kymmeneen vuoteen - eivätkä koskaan julkisesti.

Wendel ei koskaan itkenyt - ei silloin kaksivuotiaana ryömiessään Kelvingtonin areenan aloituspisteellä; ei muuttaessaan kotoa vain 15-vuotiaana jäääkiekkouransa takia; ei ollessaan kotona Kelvingtonissa kolmannella kaudellaan pitkiä aikoja kauheiden selkävaivojensa kanssa;
Les ja Alma olivat itkeneet nähneensä poikansa seisovan viisi minuuttia, sitten vaihtavan hirvittävän kivun takia istuvaan asentoon viideksi minuutiksi, sitten taas seisomaan jne. Mutta Wendel ei koskaan aikaisemmin ollut osoittanut tunteitaan millään tavalla tai puhunut niistä.

"I have never seen him like that. Not in public. Never" sanoi Les Clark.

"I was so very proud of him", totesi Wendelin vierellä itsekin kyynelehtinyt agentti Don Meehan.

"Real Men Do Cry" - otsikoi seuraavan päivän Toronto Sun.

Toronto Starin pääkirjoitus seuraavana aamuna alkoi yksinkertaisesti sanoilla: "Wendel Clark cried.."

Myöhemmin kesällä; elokuun 23, 1994; Suur-Toronton alueella oleva North Yorkin kaupunki piti Wendelin kunniaksi juhlatilaisuuden, jossa tälle luovutettiin kaupungin avaimet.

Agentti Don Meehan ehdotti Wendelille, että nyt Quebecin kanssa olisi niin hyvät neuvotteluasemat; että heille kannattaisi esittää vanhan sopimuksen repimistä uuden paremman tilalle.

Clark ei suostunut.

Wendelille tämä asia oli yksinkertaisen helppo. Hän oli allekirjoittanut pelisopimuksen, joka vieläkin oli voimassa. Kukaan ei ollut pyytämässä rahoja takaisin kun hän oli loukkaantumisten takia ollut pelaamatta pitkiä aikoja - hän ei tulisi pyytämään korotusta nyt kun hän oli taas terve.
Ei varsinkaan seuralta, johon hän oli vasta juuri liittymässä.

"Down the road you can collect on that. Maybe. Make them feel comfortable early. If they are good people, they will reward you later."

Wendel pysyi tyylilleen uskollisena joutuessaan useimpien tuonaikaisten NHL-pelaajien kammoamaan Quebec Cityyn;
Hän ei valittanut mistään.

Sylvain Lefebre piti näkemästään:
"I think he impressed a lot of people when he got traded. He didn't complain. He just showed up and said I'm going to be a part of the Nordiques now. The only thing he wanted was to play hockey."

Ensimmäisessä ottelussa Quebec Cityn Coliséella katsomossa näkyi suurella tehty teksti:: "FINALLY WE HAVE A SOUL."

Clarkille annettiin välittömästi kauden alussa vara-kapteenin A paitaan ommeltavaksi. Torontolainen media alkoi spekuloimaan sillä, että Nordiques antaisi pian kapteenin C:n Joe Sakiciltä Wendelille.
Wendelin mielestä tällä huhulla ei ollut perää:
"It's Joe's team. The other stuff is just media stuff."

Wendel pysyi tyylilleen uskollisena.

Quebec Nordiques sai tuntea Wendel Clarkin vaikutuksen heti välittömästi kauden 1994-95 alusta. Nordiques aloitti kauden loistavalla pelillä ja Wendelin uusi ketjukaveri Joe Sakic - yksi liigan parhaista pelaajista - pelasi uransa parhaan kauden Clarkin pelatessa vasenta laitaa Joen ollessa sentterinä.
Burnaby-Joe analysoi Wendeliä:
"Basically, people are scared of him. He's got that reputation and he makes a lot of room for himself."

Ennen kauden alkua, syyskuussa 1994 Washingtonin rookie-puolustaja Ken Klee taklasi Wendeliä harjoitusottelussa kovaa: Clarkin kypärä lensi päästä ennen kuin hän löi päänsä vasten laitaa. Wendel istui syrjässä loput harjoitusottelut, mutta oli pelaajalakon jälkeen täysin parantunut ja valmis pelaamaan.

Quebec Nordiques voitti NHL:n perussarjan mestaruuden lyhyellä kaudella 1994-95.

Wendelin hyvä kausi Quebec Cityssä jäi hänen viimeisekseen. Wendel ei päässyt aloittamaan seuraavaa kautta 1995-96 Colorado Avalancheksi muuttuneen seuransa kanssa Denverissä - hänet treidattiin sitä ennen lokakuun 3. New York Islandersiin kolmen pelaajan treidissä. Claude Lemieux siirtyi New Jerseystä Coloradoon ja Steve Thomas Islandersista Devilseihin.

Seuraavana keväänä Toronto Maple Leafsin uusi omistaja Steve Stavro antoi GM Cliff Fletcherille määräyksen, että Wendel Clark oli ehdottomasti saatava takaisin Toronton joukkueeseen. Seuraksena oli jälleen paljon keskustelua herättänyt Silver Foxin vaihtokauppa: Wendel saapui takaisin Torontoon power-play spesialisti Mathieu Schneiderin ja D.J. Smithin kanssa. Saarelle menivät Kenny Jonsson, Sean Haggerty, Darby Hendrickson sekä Leafsin 1.kierroksen varausoikeus kesän -97 draftissä, jolla Isles varasi maalivahtilupaus Roberto Luongon.

Kaudella 1995-96 Wendelin saldo oli 32 maalia, 26 syöttöä ja 76 jäähyminuuttia 71 ottelussa.

Seuraavalla kaudella Torontossa: 30 maalia, 19 syöttöä ja 75 jäähyminuuttia 65 ottelussa.
Wendel teki uransa yhdeksännen hattutempun tällä kaudella Edmonton Oilersia vastaan Torontossa; vielä ns. natural hat trickin; kolme maalia peräkkäin.

Kaudella 1997-98 12 maalia, 7 syöttöä ja 80 jäähyminuuttia 47 ottelussa.
Kausi 1997-98 oli pettymys.

Heinäkuun 16, 1998 Wendel Clark teki free-agenttina sopimuksen Tampa Bay Lightningin kanssa.
Floridan lämmössä Wendel pelasi jälleen hyvän ja ehjän kauden tehden 65 ottelussa 28 maalia ja 14 syöttöä. Wendel pelasi taitopelaajan kauden tappelematta kertaakaan; jäähyminuutteja vain 35.

Wendel valittiin Tampa Bay Lightningin edustajaksi vuoden 1999 NHL Allstars-peliin.

Keväällä 1999 Colorado Avalanche hankki Theoren Fleuryn Calgarysta helmikuussa. Tämän jälkeen samassa Conferenssissa pelaavan Detroit Red Wingsin oli alettava etsimään apua hyökkäyspäähänsä.

Playoffpelaajana tunnetun Wendel Clarkin huhuiltiin siirtyvän keväällä 1999 Dallas Starsiin, mutta puolustava Stanley Cup mestari Detroit hankki tämän maaliskuun 23 Tampasta vaihdossa maalivahti Kevin Hodsoniin.

Kesällä 1999 Calgary Flames oli kiinnostunut tuomaan Wendelin lähelle kotikontuja Albertaan; mutta hän teki sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa, jossa pelasi kaudella 1999-00 13 ottelua tehden 2 maalia.
Pelit Chicagossa eivät sujuneet ja Blackhawks osti Wendelin sopimuksen ulos.

Wendel Clark alkoi olla uransa lopussa.

Toronto teki hänen kanssaan kuitenkin vielä kerran sopimuksen kesken kauden; Wendel Clark palasi Torontoon päättämään uransa siellä missä se oli alkanutkin pelaten 20 perussarjan ottelua ja kuusi peliä playoffseissa.

Loukkaantumisten takia Wendel pääsi pelaamaan Jersey-sarjassa aivan yllättäen ja vielä yllättävämmin oli joukkueensa paras pelaaja.
Kotiottelussa hän kaikkensa yrittäen hienon kuljetuksen päätteeksi ampui napakan rannelaukauksen Brodeurin ohi tolppaan. Muun Maple Leafsin joukkueen ollessa jo luovuttanut Wendel vain jatkoi yritystä; Air Canada Centerin yleisö nousi tästä tolppalaukauksesta seisomaan ja antoi suosikkipojalleen kahden minuutin suosionosoitukset kesken pelin, ikäänkuin kiitokseksi muistoista; viimeisen kerran.

Vielä oli yksi kyynelten täyttämä lehdistötilaisuus jäljellä:

Kesäkuun 29 Wendel Clark ilmoitti lopettavansa jääkiekkouransa. Toronto Maple Leafsin miehenä. Niinkuin olla pitääkin.

Wendel Clarkin uran saldo ei näytä jumaloidun ikonin saldolta. Clarkin 15-vuoden uraa; joista 12.5 Leafsissa kuvasi paljon muukin kuin tehdyt pisteet.

Toronto Maple Leafs ei virallisesti jäädytä pelinumeroita - niitten sijaan parhaita pelaajia kunnioitetaan paitalipuilla, joita vedetään hallin kattoon. Wendel Clarkin #17 tullee nousemaan sinne oikealle paikalleen lähitulevaisuudessa.

Wendel Clark ehti uransa aikana pelata Quebec Nordiquesissa, New York Islandersissa, Detroit Red Wingsissä, ja Chicago Blackhawksissa - mutta hänet tullaan aina muistamaan Maple Leafsin pelaajana.

Toronton varattua Wendelin kesän 1985 ensimmäisellä varausvuorolla; hänen ja torontolaisyleisön välillä on ollut erityislaatuinen rakkaussuhde. Yleisö ihastui Wendelin raivokkaaseen pelityyliin; tyyliin, joka vei häneltä terveyden vuosina, joista piti tulla uran parhaimpia aikoja.

Clark saapui Torontoon 1985, jolloin hullu omistaja Harold Ballard uitti seuraa syvällä pohjamudissa tahallaan;
Wendel antoi yleisölle aiheen toivoon pitkästä aikaa kovilla taklauksillaan, yhdellä lajin historian kovimmista rannelaukauksista sekä nopeilla nyrkeillään.

33-vuotias Wendel Clark teki urallaan 330 maalia ja 564 pistettä 793 ottelussa, 1690 jäähyminuuttia; Stanley Cupin playoffissa 95 ottelua, 37 maalia, 69 pistettä ja yli 200 minuuttia.

Tunnelmallisessa lopettamistilaisuudessaan Wendel Clark murtui kyyneliin useammankin kerran.

"I started as a Leaf. Now I can end as a Leaf."

Lähteet: Michael Ulmerin "Captains", lukuisat artikkelit ja Websaitit, The Hockey News, Edmonton Journal, Edmonton Sun, "Forever Rivals"-kirja, Theresa Tedescon "Offside", omat muistot.

» Lähetä palautetta toimitukselle