Kevään merkit
Kevätkausi on alkanut Kärppien kohdalla erittäin tutussa merkeissä. Jotain vikaa oululaisessa pohjavedessäkö, jotain joka keväisin pistää jarrua joukkueen esityksiin? Tätä on jo moni koutsi Tammisen lisäksi joutunut pohtimaan sitten viimeisimmän divaritaivalta edeltäneen liigakauden. Tällöin Esko "Noksu" Nokelainen sai maistaa kalossia ja Jaakko Palsola sai kunnian johdattaa Kärpät 11 kautta kestäneelle divarikomennukselle. Divariaikana kesken sopimuskauden saivat sitten poistua Gustav Bubnik, Pasi Mustonen, Hannu Jalonen, Risto Dufva ja nyt vastikään liigassa 'perinnettä' jatkoi siis Juhani Tamminen. Kolmea viimeisintä herraa on kutsuttu korvaamaan sama mies, Kari Heikkilä. Nyt Heikkilä tavallaan otti jo ensi kauden kattavan pestinsä hieman etuajassa vastaan, joten hyvää on asiassa myöskin se että joukkue tulee tositoimessa tutuksi ensi kauden joukkueen rakennusta ajatellen.
Meidän mestaruus
Tammisen lanseeraama 'meidän mestaruus', 8. sija, on edelleen hyvin haarukassa kuten on ollut koko kauden notkahteluista huolimatta. Tilanne playoff-viivan tuntumassa on äärimmäisen tiukka ja epäilemättä tilannetta on avittanut ainakin hieman osaltaan välisarjajako missä Kärpät, Hpk, Pelicans, Jyp ja Saipa taistelevat omassa lohkossaan "lisäpisteistä" ja esimerkiksi myös viivalla taiteileva Blues joutuu välisarjapinnojensa eteen ylittämään hiukan korkeampia esteitä (Jokerit, Hifk, Tps). Loppujen lopuksi ja mitä luultavimmin tilanne ratkeaa joidenkin joukkueiden kohdalla vain pinnan tahi parin erolla suuntaan tai toiseen joten näilläkin asioilla on merkityksensä. On kuitenkin vaikea uskoa että Blues viihtyisi kauden loppuun asti pudotuspeliviivan alapuolella, joten "hännänhuippuvälisarjan" kesken jää näin arvatenkin jaettavaksi yksi playoff-paikka vähemmän. Lukon voisi myöskin olettaa selviytyvän pudotuspeleihin, mikäli vain joukkuetta vaivannut loukkaantumissuma käy liian raskaaksi.
Poikamme kaukalossa
Tammisen potkut ovat ilmiselvästi 'löysänneet vanteita' muutamien pelaajien pään ympäriltä. Peli on ollu jälleen iloisen näköistä ja onnistumiset ovat nostaneet jälleen itseluottamusta. Parhaimpana esimerkkinä ehkäpä maalivahti Markus Korhonen. Lisäksi Heikkilä on lisännyt reippaasti nuoriso(nelos)vitjan vastuuta ja tämäkin on poikinut positiivisia tuloksia. Ilman muuta on selvää että tappioita on edelleen luvassa ja sitten punnitaankin veret jälleen kerran uudestaan. Jos nyt kehtaisi hiukan ex-valmentajan erästä prinsiippiä lainata; "tärkeintä ei ole se mitä tapahtuu, vaan se miten reagoit".
Potaichukin kuntouduttua on ykkösvitjalta jälleen lupa odottaa paljon. Hagman esittelee maalintekotaitojaan tällä hetkellä leijonapaidassa pelaten itseään kevään kisakoneeseen. Lievers on ottanut jälleen kultakypärän kannettavakseen ja lähestyy neljänkymmenen tehopisteen rajaa pitäen pilkkana epäilijöitään. Kakkosvitjan sentteri Palsola sai tammikuussa hiukan takaisin välillä jo hiukan kadoksissa ollutta maalivainuaan ja kolmosen johtaja Fandul kuuluu niihiin pelaajiin jotka ovat esityksiään selvästi petranneet valmentajan vaihdon jälkeen. Ottelutauon jälkeen on taas mahdollista saada pitkään aikaan yhtä aikaa remmiin koko vakiopuolustajakalusto Shirreffsin tervehdyttyä. Karri Kivelle tämä taitaa tietää katsomokomennusten jatkumista nuorten miesten Piekkola ja Pitkänen saadessa enemmän vastuuta.
Kuviot kuntoon
Heikkilä lupasi remmiin tullessaan laittaa ensimmäiseksi puolustuksen kuntoon ja ennen maaottelutaukoa näin tapahtuikin. Neljässä ottelussa päästettiin vain neljä maalia omiin. Vastustajat (Ässät, HPK, Saipa ja Jyp) löytyvät toki kaikki Kärppien alapuolelta sarjataulukosta, mutta väheksyä ei kannata ketään ja pisteet kelpaavat keneltä hyvänsä. Mutta kuten siis jo sanottua, pahempiakin tulikasteita on vielä tulossa.
Ylivoimakuviot sotkeutuivat tammikuun aikana kärppäjoukkueelta täydellisesti. Syyskaudella tehoja vielä löytyi jopa kiitettävässä määrin, mutta vuodenvaihteen jälkeen alkoi ropista enemmän omissa kuin vieraissa. Tähän aikoi Heikkilä panostaa harjoittelussa ottelutauon aikana, ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä sillä saralla aikaan saadaan. Parille nimeltämainitsemattomalle puolustajalle kun vielä pidetään pikakurssi "Kuinka vältän harhasyöttöjä omassa päädyssä", niin joskohan Raksilasta vielä kevääksi Paha Paikka saataisiin. Ja se pudotuspelipaikkakin. Vaikka se todennäköisesti tietäisikin "vain" yhtä tai kahta kotiottelua lisää, Oulussa kyllä tiedetään että yllätykset ovat mahdollisia. Ja hauskahan se olisi paketoida sellainen ja laittaa paluupostissa takaisin Turkuun päin…