Odotus palkittiin ja kun maajoukkue valittiin siellä komeili myös Raimo
Helmisen nimi. Raipe on pelannut hyvää kautta Ilveksessä ja valinta oli
oikeutettu. Samalla varmistui se, että Oksanen tultaisiin sysäämään pelattujen
otteluiden määrän ykkössijalta.
Tämä historiallinen maaottelu numero 283, jossa Raipe nousi kärkeen, pelattiin
keskiviikkona 7.2. vuonna 2001. Pelipaikkana oli Tukholman Globen ja
vastustajana Tšekki. Pelipaikkana Globen on Helmiselle tuttu vuoden 1995 MM-
kisoista, joissa Suomi otti kultaa.
Kuinka Helminen on sitten päässyt tähän maaottelumäärään? Tarina alkoi vuonna
1984 Sarajevon olympiakisoissa. Helminen pelasi kuusi ottelua ja sai
saaliikseen kaksi syöttöpistettä. Samana vuonna Helminen oli pelannut vielä
nuorten MM-kisoissa ja nuorena poikana oli enemmän tai vähemmän oppimatkalla.
Nuorten MM-kisoissa Raipe oli tosin ollut parhaita pelaajia. Helminen teki
kisojen uuden piste-ennätyksen ja tuli valituksi kisojen All Starsiin.
Raipe ehti kartuttaa maaottelupelien määräänsä vielä seuraavan vuoden MM-
kisoissa. Raipelle kertyi MM-kisoissa kymmenen peliä ja niissä yhdeksän
pistettä. Tämän jälkeen New York Rangers korjasi vuoden 1984 toisen kierroksen
varauksensa joukkueeseen. Helminen pelasi ensimmäisen kauden mainioilla
tehoilla. Pisteet 10 + 30 = 40 syntyivät 66 ottelussa. Toinen kausi sujui
kuitenkin heikommin. Helminen palasi Suomeen ja luonnollisesti Ilvekseen. Tätä
ennen Helminen ehti kuitenkin käydä Kanada Cupissa kartuttamassa
maaottelutiliään viidellä ottelulla.
Ilves-kausi sujui päälle piste per peli keskiarvolla ja näin ollen oli selvää,
että Helmisen paikka oli kauden keskellä olleissa Calgaryn olympiakisoissa.
Pelattujen otteluiden määrä nousi jälleen. Tällä kertaa seitsemällä pelillä.
Raipen syöttökone oli hyvässä kunnossa. Helminen saalisti näissä peleissä
kahdeksan syöttöpistettä. Maalejakin syntyi kahden verran. Tosin jokainen joka
Raipen tuntee varmasti allekirjoittaa sen, että Helminen olisi voinut omasta
puolestaan jäädä vaikka nollille, jos Suomi olisi yltänyt kultaan asti. Hopea
on erinomainen saavutus, etenkin kun kyseessä oli Suomen maajoukkueen
ensimmäinen mitali, mutta kaukana ei kultakaan ollut.
Tämän jälkeen Helminen suuntasi jälleen rapakon taakse. Kausi ei kuitenkaan
sujunut niin hyvin, että Helmisestä olisi tullut NHL-pelaaja pysyvästi.
Helminen palasi yhden kauden jälkeen Eurooppaan. Suuntana oli Malmö. Malmön
kauden jälkeen Raipe sovitteli jälleen maajoukkuepaitaa päälleen MM-kisoissa.
Bernin kisat menivät kuitenkin vaisusti niin Raipelta kuin koko joukkueeltakin.
Raipe pelasi neljä peliä ilman tehomerkintöjä ja Suomen menestystarinakin
lykkäsi tuloaan.
Vuonna 91 Raipea ei valittu MM-joukkueeseen. Näin ollen kotikisat jäivät vielä
siinä vaiheessa Helmiseltä kokematta. Albertvillen olympialaisissa Helminen oli
taas mukana ja pelasi kahdeksan ottelua tehoilla 1 + 2. Prahan kisoihin
Helmistä ei kuitenkaan otettu. Vuosi 93 sujui jälleen ilman
Maailmanmestaruuskisoja, mutta Raipella oli vielä paukkuja jäljellä.
Vuonna -94 oli edessä kahdet arvokisat. Ja Raipe oli joukkueessa molemmissa. Ja
molemmissa tehot olivat 1 + 5 kahdeksassa pelissä. Olympialaisissa Suomen oli
tyytyminen pronssiin, vaikka koko kisoissa hävittiin yksi ainoa erä. Tämä
erätappio tuli kuitenkin kohtalokkaaseen aikaan ja se hävittiin liian monella
maalilla. MM-kisoissa tie kulkeutui aina finaaliin asti. Suomi siirtyi Esa
Keskisen toimesta johtoon, mutta Luc Robitaille tasoitti. Kulta ratkesi
rangaistuslaukauksilla. Mika Nieminen epäonnistui ja kulta oli Kanadan.
Edellisvuosi oli antanut uutta toivoa siitä, että Suomikin voisi voittaa MM-
kultaa. Seuraavana vuonna unelma toteutui. Raimo Helminen oli jälleen
joukkueessa. Kahdeksassa pelissä Helminen teki kahdeksan pistettä. Raipe oli
joukkueen kokenutta kalustoa Jutilan, Niemisen, Tammen ja kumppaneiden ohella.
Tämä ryhmä oli erittäin tärkeä osa joukkuetta, vaikkakin pistetehtailusta
kunnostautui eritoten Koivun johtama Hupu - Tupu - Lupu -ketju. Nämä pelaajat
toivat kuitenkin joukkueeseen tärkeää kokemusta ja olivat sen vuoksi erittäin
tärkeässä roolissa.
Vuosi 1996 oli Raipelle ja koko Suomelle varsin vaisua aikaa. Sekä MM-kisat,
että World Cup menivät ilman suurempaa menestystä. Raipe pelasi näissä kaksissa
kisoissa yhteensä yhdeksän peliä ja teki niissä viisi pistettä. World Cupissa
oli havaittavissa turhaa isompien maiden kunnioitusta ja näin ollen oli turhaa
odottaa suurempaa menestystä. Raipen epäiltiin joiltain tahoilta alkavan
jäähdyttelemään. Tätä käsitystä vielä vahvisti se, että Raipe lopetti
ulkomaiden kiertämisen ja palasi Tampereelle. Seura oli sama mikä aina
Suomessa. Tampereen Ilves.
Raipe pelasi kuitenkin Ilveksessä tarpeeksi hyvän kauden ja tuli valituksi
maajoukkueeseen. Edessä olivat kotikisat ja odotukset sen mukaiset. Parahiksi
kisoihin oli valmistunut uusi hieno halli. Hallin nimi oli myyty sponsorille ja
se kantoi - ja kantaa edelleen - nimeä Hartwall Areena. Kun vielä mestaruuskin
oli voitettu jo kerran olivat toiveet korkealla. Raipe sai kisoissa laidoilleen
kaksi nuorta pelaajaa. Ketju Jokinen - Helminen - Lind pelasi varsin hyvät
kisat. Raipen rooli ei ollut hyökkäävä. Olihan kisoissa mukana myöskin NHL:ssä
kohtuullisen hyvin pelannut Saku Koivu. Myöskin muita Amerikan apuja tuli
joukkueeseen runsaasti.
Näin ollen Raipe pelasi kahden nuoren laiturin kanssa
hiukan puolustavammassa roolissa. Vasta 18-vuotias Olli Jokinen pelasi
ensimmäisiä arvokisojaan ja Raipesta haettiin selvästi isähahmoa Ollin
rinnalle. Jokinen hurmasikin monet katsojat nuoruuden innolla. Jotain meni
kuitenkin joukkueelta pieleen. Kisat päättyivät pettymykseen. Leijonia ei nähty
loppuottelussa. Kansa oli varma että Suomi siellä pelaisi, sillä liput
finaaleihin oli myyty muutamassa tunnissa. Raipe pelasi kahdeksan peliä.
Maalitili ei auennut, mutta kuusi syöttöä tilille tuli.
Seuraava vuosi muistetaan Raipen mahtavista esityksistä kotimaan kentillä.
Helminen johdatti Ilveksen SM-liigan finaaleihin yhdessä Peter Larssonin
kanssa. Kovalla rahalla rakennettu joukkue ei kuitenkaan ollut tarpeeksi hyvä
kaatamaan HIFK:ta. Ilves teki finaaleissa vain kaksi maalia. Raipe oli
kuitenkin koko SM-liigan paras sentteri. Tämän vuoksi Raipe oli yksi harvoja
Euroopassa pelanneita pelaajia, jotka pääsivät Naganon olympialaisiin. Nämä
ovat kisat, joita Raipe edelleen muistelee suurella lämmöllä. Suurempia ei enää
kunnioitettu kuten World Cupissa ja Suomi etenikin mahtavasti pronssille asti.
Ainoastaan "Russian Rocket" Pavel Bure oli eri mieltä Suomen finaalipaikasta.
Viisi maalia välierässä ja Suomi oli tiputettu pronssipeliin. Kun vielä kävi
ilmi, että Teemu Selänne ei pysty pelaamaan Kanadaa vastaan pronssiottelussa
vaivuttiin kotikatsomoissa epätoivoon. Selänteen puuttumisen vuoksi kuitenkin
ankkalinnalaiset koottiin takaisin yhteen ja Ville Peltonen ratkaisi voiton
Suomelle. Vähätellä ei sovi myöskään Ari Sulanderin osuutta. Helminen on
kertonut arvostavansa olympiapronssia ja MM-kultaa parhaiksi saavutuksiksi
maajoukkueessa. Raipen saldo kisoissa oli kaksi maalia.
Samana vuonna käytiin vielä MM-kisat, joissa oli hiukan rääppiäisten makua.
Moni Euroopassa pelannut pelaaja, esimerkiksi Tšekin Jan Caloun kieltäytyi
pelaamasta kisoissa. Raipe ei kuitenkaan kieltäytynyt. Helmiselle on aina
kunnia-asia pelata maajoukkueessa. Näin ollen Helminen oli mukana johdattamassa
Suomea hopealle. Finaalissa Suomi pelasi Ruotsia vastaan. Finaalit pelattiin
suurta kritiikkiä saaneella kahden finaalin systeemillä, jossa kahden ottelun
yhteispisteet ratkaisivat voittajan. Ruotsi onnistui tekemään finaalisarjan
ensimmäisen maalin. Tämän jälkeen läntinen naapurimme keskittyi vain
puolustamiseen. Tämän Ruotsi onnistui kuitenkin tekemään tehokkaasti. Suomi ei
saanut aikaan yhtään maalia, joka hyväksyttiin. Yksi maali Suomelta kuitenkin
hylättiin ilman perusteita. Tämä katkeroitti monen suomalaisen mielen. Suomelta
oli viety mahdollisuus kultaan hylätyn maalin takia.
Kun koitti vuosi 1999 ei mikään edelleenkään pystynyt estämään Helmisen
maajoukkuepaikkaa. Suomi oli jälleen saanut hyvät NHL-avut. Parivaljakko Koivu -
Selänne vei monta vastustajaa kahville. Siihen lisättynä Jere Karalahden
hirmuiset lämärit siniviivalta ja Suomi oli jälleen finaaleissa, jotka
pelattiin edelleen samalla tyylillä.
Raipen rooli jäi jälleen hiukan pienemmäksi. Hän ehti kuitenkin antaa yhden elintärkeän syötön. Suomi pelasi
Venäjää vastaan ja kyseisen ottelun häviäjä joutui vaihtamaan paikkakuntaa
ennen seuraavaa kierrosta. Voittaja taas sai pysyä samalla paikkakunnalla.
Tasatilanteessa Suomi olisi pysynyt korkeammalla. Venäjä onnistui pääsemään 3-0
johtoon, ennen kuin Suomi heräsi. Suomi nousi 2-3 tilanteeseen, mutta takaa-ajo
tuntui tyssäävän siihen. Viimeisellä minuutilla Suomi ottaa maalivahdin pois ja
kentällä on kuusikko jonka odotetaan tasoittavan pelin. Kun peliä on kymmenen
sekuntia Raipe pitää kaikessa rauhassa kiekkoa b-pisteellä ja syöttää
siniviivalle. Raipe saa kiekon vielä takaisin ja kun peliä on jäljellä viisi
sekuntia kaikki kiroavat Helmisen saamattomuuden. Raipe on kuitenkin vain
odottanut hyvää syöttöpaikkaa ja sellainen aukeaa vain muutamaa sekuntia ennen
pelin loppua. Jere Karalahti on noussut Venäjän puolustuksen keskelle ja Raipen
millimetrin tarkka syöttö löytää Jeren. Karalahti laukoo hiukan epäonnistuneen
kudin kohti maalia ja kiekko löytää tiensä maaliin. Kotikatsomot räjähtävät ja
Mertaranta huutaa suoraa kurkkua. Suomi saa jäädä paikkakunnalle, eikä sen
tarvitse matkustaa toiselle paikkakunnalle yötä myöden. Leijonat hoitelevat
myöskin seuraavan vaiheen tyylikkäästi ja välierässä vastaan astui Ruotsi.
Marko Tuomainen katkaisee Ruotsin selkärangan toisen välierän jatkoajalla.
Finaalissa leijonat kaatuvat kun Tšekki voittaa toisella jatkoajalla.
Vuoden 2000 kisoihin Pietariinkin Helminen valittiin. Monet kritisoivat
rankasti tätä valintaa. Helminen ei ollut pelannut maajoukkueturnauksissa
kesken kauden ja moni piti vääryytenä että Helminen otettiin tästä tilanteesta
kisoihin. Raipen kisat sujuivat melko vaisusti. Valmentaja Hannu Aravirta
saikin kisojen jälkeen kritiikkiä paitsi Helmisen valinnasta, myös siitä että
NHL-miehiä raahattiin kisoihin liikaa. Joka tapauksessa Suomi eteni tälläkin
kertaa pronssiotteluun asti. Välierässä Suomi hävisi Slovakialle, joka on kovaa
vauhtia tekemässä läpimurtoaan jääkiekkomaiden eliittiin. Ketju Lind - Kapanen -
Hentunen oli erittäin kovassa vauhdissa kisoissa. Ilman sitä Suomi olisi
saattanut jäädä ilman mitalia kisoista.
Näiden kisojen jälkeen Helminen jäi siis tasoihin Lasse Oksasen kanssa
pelattujen maaotteluiden määrässä. Piste-ennätyksen Raipe oli jo aiemmin
ottanut haltuunsa. Ja kuten alussa mainittiin keskiviikkona 7.2. Helminen nousi
yksin tämän listan kärkeen. Helminen itse vähättelee saavutustaan vedoten
siihen, että Oksasen aikaan maaotteluita pelattiin vähemmän. Joka tapauksessa
Helmisen asenne maajoukkuetta kohtaan on ihailtava. Mies ei kieltäydy jos
maajoukkueeseen kysytään. Tämä on sellainen asenne, joka olisi ihanteellinen
jokaiselle suomalaiselle kiekkoilijalle. Raimo Helminen on tähän mennessä
pelannut 286 maaottelua - joista 118 arvokisoissa - eikä loppua ihan heti ole
näkyvissä. Saksan MM-kisoihin Raipe on vahvasti menossa hyvin sujuneen Ilves-
kauden jälkeen. Eikä olisi suurikaan ihme, vaikka Salt Lake Cityn kisakoneessa
nähtäisiin paita jonka selässä lukee 14 Helminen.
