Puolimatkan krouvi - Vancouver Canucks

NHL / Artikkeli
Ykkösmaalivahti pelaa alle odotusten ja ykköspakki kärsii silmävaivoista - ja silti joukkue on yksi NHL:n positiivisimpia yllättäjiä. Neljän vaikean vuoden jälkeen Vancouverissa on meneillään vahva nousu.

Vancouver Canucks

21 W - 12 L - 12 T - 4 OL = 50 pts. 137 GF - 118 GA

11 W - 20 L - 8 T - 4 OL = 38 pts. (1999-00 41 peliä)

Johtoryhmä: GM Brian Burke, päävalmentaja Marc Crawford

Organisaatiota on viimeiset pari vuotta johtanut GM Brian Burke, joka minun mielestäni on tehnyt hyvää työtä. Joukkue keräsi alkukaudella 12 pistettä viime kautta enemmän ja on menossa pudostuspeleihin ensimmäistä kertaa viiteen kauteen. Toisella neljänneksellä Kanukit keräsivät kaksi vähemmän kuin ensimmäisellä (26-24), mutta on huomattava että kotipelejä oli toisella neljänneksellä selvästi vähemmän kuin ensimmäisellä (12-8). Otteita on vaivannut nuorelle joukkueelle tyypillinen ailahtelevaisuus. Kärkijoukkueista voitettiin St Louis vieraissa ja San Jose kahdesti, mutta tappio tuli mm. Minnesotalle, Calgarylle (0-5) ja Chicagolle kahdesti - toisella kerralla jopa 0-6. Tärkeissä peleissä Edmontonia vastaan joukkue saalisti voiton ja jatkoaikatappion. Menestys on näkynyt katsojaluvuissa, jotka ovat nousseet lähes 15 %:lla viimekaudesta ja on nyt 16 505 katsojaa per peli. Organisaatio omistaja on kärsinyt viime kausien aikana miljoonien dollarien tappiot, mutta menestyksen myötä huhut joukkueen myynnistä rajan eteläpuolelle ovat vaimentuneet.

Canucksien hyökkäys on hieman hiipunut verrattuna alkukauteen, mutta on yhä hyvää. Northwestin joukkueista Vancouver on tehnyt eniten maaleja, yhdeksän enemmän kuin Colorado ja kaksikymmentä enemmän kuin Edmonton. Hyökkääjien tehoja he ovat tarvinneetkin, sillä omassakin päässä on soinut suhteellisen runsaasti. Loppukauden menestyksen kannalta onkin tärkeää, että puolustus alkaa pitää ja maalivahdit pääsevät vireeseen. Jo pelkästään pudotuspeleihin pääseminen merkitsisi nuorelle joukkueelle onnistunutta kautta, ja takaisi Burken ja Crawfordin tulevaisuuden organisaatiossa seuraavaksi pariksi kaudeksi.

Ketjukokoonpanot ovat 16.1. vs. Detroit ottelusta.

Maalivahdit

G - Felix Potvin / Bob Essensa

Maalivahdeista Potvin on pelannut epävarmasti , mutta Essensa on paikannut mainiosti. Jotta joukkueen menestys jatkuisi, niin Potvinin on parannettava otteitaan. Felix on pelannut ennenkin urallaan huonoja jaksoja, mutta on vastapainoksi pystynyt myös hyviin jaksoihin. Viime kaudella hän voitti Canucksien paidassa ensimmäisestä yhdeksästä pelistään vain yhden (5 tappiota, 3 tasan), mutta All-Star-ottelun jälkeen hän voitti 11 peliä, hävisi 9 ja tasapeli neljässä pelissä. Samanlainen jakso varmistaisi Vancouverin pääsyn pudotuspeleihin, varsinkin jos Essensa pystyy alkukauden tapaisiin otteisiin. Molemmilla miehillä on kuitenkin pelissään parantamisen varaa, sillä kummallakin torjuntaprosentti on alle 90 %., Potvinilla jopa alle 89%. Molemmilla on voittoja yhtä paljon, mutta Essensa on pelannut pelejä selvästi vähemmän.

Puolustus

D1. ( 6 maalia) - Murray Baron (1) / Mattias Ohlund (5)

D2. ( 8 maalia) - Jason Strudwick (1) / Ed Jovanovski (7)

D3. ( 3 maalia) - Scott Lachance (0) / Adrian Aucoin (3)

Muut: Brent Sopel (3), Bryan Helmer (2), Greg Hawgood (2)

Puolustuksessa - Matias Ohlundin parannellassa silmäänsä - päävastuun on kantanut erinomaisesti
kauden aloittanut Ed Jovanovski. Jovanovski on pelaamassa tähänastisen uransa parasta kautta ja on enää kolmen pisteen päässä omasta yhden kauden piste-ennätyksestään (26), vaikka ollaan vasta kauden puolessavälissä. Edin hyvä kausi ja Floridan takeltelu on saanut Jova - Bure kaupan näyttämään hiukan tasaisemmalta eikä GM Burken arvostelijat ole saaneet tuulta siipiensa alle viime kauden malliin. Jovanovski on saanut hyvää tukea veteraaneilta Baronilta, Lachancelta ja farmiapu Helmeriltä sekä loukkaantumisista kärsineeltä Aucoinilta.

Kovinkaan liikkuva Vancouverin puolustus ei ole, mutta isokokoinen, suhteellisen agressiivinen ja pyrkii avamaan nopeasti. Peliaika jakaantuu puolustajilla NHL-joukkueelle tyypillisesti, ykköspakit Ohlund ja Jovanovski pelaavat keskimäärin 25 min pelistä, "kakkosmiehet" Baron, Lachanche ja Aucoin n. 20 minuuttia ja nuoret Strudwick tai Sopel pelaavat lopun. Loukkantumisten sattuessa lisätään vakiomiesten peliaikoja tai parhaassa tapauksessa haetaan apuja farmista á la Helmer tai Hawgood. Vuoden 1998 ykkösvaraus Bryan Allen näyttää vihdoinkin pystyvän pelaamaan ehjän kauden, joten hän voidaan käyttää näytillä kauden loppuvaiheessa.

Hyökkääjät

1. (46 maalia) - Todd Bertuzzi (14) / Andrew Cassels (10) / Markus Naslund (22)

2. (30 maalia) - Matt Cooke (11) / Brendan Morrison (9) / Peter Schaefer (10)

3. (22 maalia) - Daniel Sedin (10) / Henrik Sedin (5) / Trent Klatt (7)

4. (5 maalia) - Donald Brashear (4) / Josh Holden (0) / Mike Stapleton (1)

Muut: C-Harold Druken (7), C-Denis Pederson (3), Jarkko Ruutu

Hyökkääjistä paras on ollut Markus Näslund. Olen pitänyt miestä "swedish chickeninä", mutta tällä kaudella hän on pelannut kapteenin arvonsa mukaisesti. Hän on ollut joukkueen tärkein mies, vaikka hyökkääjistä ykkössentteri Andrew Cassels saakin enemmän peliaikaa. Ykkösketjussa kahta herrasmiestä täydentää voimahyökkääjä Todd Bertuzzi. Bertuzzi on joukkueen hyökkääjistä pahiten miinuksella (-10), mutta hän tuo hyökkäykseen ilkeyttä ja arvaamattomuutta, jota siitä muuten puuttuu.

Kauden lopussa Vancouverilla saattaa olla jopa viisi yli 20 maalin miestä, kun viime kaudella yli 20 maalin pääsivät vain Näslund ja Bertuzzi. Pelintekijä Brendan Morrisonin piristyminen on vauhdittanut myös hänen laitureidensa peliä ja ketjun puolustuspelikin on parantunut kauden toisella neljänneksellä. Harold Drukenin nostaminen farmista antoi lisäpiristystä kakkos- ja nelosketjujen pelille, ja samoinhan tapahtui myös viime kaudella.

Denis Pedersonin palatessa sairastuvalta - hän loukkaantui tappelussa Coloradon de Vriesiä vastaan - Kanukeilla on koossa erinomaisen tasokas hyökkäys. Islandersista hankittiin veteraani Mike Stapleton tuomaan kokemusta vaikeisiin tammikuun-helmikuun jaksoihin. Oman lusikkansa nelosketjun kuviohin pistää farmista kutsuttu Jarkko Ruutu. Hyökkääjistä on jopa ylitarjontaa, eikä olisi ihme vaikka joitakin heistä yritettäisiin kaupata osana uudesta ykkösmaalivahdista vaadittavaa tarjouspakettia.

Sedinit ovat tuoneet selvästi syvyyttä joukkueen hyökkäykseen, vaikka ovatkin hiipuneet kauden edetessä. Alkukaudesta Daniel oli noin 50 pisteen ja Henrik 40 pisteen vauhdissa, mutta tällä hetkellä Sedinien pisteet näyttävät jäävän 40-30 pojon tasolle. Muistaakseni myös Ruotsissa pelatessaan veljeksillä oli vaikeuksia joulu-tammikuussa, mutta yleensä he paransivat peliään kauden loppuvaiheessa. Saa nähdä miten kaksosten loppukausi NHL:ssä sujuu, mutta jos he ja ketjun kolmas lenkki Trent Klatt pystyvät ensimmäisen neljänneksen vauhtiin, niin Vancouverin haave pudotuspelipaikasta toteutuu.

MVP: Markus Näslund

Yllätys: Ed Jovanovski

Pettymys: Felix Potvin

» Lähetä palautetta toimitukselle