Nashville Predatorsin eteneminen Stanley Cupin finaaleihin Pittsburgh Penguinsia vastaan oli yksi viime kauden mieleenpainuvimmista tarinoista. Joukkue sijoittui Keskisessä divisioonassa neljänneksi ja oli koko Läntisen konferenssin seitsemäs, joten ennakkoasetelmat eivät kielineet mahdollisesta menestyksestä pudotuspeleihin lähdettäessä.
Runkosarjassa joukkue väläytteli potentiaaliaan ja oli ajoittain monella mittarilla yksi NHL:n vahvimmista joukkueista. Vaikka joukkue olikin tasoltaan liigan keskitasoa parempi, kärkipään joukkueisiin se ei lukeutunut ja saanut ylleen mestarisuosikin viittaa.
Predatorsin Stanley Cup -voiton kertoimen voi asettaa hyvällä syyllä alhaiseksi
Tällä kaudella tilanne on muodostunut päinvastaiseksi. Predatorsin Stanley Cup -voiton kertoimen voi asettaa hyvällä syyllä alhaiseksi, vaikka organisaatio ei helmikuun lopun siirtotakarajalla tehnyt yhtä isoja liikkeitä kuten Paul Stastnylla vahvistunut Winnipeg Jets, joka Keskisessä divisioonassa pelatessaan tuo joukkueelle kovan haasteen.
Predatorsin mestaruusikkuna avautui jopa hieman yllättäen, mutta kaikki organisaation kohdalla viittaa siihen, että joukkueen tilaisuus voittaa on nyt. Sen huomasi myös jo kertaalleen lopettanut Mike Fisher. Kun Predators avasi 37-vuotiaan Fisherin kanssa keskusteluyhteyden mahdollisesta paluusta, ei Fisher voinut olla tiedostamatta sitä, että mahdollisuus NHL-uran kirkkaimmalle kruunulle on todellakin olemassa.
Siirtotakarajalla maltti oli valttia
Siirtorajan umpeutumisen kynnyksellä Predators teki neljä vaihtokauppaa, joista vain yksi konkreettisesti vahvisti joukkuetta. Tekihän se tätä kautta ajatellen tärkeimmän yksittäisen liikkeensä jo viime marraskuussa hankkimalla Kyle Turrisin.
Itse siirtorajalla organisaatio hankki Ryan Hartmanin Chicago Blackhawksista ja käytti kaupassa osan ensi kesän varaustilaisuuden pelimerkeistään sekä lupaavan Victor Ejdsellin. Sitä edeltäneenä päivänä Predators vaihtoi Pontus Åbergin Edmonton Oilersin Mark Letestuun ja lähetti Letestun samantien Columbus Blue Jacketsiin vaihdossa neljännen kierroksen varausvuoroon.
Kun joukkueen runko rakentuu jo ennestään vahvasta ja tasaisesta keskikaistasta, toimi Predators vain Letestun välittäjänä häntä halunneelle Blue Jacketsille. 24-vuotias Åberg on Predatorsin oma varaus vuodelta 2012, mutta ruotsalaisen ja Predatorsin intressit eivät tässä vaiheessa kohdanneet.
Åberg oli pelannut Predatorsissa 52 NHL-ottelua, mutta hyökkääjä ei aivan päässyt Nashvillessa lentoon ja olisi tarvinnut joukkueessa aiempaa isompaa roolia. Tilanne, jossa tie Predatorsin kärkiketjuihin on tukossa ja joukkueessa vallitsee tarve tähdätä vain mestaruuteen, ei Åbergin kannalta ollut täysin optimaalinen.
Predatorsin kannalta Åbergista luopuminen ei mestaruutta tavoitellessa ollut kipeä ratkaisu. Eikä se ollut sitä myöskään tulevaisuutta ajatellen, sillä vuotta Åbergia nuorempi Hartman on lähtökohtaisesti ruotsalaista parempi vaihtoehto kärkiketjujen täydentäväksi pelaajaksi. Hartmania Predators onkin peluuttanut hyökkääjän neljässä ensimmäisessä ottelussa niin ykkös- kuin kakkosketjussakin, joten valmennus on antanut yhdysvaltalaiselle vastuuta heti Predators-uran alussa.
Jets vahvistui Stastnylla, Tampa Bay Lightning Ryan McDonaghilla ja J.T. Millerillä sekä Pittsburgh Penguins Derick Brassardilla, joten Hartmanin hankinta ei edusta kovan luokan hankintaa verrattuna muihin. Yhdysvaltalainen on monikäyttöisyydellään kuitenkin hyvä lisäys joukkueeseen, joka on tasainen, nojaa pelissään entistä enemmän nopeuteen ja pelaa eheää viisikkopeliä.
Predators-GM David Poile kertoi Hartmanin hankinnan yhteydessä hyökkääjän sopivan myös organisaation pitkän aikavälin suunnitelmiin. Tähänastisella NHL-urallaan Hartman on ollut suhteellisen tuottoisa peliaikaansa nähden niin maalien kuin tehopistetuotannonkin osalta. Hänen sopimuksensa umpeutuu tämän kauden päätteeksi, minkä jälkeen hän on rajoitettu vapaa agentti.
Hyökkäys tasainen, ydinpuolustus sarjan kärkeä − kokonaisuus lähes huippuunsa hiottu
Kun kaikki ovat terveenä, valmennus voi päävalmentaja Peter Lavioletten johdolla peluuttaa hyökkääjistöään niin, että jokaiseen neljään ketjuun riittää taitoa sekä niin, että jokainen ketjuista voi hallita pelivälinettä. Joukkueen keskushyökkääjät koostuvat lähtökohtaisesti Ryan Johansenista, Nick Boninosta, Kyle Turrisista ja Mike Fisheristä. Myös Calle Järnkrok ja Colton Sissons ovat käytettävissä keskellä.
Predatorsin kahdessa ylemmässä puolustajaparissa on oikeastaan kaikki, mitä mikä tahansa muu NHL-organisaatio voisi toivoa
On siis selvää, ettei keskikaistaa ole johtamassa yksi valovoimainen pelaaja. Tasaisuus on keskustan ja ylipäätänsä koko Predators-hyökkäyksen valtti, mutta ketjujen laidoille joukkueessa riittää erottuvaa, katseita puoleensa vetävää osaamista. Siitä pitävät huolen erityisesti Filip Forsberg, Kevin Fiala ja Viktor Arvidsson − sekä mahdollisesti Nashvilleen myöhemmin saapuva Eeli Tolvanen.
Puolustuksen suhteen Predatorsin pelaajisto on aivan NHL:n kärkikastia − ellei jopa paras. P.K. Subban, Roman Josi, Ryan Ellis ja Mattias Ekholm -nelikko on laadukas yhdistelmä hyökkäysvoimaa, liikkuvuutta sekä vastustajien hyökkääjät tukahduttavaa puolustuspään osaamista.
Predatorsin kahdessa ylemmässä puolustajaparissa on oikeastaan kaikki, mitä mikä tahansa muu NHL-organisaatio voisi toivoa. Nelikon kovuudesta ja sen järkevästä kustannustasosta puhuu omaa kieltään se, että joukkue voi peluuttaa sitä täysin muuttumattomana vielä useita kausia. Ellisin nykyinen, kauden 2019-20 päätteeksi umpeutuva sopimus tuo tosin organisaation johdolle mietittävää.
Maalilla Pekka Rinne on ollut tällä kaudella iskussa. Viime kauden runkosarjassa suomalainen oli suoritustasoltaan korkeintaan NHL:n keskitasoa, mutta Rinne on 35-vuotiaana hinannut tasonsa mestaruuteen tähtäävän joukkueen vaatimalle tasolle. Juuse Saroskaan ei ole enää Rinteen varjossa ja kykenee parhaimmillaan luomaan maalille aidon kilpailutilanteen.
Tällä kaudella Predators on onnistunut tylsyttämään vastustajien hyökkäyskoneistoja ansiokkaasti. Joukkue ei ole ehkä kaikkien hyökkäysvoimaisin, mutta se on silti laukonut tasaviisikoin 60 minuuttia kohden yhdeksänneksi eniten. Laukauksia joukkue on päästänyt 60 minuuttia kohden kahdeksanneksi vähiten. Myös luodun ja päästetyn maaliodottaman suhteen joukkue on koko kauden otannalla sarjan keskitasoa parempi.
Tämän vuoden puolella Predators on kohentanut otteitaan kauden alkupuoliskoon nähden. Joukkue on kyennyt luomaan aiempaa enemmän laukauksia ja sitä kautta maalipaikkoja sekä pitänyt laukaisumäärät omassa päässään maltillisina. Joukkueen pelillinen trendi on siis nousussa − sopivasti juuri silloin, kun kauden tärkeimmät pelit alkavat olla käsillä.