Jokaisella tarinalla on kirjoittajansa.
Sveitsin kohdalla ihmeentekijän mainetta kartuttaa Sean Simpson, joka luotsaa maajoukkuetta neljänsissä MM-kisoissaan. Kahdella viime kerralla kotimatka on koittanut heti alkulohkopelien päätyttyä, mutta nyt maa on sekaisin jääkiekosta.
Kanadalainen kivikasvo on mitä täydellisin mies johtamaan Sveitsiä menestykseen.
Vahvatahtoinen Simpson välittää muiden mielipiteistä, mutta ei anna niille painoarvoa. Perustelematonta kritiikkiä hän ei kestä lainkaan ja sanoo sen suoraan. Intohimoa hänellä on rajattomasti.
Taktisella puolella Simpson on osoittanut lujuutensa pitäytymällä pelitavassaan. Filosofiassa, jonka hän kokee olevan Sveitsille oikea.
24-vuotiaana ensimmäisen kerran sveitsiläiskiekkoiluun tutustunut Simpson ymmärtää maan jääkiekon kentän laaja-alaisemmin kuin moni syntyperäinen kansalainen.
Sen tulos on pohjoisamerikkalaisuutta henkivä luisteluun, karvaukseen ja suoraan maalille ajamiseen perustuva pelaamisen perusajatus. Niin pohjoisamerikkalainen, että sekä Kanada että Yhdysvallat olivat vaikeuksissa sitä vastaan.
- Olemme aggressiivisempia. Pelitapamme on nyt näyttävämpi. Kääntöpuoli on juuri se, että voimme olla yhtenä vuonna viidensiä ja toisena yhdensiätoista, Simpson sanoi Jatkoajan haastattelussa huhtikuussa.
Jonain vuonna, kun kaikki menee nappiin, Sveitsi voi ilmeisesti olla myös maailmanmestari. Yhdeksän ottelua ilman tappiota johdattivat sveitsiläiset historiallisesti kevään 2013 MM-turnauksen loppuotteluun.
Voitoista viimeisin, 3-0 Yhdysvalloista, räjäytti Globenin rajummin kuin yksikään muu. Paikan päälle matkanneiden reaktiot tyhjään maaliin tehdyn ratkaisun jälkeen vaihtelivat paidattoman juhlinnan ja kyynelten välillä.
Sveitsiläismediassa tapahtumaa tituleerattiin yhdeksi maan urheiluhistorian suurimmista saavutuksista.
Jopa Simpsonin muuri murtui. Tunteet pääsivät esiin Sveitsin tehtyä jotain ennennäkemätöntä. Tavallisesti tuimakatseisen käskyttäjän oli vaikea pidätellä hymyään.
- Sean Simpson on ihmemies, maansa lippuun monen muun tapaan sonnustautunut 38-vuotias Andres Frei huudahti punavalkoisten kannattajien valloitettua Johanneshovin ympäristön ties kuinka monennen kerran.
Vuosi sitten ihmemies olisi vielä kirjoitettu välilyönnin kera. Pettymyksellisen Helsingin-matkan jälkeen Simpsonille ennakoitaan potkuja. Asiaa käsiteltiin Sveitsin jääkiekkoliitossa asti.
Kanadalainen sai pitää pestinsä, eikä antanut epävarman työtilanteen muuttaa ajatusmaailmansa millään tavalla.
- Tämä on se tapa, jolla haluan valmentaa. Olen luottanut siihen aina ja menestynyt sillä. Se toi minulle tämän työn ja pidän siitä kiinni, Simpson vakuutti ennen MM-kisoja ilman, että ilme kasvoilla edes värähti.
Kovaluonteinen ja kunnianhimoinen valmentaja johtaa joukkuettaan tiukalla otteella, mutta oikeudenmukaisesti. Sen tietää myös pelaajakaarti.
- Valmennus ei ole vain myynyt meille pelitapaa, vaan tehnyt siitä tälle kokoonpanolle täydellisen. Se on avaimemme, puolustaja Severin Blindenbacher kiitteli turnauksen aikana.
Simpson sai Sveitsin nykyisen joukkueen käsiinsä sukupolven kukoistuksen kynnyksellä ja hänen alaisuudessaan he ovat varttuneet parhaaseen ikäänsä.
- Sveitsi investoi juniorityöhönsä 25-30 vuotta sitten. Siihen käytettiin paljon rahaa ja mukaan tuotiin uusia valmentajia. Silloin sen junioriohjelman läpikäyneet alkavat nyt tehdä kansainvälistä läpimurtoa, Simpson kertoi joukkueensa upotettua Yhdysvallat.
- Prosessi on ollut käynnissä jo useammankin vuoden, tämä osa on sitä sukupolven nuorempaa kaartia.
Osan kiitoksista ansaitsee Ralph Krueger, jonka työt Sveitsin päävalmentajan päättyivät Vancouverin olympiakisojen jälkeen. Krueger luotsasi A-maajoukkuetta 13 vuotta, joiden aikana Sveitsi pääsi puolivälieriin seitsemän kertaa.
Vuoden 2013 Sveitsi on kuitenkin Sean Simpsonin joukkue. Sitä ovat rakentaneet osaltaan sadat ihmiset, mutta maaliin asti projektin vei yksi mies.
Hyvin harva maajoukkuevalmentaja hallitsee ryhmäänsä samanlaisella keskinäisellä luottamuksella.
- Olen aina sanonut menestymisen ja menestymättömyyden eron olevan tässä turnauksessa todella pieni. Viime vuonna osa otteluistamme oli loistavia, mutta emme löytäneet avaimia voittoon, 53-vuotias valmentaja sanoi.
Tässä vaiheessa kanadalaisen hurmos oli ehtinyt jo laantua. Hetken huuma palautui kliiniseksi työnteoksi, koska kaksi ja puoli viikkoa hetkessä elämisestä puhunut sensaatiojoukkue metsästää vielä yhtä päänahkaa.
- Jos kahden viikon turnauksessa pyörät alkavat pyöriä ja kaikki uskovat yhteiseen asiaan, tällaisia juttuja voi tapahtua.
