Pohjois-Korean mukanaolo teki Korean avauspelistä poliittisen näytelmän

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Korean yhteisjoukkue haki vauhtia peliin tsemppausympyrästä.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com
Kuukausi ennen olympialaisia saatiin tieto, että Etelä- ja Pohjois-Korea tulevat osallistumaan olympialaisten naisten jääkiekkoturnaukseen yhteisellä joukkueella. Joukkueen avauspeli Sveitsiä vastaan muodostui enemmän poliittikseksi, kuin kiekolliseksi näytelmäksi.

Pyeonchangin olympialaisten ensimmäinen varsinainen kisapäivä tarjosi urheilullisesti heti monia hienoja hetkiä. Naisten jääkiekon B-lohkon ottelu Sveitsin ja Korean välillä ei tosin kuulunut niihin.

Poliittisesti se oli kuitenkin kisojen yksi merkittävimmistä. Osana "olympialaisliennytystä" Korean niemimaan valtiot, Korean kansantasavalta (Pohjois-Korea) ja Korean tasavalta (Etelä-Korea) edustavat yhteisellä joukkueella Koreaa.

Vasta tammikuussa mukaan tulleita pohjoiskorealaisia joukkueessa on 12 kappaletta. Kokoonpanossa heitä nähtiin kuitenkin vain neljä, joka on samalla vähimmäismäärä, mitä pohjoisen pelaajia pitää vähintään olla joka ottelussa mukana.

Voi vain kuvitella, miltä tuntuu niistä Etelä-Korean pelaajista, joiden unelma olympialaisista meni murskaksi vain kuukautta ennen suurta tapahtumaa maiden yhteisen joukkueen johdosta.

Jatkoaika löysi hallilta tällaisen pelaajan veljen, joka ei kuitenkaan ollut halukas kommentoimaan asiaa siskonsa puolesta. Kuuleman mukaan kommentit siskoltakin olisivat "happamia".

Ottelu nähtiin tärkeäksi molemmilla puolilla vuonna 1953 solmitun Korean sodan aselevon muodostamaa maiden välistä rajaa. Paikalle oli saapunut arvovaltaiset vieraat, Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-Unin sisko Kim Yo-Jong sekä Etelä-Korean presidentti Moon Jae-In

Voisi kuvitella, että valtiovalta molemmilta puolilta on paikalla myös seuraavissa Korean otteluissa. Erityisesti Korean alkulohkon päätösottelussa Japania vastaan, joka ennakkoon ajatellen on myös kisojen poliittisesti latautunein yksittäinen tapahtuma Japanin ja Korean yhteisen historian takia.

Paitsi valtioiden johtoa, ottelu kiinnosti myös yleisöä. Hieman ennen ottelun alkua hallin pihalla kävi melkoinen kuhina, kun paikallista olympiayleisöä virtasi kohti hallia.

Lopulta yleisömääräksi muodostui 3 606 katsojaa, mikä yhdistettynä valtavaan mediakiinnostukseen riitti täyttämään kuusituhatta katsojaa vetävän Kwandong Hockey Centren lähes kokonaan.

Yleisön tuki ei kuitenkaan riittänyt kantamaan kotijoukkuetta voittoon, vaan Korea jäi tylysti hallitsevan olympiapronssimitalisti Sveitsin jalkoihin.

Loppulukemat kirjattiin Sveitsille peräti 8-0 eikä Korea saanut koko ottelussa kuin 8 laukausta kohti Sveitsin maalivahti Florence Schellingiä.

Pohjois-Korean katsomoryhmät ottivat hallin haltuunsa

Vaikka Koreoiden yhteisjoukkue ei kaukalossa kyennytkään vastaamaan pelillisesti olympialaisten vaatimuksiin, katsomon tunnelmaa se ei latistanut.

Runsas kotiyleisö jaksoi läpi ottelun innostua joka kerta, kun Korea onnistui saamaan kiekon yli vastustajan punaviivan. Tai ylipäänsä haltuunsa. Jatkoajan haastattelemista katsojista suurin osa kertoi olevansa ensi kertaa jääkiekko-ottelussa, joka varmasti osaltaan selittää innostusta.

Vaikka olympialaisiin kokonaisuutena oltiin hallilla tyytyväisiä, jakoi Pohjois-Korean läsnäolo selvästi enemmän mielipiteitä.

- Kuulin pohjoisen mukaan tulosta vasta viikko sitten. En oikein tiedä mitä ajattelisin, melko ristiriitaiset tunteet asiasta, kertoi eräs nimettömänä pysyttelevä eteläkorealaisnainen.

Kysyttäessä syytä tunteiden sekamelskaan oli vastaus selkeä: ei maassa ole aikaisemmin nähty juuri laisinkaan pohjoiskorealaisia.

- En ole ennen nähnyt koskaan ketään pohjoisesta. Ovathan hekin toki korealaisia, mutta kuitenkin niin kovin erilaisia, etteivät he tunnu samalta, sama nainen kertoi.

Eikä Pohjois-Korean edustus jäänyt vain kolmen joukkueeseen valitun urheilijan varaan. Pitkin viikkoa on medioissa ympäri maailmaa kerrottu, että Pohjois-Korea lähettää yhteensä 229 nuorta naista kannatusjoukoiksi kisoihin.

Silmämääräisesti arvioituna kaikki 229 olivat tänään paikalla Kwandong Hockey Centressä. Ja lopputulos oli katsomokulttuurin kannalta äärimmäisen absurdi.

Kannattajaneitokaiset nimittäin oli jaoteltu noin 30 hengen ryhmiin ympäri hallia, missä he istuivat koko pelin punaisissa asuissaan ja valkoisissa pipoissaan. Ja lauloivat. Laulu raikui ottelun aikana ja koko toisen erätauon.

Mediahuomio sai yhden irtautumaan hetkeksi omasta kannattajoukostaan.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Ja mikä hämmästyttävintä, laulu raikasi kuin yhteisestä käskystä ilman johtajaa tai merkin antajaa. Kuinkahan monesti koreografia oli käyty läpi kotona ennen matkaa?

Harva tosin tietää mitä pohjoiskorealaiset kannatusjoukkueet oikein lauloivat, mutta halli heillä totisesti oli hallussa läpi ottelun.

Pohjoiskorealaiset olivat sisäistäneet matkalla hienosti olympialiikkeen jaloimman aatteen ja hihkuivat käytännössä kaikelle, mitä kentällä tapahtui pelkän Korean kannattamisen sijasta.

Ainoastaan Sveitsin tehdessä yhden lukuisista maaleistaan, tuli halliin hetkeksi hiljaista.

Ensiluokan poliittista näytelmää

Ottelun jälkeinen puheenaihe median haastattelualueella oli selvä: miltä tuntui pelata pohjoiskorealaisia vastaan tai samassa joukkueessa heidän kanssaan?

Yksi Sveitsin joukkueen nuoremmista pelaajista joutui jopa vastaamaan kysymykseen, oliko etelä- ja pohjoiskorealaisten pelissä taktisia eroja.

Hieman hämmentyneenä nuori sveitsiläinen vastasi ilmeisen rehellisesti, ettei hänellä ole aavistustakaan, kuka vastustajista oli pohjoisesta ja kuka etelästä.

Tärkein oli kuitenkin kysymys siitä, millainen on joukkuehenki yhdistetyssä Korean joukkueessa ja viettääkö joukkue aikaa yhdessä.

- Kemia joukkueessa on kunnossa ja jäällä meillä on yksi yhteinen tavoite. Totta kai vietämme myös aikaa pelien välissä joukkueena, vaikka pääasiassa olemme tänne tulleet pelaamaan jääkiekkoa, kuului poliittisesti hyvin korrekti vastaus Etelä-Koreaan Kanadasta aikanaan tulleelta puolustaja Caroline Nancy Parkilta.

Ainakin avauspelin perusteella Koreiden yhteisjoukkue on saavuttamassa tavoitteensa, jos tavoitteena oli huomion herättäminen.

Pelillisesti joukkueella ei kuitenkaan ollut käytännössä mitään edellytyksiä taistella voitosta Sveitsiä vastaan, ja on vaikea nähdä, että suunta kääntyisi seuraavassa ottelussa Ruotsia vastaan.

Korean osalta kyse onkin enemmän poliittisesta näytelmästä. Etelä-Korea saa huomiota järjestämiensä olympialaisten puitteille ja tapahtumille, kun pohjoinen on mukana.

Pohjois-Korea puolestaan vetää mystisyydellään ja salamyhkäisyydellään vielä huomattavasti suuremman huomion median keskuudessa, sillä kysymyksiä sen edustajille satelee joka puolelta.

Yhtenäisyyden ja kansojen veljeyden nimissä on sanottava, että molempien tuottamien vivahteiden johdosta nähty näytelmä olikin vallan ensiluokkainen.

» Lähetä palautetta toimitukselle