Voittoja ja häviöitä, tasapelien kera
Kausi alkoi kojoottien osalta vierasottelulla Los Angelesia vastaan lokakuun 4. päivänä. Kings hallitsi pelitapahtumia, mutta ottelu päättyi numeroihin 2-2. Phoenixin maalivahti Sean Burke totesi saman ottelun jälkeen ja lisäsi että oma joukkue onnistui tekemään maalit juuri silloin kun niitä tarvittiin. Phoenixin maaleista vastasivat Claude Lemieux ja ylivoimalla Daniel Briere. Matka jatkui seuraavaksi Edmontoniin, josta tuliaisia ei juurikaan mukaan herunut. Öljymiehet latoivat 2. ja 3. erässä yhteensä kuusi maalia ja veivät pisteet numeroin 6-2. Kojoottien puolelta maalinteossa onnistuivat Krys Kolanos ja Claude Lemieux. Calgary oli seuraava pelipaikka, kun vastaan asettui kauden vahvasti aloittanut Flames. Jäähyrikas ja tiukka ottelu kääntyi vasta jatkoajalla Coyotesin voittoon numeroin 2-1. Shane Doan viimeisteli voittomaalin, Daniel Brieren iskettyä kojoottien ensimmäisen maalin ottelun toisessa erässä. Neljän ottelun vieraskiertue päättyi otteluun Chicagoa vastaan, joka on myös esittänyt vahvoja otteita alkukaudella. Tony Amonten ja Jocelyn Thibaultin johdolla Hawks teki Phoenixistä selvää luvuin 3-0. Phoenixin maalilla pelasi aiemmista otteluista poiketen Robert Esche, Sean Burken ollessa porttivahtina.
Kauden ensimmäinen kotiottelu oli vuorossa 13. lokakuuta, jolloin vieraaksi kojoottien kotiluolaan luisteli ilman supertähteään Jaromir Jagria pelannut Washington Capitals. Kaksi ensimmäistä erää mentiin tasaisissa merkeissä, mutta kolmannessa kotijoukkue löysi suuremman vaihteen ja nappasi komean 5-2 voiton. Voitosta kojootit saavat kiittää hyvän ylivoimapelin lisäksi Daymond Langkow’ta, joka iski uransa ensimmäisen hattutempun makeaan paikkaan. Tehomiehiä olivat myös Claude Lemieux kolmella syötöllään ja Washingtonin Peter Bondra joka teki joukkueensa molemmat maalit. Seuraavaan otteluun vieraaksi saapui Boston Bruins. Ottelu oli maalivahtien näytöstä, sillä Byron Dafoe ja Sean Burke esittivät niin luotettavaa maalivahtityöskentelyä, että ottelun maalit jäivät kahteen, kummankin joukkueen onnistuessa kertaalleen. Näin pisteet jaettiin numeroin 1-1. Paul Mara vastasi Coyotesin ainokaisesta.
Dallasiin kesällä siirtynyt Jyrki Lumme ei vanhoja kavereita paljoa muistellut kojoottien matkustaessa Dallas Starsin vieraaksi seuraavassa ottelussa. Lumme ei tosin tehopisteiden muodossa entistä seuraansa kurittanut, sen teki Pierre Turgeon, jonka kaksi maalia ottelun toisessa erässä olivat liikaa vieraille ja ottelu päättyikin lopulta Starsin 3-1 voittoon. Phoenixin ainokaisesta vastasi jälleen Paul Mara. Seuraavaan kotiotteluunsa Coyotes sai tervetulleen vahvistuksen, kun Sergei Berezin suoritti debyyttinsä kojoottipaidassa ottelussa Vancouveria vastaan. Kaksi ensimmäistä erää tahkottiin tasaisesti, mutta kojoottien kolmannen erän kolme maalia siivittivät joukkueen voittoon maalein 5-2. Viisi eri pelaajaa sai maalimerkinnän Coyotesista, jäille palannut Berezin saalisti yhden syöttöpisteen. Viimeisimmässä ottelussaan Phoenix sai vieraakseen Anaheim Mighty Ducksin. Tasainen ottelusta tuli jälleen, Ducks veti kuitenkin pidemmän korren ja voitti Mike Leclercin jatkoaikamaalilla maalein 3-2. Mike Johnson ja Daniel Briere iskivät Phoenixin maalit, Teppo Nummisen kerätessä kaksi syöttöpistettä.
Onnistumisia
Daniel Briere
Junioritähti on viimeinkin saanut luistimensa kulkemaan NHL:ssä, siitä tuloksena tähänastisista yhdeksästä ottelusta komeat 5 maalia, joista kaikki ovat kaiken lisäksi ylivoimalla tehtyjä. Jo harjoitusotteluiden vakuuttavat otteet antoivat ymmärtää että tämä nuorukainen oli nousemassa NHL:ään, jäädäkseen.
Sean Burke
Eivätpä näytä vuodet hidastavan tämän veteraanin mahtavia otteita Coyotesin riveissä. Illasta toiseen töitä riittää, vaikka aina voittoa ei tulisikaan. Ja tappioista Burkea on vaikea syyttää, mies nimittäin keikkuu edelliskauden tapaan maalivahtitilastojen kärkipäässä. Syyttävää sormea voi kääntää enemmän puolustajien suuntaan, joiden peli ei ole alkukaudesta kulkenut tarvittavaan malliin.
Ylivoimapeli
Kiistatta suurin ilonaihe alkukaudella. Kaikkiaan liigan kahdeksanneksi tehokkainta ylivoimaa, ja miltei joka ottelussa jossa joukkue on maaleja/maalin tehnyt, ylivoimalla on saanut tehoja aikaiseksi. Daniel Brieren viisi ylivoimamaalia ovat erityisesti huomattava suoritus, hän on liigan ylivoimamaalitilastossa toisena Washingtonin Peter Bondran jälkeen. Lisäksi Michal Handzus johtaa ylivoimasyöttöjen tilastoa kuudella syötöllään. Mikäli ylivoima jatkaa tulevaisuudessa samaan malliin, siitä tulee olemaan joukkueelle iloa vielä moneen otteeseen.
Pettymyksiä
Ossi Väänänen
Minne lienevät kadonneen nuoren puolustajan räiskyvät otteet viime kaudelta? Siinä kysymys jolle mies itse voisi viitata kintaalla ja ruveta pelaamaan todellista puolustuspeliä, sillä esimerkiksi taklaustilastosta Väänänen keikkuu vasta noin 100. sijan tienoilla. Tosin joukkueen puolustajien pelaaminen on muutenkin ollut aneemista, johon olisi syytä löytää selitys ja ratkaisu ennen kuin vilkkuva punalamppu rupeaa olemaan ainoa asia jota omassa päädyssä ihaillaan.
Teppo Numminen
Puolustajien aneemiset otteet valitettavasti näkyvät myös vastavalitun kapteenin otteissa. Plus-miinustilasto näyttää saldoa –7 yhdeksän ottelun jälkeen, mikä ei ole tuttua Nummista. Kapteeniinsa joukkue kuitenkin luottaa, ja Numminen varmasti tulee parantamaan otteitaan, toivottavasti samalla saaden oman esimerkkinsä avulla muidenkin puolustajien pelin paranemaan.
Lähitulevaisuus
Coyotesin ohjelma jatkuu tiukkojen otteluiden merkeissä, sillä vastassa ovat seuraavaksi Colorado, Buffalo ja New Jersey – kaikki edelliskausien menestysjoukkueita. Tappioita lienee tiedossa, mutta suurimaalisia ne eivät tule olemaan, sillä joukkueen taisteleva ilme pitää ottelut vähämaalisina koviakin joukkueita vastaan. Ja yllätyksen mahdollisuushan on aina olemassa, joten kojootit voivat omaa peliään pelaamalla saavuttaa hyviäkin tuloksia.
