Kausi 2000-2001
Viime kausi alkoi Phoenixille tyypilliseen tapaan; illasta toiseen
vakuuttavalla pelillä jonka siivittämänä joukkue keikkui liigan
kärkikahinoissa aina vuodenvaihteeseen asti. Tämän jälkeen joukkueen peli
sekosi edelliskausien malliin totaalisesti, seurauksena oli lopulta todella
tiukka putoaminen pudotuspeleistä. Kausi siis päättyi Coyotesin osalta
aikaiseen kesälomaan, siitä tuli kautta aikain kolmas joukkue joka 90
pistettä keränneenä jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Suurin ongelma kauden
aikana pelillisesti oli maalinteko (2,16 tehtyä maalia/ottelu),
puolustuspelin ollessa hyvää tasoa (2,59 päästettyä maalia/ottelu). NHL:n
vuotuisessa tähdistöottelussa Phoenixia edustivat Teppo Numminen ja Sean
Burke. Omituista kyllä, päävalmentaja Bob Francisin sopimusta jatkettiin
vuodella, mikä tosin oli täysin ansaittua. Omituista siksi, että viimeisen
viiden kauden aikana joukkueella on ollut kolme eri valmentajaa. Tätä
taustaa vasten valmentajan erottaminen kauden päätteeksi olisi ollut
”rutiininomaista”. Kausi päättyi murheellisissa merkeissä myös seuran
talouden kannalta, sillä organisaatio teki tappiota 27 miljoonaa dollaria.
Tämä johti siihen, että kalleimmat pelaajat saivat lähteä seuran talouden
vakauttamiseksi. Kauden aikana käytiin myös melkoista taistelua uuden
Scottsdalen kaupunginosaan rakennettavan jäähallin maanomistus- ja
rahoitusasioista. Pääomistaja Steve Ellman kuitenkin sai asiat
järjestykseen, ja puitteet paremmalle tulevaisuudelle ovat rakenteilla.
Uuteen Los Arcos Arenaan joukkue muuttaa kolmen vuoden kuluttua.
Muutosten aikaa
Joukkuetta riepottelivat koko viime kauden ajan kahta supertähteä, Jeremy
Roenickia ja Keith Tkachukia, koskeneet siirtohuhut. Spekulaatiot päättyivät
lopulta Tkachukin siirtyessä St. Louisiin ja Roenick päätyi myöhemmin
kesällä Philadelphiaan. Uusi johtoryhmä Wayne Gretzkyn ja Cliff Fletcherin
kipparoimana alkoi uudelleenrakennusprosessin, jonka tärkein tavoite oli
selkeä: kovapalkkaiset veteraanit pois, nuorta voimaa (ja taloudellisuutta)
tilalle. Joukkueesta saivat lähteä (Roenickin ja Tkachukin lisäksi) kauden
aikana ja sen päätyttyä mm. Jyrki Lumme, Juha Ylönen, Travis Green, Joe
Juneau, Stan Neckar ja Keith Carney. Lisäksi Gretzky & Fletcher-duo kauppasi
Nikolai Khabibulinin, Robert Reichelin ja Mikael Renbergin pelaajaoikeudet
muualle. Vähäiseen vastuuseen kyllästynyt Mika Alatalo puolestaan palasi
takaisin kotoiseen Sm-liigaan. Tilalle tulivat Michal Handzus, Jeff Taffe,
Ladislav Nagy, Mike Johnson, Paul Mara, Danny Markov, Daymond Langkow, Todd
Simpson, Tyler Bouck, Todd Warriner ja Sergei Berezin. Johtoryhmään liittyi
kesän lopussa Mike Barnett, josta tuli joukkueen uusi GM. Syyskuussa
joukkueen uudeksi kapteeniksi nimettiin Teppo Numminen, josta tuli samalla
kautta aikain toinen suomalaiskapteeni NHL:n historiassa.
Maalivahdit
Maalivahteja koskien tehtiin viime kaudella suuria päätöksiä. Nikolai
Khabibulin sai lähteä, koska katsottiin Sean Burken olevan vakuuttavampi
vaihtoehto kojoottien takalinjoille. Burke kiitti luottamuksesta ja pelasi
hienon kauden. Kuitenkin, pieni kysymysmerkki on asetettava tämän osa-alueen
päälle, sillä Burke on jo veteraani ja siten hänen pelivuotensa käyvät
auttamatta vähiin. Burke tulee kuitenkin tulevallakin kaudella kuulumaan
liigan parhaisiin maalivahteihin ja täten auttaa nuorta kojoottilaumaa
taistelemaan pudotuspelipaikasta. Mikäli hän epäonnistuu, Khabibulinin
siirrosta muualle tullaan varmasti puhumaan. Burke on selvä ykkösmaalivahti,
ja hänen kakkosmiehenään jatkanee Robert Esche, joka esitti varsin
vakuuttavia otteita Yhdysvaltain joukkueessa jääkiekon MM-kisoissa Saksassa
viime keväänä. Patrick DesRochers, joukkueen nuori kolmosmaalivahti,
viettänee suurimman osan kaudestaan juniorisarjoissa tai Phoenixin
farmijoukkue Springfield Falconsin riveissä. Hän saanee kuitenkin
mahdollisuuden pelata muutaman NHL-ottelun kuluvan kauden aikana. Yleisesti
maalivahtipeli on tärkeää, mutta Phoenixin kaltaisessa joukkueessa sen asema
on nykyisellään entistä suuremmassa roolissa. Hyökkäyspelistä on lähtenyt
kovia nimiä, ja täten puolustuspelin on pystyttävä maalivahdin johdolla
pitämään joukkuetta pystyssä läpi kauden.
Puolustus
Keith Carney, Jyrki Lumme, Stan Neckar. Siinä puolustajia jotka siirtyivät
muualle viime kauden aikana ja jättivät suuren aukon paikattavaksi.
Tällaisten pelaajien menettämisen luulisin horjuttavan puolustuspeliä
pahasti, toisin kuitenkin on. Todd Simpson korvaa Keith Carneyn, sillä he
ovat hyvin samantapaisia, fyysistä peliä pelaavia puolustajia. Danny Markov
ja Paul Mara puolestaan täyttänevät Lumpeen ja Neckarin paikat. Pitää
kuitenkin muistaa, pelillinen menetys oli huomattavasti pienempi kuin
kokemuksen menetys, sillä puolustuksen kokemusta edustavat enää Teppo
Numminen ja Todd Simpson. Paul Mara, Ossi Väänänen, Danny Markov ja Radoslav
Suchy ovat vielä kokemattomia, mutta erittäin potentiaalisia puolustajia.
Numminen tulee omalla esimerkillisellä pelaamisellaan varmasti auttamaan
näitä nuoria pelaajia joiden harteilla Phoenixin puolustus lepää
tulevaisuudessa. Tälläkin osa-alueella vallitsee ”yhden miehen show”, sillä
Teppo Nummisen asema joukkueen ykköspuolustajana on kiistaton. Ossi Väänäsen
vakuuttavalle tulokaskaudelle puolestaan odotetaan vähintään samanlaista
jatkoa, ja Danny Markovin saadessa enemmän vastuuta kuin Torontossa myös
hänen otteensa tulevat paranemaan. Farmijoukkue Springfield Falconsin
riveistä kannattaa painaa mieleen sveitsiläisen Goran Bezinan nimi. Tämä
kolossimainen ja kovaa taklaava puolustaja saa varmasti mahdollisuuden
pelata NHL:ssä kauden aikana, ja mikäli harjoitusotteluiden railakkaat
otteet saavat jatkoa, paikka pelaavassa kokoonpanossa ei ole mahdottomuus.
Hyökkäys
Aikaisemmin kojoottien hyökkäys rakentui kahden
supertähden, Keith Tkachukin ja Jeremy Roenickin ympärille. Heillä oli (ja
on edelleen) taito ja kyky ratkaista pelejä oman joukkueensa eduksi, mutta
”vastineeksi” siitä he vaativat joukkueen pelaavan haluamallaan tavalla tai
mieletöntä palkkaa Tkachukin tapaan. Valmentaja Bob Francisin ei tarvitse
kuitenkaan enää katsella kiukuttelevia tähtiä, vaan voi rakentaa haluamansa
taktiikan täysin uudistuneen hyökkäyspelaajiston varaan. Ykkösketju
muodostunee Philadelphiasta tulleen Daymond Langkowin ympärille, laidoilleen
hän saanee Sergei Berezinin ja Shane Doanin. Ketjussa yhdistyy kolme tärkeää
osa-aluetta: Doanin fyysisyys, Langkowin pelintekotaito ja Berezinin
maalitekotaito. Shane Doan pystyy myös maalintekoon, siitä osoituksena viime
kauden 26 maalia. Yksinkertaisuudessaan vaarallinen yhdistelmä.
Toista ketjua johtanee St.Louis Bluesista siirtynyt slovakialainen Michal
Handzus, Brad Mayn ja Mike Johnsonin viilettäessä laidoilla. Handzus on
suurikokoinen ja taitava keskushyökkääjä, jonka vahvuudet ovat kiekollisessa
pelissä, heikkoudet fyysisessä pelissä. Suuren kokonsa puolesta Handzuksella
olisi potentiaalia kehittää taklauspeliään. Brad May vastannee kuitenkin
pääasiallisesti ketjun fyysisestä pelistä ja suoraviivaisuudesta, Mike
Johnsonin ollessa karvauspelin kärkimiehenä. Tässäkin kolmikossa yhdistyvät
kovuus ja taito varsin hyvin, maaliteko onnistuu jokaiselta ketjun
pelaajalta varsin hyvin. Kolmannen ketjun muodostanevat Trevor Letowskin
laidoille asettuvat Claude Lemieux ja Todd Warriner. Letowskin vahvuus on
liikkuvuudessa, Warrinerin karvauspelissä. Claude Lemieuxin ”pain in the
ass” – roolitus puolestaan saanee jatkoa myös tulevalla kaudella.
Maalintekoon tämä ketju tuskin pyrkii ensisijaisesti, sen tehtävänä tullee
olemaan vastustajan ykkösketjua vastaan pelaaminen. Neljännen ketjun
paikoista taistelevat Daniel Briere, Landon Wilson, Tyler Bouck, Mike
Sullivan, Ladislav Nagy ja Wyatt Smith. Näistä Wilson pelannee kauden aikana
jopa 2. ketjussa, sillä viime kauden 18 maalia olivat varsin vakuuttava
osoitus miehen taidoista. Daniel ”ikilupaus” Briere on puolestaan ollut
tämän kauden harjoitusotteluissa Phoenixin tehokkain pelaaja, ja kuuluu
joukkueen vakiokokoonpanoon koko kauden ajan. Jäljellä olevan paikan saanee
ainakin alkukaudesta Mike Sullivan, joka on menneinä kausina ollut
ehdottomasti joukkueen ansioituneimpia aloittajia ja jäähyntappajia. Smith,
Bouck ja Nagy aloittanevat kauden farmissa ja hakevat sitä kautta
pelipaikkaa NHL:ssä.
Joukkueen hyökkäyskalustossa ei ole ketään selvää ykkösnimeä, vaan
kokonaisuus on pyritty rakentamaan tasaiseksi ja tehoja on jaettu kaikkiin
neljään ketjuun. Viime kauden maalitekovaikeudet eivät tule korjaantumaan
ainakaan poikkeuksellisen paljoa, mutta mikäli siirtohuhut eivät enää
horjuta joukkueen sisäistä tasapainoa viime kauden tapaan, tulosta varmasti
syntyy. Nuoruuden ja kokemuksen sekoitus hyökkäyksen osalta on kunnossa, ja
nuorten pelaajien jäälle mukanaan tuoma energia ja intensiivisyys
pelaamisessa tulee näkymään tuloksekkaana läpi kauden.
Valmennus
Päävalmentaja Bob Francisin apuna valmennuksessa tulevalla kaudella ovat Pat
Conacher ja Rick Bowness. Maalivahtivalmennuksesta vastaa puolestaan Benoit
Allaire. Francis, Bowness ja Conacher muodostavat erittäin kokeneen
valmentajakaartin, jonka valmennusideologia perustuu puolustuspelin
ensisijaisuuteen. Viime kausina joukkue on onnistunut puolustuspelissä
suhteellisen hyvin, mutta maalivahdille on usein jäänyt aivan liikaa töitä.
Siksipä tulevan kauden teemana tulee varmasti olemaan koko kentällisen
yhtenäinen puolustustyöskentely. Tämä onnistuessaan helpottaa varmasti
maalivahdin työtaakkaa ja toisaalta opettaa nuorille pelaajille aina niin
tärkeää puolustus- ja joukkuepelaamista. Kuten sanottu, valmentaja Bob
Francisin ei tarvitse enää huolehtia oikuttelevista supertähdistä, vaan hän
saa käsiinsä nuoren ja energisen ryhmän, jonka ohjaaminen on varmasti omalla
tavallaan haasteellista mutta myös jossain vaiheessa tuloksekasta. Francis
on tehnyt vakuuttavaa jälkeä Phoenixin peräsimessä, kahdella peräkkäisellä
kaudella joukkue on kerännyt 90 pistettä runkosarjassa. Syyskuussa Francisin
sopimusta jatkettiin vuodella, näin ollen se kattaa myös kauden 2002-2003.
Erikoistilanteet
Coyotes oli viime kaudella liigan 14. tehokkain ylivoimajoukkue, ja mikäli
harjoituspeleissä ilmennyt tehokkuus jatkuu myös kauden aikana, paikka jopa
10 tehokkaimman yv- joukkueen joukossa on mahdollista. Phoenixilla on
suurikokoisia ja voimakkaita hyökkääjiä, kuten Landon Wilson, Shane Doan
jotka varmasti saavat aikaan pahaa jälkeä vastustajan maalin edessä
maskimiehen roolissa. Pakistosta löytyy tulivoimaa Teppo Nummisen, Paul
Maran, Danny Markovin ja Ossi Väänäsen toimesta. Toinen potentiaalinen
ylivoimamalli voisi olla eurooppalaispelaajien muodostama ylivoimaviisikko,
joka voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen ratkaisu. Michal Handzus ja
Daymond Langkow ovat ylivoimaa pyörittävät keskushyökkääjät,
laitahyökkääjistä erityisesti Sergei Bereziniltä ja Shane Doanilta odotetaan
ylivoimatehoja. Daniel Briere, Landon Wilson, Brad May, Claude Lemieux ja
Mike Johnson saavat myös varmasti pelata ylivoimaa. Ylivoiman suhteen
pelaajamateriaali on siis riittävän monipuolista, on hyviä laukojia,
pelintekijöitä ja maskimiehiä. Ylivoimapeli tulee toimiessaan olemaan
Phoenixin menestyksen eräs kulmakivistä. ”Puhtaita” ratkaisijoita ei
toisaalta ole kuin yksi (Berezin), mikä on ylivoiman ainoa heikkous.
Alivoimapelaaminen on Phoenixissa ollut aina tehokasta, johtuen siitä että
jokainen joukkueen valmentaja (Don Hay, Jim Schoenfeld, Bob Francis) on
suosinut nimenomaan puolustuspeliin pohjautuvaa pelisysteemiä. Viime kausi
ei ollut poikkeus, joukkue oli liigan 9. tehokkain alivoimajoukkue.
Vähintään samaan pyritään tulevallakin kaudella, mikä on hyvin realistinen
tavoite. Puolustajia tullaan peluuttamaan alivoimassa laajalla rintamalla,
sillä joukkueen jokainen puolustaja on kykenevä pelaamaan laadukasta
alivoimaa. Todd Simpsonin, Danny Markovin ja Ossi Väänäsen fyysisyyttä
tarvitaan maalinedustan puhtaanapitämiseen. Hyökkääjiä koskee myös laajan
peluutuksen periaate, sillä liikettä ja karvausvoimaa löytyy joka ketjusta.
Alivoimapelin heikkoudet piilevät lievässä kovuuden puutteessa varsinkin
puolustajien osalta, mutta vahvan hyökkääjäkaartin avustuksella Coyotes
saanee toimivan alivoiman myös alkavalle kaudelle.
Seuraa näitä
Daniel Briere on vihdoin vakiinnuttanut paikkansa NHL:ssä,
harjoitusotteluissa esittämiensä loistavien otteiden ansiosta. Nuorukainen
on ollut Coyotesin tehokkain pelaaja tähänastisissa otteluissa, ja hyvät
otteet saavat varmasti jatkoa myös runkosarjassa. Viime kaudella Briere
keräsi lupaavat 11+4 tehot pelaamassaan 30 ottelussa. Pienikokoisen
keskushyökkääjän vahvuudet ovat liikkeessä ja pelisilmässä, heikkous
puolestaan fyysisessä pelissä.
Puolustaja Goran Bezina tulee olemaan toinen nuori pelaaja johon monen
huomio tulee kiinnittymään alkavalla kaudella. Sveitsiläinen on tehnyt
harjoitusotteluissa ja aikaisemmin tulokasleirillä vakuuttavaa jälkeä, ei
niinkään pisteiden vaan kovien taklausten muodossa. Valmentaja Bob Francis
luonnehtii Bezinaa Danny Markovin tyyliseksi puolustajaksi, joka kykenee
sekä hyökkäys- että puolustuspään varmaan pelaamiseen.
Menestymisarvio
Johto- tai valmennusporras ei ole asettanut ”virallista” tavoitetta
kaudelle, sillä joukkue elää uudelleenrakennuksen alkuaskelia. Tuleva kausi
tulee olemaan vaikea, mutta sen tuomat tulokset ovat tulevaisuutta, on kyse
sitten yksilötason onnistumisista tai joukkueen mahdollisesti saavuttamasta
pudotuspelipaikasta. Kojoottien nuorentunut ilme näkyy varmasti jäällä,
vauhdikkaan ja innokkaan pelaamisen muodossa. Pudotuspeleihin joukkueella on
mahdollisuus selvitä, mutta edelliskausista poiketen koko kauden olisi
oltava yhtenäinen, tasainen suoritus. Yleensä vuodevaihteen jälkeen iskenyt
ihmeellinen pelillinen taantuma ei saa tulla esiin tulevalla kaudella. On
vaikea sanoa, pääseekö Phoenix pudotuspeleihin. Varmaa on vain se niihin
että pääseminen tulee jälleen olemaan erittäin lähellä. Yksilötasolla
nähdään varmasti onnistumisia, esimerkiksi Sergei Berezin ja Daymond Langkow
tulevat varmasti parantelemaan tilastojaan uusiin ulottuvuuksiin, sillä
nykyjoukkueessa peliaikaa heille riittää. Loukkaantumisia joukkue ei kestä,
varsinkaan jos ne koskevat 1. ja 2. ketjua, sillä lukuisista lahjakkaista
junioreista ei ole vielä ratkaisijan rooliin. Oma arvioni joukkueen
menestyksestä on lyhyt ja ytimekäs: Ensimmäisen pudotuspelikierroksen
kuuluisasta ”kirouksesta” ei ole vaivaa kojooteille tulevalla kaudella,
sillä pudotuspelit jäävät nykyjoukkueelta haaveeksi.
