Itäisen konferenssin voittaja Pittsburgh Penguins selvisi Stanley Cup-finaaleihin viidettä kertaa seurahistoriansa aikana. Edellisellä kerralla vuonna 2009 mestaruussarjan vastustajana oli tuollon vielä läntiseen konferenssiin kuulunut Detroit Red Wings. Sarja ratkesi Penguinsille vasta seitsemännessä ottelussa.
Vasta seitsemännessä kamppailussa ratkesi myös Penguinsin tämänvuotinen Stanley Cup-finaalipaikka Tampa Bay Lightningia vastaan. Lightning oli jo ottanut 3−2-johtoaseman, mutta Penguins pystyi kampeamaan itsensä finaaliin kahdella peräkkäisellä voitolla.
Läntisen konferenssin voittajalla San Jose Sharksilla puolestaan ei ole aiempia esiintymisiä Stanley Cup -finaaleissa. Sillä on nyt tilaisuus kääntää 25-vuotisessa seurahistoriassaan aivan uusi lehti voittamalla seuralle ensimmäinen Stanley Cup -mestaruus. Sharks otti konferenssin mestaruuden lähettämällä laulukuoroon St. Louis Bluesin voitoin 4−2.
Läntisen konferenssin joukkue on napannut kannun neljästi peräkkäin sen jälkeen, kun Boston Bruins vei mestaruuden vuonna 2011.
Puolustus yhä suurin kysymysmerkki
Itäisen konferenssin finaalissa Lightning laittoi Penguinsin todella lujille. Trevor Daleyn loukkaantuminen oli takaisku Penguinsin puolustukselle ja erityisesti sen kiekolliselle pelille, mutta toistaiseksi Olli Määttä on selvinnyt haasteesta kunnialla ja parantanut otteitaan siitä, kun oli viimeksi pelaavassa kokoonpanossa.
Suomalaispuolustajan peliäly on kohdallaan ja Määttä kykenee antamaan hyviä pitkiä avaussyöttöjä.
Sidney Crosby nousi Lightningia vastaan ratkaisevilla hetkillä esille iskiessään kolme voittomaalia, ja Jevgeni Malkinkin katkaisi kuuden ottelun mittaiseksi venyneen pisteettömän putkensa. Penguinsin supertähdet löysivät kadonneita tehojaan juuri oikealla hetkellä, mutta Sharks on iskenyt pudotuspeleissä vielä Penguinsiäkin enemmän maaleja.
Penguinsilla on ajoittain ollut suuria vaikeuksia ylivoimansa kanssa. Ylivoima on mennyt toisinaan melkein seisoskeluksi eikä kiekkoa ole saatu toimitettua hyökkäysalueellekaan. Siinä on finaalisarjaan parennettavaa. Ylivoima on toiminut pudotuspeleissä nyt 23 prosentin tehoilla.
Sharks suurimman äärellä
Nashville Predatorsia vastaan seitsemän ottelua tahkonnut Sharks kukisti Bluesin kuudessa ottelussa etukäteiskaavailuihin nähden yllättävänkin helposti. Koko joukkue Joe Pavelskin, Joe Thorntonin ja Tomas Hertlin johdolla pelasi todella nopeatempoista ja taitavaa jääkiekkoa.
Omassa päässä Marc-Edouard Vlasic ja Justin Braun pitivät maalivahti Martin Jonesin kanssa huolen siitä, että Bluesin tehomiehet Vladimir Tarasenkon ja Jori Lehterän ohella pysyivät suurimmaksi osaksi pois tulostaululta.
Puolustuksen tehomies Brent Burns ailahteli hieman aiempaa enemmän, eikä joukkueen murhaava ylivoima ollut enää samalla tasolla − Bluesia vastaan joukkue onnistui ylivoimalla vain neljä kertaa 21 yrittämällä. Näin ollen joukkueen ylivoimaprosentiksi jäi vain 19,0, kun Predators-sarjassa joukkue leipoi limppua häkkiin yli 40 prosentin varmuudella.
Penguins voittaa, koska...
Virpi Puumalainen: Joukkueen itseluottamus on niin rautainen, että se kykenee nousemaan sillasta ja kaivamaan tarvittavat maalit tarvittavalla hetkellä. Jos Penguins pääsee laukomaan Martin Jonesia kohti yhtä paljon kuin muiden vastustajiensa maalivahteja kohti, maalilamput palavat myös Jonesin takana.
Hetkellisen epävarmuuden jälkeen Penguinsin maalilla Matt Murray näyttää päässeen takaisin tasapainoon. Marc-Andre Fleury vieraili reilun ottelun verran Penguinsin maalilla, mutta nyt Murray on se mies, johon pingviinit luottaa.
Urku on auki ja pelataan upporikasta ja rutiköyhää. Taitotasossa Penguins ehkä häviää Sharksille supertähdistään huolimatta, mutta jos joukkue pääsee vyöryttämään neljällä ketjullaan tuttua pelitapaansa, se puree myös Sharksiin.
Penguinsillä on myös enemmän pelaajia, joilla on kokemusta finaaleista. Sharksin kokemattomuus yhdistettynä paineisiin voittaa joukkueen veteraaneille kauan himoittu palkinto voi pelata Penguinsin pussiin.
Sharks voittaa, jos...
Kasperi Salo: Joukkue jatkaa suurin piirtein samalla kaavalla kuin edellisissä ottelusarjoissa. Vuosikausia joukkuetta vaivannut romahtamisen kulttuuri näyttää väistyneen henkisen vahvuuden tieltä. Myös ketjujen roolitus on osunut aivan nappiin ja ratkaisijoita on löytynyt laajemmalta rintamalta kuin aiemmin.
Aiempia kierroksia ajoittain dominoinut Pavelski-Thornton-Logan Couture-kolmikko tuskin tulee yksistään Penguinsia vastaan riittämään, joten katseet kääntyvät tällä kertaa kokonaisvaltaiseen osaamiseen yksittäisten sateentekijöiden sijaan.
Vuoroin Couturen ja Patrick Marleaun sentteröimä kakkosketju on ollut paikoittain erinomainen, mutta tällä kertaa ketjun tehokkuus on varmasti tiedossa jo etukäteen. Sekä Couturen, Marleaun, että Joonas Donskoin preesens täytyy näkyä ottelusta toiseen hyökkäys- ja puolustuspäässä, kiekon kanssa ja ilman.
Blues-sarjassa pienimuotoisen inflaation kokenut ylivoimapeli on saatava jälleen rullaamaan; ennen sarjan alkua Sharksin ylivoimaprosentti oli 30,8 − finaaleihin lähdettäessä samainen lukema on 27. Vaikka prosentuaalisesti ero on vain muutama pykälä, kokonaisuutena ylivoimapeli yski huomattavasti aiempaa enemmän.
Puolustuksen pelinrakentajan roolia vetävällä Burnsilla onkin ylivoimapelin suhteen ehdottomasti parantamisen paikka, vaikka edelliskierroksilla mies esiintyi todella vakuuttavasti.
Mikäli Sharksin puolustus ja Jonesin maalivahtityöskentely saa nostettua tasoaan edellisestä, on joukkuetta todella vaikea peitota. Penguinsin rymyävä hyökkääjistö iskee maalinedustalle takuuvarmasti kuin kasa herhiläisiä eikä merkkausvirheisiin ja Jonesin irtokiekkojen pomputteluun ole varaa.
Pingviinipaidoilla ei ole tarkoista laukojista pulaa ja Jonesin pelityyli jättää usein yläkulmiin enemmän tilaa, joten tarkan ja uhrautuvan puolustuspelin merkitys todennäköisesti korostuu entisestään.
Penguinsin ratkaisija ja yllättäjä
Tähän mennessä Penguinsin paras pisteiden -ja maalintekijä pudotuspeleissä on ollut Phil Kessel. Kessel ja erityisesti Carl Hagelin ovat Penguinsin pelitavan ilmentymiä. Kesselillä on kasassa tehot 9+9 ja eniten laukauksia Penguinsin riveistä. Miehellä on valtavat halut näyttää finaalisarjassa lopullinen pitkä nenä arvostelijoilleen ja päästä nostelemaan kannua.
Bryan Rust on kolmen ottelun pisteputkessa ja tehtaillut kolme maalia kahdessa viimeisessä ottelussaan. Matt Cullen puolestaan ei ole saanut tililleen pisteitä viiteen otteluun, mutta on ahkeroinut alivoimalla ja oman pään aloituksissa.
Sharksin ratkaisija ja yllättäjä
Kevään pudotuspeleissä yhteensä 63 maalia iskeneen hailauman ehdoton syömähammas on joukkueen hyökkäys. Vahvasti pudotuspelien parhaan pelaajan Conn Smythe Trophy -palkinnonsaajaksi tyrkyllä oleva Pavelski piti työmiehen haalarit tiukasti päällään myös Bluesia vastaan, tuloksena yhdeksän pistettä (4+5) kuudessa ottelussa.
Edelliskierroksella Predatorsia vastaan Sharksin tehokkain pelaaja Couture uurasti myös konferenssifinaaleissa, eikä merkkejä tahdin hiipumisesta ole ollut näkyvissä.
Muista pelaajista kolmen kullan kerhoon tähtäävät Thornton sekä Marleau ovat varmasti menestyksen nälkäisempiä kuin kukaan muu, sillä finaalisarja merkkaa kaksikolle viimeisiä mahdollisuuksia nostaa ilmaan jääkiekkoilun halutuin pokaali.
Lisäksi kevään ottelusarjoissa ehdottomasti edukseen esiintynyt sentteri Chris Tierney on nuoresta iästään huolimatta haalinut itselleen rutkasti pudotuspelikokemusta Kanadan juniorisarja OHL:stä lähtien. 21-vuotiaalta ontariolaiselta löytyykin kaikki edellytykset yllättää kiekkokansa kokonaisvaltaisella hyökkäysosaamisella ja erinomaisella alivoimapelillä.
Arvio lopputuloksesta
Puumalainen: Kampeaminen putoamisen partaalta finaaleihin teki Penguinsistä entisestäänkin vahvemman henkisesti. Myös kokemus pelaa roolia. Penguinsillä on pelaajia, jotka ovat olleet tässä tilanteessa ennenkin ja selviytyneet siitä voittajina. Tasaisen väännön jälkeen Penguins vie mestaruuden voitoin 4−3.
Salo: Sharksin momentum on ehtinyt kasvaa todella hurjaksi, eikä väkivahvan joukkueen hyökkäyskalustolle löydy pysäyttäjää. Vaikka myös Penguinsilta löytyy liuta ratkaisijoita, viimeistään Sharks-vahti Jones ratkaisee tiiviin puolustuksen avustuksella Sharksille seurahistorian ensimmäisen Stanley Cupin. Sharks ja San Franciscon lahden alue juhlivat mestaruutta voitoin 4−2.