OTT - COL 2.00
PHI - BOS 2.30
CGY - BUF 4.30
VAN - EDM 5.00
ARI - SJS 5.00

Pelikaanit tuomiolla - kuluneen kauden arviot Pelicansin pelaajista

LIIGA / Artikkeli

Maalivahdit

Pasi Nurminen, 16, 92,07

Jos ja jos... Jos Nurminen olisi jatkanut kauden loppuun asti Lahdessa, olisi voisi sarjataulukko hyvinkin näyttää erilaiselta. Joutui kentälle heti avausottelussa SaiPaa vastaan, joka meni täysin polvileikkauksen jälkeen tuntumaa hakiessa. Vetreytyi kuitenkin nopeasti torjumaan pisteitä Pelicans-pussiin, vaikka ennen Ruotsiinlähtöä maagisuus otteista hieman haihtuikin. ”Nupen” merkitys varsinkin henkisellä puolella oli suunnaton.

Jaakko Suomalainen, 14, 89,67

Suomalainen saavutti ennen kauden alkua valmennuksen luottamuksen ja sai näyttöpaikan heti avausottelussa, jolloin koko joukkue konttasi. Ehti Nurmisen lähdettyä nousta kertaalleen takaisin ykköstorjujaksi, mutta nivusvaiva pilasi mahdollisuuden. Sai loppukaudella jälleen torjuntavastuuta, kun Karri Rämö pelasi A-nuorten ratkaisuotteluita ja esiintyikin todella vakuuttavasti viimeisissä otteluissa.

Karri Rämö, 26, 89,79

Kauden Pelicans-komeetta. 18-vuotias Rämö osoitti potentiaalinsa torjumalla Lahteen muun muassa täydet sarjapisteet Hartwall Areenalta. Nuorukainen väsyi kuitenkin pelimäärään, eikä loppukaudesta enää pystynyt kantamaan joukkuetta yksin voittoihin. Silti potentiaalinen vuoden tulokas.

Markus Helanen, 10, 87,20

”Hössön” Lopullinen läpimurto SM-liigaan jäi jälleen tekemättä. Pelasi muutamia loistokkaita otteluita, joiden vastapainoksi nähtiin muutamia ratkaisevia imaisuja. Loukkasi ennen vuodenvaihdetta sormensa, jonka tervehtymistä lähti siirtorajan kynnyksellä odottelemaan HPK:n miehistöön.

Puolustajat

Matti Hana, 13, 0+0=0

Ei avautuneet hanat vieläkään. Haukoista takaisin liigaan palannut Hana pelasi Pelicans-aikansa suhteellisen pienessä ja näkymättömässä roolissa.

Mikko Purontakanen, 8, 0+2=2

Raumalla hyljeksitty puolustaja tuli marraskuun puolivälissä vuokramiehenä Lahteen. Pelasi hieman paremmin kuin mitä puheet länsirannikolta antoivat odottaa. Keskinkertaisillakin otteilla vahvistus Pelicans-puolustuksessa. Lukko halusi miehen kuitenkin välttämättä takaisin, vaikka peliaikaa Raumalta ei enää löytynyt.

Olli Korkeavuori, 52, 3+6=9

Alkukaudesta paikkaansa etsinyt puolustaja nousi lopulta yllättävän suureen rooliin. Pelasi Erik Kakon rinnalla varmistavammassa roolissa tasaisen varmasti ja merkkautti loppukaudella kelpo tehopisteetkin. Kiekollinen peli edelleen epävarman oloista, mutta puolustuspäässä isokokoinen Korkeavuori oli mies paikallaan.

Santeri Heiskanen, 17, 2+2=4

Ensimmäiset kymmenen ottelua syvässä horteessa, sitten muutama todella väkevä esitys. Parhaimmillaan positiivisessa mielessä uskaltava ja huipputärkeä pelaaja, pään pettäessä vahingoksi omalle joukkueelleen. Varakapteenin korvienvälisessä pelissä oli luvattoman paljon katkoksia ennen kuin polvivamma pakotti hänet sivuun. Paranteli vammaansa koko loppukauden.

Antti-Pekka Lamberg, 52, 2+5=7

Isokoinen peruspuolustaja. Samantapainen pelaaja kuin Olli Korkeavuori, mutta hieman rauhallisemman oloinen kiekon kanssa. Koostaan (186cm / 100kg) huolimatta keskittyi taklausten sijaan mailahäirintään.

Ville Varakas, 27, 1+2=3

Liikkuu hyvin, joskus jopa kiekon kanssa. Siihen taitavatkin jäädä miehen Pelicans-aikana nähdyt vahvuudet. Säheltävä IFK-laina oli usein pahoissa vaikeuksissa puolustuspäässä, eikä mies ole osannut käyttää vahvuuksiaankaan hyödyksi. Ahkera miinusmerkintöjen kerääjä. Vuokra-aika päättyi joulutaukoon.

Mikko Mäenpää, 27, 0+2=2

Kesken kauden kapeaa puolustuskalustoa vahvistamaan tullut Mäenpää selvisi tehtävästään kunnialla. Perusvarmaa kiekollista peliä ilman suurempia virheitä.

Topi Lehtonen, 55, 2+5=7

Taitava kiekonkäsittelijä, jonka itseluottamus kaipaisi kohennusta. Omat miehet hukkuivat muutamaan otteeseen karkeasti, eivätkä haastotilanteet aina sujuneet köykäiseltä puolustajalta oppikirjan mukaan. Lehtosen laukaus on varsin hyvä, mutta tarkkuudessa parannettavaa.

Jani Honkanen, 51, 1+2=3

Osoitti, että jonkinlaiset kädet löytyy, mutta jalat jäävät armotta jälkeen. Hyökkäyspäässä käytännössä hyödytön, mutta ”Miliisin” pitikin olla kova pelote omassa päässä. Hitauden takia kuitenkin pihalla ajoittain myös puolustuspäässä. Hanskasi kahteen otteeseen.

Juuso Hietanen, 15, 0+0=0

Harjoituspelit Erik Kakon parina antoivat odottaa reilusti enemmän, mitä nähtiin. Oli epävarma kiekollisena ja köykäinen puolustuspäässä. Putosikin hyvin nopeasti edustuksen kokoonpanosta A-nuoriin, josta matka jatkui takaisin kotiin Hämeenlinnaan.

Erik Kakko, 56, 7+13=20

Paljon odotettiin, paljon myöskin saatiin. Keräsi ottelusta toiseen huikeita peliminuutteja, mutta ansaitsi peliaikansa täysin. Pakiston kiekollinen liideri, varmaotteinen puolustupään luutija ja hurja viivapommittaja - tärkeämpää miestä joukkueelleen on vaikea nimetä. Kuittasi Pelicans-puolustajien keskinäisen pistepörssin selvästi itselleen.

Hyökkääjät

Mikko Niinikoski, 56, 6+3=9

Perusvarmaa suorittamista läpi kauden. Kova karvaaja, joka käyttää mailaansa välillä turhankin härskisti. Kiekollinen pelaaminen asettaa rajansa suurempien pistemäärien tekoon.

Petri Koskinen, 56, 8+5=13

Tapparasta lainalle saapunut Koskinen pelasi Lahdessa lopulta koko kauden ajan. Hoiti puolustavan roolinsa mallikkaasti ja iski muutaman tärkeän maalinkin, muttei juuri erottunut massasta.

Tommi Hannus, 53, 17+5=22

Alkukausi meni loukkaantumisesta toipuessa, mutta heräsi toden teolla vuodenvaihteen jälkeen. Ykkösketjun Daniel Widing – Sami Salonen – Hannus vikkeläjalkainen ja hyvin ampuva vasen laitahyökkääjä, jonka 17 liigamaalia Pelicansin paidassa on kova suoritus. Jatkaa uraansa Lukossa.

Daniel Widing, 56, 13+15=28

Tätä oli jo odotettukin: Daniel Widingin läpimurtoa SM-liigatasolla. Liukas ruotsalaishyökkääjä alkoi vihdoin osua paikoistaan myös maalipuiden väliin, kun löysi toimivan ketjun Sami Salosen ja Tommi Hannuksen kanssa. Tunnollinen laituri on varmasti monen liigaseuran kiikarissa.

Jussi Saarinen, 21, 5+5=10

Pelicans-miehistön kiistatta positiivisin yllätys: jämäminuutteja hakanneesta lupauksesta hyökkäyksen luottomieheksi. Hyvää alivoimapeliä, ahkeraa karvasta ja taklauksia, sekä sivussa uusi piste-ennätys. Väsyi hieman sarjan loppua kohden, eivätkä laidat ryskyneet aivan alkukauden malliin.

Tuomas Santavuori, 9, 2+1=3

Ei yllättäen juuri esiintynyt edustusmiehistössä, vaan kausi vierähti pääosin A-nuorissa. Taitava hyökkääjä ehti kuitenkin kahdesti maalintekoon.

Sami Salonen, 56, 9+21=30

Pelicansin paras pistemies ja kiistatta eräs parhaista pelikaaneista. Loistavat kädet, oivaltava pelisilmä ja verkkainen liike soveltuivat hyvin vikkelien Hannuksen ja Widingin väliin. Pääsi pelaamaan pitkästä aikaa ilman loukkaantumisia.

Lasse Jämsen, 17, 1+1=2

Odotuksiin nähden jälleen suuri floppi. Joukkueen kokenutta kalustoa, jonka harteille suurin osa maalintekopaineista sysättiin. Haki terveenä ollessaan vauhtia välillä katsomosta, välillä ylimääräisen hyökkääjän paikalta, kunnes polvivamma keskeytti kehnon kauden ennen aikojaan.

Zdnek Blatny, 9, 1+1=2

Paljon odotettiin, vähän saatiin. Pahasti keskenkuntoinen Blatny esitti ensimmäisissä pelaamissaan otteluissa pelimiehen merkkejä, muttei koskaan löytänyt paikkaansa joukkueesta. Ylimielisen oloinen, paljon turhia jäähyjä ja vain yksi maali – sekin rangaistuslaukauksesta.

Kari Sihvonen, 46, 2+1=3

Huomiota herättävällä tyylillä luisteleva Sihvonen ei alkukaudesta juuri peliminuutteja saanut, mutta onnistui murtautumaan kauden loppupuolella pelaavaan miehistöön. Todella yritteliäs laitahyökkääjä, joka yllätti muutamaan otteeseen taitavilla harhautuksillaan. Kaipaisi rauhallisuutta peliinsä.

Sean Avery, 2, 3+0=3

Eittämättä paras ulkomaalaislöytö Pelicansin aikana. Kävi kahden ottelun pikavisiitillä lahdessa, jonka aikana teki joukkueen kaikki kolme maalia. Pelasi yritteliäästi, osallistui kiekolliseen peliin ja härnäsi siinä samalla vastustajia – kunnes katosi.

Ville Hirvonen, 51, 3+14=17

Aloitti kauden räväkästi ja kantoi alkukauden kultaista kypärää. Loukkaantuminen sotki kuitenkin kuviot, eikä Hirvonen enää tervehdyttyään löytänyt kunnollista paikkaa Pelicans-ketjuista. Kertonee jotakin, että pisteistä 11 (19 peliä) syntyi ennen loukkaantumista.

Toni Saarinen, 55, 6+5=11

Kovin tasapaksua puurtamista joukkueen kokeneimpiin hyökkääjiin lukeutuvalta Saariselta. Puolustuspäässä hyvä, mutta parhaimmillaan 29 pistettä SM-liigassa iskeneeltä hyökkääjältä voisi odottaa vahvempaa panosta myös hyökkäyspelissä. Töhri muutaman todellisen avopaikan.

Ville-Matti Koponen, 25, 0+2=2

Nousi lähes puskista liigaan ja esiintyikin pelaamissaan otteluissa mallikkaasti. Kiekollisena erittäin taitava, varsinkin kiekon ylöstuonnissa kiistatta joukkueen ykkösnimi. Jos saa asenteen kohdalleen, tulee varmasti nousemaan kelpo liigasentteriksi.

Jesse Saarinen, 34, 0+4=4

Joukkueen nuorin Saarinen onnistui tulokaskaudellaan varsin hyvin. Nopeajalkainen laitahyökkääjä haki aktiivisesti taklauksia, vaikka taklattavat olivatkin usein vähintään päätä pidempiä. Pieni koko kuitenkin rajoittaa kiekollisesti taitavan pelurin etenemistä. Pelicansin paras plusmiinus, joukkueen huomioonottaen kunnioitettava +2.

Jesse Welling, 48, 2+6=8

Osoitti todellista taistelumieltä pelaamalla lähes koko kauden ranne hajalla. Tunnollinen kahden suunnan hyökkääjä, joka ei kaihtanut myöskään fyysistä peliä. Rajallinen kiekollinen osaaminen näkyy, vaikka pisteissä muun muassa Toni Koivusen edellä.

Toni Koivunen, 53, 1+6=7

Pelikaanilauman suurin pettymys on helppo löytää – se on kapteeni Toni Koivunen. Johtohyökkääjäksi kaavailtu ”Bobi” vaelteli koko kauden varjojen rajamailla iskien ainoastaan yhden maalin. Liekö syy ketjukavereissa, mutta kauden ainoa plussa tulee mallikkaasta alivoimapelaamisesta.

» Lähetä palautetta toimitukselle