BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

Pelikaanien päästötodistus

LIIGA / Artikkeli
Pelicans yllätti lähes kaikki asiantuntijat ja osittain itsensäkin ponnistamalla runkosarjan seitsemänneksi ja sitä kautta pudotuspeleihin lähes kahden vuosikymmenen tauon jälkeen.

Saavutuksen tekee vielä hienommaksi se, että vielä marraskuun loppupuolella joukkue oli sarjassa toiseksi viimeisenä vain muutaman pisteen edellä sarjajumbo Ässiä pudotuspeliraja oli tuolloin lähes kymmenen pisteen päässä. Seuraavassa pienimuotoinen katsaus joukkueen pelaajiin ja heidän otteisiinsa kauden aikana.

Maalivahdit

#1 Pasi Kuivalainen, 9½

45 ott / TO%:91,5 / Pm/o:2,66 / 0+1=1

Jos tämänvuotisesta Pelicansin ryhmästä pitäisi joku nostaa ylitse muiden, niin allekirjoittaneen valinta kohdistuisi Pasi Kuivalaiseen. Alkukaudesta joutui vielä taistelemaan peliajasta suhteellisen tasaisesti Sami Lehtisen kanssa, mutta otti sitten selkeän selätysvoiton taistelussa ykkösveskarin paikasta. Pelasi joukkueelle henkilökohtaisella panoksellaan varsinkin keväällä monta monituista pistettä. Ei ole lainkaan liioittelua väittää, että ilman Kuivalaista Pelicans ei olisi pelannut pudotuspeleissä tänä vuonna. Ei huonommin mieheltä, joka suuren enemmistön mielestä oli jo mennyttä kalua.

#33 Sami Lehtinen, 6½

14 ott / TO%:88,4 / Pm/o:3,36 / 0+0=0

Jumiutui kauden edetessä yhä selkeämmin porttivahdiksi aloittaen vain kahdessa tasapeliottelussa (JYP, Lukko) joulutauon jälkeen. Samat vanhat ongelmat vaivasivat taas; heikko liikkuvuus, avuton mailapeli, liikaa helppoja maaleja. Ja ne länget.. Ura liigatasolla taitaa olla auttamatta ohi. Harvalla liigajoukkueella on tarvetta kolmekymppiselle keskinkertaiselle maalivahdille.

Puolustajat

#6 Kalle Koskinen, 8-

47 ott, 4+9=13, 22 min

Jyväskylästä päijänteenmitan etelämmäksi muuttanut Koskinen tavoitteli alkukaudesta lintulaudan vertaisia pihallaolokertoimia otteillaan. Välillä totaalisen päämäärättömältä näyttänyt seilailu kaukalossa sai pulssin nousemaan ylemmilläkin penkkiriveillä. Syksyn loukkaantumisen jälkeen muodosti Veli-Pekka Laitisen kanssa joukkueen omassa päässä luotettavimman pakkiparin.

#12 Jussi-Antti Reimari, 6½

49 ott, 2+7=9, 32 min

Kaiken pitäisi olla periaatteessa kunnossa, mutta kun ei suju niin ei. On kokoa ja näköä, hyvä laukaus ja kiekonkäsittelytaitokin kohtuullinen. Mitä jää käteen? Pehmoilua puolustuspäässä, hasseja kiekollisena ja kudit jäävät piippuun. Hyvää vauhtia matkalla kaatopaikalle, jonka tienviitassa lukee 'menetetyt lahjakkuudet'. Auttaisikohan maiseman vaihto?

#24 Mika Niskanen (C), 8+

54 ott, 10+6=16, 38 min

Kapteenin tehtävistä edelliskautena turhaakin stressiä ottanut Niskanen oli tällä kaudella kuin eri mies. Puolustuspään hassien määrä kääntyi laskusuuntaan ja hyökkäyspäässäkin tehoa löytyi aikaisempaa enemmän, huippuna HIFK:ta vastaan syntynyt hattutemppu tammikuun alussa. Kaksinumeroiset maalilukemat ovat aina puolustajalle loistava suoritus.

#26 Jan Latvala, 9

56 ott, 10+25=35, 14 min

Vaisun edelliskauden jälkeen Latvala intoutui uransa parhaaseen kauteen. Peräpään kiekollinen johtaja ja ylivoimapelin dynamo. Pystyi puolustuspäässä kompensoimaan koon puutetta rauhallisilla otteillaan ja hyvällä peliälyllään.

#27 Jussi Salminen, 6½

43 ott, 1+1=2, 18 min

Vuoden 1995 nuorten Euroopan Mestari sai alkukaudesta vielä jonkin verran luottoa, mutta hyökkääjäkokeilujen ja sairaslistan lyhentymisen jälkeen peliaika jäi kortille ja loppukausi meni lähinnä tuppea jyrsiessä penkin päässä. Ehti käväisemään pikakomennusella Mestiksessa kasvattajaseuransa KooKoo:n riveissä. Liigauran avausmaali laiha lohtu.

#42 Veli-Pekka Laitinen, 9-

43 ott, 6+9=15, 24 min
Jo edelliskaudella vahvasti edistynyt Laitinen jatkoi vahvaa nousuaan niin joukkueen kuin koko liigan puolustajahierarkiassa. Jäi alkusyksystä JYPin Tuomas Pihlmanin ryntäyksen uhriksi, jonka seurauksena tuli 13 ottelua kestänyt pakkolepo käsivamman takia. Keräsi joukkueen ylivoimaisesti parhaimman plus/miinus-saldon lukemalla +14. Hyvä pelinlukutaito, nousee oikea-aikaisesti tukemaan hyökkäyksiä.

#44 Henri Laurila, 8-

42 ott, 1+1=2, 14 min
Sai komennuksen A-junioreista liigaan, kun lähes puolet joukkueen pakkikalustosta oli sairastuvalla syksyllä. Parhaimmillaan nöyrää ja riskitöntä peruspelaamista. Kookas ja vahva, pärjäsi hyvin kaksinkamppailuissa, vaikka otteet sietäisivätkin lisää kursailemattomuutta. Kiekkollinen pelaaminen laahaa vielä jäljessä, vaikka selkeät roiskimiset vähenivätkin kauden edetessä.

#55 Garry Toor, 6-

28 ott, 1+2=3, 28 min

Kanadan hätäapu oli kaikkea muuta kuin vahvistus. Käsivamma piti sivussa lähes puolet kaudesta. Omassa päässä ongelmissa puutteellisen fysiikkansa takia, jonka lisäksi mies-miestä-vastaan-pelaaminen välillä todella huolimatonta. Hyökkääväksi puolustajaksi surkeat tehopisteet, plus-miinus-tilastossa pahasti pakkasella (-10). Kolmivuotinen sopimus esti lähtöpassit, vaikka omista junioreistakin taitaisi löytyä parempia miehiä.

#56 Kaj Lindström, 6½

50 ott, 4+2=6, 12 min

Lindström jatkoi etenemistään liigauralla toisellakin kaudella hieman käsijarru päällä. Vahvan debyytin 1998-99 jälkeen on puolustajalupauksen urassa ollut pieni seisahtumisen tunnelma päällä. Vieläkin parhaimmillaan varma peruspakki, mutta taso heittelee liikaa jopa yksittäisten otteluiden sisällä.

Hyökkääjät

#9 Mikko Peltola, 9

56 ott, 18+32=50, 66 min

Hitaasti kiiruhtava Peltola oli alkukauden kaukana ulapalla, kun yhteyttä silloisiin ketjukavereihin (Vopat-Riihijärvi) ei tuntunut löytyvän. Tarvittiin siirto sentteriksi ja reilut kymmenen ottelua totutelua, niin lyyti alkoi kirjoittaa aivan eri tavalla. Ensimmäiset 23 ottelua tuottivat 12 tehopistettä, lopuissa 33 ottelussa pistepussi karttui 38 kertaa. Jämsenin tavoin kaksi hattutemppua kauden aikana.

#16 Roman Vopat, 7+

54 ott, 15+13=28, 121 min

Isokokoisen ja vahvan tsekkisentterin kauden alku oli yhtä tuskaista kuin koko joukkueella. Kiekot eivät tuntuneet löytävän tietänsä maaliin sitten kirveelläkään, kunnes ennen joulutaukoa suunta muuttui ja Vopat oli tauolle mentäessä joukkueen paras maalintekijä 11 osumallaan. Kevätkausi menikin sitten enemmän rimoja alitellessa, peli muuttui saamattomaksi kaarteluksi ja haluttomaksi pelailuiksi, joiden seurauksena mies joutui valmentaja Kari Elorannan julkisen ripityksen kohteeksi muutamaan otteeseen. Aineksia olisi parempaan mitä nyt nähtiin. Kysymys kuuluukin, kenen tehtävä on seuraavaksi koittaa kaivaa niitä esiin?

#18 Janne Sinkkonen, 6

47 ott, 2+2=4, 26 min

Tasainen puurtaja ilman suurempia vahvuuksia taikka heikkouksia. Peliaika kortilla, kävi hakemassa vauhtia Kouvolasta asti. Ei jatka ensi kaudella.

#21 Teemu Riihijärvi, 6+

51 ott, 4+14=18, 56 min

Eipä taida San Jose tulla koskaan ykkösvarauksestaan paljoa kostumaan, vaikka uran ennätys tehopisteissä syntyikin. Tuhlattujen tekopaikkojen laskemisessa ei perässä olisi pysynyt edes se suurin piirikunnan matemaattinen nero. Raameja on, mutta pelaa kuin senttimetrejä ja kiloja olisi varressa parisenkymmentä yksikköä vähemmän.

#22 Jani Keinänen, 7½

54 ott, 9+11=20, 30 min

Kari Elorannan luottosentteri jaksoi puurtaa suurelle yleisölle hieman näkymättömässä jokapaikan höylän roolissaan, vaikka paikka sentterihierarkiassa tälle kaudelle hieman laskikin. Puolustustehtävät sujuvat kuten aina, mutta toivelistalla olisi vielä hieman terävämpää hyökkäyspeliä, siitäkin huolimatta, että silläkin osastolla edettiin tällä kaudella.

#23 Ales Kratoska, 7½

51 ott, 17+17=34, 76 min

Tsekkihyökkääjä tehtaili pisteitä tasaiseen tahtiin, mutta se viimeinen puristus ja kipinä tuntui puuttuvan. Onnistui kuitenkin nostamaan tasoaan loukkaantumisten pilaaman alkukauden jälkeen. Riippakivenä tyhmät jäähyt, joiden johdosta viltti kutsui muutamaan otteeseen. Ei jatka ensi kaudella.

#25 Lasse Jämsen, 9-

56 ott, 23+21=44, 42 min

Suoraviivainen JYP-kasvatti löysi maisemanvaihdoksen yhteydessä sisäisen Gretzkynsä pommittaen kauden aikana saman verran osumia kuin kahdella edellisellä Jyväskylän kaudellaan yhteensä. Osoitti olevansa muutakin kuin pelkkä likaisen työn ja taistelumaalien tekijä hyvillä ja luovilla ratkaisuillaan hyökkäyspäässä. Teki kauden aikana kaksi hattutemppua (HIFK, Ässät) ja valittiin kerran Suomen Urheilulehden toimesta viikon pelaajaksi.

#29 Mikko Juutilainen, 7+

51 ott, 6+4=10, 10 min

Ennen kauden alkua Jääkiekkolehdessä tulevaksi tähdeksi noteerattu Juutilainen valtasi oman pienen neliönsä joukkueessa nelosketjun sentterinä. Satunnaiset visiitit enemmän vastuuta saavissa koostumuksissa onnistuivat myös hyvin, huippuna Roman Vopatin paikkaus JYP-ottelussa joulukuun alussa, jolloin Juutilainen iski kaksi osumaa, joista toinen oli ottelun voittomaali. Aineksia isompaan rooliin tulevaisuudessa.

#30 Jouko Myrrä, 7

56 ott, 7+8=15, 16 min

Nykyään lähinnä hammaskalustostaan tunnettu joukkueen ikäpresidentti hoiti pienehkön roolinsa tasaisen varmasti läpi kauden. Ei kerännyt suuria otsikoita, mutta ei tilille kertynyt myöskään pahoja epäonnistumisia. Ei nähdä enää ensikaudella Pelikaani-paidassa.

#39 Tommi Turunen, 9+

55 ott, 21+34=55, 12 min

Savonlinnan Lada innostui vanhoilla päivillään uransa parhaaseen kauteen. Edelliskaudella tehtaillut ennätyslukemat tehopisteissä liki kaksinkertaistuivat tällä kaudella (31-55). Oli jo tahmealla alkukaudella yksi niistä harvoista, joilta syntyi tasaisesti tulosta hyökkäyspäässä. Ketjukavereidenkin saatua lopulta juonesta kiinni tahti vaan kiihtyi huipentuen viimeisen runkosarjakierroksen viiteen tehopisteeseen Porin Ässiä vastaan.

#40 Toni Saarinen, 6½

43 ott, 5+10=15, 24 min

Nopealiikkeiselle laiturille sattui kauden aikana lähes yhtä paljon tapaturmia kuin Kummelista tutulle sukunimikaimalleen. Elokuussa Sputnik Cupissa mies joutui HIFK-maalivahti Ari Ahosen telomaksi ja HPK:n Eero Somervuoren mailasta silmäkuoppaan tullut isku uhkasi näkökykyä ja koko uraa. Pelillisesti kausi oli vaisu, vaikka piristymistä loppua kohden tapahtuikin. Avopaikkojen täystuho.

#70 Veli-Pekka Nutikka, 6½

43 ott, 3+3=6, -16, 14 min

Nutikka jaksoi tälläkin kaudella vääntää koko ryhmälle rautalangasta taiseluasennetta malliksi. Kiekollinen peli heikkoa, mutta ottaa iskuja nurisematta vastaan ja uhraa itsensä joukkueen edun puolesta. Tinkimätön työmoraali palkittiin jatkosopimuksella.

#71 Jarkko Ollikainen, 5½

52 ott, 1+3=4, 10 min

Pikkusievä näpertelijä jumiutui muutamia lyhyitä poikkeuksia lukuunottamatta nelosketjuun koko kaudeksi. Nopea ja periaattessa taitavakin, mutta silloin kun pitäisi laitaa Singeriin vitosvaihdetta silmään lyökin jarrut päälle. Sortuu kulmissa pyörimiseen. Ura pahasti jumissa eikä ulospääsytietä näkyvissä.

Oltiinhan siellä mekin..

#10 Jani-Matti Loikala

6 ott, 0+0=0, 6 min

Hämeenlinnassa kauden aloittanut Loikala tuli syksyllä paikkaamaan Pelicansin peräpäätä, kun puolustajia alkoi olla sairastuvalla yhtä paljon kuin pelikunnossa. Hoiti osuutensa luotettavasti. Matka jatkui Mikkeliin, josta kauden päätteeksi irtosi Suomen amatöörimestaruus.

#43 Esa Saksinen

2 ott, 0+0=0, 0 min

A-juniori-ikäinen puolustaja, joka kävi haistelemassa liigavauhtia muutamassa ottelussa. Suurten tekojen aika vielä edessä.

#35 Mikko Rämö

2 ott, 0+0=0, 0 min

Pääsi haistelemaan liigavauhtia vaihtoaition portilta. Ensi kaudella kakkosveskarina.

» Lähetä palautetta toimitukselle