BOS - STL 2.00
NYI - NJD 2.00
NYR - CHI 2.00
TBL - TOR 2.30
NSH - WPG 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - LAK 3.30

Pelikaanien kevättodistukset 2010

LIIGA / Artikkeli
Perinteiseen tapaan Jatkoajan toimitus jakaa kevättodistukset Pelicansin pelaajille kauden esityksistään.

Pelicansin kausi oli pettymys, mutta yksittäisten pelaajien kokonaisarvosanojen taso on kohtalainen. Keskinkertaisia esityksiä riittikin. Ongelmana oli johtajuuden puute. Avainpelaajista vain Juhamatti Aaltonen ja Jan Latvala olivat sillä tasolla, mitä ykköskentällisen pelaajalta edellytetään.

Monien pelaajien tehopistemäärät jäivät alle odotusten. Monet sortuivat kauden mittaan myös karmaiseviin henkilökohtaisiin virheisiin, mutta harvojen ailahtelu oli niin jyrkkää, että pelaajan kauden voisi leimata täydeksi fiaskoksi. Jo pelkästään tasaisempi maalivahtipeli olisi voinut parantaa koko joukkueen peliä merkittävästi.

Arvosanat ovat asteikolla 1–5. Arvioinnissa on painotettu pelaajaan kauden alla kohdistuneita odotuksia.

Maalivahdit

Marc Lamothe

Otti vastaan murskatappion debyytissään, mutta kokenut nikkarivahti ei siitä hätkähtänyt, vaan hänestä tuli tärkeä puolustuspään rauhoittaja. Lupaavan alun jälkeen polvivamma pilasi kaiken. Kuntoutumisen jälkeen epätasaisempia esityksiä.

Niko Hovinen

Hänen varaansa ei laskettu, eivätkä alkukauden otteet mitään luvanneetkaan. Loukkaantumissuman tultua Hovinen sai tilaisuuteensa ja pelasi Pelicans-veräjällä uudestisyntyneenä. Sai ansaitun jatkosopimuksen, mutta liigatason ykkösvahdin paikalle näytöt ovat vielä vähäiset.

Tommi Nikkilä

Parhaimmillaan pelasi jälleen huippuotteluita ja suorastaan häikäisi. Kuitenkin oli osasyyllinen puolustuspään jatkuvaan luottamuspulaan, kun etenkin tappiotilanteessa ote saattoi kadota täysin. Loukkaantumiset eivät selitä kaikkea. Ei ole saanut jatkosopimusta.

Puolustajat

Joonas Jalvanti

58, 6+6=12, -8, 34

Ristiriitainen tapaus. Entinen mister kiekkovarmuus teki aiempaan verrattuna ihmeellisen paljon virheitä ja sai aiheestakin kritiikkiä, mutta oli silti tärkeä luottomies ja urakoi isoja minuutteja. Edelleen eväitä Euro Hockey Tour -tason pakiksi, pitää vain keskittyä lujemmin.

Mikko Kousa

23, 2+4=6, -8, 57

Väläytteli taas kiekon kanssa, harhaili puolustuspäässä. Lyhyessä ajassa kertyi korkea miinussaldo. Istui katsomossa ensin loukkaantuneena, myöhemmin terveenä. HIFK uskoo Kousan potentiaalin jalostumiseen, joten ura jatkuu Helsingissä.

Juha Uotila

49, 3+7=10, +16, 77

Edullinen huippuhankinta. Avaussyötöt lähtevät napakasti, purut ovat joukkueen parhaimpia, sijoittuu hyvin ja kovuuttakin on. Ei kädetön kiekon kanssakaan, mutta sataprosenttinen panos puolustuspäähän on ollut Pelicansille tarpeen. Hurja plusmiinussaldo tähän joukkueeseen!

Sami Helenius

48, 0+2=2, -9, 190

Aiemmilla Pelicans-kausillaan iso mies oli hyödyksi joukkueelleen, nyt ei. Hidastunut entisestään ja siksi altis kohtalokkaille virheille.

Jan Latvala

56, 3+26=29, -3, 46

Vuodesta toiseen yksi liigan aliarvostetuimmista puolustajista. Luistelutaito hivelee silmää, tekee tärkeitä pisteitä ja rauhallisuus on parasta esimerkkiä säntäilevälle joukkueelle. Joukkueen toiseksi tärkein pelaaja Aaltosen jälkeen.

Jani Forsström

48, 4+19=23, +6, 48

Hyvät tilastot ja paljon arvokasta likaista työtä, mutta peli-ilo vaisua jo toista vuotta putkeen. Voittavassa joukkueessa erinomainen nöyrä joukkuepelaaja, häviävässä näyttää aika ajoin eksyneeltä. Pieni lisäröyhkeys tekisi hyvää.

Samuli Suhonen

33, 5+8=13, -7, 69

Pettymys. Kaukana siitä tasosta, jolla pelasi Aravirran alaisuudessa kaksi vuotta sitten. Oli ollut puolustuspäässä vaisu jo ennen, nyt myös hyökkäyspäässä ruuti oli märkää. Myynti tammikuussa oli viisas ratkaisu niin joukkueen kuin pelaajan kannalta.

Erik Kakko

30, 1+2=3, -4, 26

Kapteeni jatkoi viime vuosien tutulla linjalla: vakautta tuomassa, liikoja yrittämättä. Oli silti taas yhden vuoden vanhempi, virheitä sattui, ja loukkaantuminenkin sotki kautta. Joko hieno ura on päätöksessään?

Hyökkääjät

Jesse Saarinen

51, 7+10=17, -5, 16

Ovatkohan rystyset vieläkin valkoisena mailan puristamisesta? Peli-iloton kausi lähes alusta loppuun. Maalintekijän kykyjä on edelleen, mutta maisemanvaihdos on eduksi sekä pelaajalle että joukkueelle.

Antti Tyrväinen

32, 8+3=11, +6, 85

Energiapakkaus löysi paikkansa kevätkaudella ja innostui mättämään maaleja. Voi edetä samaa polkua kuin Leo Komarov, jos jaksaa tehdä töitä, keskittyä ja hyödyntää vaistojaan kiekollisessa pelissä. Rapatessa saa välillä roiskuakin, mutta nykyisellään ottaa yhtä tyhmiä jäähyjä kuin Kari Sihvonen pahimmillaan. Siitä on päästävä eroon.

Vili Sopanen

52, 21+16=37, -8, 40

Kovaa harjoitteleva taituri on viimein harjoitellut myös päätään kuntoon! Hyvä kausi, vaikkei vielä johtavaksi pelaajaksi noussutkaan ja ailahteli yhä. Ura jatkuu JYPissä, mistä löytynee sopivasti vastuuta ja kehitysalustaa. Kohti maajoukkuetasoa.

Markku Tähtinen

Pelicans: 25, 3+15=18, +1, 22. Koko kausi: 38, 5+19=24, +2, 32.

Tuli kesken kauden, toi kokemusta, antoi maalisyöttöjä ja oli ylivoimapelin kulmapala, mutta ei noussut suunnannäyttäjäksi. Tasakentällisin tasapaksua. Kakkos-kolmossenttereitä Pelicansissa oli jo ennestään.

Tuomas Santavuori

42, 3+11=14, -4, 10

Aikansa kutakin, jopa kasvattajaseurassa. Sama ilottomuus vaivasi kuin ikätoveriaan Jesse Saarista. Elää hyökkäysvastuusta, mutta ei pystynyt käyttämään näytönpaikkojaan hyväkseen ja jäi sivuraiteelle. Ura jatkuu Ässissä.

Tommi Paakkolanvaara

32, 3+16=19, -5, 0

Loukkaantumisten sävyttämä kausi. Pelasi hyvin kahteen suuntaan, mutta kiekollisessa pelissä ei tapahtunut sitä harppausta, jota moni Lahdessa toivoi ja odotti. Vai kuinka monessa joukkueessa johtava sentteri pelaa ylivoimassa maskimiehenä? Selkävaivat huolena.

Kari Sihvonen

Pelicans: 49, 6+9=15, 134. Koko kausi: 51, 7+9=16, +10, 136.

Huono alkukausi vei vilttiin ja välillä lainapestille Jokereihin. Lopulta takoi kuitenkin rooliin nähden kelpo pisteet ja oli plusmiinuksessa joukkueen toiseksi paras. Peli hieman siistimpää kuin ennen, muttei yhtä energistä. Muutama pakollinen ylilyönti mukana.

Jari Kauppila

58, 13+20=33, -7, 78

Parempi ja monipuolisempi kuin edelliskaudella. Hyvää työtä molemmissa päissä. Valitettavasti kuitenkin samaa sarjaa kuin joukkueen muutkin sentterit: kelpaa kakkosketjuun, mutta ykkönen ja johtava rooli ovat liian isoja kannettavaksi.

Teemu Rinkinen

49, 11+13=24, -3, 6

Syyskauden paras pelikaani ja todellinen yllättäjä. A-juniorisarjoissa sniper-tyyppinen maalintekijä, nyt energinen työmyyrä. Uurastamalla pääsi myös maalipaikkoihin ja keräsi kelpo tehot. Edessä sama haaste kuin Heinolla ja Pöyhösellä: löytyykö suurempi rooli, vai jääkö polkemaan haalariosastolle?

Marko Pöyhönen

42, 1+10=11, 26, -1

Läpimurron jälkeen tasapaksumpi kausi duunarilta, mutta ei ihme, kun pelipaikka ja ketjukaverit vaihtelivat tiheään. Luotettava runkomies edelleen. Paljon alivoimauurastusta.

Henri Heino

56, 10+8=18, +3, 14

Lähes samat sanat kuin Pöyhösestä, mutta piirun korkeammalla tasolla. Ilman suurempaa kiekollista vastuuta on vaikea edetä enempää. On nykyisessä roolissaan niin hyvä, että valmennus ei helposti toisenlaista roolia tarjoa.

Juhamatti Aaltonen

58, 28+21=49, -3, 12

Hajanaisen alun jälkeen löysi itsensä, ja kevätkausi hakee vertaistaan. Huikean valovoimainen pelaaja, jonka suuruudesta pistemäärä ei kerro kaikkea. On maku- ja ikäkysymys lahtelaiskatsojille, voiko Aaltosen nostaa Oldrich Valekin, Erkki Laineen ja Frank Nealin kaltaisten legendojen tasolle – tai heidän ohitseen.

Arsi Piispanen

49, 4+10=14, -2, 10

Näyttänyt pitkää nenää epäilijöilleen ja vakiinnuttanut paikkansa liigatasolla. Silti eräänlainen väliinputoaja. Pituus ja ulottuvuus auttavat kiekottomassa pelissä paljon, mutta kokonaispakettina kovin samanlainen kuin moni muu liigatason kolmosketjun pelaaja.

Marko Jantunen

54, 15+22=37, -8, 40

Ratkoi pelejä muutenkin kuin rankkareilla, mutta ala-arvoisia esityksiä oli aiempaa enemmän. Pahimmillaan vain sotki muiden peliä. Velmu taituri täyttää ensi vuonna jo 40 vuotta ja voisi edelleen olla hyökkäyspelin täsmäase, mutta entä jos huonot illat lisääntyvät yhä? Tämä kysymys on auki ja samoin on Jantusen uran jatko.

Toni Koivunen

24, 1+7=8, -5, 20

Sai lähtöpassit kesken kauden, mikä herätti äläkän yleisön keskuudessa. Ja täysin aiheesta, niin huolimattomasti ja tyylittömästi seura asian hoiti. Pelillisesti katsoen lähtöpassien antaminen oli – valitettavasti – oikea ratkaisu. Edellisvuoden vaikean olkapäävamman jälkeen peleissä oli nähty Koivunen, joka oli liian hidas ja pehmeä pystyäkseen pelaamaan vahvuuksillaan SM-liigatasolla.

Arvosteluissa huomioitiin Pelicans-paidassa vähintään 20 runkosarjaottelua pelanneet pelaajat. Arvioitujen lisäksi Pelicans-paidassa esiintyivät Joonas Kuusela, Niko Tuhkanen, Henri Laurila, Carl Corazzini ja Janne Tavi.

» Lähetä palautetta toimitukselle