FLA - TOR 2.00
CBJ - MTL 2.00
WSH - NYI 2.30
CAR - OTT 2.30
CGY - DET 4.00
ARI - PIT 4.00
VAN - BUF 5.00
NJD - ANA 20.00
COL - LAK 22.00

Pelikaanien kevättodistukset 2007−08

LIIGA / Artikkeli
Jatkoajan Pelicans-toimitus antoi lintuparven pelaajille todistukset päättyneestä kaudesta. Hylättyjä tai ala-arvoisia arvosanoja ei tullut ensimmäistäkään, ja suurin osa ylsi vähintään tyydyttävään.

Pelicans-pelaajat on arvioitu asteikolla 1-5. Arvosteluperusteissa on otettu huomioon se, millaiset odotukset pelaajaan kohdistuivat kauden alla.

Maalivahdit

Antti Niemi (Voitot-tasapelit-tappiot: 26-6-14, päästetyt maalit per ottelu: 2,35, torj.%: 92,63)

Erinomainen runkosarjakausi oli suoraa jatkumoa Niemen nopealle kehityskululle. Hän oli tasaisen joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja. Pudotuspeleissä Niemi pelasi pari loisto-ottelua, mutta alkoi sen jälkeen sortua ratkaiseviin virheisiin siinä missä kenttäpelaajatkin, minkä vuoksi huippukausi sai päätöksessään särön. Pelicans-sopimus jatkuu ensi kaudelle ja todennäköisesti hän pysyy Suomessa, mutta sopimus Pohjois-Amerikkaan ei olisi jättiyllätys.

Tommi Satosaari (2-3-5, 2,93, 88,97)

Kakkosvahti pääsi viimein eroon pitkään vaivanneista vammoistaan. Tehtävänä oli sparrata Niemeä, ja sen hän hoiti kelvollisen kakkosvahdin tavoin. 33-vuotias maalivahti väistyy Jokereista Lahteen siirtyvän Niko Hovisen tieltä.

Puolustajat

Joonas Jalvanti (45 ottelua, 1 maali+3 syöttöä=4 pistettä, +5 plusmiinuksessa, 10 jäähyminuuttia, 13:18 peliaikakeskiarvo)

Jalvanti pelasi itsensä Hannu Aravirran suosioon kertaheitolla. Erittäin nöyrä, urheilullinen ja perusvarma puolustaja löi itsensä liigatasolla läpi. Vahvuudet ovat sijoittumisessa, liikkeessä ja kiekollisessa osaamisessa. Nuorukaisen peliäly on kohdallaan eikä hän jännitä kovissakaan paikoissa. Kehittymistä on vielä maalineduspelaamisessa laukaisutaidossa. Pudotuspelien suoritustaso jäi liian alhaiseksi – se menee kokemattomuuden piikkiin. Jalvannin sopimus jatkuu vuoteen 2010, ja hänestä on paljon iloa lahtelaisryhmälle.

Mikko Kousa (2, 0+1=1, -1, 2, 15:58)

Viime keväänä A-junnujen SM-kultaa huuhtonut pakki ei noussut liigatasolle sellaisella rytinällä kuin potentiaalista pystyi odottamaan. Hän ei saanut näytönpaikkaa runkosarjassa, sillä valmennus haluaa ajaa aina yhden nuorukaisen kerralla sisään. Ensi kaudella on Kousan aika. Lahtelaisen kulttijalkapalloilijan poika on yksi Suomen lahjakkaimmista puolustajista, jonka luonnollinen liike hakee vertaistaan. Samalla on kuitenkin todettava, että kehittymiseen pitää pystyä kaikilla pelaamisen saroilla.

Tuukka Mäkelä (53, 1+3=4, -1, 158, 13:27)

Mäkelä saapui Lahteen ilman minkäänlaisia odotuksia. Hän todisti kuitenkin olevansa varteenotettava liigapelaaja. Vahvuudet fyysisyydessä ja asioiden yksinkertaisessa tekemisessä. Kehitysalueet ovat sen sijaan kiekollisessa pelaamisessa sekä liikkeessä. Yli satakiloinen pakki sisäisti oivasti Pelicansin pelitavan, johon hän pystyi nojaamaan koko kauden ajan. Odotuksiin ja lahjakkuuteen nähden hyvä hankinta.

Jan Latvala (56, 8+14=22, +4, 18 15:03)

Jokereissa tämä pihi herrasmies oli aivan turha pelaaja. Lahdessa pelaaminen nousi kuitenkin sille tasolle, jota Latvalalta on totuttu näkemään. Pudotuspeleissä hän oli joukkueensa paras pakki. Latvala on pukuhuoneessa erittäin pidetty pelaaja, joka on hyvä esikuva nuoremmille pakeille. Pelikäsitykseltään Latvala on edelleen liigan johtavia puolustajia. Sopimus jatkuu ensi kevääseen.

Henri Laurila (55 11+6=17, -2, 87, 16:04)

Tämän miehen ura piti olla jo paketissa. Kulmikas liike ja huono kiekollinen pelaaminen lensivät täksi kaudeksi romukoppaan. Laurila pääsi myös ylivoimalle, jolloin hän esitteli vahvaa laukaustaan. Omassa päässä hän oli jalkojensa kanssa pulassa, mutta pelitapa tuli tämänkin järkäleen kohdalla apuun. Hyökkäyssuuntaan Laurila kehittyi kauden aikana dramaattisesti.

Ville Uusitalo (54, 7+8=15, +9, 77, 14:31)

Uusitalo oli päässyt kesän aikana eroon koheltamisesta. Hän aloitti kautensa vahvasti, mutta päätti sen huonosti. Hyvällä liikkeellä ja pelihuumorilla varustettu puolustaja yrittää tehdä itsestään bobbyorria – näinä hetkinä lopputulos on lähempänä Suomi-sarjaa kuin SM-liigaa. Hänen pitää keskittyä jatkossa vain ja ainoastaan peruspelaamiseen. Jatkaa uraansa ensi kaudella Ässissä.

Jani Forsström (56, 9+13=22, +11, 34, 18:14)

Kuka uskoisi, että tämä pelaaja oli noin viisi vuotta sitten ylipainoinen talipallo, jonka jääkiekko muistutti erehdyttävästi polvivammaisen sumopainia? Ne päivät ovat takana, ja nyt Forsström on kenties Pelicansin paras puolustaja. Maaginen peliäly paikkaa urheilullisia puutteita, jotka ovat koko ajan vähentymässä. Ylipitkällä mailalla operoiva pakki tietää jatkuvasti, mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Samuli Suhonen (55, 7+20=27, 0, 38, 16:55)

Bluesista ulos passitettu jämäpakki nousi ensimmäisestä liigakierroksesta lukien liigaeliittiin. Hänen potentiaalinsa on ollut kaikkien tiedossa pitkään – Lahdessa kaikki osui kohdilleen, ja Suhonen osoitti olevansa real deal. Ylivoiman viivamoottori, jolla ei kädet jäätynyt tiukoissakaan tilanteissa. Ensi kaudella Suhonen taistelee puolustajien pistepörssin voitosta.

Erik Kakko (56, 1+6=7, +6, 42, 14:04)

Kakon pitäisi edelleen olla lahtelaisten johtava puolustaja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan seniorin ohi tullaan liian usein niin oikealta kuin vasemmalta. Pudotuspeleissä Kakko oli erittäin vaisu. Konkaripuolustajan polvet ovat ärhennelleet, mutta kapteeni jatkaa Pelicansissa ainakin ensi kauden ajan.

Hyökkääjät

Matias Loppi (55, 18+40=58, +15, 20, 17:53)

Pistemäärä löi kaikki ällikällä. Ratkaisija, ylivoimaspesialisti ja erinomainen hyökkäysten käynnistäjä tasakentällisin. Keskushyökkääjä sai asenteeseensa kolmen Pelicans-kauden aikana aimo annoksen urheilullisuutta, mutta mielialataiteilijan luonne pistää aina silloin tällöin esiin. Löysäilyiltoja sattui useita, joten aivan täysosumaksi Lopin kautta ei voi kutsua. Markkina-arvoaan huimasti kasvattanut hyökkääjä jatkaa pelejään SM-liigassa, mutta ei Pelicans-paidassa.

Olli Julkunen (55, 7+14=21, +12, 20, 11:39)

Tuttua touhua: raatamista kolmosketjussa hyvällä työmoraalilla ja pisteitäkin mukavasti, mutta isosta kropasta ei vieläkään saatu kaikkea irti. Ylivoimapyssynä vastuuseen nähden vaisusti tulosta. Kovaa laukovalla hyökkääjällä pitäisi olla avuja enempäänkin, mutta Julkunen näyttää jämähtäneen pysyvästi vaatimattomaan rooliinsa. Sen hän hoitaa mukiinmenevästi ja jatkaa Pelicansissa myös ensi kaudella.

Jesse Saarinen (54, 20+12=32, 0, 53, 14:46)

Kesällä 23 vuotta täyttävä Saarinen ylitti 20 maalin rajan ja oli joukkueensa paras viimeistelijä. Käväisi pelaamassa yhden maajoukkueturnauksen ja pärjäsi hyvin vähäisestä peliajasta huolimatta. Saarinen ei kuitenkaan pysty tekemään ratkaisuja yksin omalla panoksellaan, vaan hän elää ketjukavereistaan ja Toni Koivusen tarjoilusta. Kaksivuotisen jatkosopimuksen tehneellä hyökkääjällä on edellytyksiä kehittyä pelaamaan myös itsenäisemmin.

Vili Sopanen (54, 15+15=30, +3, 8, 14:29)

Tulokas tuli ryminällä liigakarkeloihin ja pelasi lähes koko kauden ykkösketjussa. Kova temppu, sillä hänet olisi vielä voinut lähettää A-junioreihin hakemaan vauhtia, mutta sen sijaan oli muiden kuin Sopasen osana jäädä ajoittain kokoonpanon ulkopuolelle. Junan lailla eteenpäin höyryävä Sopanen osaa tehdä ratkaisuja, mutta kokemattomuuden vuoksi virheitä sattuu ja hän kaihtaa joskus kontakteja isosta koostaan huolimatta. Väkevien playoff-esiintymisten myötä on kuitenkin lupa odottaa yhä jatkuvaa kehitystä.

Jussi Saarinen (39, 0+6=6, -4, 12, 12:03)

Potilas Saarisen epäonni ei ota loppuakseen. Jo kolmannella kaudella peräkkäin hänen pelinsä loppuivat loukkaantumiseen kuukausia ennen sarjan päättymistä. Se on valtava sääli, sillä terveenä ollessaan terrierimäinen hyökkääjä pelaa vahvasti kahteen suuntaan ja loistaa etenkin alivoimaeksperttinä. Tulevaisuus on auki.

Tuomas Santavuori (51, 14+20=34, +1, 32, 13:32)

Pelasi hyvän runkosarjan ja 34 pistettä on kelpo saavutus, mutta kehitys alkoi osoittaa hiljenemisen merkkejä. Hintelä ja hieman hermoilevana tunnettu hyökkääjä kuitenkin osoitti luonnetta pelaamalla vahvat pudotuspelit. Väkevät kevätesitykset lupaavat hyvää taiturin tulevaisuudelle. Jatkaa Pelicansissa kaksi seuraavaa kautta.

Karo Koivunen (44, 7+17=24, +5, 22, 11:59)

Pelasi kauden alkuhetkillä vaisusti ja joutui kokoonpanon ulkopuolelle, sillä pienelle taitoniekalle ei löytynyt sopivaa paikkaa hyökkäysorientoituneista ketjuista. Olisi edelleen hyvä pistenikkari ja ylivoimapelaaja, mutta yksipuolisuutensa vuoksi hänen on vaikea löytää paikkaansa ilman muiden loukkaantumisia. Sopimus jatkuu ensi vuodelle ja roolikin pysynee samanlaisena.

Kari Sihvonen (41, 2+8=10, -2, 152, 11:17)

Lahtelaisyleisö sai ihailla samaa hulluutta kuin ennenkin. Rangaistusminuutteja tulee yhä reippaasti, mutta umpityhmien jäähyjen ottaminen on vähentynyt. Arvokas roolipelaaja sai ansaitusti vuoden jatkosopimuksen.

Evan Schwabe (56, 11+15=26, +6, 32, 11:45)

Näppärä kanadalainen toi Pelicansiin syvyyttä tekemällä kelvollisen pistemäärän kolmosketjun sentterinä, mutta kuten odottaa saattoi, hän oli pudotuspelien ahtaudessa ja kiivaassa tempossa täysin hukassa. ECHL-taustainen Schwabe ei kasvanut kovaksikeitetyksi ammattilaiseksi yhden SM-liigakauden aikana. Uutta tilaisuutta tuskin tulee, vaan hän saa etsiä pelipaikkaa muualta.

Henri Heino (56, 7+2=9, -4, 12, 13:14)

Viime vuoden täysosuman jälkeen oli vaikea enää paremmaksi pistää, mutta huonommaksikaan ei mennyt. Keskushyökkääjä jatkoi kehittymistään puolustuspelin eksperttinä ja kartutti myös kiekollista osaamistaan. Ensi kausi on jonkinlainen vedenjakaja, sillä on mielenkiintoista nähdä, suoko valmennusjohto Heinolle vieläkään enempää kiekollista vastuuta, kun hän nykyisessä toimenkuvassaan on lähes korvaamaton.

Leo Komarov (53, 4+10=14, -5, 76, 12:48)

Hämmensi tuttuun tapaan persoonallisella tyylillään, mutta osoitti välillä aikuistumisen merkkejä. Nyt pisteitä syntyi mukiinmenevästi 4+10, mutta merkittävää parannusta ole odotettavissa niin kauan kuin kaikki energia menee likaisen työn tekemiseen ja vastustajan härnäämiseen. Todellinen kiekollinen kapasiteetti on siksi pieni arvoitus. Jatkaa Pelicansissa myös ensi kaudella.

Marko Jantunen (56, 18+24=42, +13, 30, 18:02)

Pelasi toisella sopimuskaudellaan enemmän joukkueen eteen kuin edellisellä. Taipumus sooloiluun ja näyttävien ratkaisujen houkutukset pääsevät yhä ajoittain viemään häntä, mutta se suotakoon Jantuselle, kun pisteitä syntyy nykyiseen malliin. Pudotuspeleissä huipputehokkaasti pelannut hyökkääjä allekirjoitti kaksivuotisen jatkosopimuksen Pelicansin kanssa.

Toni Koivunen
(54,4+36=40, +6, 38, 16:17)

Kuin viini joka paranee vanhetessaan. Edellisellä kaudella loukkaantumiset kiusasivat ja sitä seurannut keskinkertainen pelaaminen saivat jo hetkeksi epäilemään taantumista, mutta Koivunen sen kuin sisuuntui: liigauran tehokkain kausi ja syöttöpörssin kuudes sija 36 merkinnällä. Maestron yhteistyö Tuomas Santavuoren ja Jesse Saarisen kanssa toimii kuin ajatus. Konkari jatkaa Lahdessa vuoden sopimuksella.

Arvosteltujen pelaajien lisäksi Pelicansissa pelaamaan pääsivät menneen kauden aikana Robert Guillet, Marko Pöyhönen, Ville-Matti Koponen, ja Mikko Heiskanen.

» Lähetä palautetta toimitukselle