Pelicans haastaa TPS:n revanssiin

LIIGA / Artikkeli
Viime vuonna TPS voitti Pelicansin helposti suoraan kolmessa ottelussa. Nyt Pelicans lähtee ottelusarjaan varmasti kosto mielessä, eikä TPS tule pääsemään helpolla, jos mielii jatkoon. Pystyykö Pelicans horjuttamaan kolmen edellisen kauden mestaria vai jyrääkö TPS rutiinilla välieriin?

Maalivahdit

Periaatteessa TPS:llä ei ole maalivahtiosastolla minkäänlaista hätää. Fredrik
Norrena
ja Antero Niittymäki ovat molemmat huippuluokan maalivahteja
SM-liigassa ja ihan Euroopassakin. Käytännössä asiat ovat kuitenkin hieman
toisin. Norrena sai lauantain Blues-ottelussa kiekon sormeensa sillä seurauksella, että sormen iho repesi ja kynsi irtosi. Sormi on nyt ilmeisesti kynnetön
ja tikattu, josta seurauksena miehelle viikon huili. On epäselvää, pystyykö Norrena treenaamaan tämän viikon aikana, mutta mikäli näin ei ole, hän joutuu playoffeihin ikävästä tilanteesta, pahimmillaan jopa taas kerran luukkuvahtina.

Toinen pelaava maalivahti, Antero Niittymäki, toi itsensä yleisön tietoisuuteen
TPS:n viimeistäedellisellä mestaruuskaudella, jolloin hän perinteiseen TPS-tyyliin nousi
nopeasti täydestä tuntemattomuudesta liigaeliittiin. Nuorukainen (vuosimallia
1980) vakuutti katsojat ja asiantuntijat kypsällä ja eleettömällä pelillään.
Viime kauden piti olla se lopullinen läpilyöntikausi, mutta toisin kävi. Armeija sotki
harjoitusrutiinit täysin ja Niittymäki pelasi hetkittäin jopa huonosti. Tällä
kaudella hän on taas palannut omalle tasolleen, mutta viime peleissä kiekko on polttanut
pahasti näpeissä. Jos mies pääsee taas huippuvireeseen playoffeissa, hän voi
kantaa joukkueen kuinka pitkälle tahansa.

Pinnan alla odottaa tilaisuuttaan A-nuorten SM-liigan ykkösvahti Teemu
Lassila
. Loistavana esimerkkinä turkulaisesta maalivahtivalmennuksesta hän on
kuin kopio Miikka Kiprusoffista. Jäähermoinen kumiraaja, joka tuntuu aina
pystyvän tarvittaviin torjuntoihin, olivat ne millaisia tahansa. Suuri
kysymysmerkki on henkinen kantti, jota ei liigatasolla vielä ole mitattu. Playoffit ovat paha
paikka joutua ensimmäisen kerran tuleen, mutta jos joku siihen pystyy niin Teemu.
Toiminee luukkuvahtina ainakin Turun ensimmäisessä pelissä, mutta Norrenan
toipumisesta riippuen voi pelata loppukevään tuplaroolia A-nuorissa ja SM-
liigassa.

Pelicansin maalivahtiosasto on toiminut hyvin läpi runkosarjan. Kun ykkösmaalivahti Pasi Kuivalaisella on ollut pientä haparointia on Mikko Rämö paikannut häntä mallikkaasti. Molemmat heistä jatkavat myös ensi kaudella Lahdessa, joka tietää hyvää Pelicansille. He kuitenkin ovat hieman kokemattomia kovista peleistä. Kuivalaisella on todella ruma tilasto playoffeista ja Mikko Rämö ei ole taas vielä miesten pelissä torjunut kertaakaan isoja pelejä, joten maalivahtiosasto taitaa olla Pelicansin suurin kysymysmerkki alkavissa pudotuspeleissä.

Pasi Kuivalainen ei ole aikaisemmin pelannut voittavassa joukkueessa, joten hänellä on vain yksi voitto vuosien takaa playoff-peleistä. Nyt on mainio tilaisuus parantaa tätä tilastoa. Kuivalainen kuitenkin lähtee selvänä ykkösmaalivahtina torjumaan pudotuspeleihin. Jos kokemuksella on jotain merkitystä näissä isoissa peleissä, niin sitä löytyy Kuivalaiselta ja se tietäisi hyvää Pelicansille. Kuivalainen voi voittaa pelejä Pelicansille, mutta päinvastoinkin voi käydä.

Jos "Paffa" ei onnistu, niin ei Pelicansin maalivahtipeli aivan tyhjän päälle putoa. Mikko Rämö on esittänyt miehen otteita runkosarjassa. Pieniä lipsahduksia on tosin vielä tullut, mutta se suotakoon anteeksi maalivahdille joka pelaa vasta ensimmäistään kautta SM-liigassa. Rämö on samaa vuosikertaa kuin Niittymäkikin ja on pyörinyt nuorten maajoukkueympyröissä Niittymäen ja Ahosen taustalla, mutta ei ole kyennyt nousemaan oikein pelaavaksi maalivahdiksi. Jos Rämö joutuu maalin suulle, niin se tulee olemaan kova paikka. Jos hän pystyy pitämään päänsä kylmänä, niin hän voi tehdä suuria torjuntoja ja auttaa Pelicansia tekemään historiaa.

Jos Kuivalainen tai Rämö loukkaantuu, niin luukkuvahdiksi nousee Joonas Riihimäki. Jos Riihimäki vielä joutuisi maalille, joka tosin on onneksi hyvin epätodennäköistä, Pelicans voisi haudata haaveet välieristä. Riihimäki on päästänyt A-nuorten SM-liigassa 4 maalia per ottelu - tilasto, joka ei vakuuta ketään.

Puolustus - TPS

TPS:n puolustus on hieman kaksijakoinen porukka. Toisessa leirissä ovat
äärettömän kiekkovarmat veteraanipuolustajat ja toisessa hieman riskialttiimmat
nuoret miehet, joista ei oikein koskaan tiedä, mitä odottaa. Varsinaisia
pelotteita ei siniviivalta Chris Josephin lisäksi löydy, eikä Josephiakaan oikein tunnuta
osattavan käyttää, sillä hänen mahtavaa lämäriään ei pyritä ylivoimalla hakemaan millään.

Varmat pakit

Tähän osastoon kuuluvat Kimmo Eronen, Chris Joseph, Marko Kiprusoff,
Mika Lehtinen ja Pasi Petriläinen. Ihan puhtaalta puolustuskannalta viisikko on
ehdotonta liigaeliittiä ja varsinkin Eronen ja Petriläinen muodostavat kaksikon,
jolle tulee harvoin virheitä. Petriläinen oli TPS:lle todellinen huippulöytö,
sillä mies on kauden aikana parantanut peliään kuin sika juoksuaan. Kimmo Eronen
on veistetty samasta puusta, sillä kumpikaan ei hyökkäyspäässä ihmeempiä
järjestele, mutta toisaalta hoitavat oman päänsä varmasti joka kerta.
Lehtisen peli vaihtelee pomminvarmasta täyteen hasardiin, joskus jopa erästä
toiseen. Pääasiassa "Lesi" on kuitenkin pienestä koostaan huolimatta joukkueen
parhaita puolustajia.

Joseph ja Kiprusoff pitää mainita erikseen heidän mahtavan hyökkäyspelinsä
ansiosta. Kiprusoffin avaukset ja ranneheitot ovat jo kaikille liigakatsojille
tuttuja, mutta Josephin paras ase on jäänyt vielä monilta näkemättä. Mies on
liioittelematta liigan parhaita laukojia ja osaa lähettää hirvittävän lämärinsä
nopeasti ja tarkasti. Jos joukkue osaisi pelata "Chewielle" enemmän vetopaikkoja
ylivoimalla, voisi Palloseuran surkea YV-tehokkuus hiljalleen alkaa parantua.

Nuoret miehet

Tältä osastolta löytyvät Pekka Kangasalusta, Markus Seikola, Markku Paukkunen ja Marko Kauppinen. Todettakoon heti aluksi, että mitään surkimuksia
tämä nelikkokaan ei ole, mutta he eivät ole vielä yhtä varmoja kuin TPS:n
veteraanipakit. Pääasiassa kaikki neljä hoitavat hommansa hyvin ja osaavat
hakea hyökkäyspäässäkin vetopaikkoja, mutta joskus tulee sellaisia ratkaisuja,
että koko kotiyleisö voihkaisee yhtä aikaa kauhusta. Jos pää pysyy kylmänä ja
roolitukset selvinä, on näilläkin miehillä suuri rooli playoffeissa.

Erityismaininnan saavat Marko Kauppinen ja Markus Seikola. Kumpikin on
loistava esimerkki hyökkäävästä puolustajasta. Kauppinen ampuu hanakasti
ja kovaa siniviivalta, joskus ehkä turhankin hanakasti. Toisen pakin pitää olla
tarkkana. Seikola ei harrasta niinkään siniviivapommeja, mutta tykkää sitäkin
enemmän nousta hyökkäyksen tueksi. A-nuorissa hänellä oli usein tapana
nousta siniviivaltaan aivan vastustajan maalille iskemään onetimerilla maaleja.
Liigassa tällaista hyökkäysintoa ei vielä ole nähty, mutta mies kyllä osaa sen
halutessaan

Puolustus - Pelicans

I-puolustajapari

Pelicansin puolustusta on haukuttu nimettömäksi ja sitähän se onkin. Vain
Veli-Pekka Laitinen on päässyt kokeilemaan maajoukkueympyröissä. Kokemusta
alkaa kuitenkin pikkuhiljaa karttua ja henkilökohtaiset virheet vähenevät
itse kullakin. Varsinkin nyt alkavissa playoffeissa ei suurempia virheitä
sallita.

Pelicansin kokenut ja perusvarma puolustava puolustaja Kalle Koskinen tulee
varmasti myös olemaan tärkeä lenkki pudotuspeleissä. Vaikka monet ovat
miestä kritisoineet, on hän silti puolustuksen parhaimmistoa kiekollisessa
pelaamisessa. Välillä häneltä tuntuu vain puolustaminen unohtuvan ja hän
viilettääkin silloin tällöin hyökkäyksen kärjessä. Nyt ovat kuitenkin
tosipelit edessä ja Kalle tietää varmasti tehtävänsä. Mitään turhia riskejä
ei saa ottaa ja jos hän pelaa omalla tasollaan, ovat TPS-miehet vaikeuksissa
lahtelaisten maalilla. Kallen pitäisi kuitenkin pystyä käyttämään isoa
kokoaan paremmin hyväksi, sillä Pelicansilta puuttuu lähes täysin taklaavat
puolustajat.

II-puolustajapari

Viime kauden pisterohmu Jan Latvala on hänkin ehkä hieman vaisun alkukauden
jälkeen päässyt mukavaan vireeseen. Tälläkin kaudella hän teki loppujen
lopuksi hienot teholukemat (5+24=29) ollen Pelicansin pakiston paras
pistemies. Mies on pienikokoinen, eikä kykene siksi kovinkaan fyysiseen
peliin, mutta ylivoimalla hän on hyvä laukojan paikalla.

Toinen hyvä ylivoimamies on viimekautinen kapteeni Mika Niskanen, jonka kausi on muuten
mennyt ehkä hiukan alakanttiin. Toki mies on edelleen tärkeä lenkki
joukkueen alapäässä. Niskanen tekee myös välillä yllättäviä nousuja
maalille, joiden seurauksena on nähty tälläkin kaudella pari hienoa maalia.

III-puolustajapari

Parasta osaamista ovat esittäneet juuri Laitinen sekä hieman
tuntemattomampi Jussi-Antti Reimari. Reimari on loppukautta kohti parantanut
huomattavasti otteitaan ja pääsi loukkaantumisten aikaan jopa ykköskentän
takamieheksi hyvällä menestyksellä. Kuitenkin näiltä kahdelta odotetaan
vielä varmempaa pelaamista ja lisää vastuunkantamista tulevissa peleissä.

Muutama vuosi sitten Kaj Lindströmille povattiin hyvää tulevaisuutta, mutta
kehitystä ei tuntunut vain millään tulevan. Yleisö pystyi vain huokailemaan
jatkuvien menetysten ja harhasyöttöjen seurauksena. Nyt mies on kuitenkin
esittänyt piristymisen merkkejä. Kaj on syötellyt tasaisen varmasti, eikä
suurempia virheitä ole tullut. Ylivoimaakin hän on jonkin verran päässyt
pelaamaan ja siirteleekin hyvin kiekkoa. Ainut heikompi puoli on heikohko
laukaus, jota ei kovin tuliseksi voi moittia. Kehityskäyrä on joka
tapauksessa taas ylöspäin.

IV-puolustajapari

Viime kaudella edustusrinkiin nostettu Henri Laurila on niinikään ollut pieni
pettymys. Oikeastaan koko kautena ei ole häneltä nähty tasaisen varmaa
puolustusta. Välillä mies kyllä intoutuu huudattamaan yleisöä hienoilla
taklauksilla, joita hän pystyy ison kokonsa vuoksi jakelemaan. Alkukautta
varjosti harjoitusottelun nujakoinnissa tullut sormivamma ja Henri pääsikin
tositoimiin vasta ennen joulutaukoa. Potentiaalia miehellä on kuitenkin
paljon ja jos hän pystyy käyttämään kokoaan ja kovaa laukaustaan paremmin
hyväkseen tulevaisuudessa, voi miehestä ennustaa helposti loistavaa
tukimiestä joukkueelleen.

Täksi kaudeksi Lahteen siirtyneestä Teemu Vihervästä ei ole myöskään tullut
todellista vahvistusta, tosin liekö sitä odotettukaan? Vaikka taitotaso ei
aina vertailussa muihin riitäkään, on Teemun asenne todella positiivinen
yllätys. Hän uskaltaa haastaa vastustajan kuin vastustajan pelissä ja tulee
näistä tilanteista usein myös voittajana pois. Pudotuspeleissä miehellä on
tärkeä rooli, vaikkei hänestä otteluiden ratkaisijaa odotetakaan. Kovaa
asennetta tarvitaan ja Vihervä on puolustuksesta lähes ainoa joka sitä
pystyy tarjoamaan.

Nuorista puolustajista on lähes yksinomaan positiivista sanottavaa. Tällä
kaudella muutamia pelejä pelanneet Ossi Grönholm, Esa Saksinen ja Anssi
Harju
ovat kaikki lupaavia A-junioreita. Näistä Saksinen on saanut eniten
peliaikaa ja vaikka virheitä on tullut, on hän silti ollut loistava varamies
joukkueelle. Grönholm on isokokoinen ja on pelannut varmaa puolustuspeliä
ilman suurempia virheitä. Harju on sen sijaan päässyt pelaamaan vain
viidessä ottelussa, eikä miehestä ihmeempää kuvaa ole vielä syntynyt. Joka
tapauksessa näistä miehistä tulee olemaan Pelicansille tulevaisuudessa
paljon apua, mutta tämän vuoden pudotuspeleissä tuskin paljoa peliaikaa
saavat, jos ollenkaan.

Hyökkäys - TPS

I-ketju

Nurminen - Immonen - Vahalahti

TPS:n ykkösketju vain nimellisesti. Omaa järkyttävästi potentiaalia, sillä Immonen on periaatteessa taitava pelinrakentaja, Nurminen periaatteessa kliininen ja
tappava viimeistelijä ja Vahalahti periaatteessa mahtava kahden suunnan
hyökkääjä. Käytännössä vain Vahalahti on päässyt tästä ketjusta lähellekään
omaa tasoaan. Nurminen on viime aikoina väläytellyt useasti pelottavaa rannelaukaustaan ja jos hän saa sihtinsä kohdalleen, tulee vastustajille tuskainen
kevät. Immonen väläyttelee myös, mutta jostain syystä mies tuntuu vielä
vierastavan uutta joukkuettaan. Toivottavasti ketju lunastaa potentiaalinsa.

II-ketju

Schaefer - Shearer - Alatalo

TPS:n todellinen ykkösketju, joka on liigatasollakin aivan kirkkainta huippua.
Kaikilla kolmella on hirvittävä työmoraali, taiteilijan kädet ja voimaa kuin
pienessä kylässä. Ei ole mikään ihme, että ketju tekee paljon maaleja ja ratkaisee pelejä
yksinään. Ei ole myöskään ihme, että yleensä vastustajien ainoa keino pysäyttää
miesten rellestys on rikkoa heitä, josta seuraa yleensä jäähyjä. Varsinkin
Schaefer on pääsemässä suorastaan pirulliseen kuntoon ja tuntuu tekevän maaleja lähes
mistä tahansa. Myös Alatalo katkaisi vihdoin pitkän maalittoman putkensa, joten
pojat ovat valmiita playoffeihin.

III-ketju

Tuokko - Rautee - Holmqvist

Kolmosketju on jonkinlainen väliinputoaja. Toisaalta Rautee ja Holmqvist ovat
kohtuullisia maalintekijöitä, mutta toisaalta Tuokon asettaminen ketjuun kertoo
selvästä puolustavasta roolista. Jonkinlainen hybridi, joka voi tarvittaessa
hyökätä ja tarvittaessa puolustaa, mutta ei ole varsinaisesti kummassakaan huipputasoa.
Pystyy silti ratkaisemaan pelejä.

IV-ketju

X - X - Kiviharju

Stounin nelosketjua on käytetty koko kauden nuorisoruletin pyörittämiseen.
Peliaikaa ovat saaneet Mikko Kankaanperä, Mika Suoraniemi, Mikko Koivu,
Tommi Hannus, Matias Metsäranta ja Matti Aho. Näistä Aho ja Metsäranta
keskittynevät lähinnä A-nuorten playoffeihin, joskin Metsäranta voi suuren
kokonsa ja voimansa ansiosta pelata hyvin liigaakin. Kankaanperä ja Suoraniemi ovat
olleet vakuuttavia viime peleissä, joskin Kankaanperäkin pelannee ensin
A-nuorten finaalit alta pois. Näin kahdesta paikasta kilpailisivat lähinnä Koivu, Hannus
ja Suoraniemi. Koivu on tällä hetkellä suunnaton lupaus. Jos mies alkaa lunastaa
häneen kohdistuvia odotuksia, hän voi olla tämän kevään tulokassensaatio. Hannus on
taas päässyt suhteellisen paineetta nousemaan liigarinkiin ja hän on viime
aikoina ollut hyvässä maalivireessäkin. Suoraniemi on Tuokon tyylinen sähikäinen, joka
osaa taklata, luistella ja karvata. Myös maalinteko onnistuu.

Hyökkäys - Pelicans

I-ketju

Turunen - Peltola - Jämsen

Liigan yksi tehokkaimmista ketjuista. Se kenttä missä Peltola pelaa on yleensä todella tehokas ja tältä ketjulta odotetaan myös pudotuspeleissä. Peltola on pelannut tällä kaudella uransa ehkä parhaan kauden ja tulee tekemään kaikkensa, ettei ensimmäisen viikon jälkeen lähdetä lauluun pudotuspeleistä. Peltola kykenee kulmissa vetämään muutaman pelaajan itseensä ja sitten vielä syöttämään vapaana olevalle pelaajalle. Turusen paras on ase tunnetaan "turusenpyssynä". Varsinkin ylivoimalla maalivahdit ovat monesti saaneet ihmetellä sitä missä välissä se kiekko on maaliin mennyt, kun Turunen on sen laukonut. Jämsen painaa taas aina 110 lasissa ja playoffeissa varmasti mennään 120. Turunen ja Peltola syöttelee ja Jämsen pistää suoraan syötöstä kiekkoja pömpeliin. Tämä kenttä hyytyi viime vuonna playoffeissa, toistuuko sama nyt? Se nähdään keskiviikkona alkavissa pudotuspeleissä.

II-ketju

Jääskeläinen - Koivunen - Nutikka

Koivusen kenttä on hyvä vitja säestämään ykkösketjua. Joonas Jääskeläinen oli runkosarjassa joukkueen paras maalintekijä 23 maalillaan. Myös pudotuspeleissä häneltä odotetaan maaleja, vaikka Jokke ei olekaan tehnyt loppukaudesta maaleja alku kauden tahtiin. Toni Koivunen on taas kentän aivot. Koivusen peli on viime aikoina sortunut näpertelyyn, joten se pois, niin voisi tehoja taas syntyä. Koivuselta löytyy loistava pelisilmä ruokkimaan Jääskeläistä. Ketjun kolmas lenkki on vaihdellut kauden mittaan ja loppukaudesta. Nyt siinä todennäköisesti tulee ainakin aloittamaan Veli-Pekka Nutikka, joka kovalla työnteolla pystyy tekemään hyvin tilaa Jääskeläiselle ja Koivuselle. Nutikka ei paljon pisteillä mässäile, mutta heti kun pääsi tähän kenttään, niin teki maalin reboundista.

III-ketju

Saarinen - Keinänen - Väänänen

Serkukset Saarinen ja Keinänen ovat pelanneet enemmän ja vähemmän yhdessä viimeiset kymmenen vuotta ja se on suuri etu. Tämän kauden loppupuolella he ovat ruvenneet löytämään toisiaan myös liigatasolla ja tehojakin on tullut kiitettävästi. Tämä kenttä tullee kuitenkin pelaamaan TPS:n ykkösketjua vastaan, joten tehot voi jäädä minimiin, mutta jos +/- tilasto näyttää nollaa tai parempaa playoff-sarjan päättyessä, niin he ovat hoitaneet oman leiviskänsä loistavasti. Ketjun kolmas lenkki on loppukaudesta ollut Jarkko Väänänen, joka hyvällä liikkeellään pystyy auttamaan ketjukavereitaan.

IV-ketju

Riihijärvi - Juutilainen - Siren

Tästä kentästä löytyy kokoa, kovuutta ja nuori taitava sentteri. Ketjulta ei odoteta muuta, kuin oman pään puhtaana pitäminen, jossa on jo suuri urakka. Varsinkin Riihijärvelle on suuret halut näyttää, että hän pystyy pelaamaan isommassa roolissakin. Sireniltä odotettiin kauden alussa hieman enemmän, mutta eihän kamalasti ole kuitenkaan pettänyt. Juutilaiseltakin odotettiin nousua suurempaan rooliin. Ilman playoff onnistumista voi tämä kenttä löytää itsensä ensi kaudella jostain muusta joukkueesta. Tämä kenttä todennäköisesti pelaa vastustajan ennakkoon heikointa ketjua vastaan.

Jos loukkaantumisia tapahtuu, niin kentälle tulee pääsemään Jarkko Ollikainen, joka pelasi koko kauden ilman pisteitä. Muita mahdollisia ovat nuoret Olli Sinkkonen ja Jussi Saarinen.

Valmennus

Valmennus on ehkä TPS:n suurin kysymysmerkki. Kaksikko Virta - Jalonen
on selvästi tiedoiltaan hyvä valmennuskaksikko, mutta toisaalta heiltä puuttuu
Jortikkamainen auktoriteetti, jolla joukkue saatiin syöksymään kilpaa vaikka
panssarilasin läpi. Niin kauan kuin joukkue ei ajaudu minkäänlaiseen minikriisiin playoffeissa, kaksikko selviytynee hienosti. Jos ongelmia tulee, voi mennä
sormi suuhun.

Pelicansin valmennusta on hoitanut Kari Eloranta Petteri Hirvosen kanssa koko nuoren liigahistorian ajan. Eloranta valmensi jo divarivuosina joukkuetta, joten hän tuntee varmasti joukkueen enemmän kuin hyvin. Viime kaudella Eloranta oli kokematon playoffeissa, eikä osannut sytyttää joukkuetta taistelemaan TPS:aa vastaan. Mm. kommentit medialle olivat sellaisia, että jo niistä huomasi että kolme peliä ja lomille. Nyt tällä kaudella meininki on toinen. Playoffeihin ollaan keskitytty jo olympiatauosta lähtien, kun viime kaudella jouduttiin taistelemaan viimeiseen peliin asti runkosarjassa ja patterit olivat loppu playoffeissa. Eloranta näyttänyt jo aikaisemmin taktista osaamistaan, mutta valmentajankin on pidettävä pää kylmänä kiihkeässä playoff-sarjassa.

Erikoista

TPS:n alivoima on liigan parasta, ylivoima taas playoff-joukkueiden huonointa.
Alivoimalla joukkue pelaa todella kurinalaista peliä ja jokainen pelaaja pystyy
tappamaan jäähyjä hyvällä prosentilla. Jostain syystä ylivoimalla ei ole saman-
laista onnistumista nähty, vaan peli menee turhan helposti laitoihin
roiskimiseksi. Shearerin ketjua lukuunottamatta pelivälinettä ei sitten saadakaan enää sieltä
pois, jolloin vastustaja saa yleensä purettua. Viime aikoina ylivoima on tosin
osoittanut toipumisen merkkejä ja muutamat avainonnistumiset voivat lopullisesti
murtaa kipsin.

Aiemmat kohtaamiset

29.9 TPS - Pelicans 1-1


1.12 Pelicans - TPS 2-3 ja.


11.12 TPS - Pelicans 2-3 ja.


17.3 Pelicans - TPS 3-2

Kuten tilastot osoittavat, kaikki neljä peliä olivat äärimmäisen tiukkoja
vääntöjä, jotka ratkesivat maalin voittoihin. Runkosarjan voitot menivät
2-1 Pelicansille, joka myös pystyi ainoana joukkueista voittamaan kotonaan. TPS voitti kerran ja kerran oltiin jatkoajalla. Pelit olivat
pelillisestikin äärimmäisen tasaisia ja jokainen peli olisi voinut kääntyä kummalle tahansa.

Arvio sarjasta

Todennäköisesti sarjasta tulee yhtä tiukka kuin runkosarjan kohtaamisistakin.
Pelit tuskin päättyvät suoraan kolmeen otteluun, eikä jatkoajoiltakaan
välttämättä säästytä. Tämä lupaa jatkoon menijälle hankalaa kevättä, sillä viiden ottelun
jälkeen joukkueen voimavarat tuskin ovat huipussaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle