Pelaajakartta: TPS

LIIGA / Artikkeli
TPS:n pelaajat pelipaikkakohtaisessa järjestyksessä. Pelaajia ei ole aseteltu ketjuihin tai pakkipareihin. Pelipaikan kärkipelaaja on listassa ylimpänä.
Kuva ©
TPS nousee kärkensä onnistuessa yllättäjäksi, mutta muutaman pelaajan ydinryhmän kaatuessa Palloseurakin romahtaa kuin korttitalo. Loukkaantumisia joukkue ei kestä ainakaan kenttäpelaajien osalta.

Turun Palloseuran maalivahtiosasto koki täystuuletuksen toista kertaa peräkkäin. Viime syksyn kakkosvahdin paikalta aloittanut Aleksis Ahlqvist lähti jo kesken talven Ruotsiin, Marek Schwarzin lennokas torjuntatyyli ja maalivahtivalmennukseen takkuja tuonut kielimuuri puolestaan poikivat kolmevuotisen menolipun Sparta Prahan maalille.

Tilalle TPS palkkasi tuttua verta. Suomen mestaruuden kaksi vuotta sitten yhdessä David Leggion kanssa torjunut Atte Engren tekee paluun Turkuun AHL-tien käytyä pitkäveteiseksi. Milwaukee Admiralsissa puolitoista vuotta viihtynyt Engren sai kesällä Nashville Predatorsilta perustarjouksen, sillä seura halusi säilyttää raumalaisveskarin pelaajaoikeudet, mutta mies pelaa seuraavat kaksi kautta Palloseurassa.

Engren saa nimekästä seuraa NHL-paluumuuttajan muodossa. Viimeksi keväällä 2002 TPS:ssä pelannut Antero Niittymäki allekirjoitti pitkän harkinnan ja muutaman viikon jääharjoittelun jälkeen yhden vuoden sopimuksen. Lonkkavaivan kanssa tuskaillut Niittymäki pelasi viime kaudella vain 13 AHL-ottelua, joten paluu kotikaupunkiin on niin 32-vuotiaan maalivahdin uran kuin TPS:nkin eduksi.

Niittymäen paluu mahdollistaa tasavahvan veskaritandemin, jolla TPS purjehti viimeksi mestariksi asti. Ilman Niittymäkeä Engrenin taakaksi olisi jäänyt valtaosa pitkästä runkosarjasta, mutta olympiamitalistin paluun myötä Palloseura voi päästä jakamaan peliajan tasaisesti. SM-liigadebyyttiään yhä odottavan Kristian Järvisen kohtaloksi jäi laina Mestikseen, joskin TPS:llä on oikeus kutsua kasvattinsa tarpeen tullen takaisin Aurajoen rannalle.

Kauden alkaessa Engren on arvojärjestyksessä Niittymäen edellä. Parasta peli-ikää lähestyvä Engren pääsi hyvään vireeseen heti harjoitusotteluissa ja kantanee syksyllä suuremman torjuntavastuun. Kokenut Niittymäki sai pitkän tauon jälkeen pelituntumaa European Trophyssa, mutta ainakin alkukausi menee vielä kirittäjänä. Vaikeasta vammasta toipuvan ja viime kaudella vain tusinan verran otteluita pelanneen Niittymäen kanssa ei ole syytä ottaa turhia riskejä, kun käytettävissä on hyvävireinen ja nuori vaihtoehto.

TPS:n toiveskenaariossa sekä Engren että Niittymäki pääsevät parhaimpaan teräänsä ja Palloseura pystyy aloittamaan kummalla tahansa maalivahdilla mitä tahansa joukkuetta vastaan. European Trophy antaa viitteitä kaksikon kunnosta: ennen tiistain Brynäs-ottelua TPS on päästänyt kuudessa ottelussa vain 11 maalia. Niittymäki on ohitettu kahdessa pelaamassaan ottelussa vain kolmesti, Engren puolestaan kesti 1. syyskuuta Tapparan tulituksessa 52 maalia kohti suunnattua laukausta päästäen vain yhden maalin.

Arvoituksellinen puolustus – Akilleen kantapää?

Luotettavan maalivahtikaksikon tärkeys korostuu TPS:n puolustuksen takana. SM-liigan kärkipakkeihin kuulunut Tomas Mojzis lähti KHL:ään, Markus Palmroth toipuu mykoplasmasta ja ensisijaisesti kiekolliseksi johtajaksi hankittu Hannu Pikkarainen loukkaantui heti TPS-uran alkumetreillä. TPS:n kapea kalusto on pitänyt harjoituskaudella verkon kiitettävän puhtaana, mutta sudenkuoppia on pelkän nimilistan pohjalta SM-liigan keskivertopuolustusta enemmän.


Hannu Pikkarainen vaihtoi punavalkoisen mustavalkoiseen.

Pikkarainen pääsi palaamaan ruotuun jo elokuun lopussa ja HIFK:sta tuttu viivamies ottaa paikkansa Palloseuran ykkösparista. Tarjolla on johtajan rooli, jonka Pikkarainen ottaa ongelmitta asennoituessaan oikein. Taitotasonsa puolesta Pikkaraisella on potentiaalia kuulua SM-liigan eliittiin.

Kokonaisvaltaisessa pelaamisessa turkulaisten luottomies on loppukesän perusteella kanadalainen Travis Ehrhardt, joka tosin pelaa vielä sopimuksensa try-out-jaksoa. Vasta 23-vuotias Ehrhardt ei varsinaisesti loista millään pelin osa-alueella, mutta hoitaa tehtävänsä tasaisen varmasti niin kiekollisena kuin kiekottomanakin.

Uusien miesten takana tulevat viime kaudeksi Turkuun siirtynyt Timo Seppänen ja NHL-varausta ensi kesältä odotteleva Rasmus Ristolainen. Seppäsen ensimmäinen TPS-kausi ei sisältänyt merkittäviä sankaritekoja, vaikka helsinkiläislähtöinen 25-vuotias kokikin Mario Scalzon rinnalla hetkellisen virtapiikin syksyn pimeinä iltoina.

Ristolainen puolestaan murtautui TPS:n liigakokoonpanoon alkukauden otteillaan ja pysyi kärkikuusikossa kevääseen asti, vaikka taso alkoikin lipsua kauden edetessä ja rasituksen lisääntyessä. Kesällä raamejaan kasvattaneen Ristolaisen varaan lasketaan kaudella 2012-2013 paljon, sillä 17-vuotiaan pitäisi lähtökohtaisesti selviytyä TPS:n kahdessa kärkiparissa kohentaen ohessa asemiaan ensi kesän NHL-varaustilaisuutta ajatellen. Jämäkät otteet European Trophyssa lupaavat hyvää ja turkulainen uskaltaa mättää ylivoiman lisäksi myös torikokouksissa.

Tämän hetken vahvuudellaan TPS-puolustus on nopeasti pulassa, mikäli kärkinelikko joutuu ongelmiin tai kärsii loukkaantumisia. Kolmanteen pakkipariin ovat tarjolla muiden muassa Veli-Matti Vittasmäki ja pelikuntoon päästessään myös Markus Palmroth, joiden viime kausi herättää kuitenkin runsaasti kysymyksiä.

Vittasmäki on sisimmässään liigatason puolustaja, jonka kahden viime kauden edesottamukset vihjaavat enemmän Mestis-tason potentiaalista. Palmroth sen sijaan vietti valtaosan kaudesta 2011-2012 ykköspakkiparissa, mutta Mojzisin poissaolo paljasti Palmrothin pelin pahat puutteet.

Molemmat ovat aiemmin antaneet viitteitä vähintään kolmospariin riittävästä taitotasosta, jonka on nyt korkea aika tulla esiin. Vittasmäen ja Palmrothin takana jäljellä on enää junioreita, joten kaksikon on ehdottomasti otettava monta askelta eteenpäin pitääkseen TPS-laivan pinnalla. Nuorista lupauksista pelipaikkaa kärkkyvät Mikko Lehtonen, Jarno Paven, Niklas Friman ja Niko Karhu.

Hyökkäys ei kestä loukkaantumisia

TPS:n pisteentekovastuu on harjoitusottelussa painottunut vahvasti joukkueen uusittuun ykkösvitjaan. Corey Locke pelaa Turussa suurten odotusten edessä ja kanadalaiselta vaaditaan huipputehoja. Locken paikan pitäisi löytyä missä tahansa tilanteessa ykkösketjun keskeltä ja ylivoiman pelintekijän ruudulta.

Vastatakseen odotusarvoonsa Locken pitäisi päästä 50:n tehopisteen hujakoille - kyseessä on se palanen, jonka pettäminen kaataa TPS:n menestyshaaveet ensimmäisenä. Brittipassin takataskustaan kaivanut Locke on roikkunut European Trophyn alusta asti Palloseuran parhaana pistemiehenä, vaikka ennakoidun verkkainen luistelu on kostautunut turhien kahvausjäähyjen muodossa.

Kakkossentterin titteliä kantaa Tero Koskiranta, jonka harjoitusottelukausi on mennyt vielä totutteluun. Koskiranta ei ole päässyt hirmutehojen makuun, vaikka pistetili onkin auennut niin maalien kuin syöttöjenkin osalta. Yksi Pekka Virran vastattavaksi jäävä kysymys on toimivan laituriyhdistelmän löytäminen Koskirannan ketjuun, jotta TPS kykenisi muodostamaan kaksi tehokasta kolmikkoa.

Alempien ketjujen sentteripaikat ovat Tapio Laakson ja Henri Tuomisen nimissä. Runsaasti alivoima-, ja viime kaudella myös ylivoimavastuuta saanut Laakso pyrkii alkavalla kaudella ehostamaan viime talven rumaa tehotilastoaan – -23 oli koko SM-liigan huonoin lukema. Tuominen pörrää lähtökohtaisesti viimeisen hyökkäysvitjan keskellä nuorten laitureiden rinnalla.


Corey Locken juonet ovat TPS-hyökkäyksen kulmakivi.
Timo Savela

Laitahyökkääjien hierarkiassa yksi on edelleen ylitse muiden, sillä TPS laskee jälleen paljon kapteeni Ville Vahalahden varaan. 40-50 pisteen kausiin vielä 34-vuotiaanakin kykenevä Vahalahti on European Trophyssa kirjauttanut Locken tapaan enimmäkseen syöttöpisteitä, mutta SM-liigan alkaessa nelinkertaisen Suomen mestarin odotetaan yhä ylittävän 20 maalin rajan. TPS:n Sveitsin-reissulla osumaa ottanut Vahalahti ehti kohottaa mustavalkoisten pulssia elo-syyskuun vaihteen sairauslomallaan ja pistetykin puuttuminen pudotti etenkin TPS:n ylivoimapelin tasoa dramaattisesti.

TPS vahvisti elokuussa laituriosastoaan kanadalaisella Brian Willsiellä, joka debytoi turkulaisten vierasottelukiertueella Sveitsissä iskemällä kaksi pistettä SC Berniä vastaan. Vahalahden rinnalle sekä laitahyökkääjien ykköskorissa että ikävuosissa yltävä Willsie on Palloseuran toinen try-out-pelaaja, mutta nykyisellä miesvahvuudellaan TPS:llä ei pitäisi olla liiemmin varaa päästää Willsien tasoista pelimiestä karkuun ilman asennevammaa tai pitkäaikaista loukkaantumista.

Top 6 -hyökkääjien joukon täydentävät Marko Anttila ja Jarkko Hattunen. Anttila pelasi viime talvena yli odotusten ja nakutti Vahalahden vieressä uudeksi ennätyksekseen 36 pistettä. 14 maalin ohessa Anttila retuutti liigahallien päätypleksejä ja paremmalla tarkkuudella 27-vuotiaan seuraava maamerkki on 20 maalin raja. 25-vuotias Hattunen aloittaa viidennen kautensa TPS:ssä ja SM-liigassa. Hattunen on kasvattanut pistesaldoaan vuosi vuodelta viime kauden 20:een ja todennäköinen paikka TPS:n kärkiketjuissa antaa Hokki-kasvatille elämänsä tilaisuuden lopulliseen läpimurtoon.

Turkulaisten ketjukoostumukset ovat vielä mysteeri etenkin ykkös- ja kakkosvitjojen laituripaikan osalta. Vain aika näyttää onko Hattusesta ykkösketjun laituriksi, vai luottaako Virta mieluummin viime talvella toimineeseen Vahalahti-Anttila -pariin. Kolmas vaihtoehto on Willsien jatko ykkösketjun oikeassa laidassa, jolloin viime kaudella Ryan Laschin rinnalla hyökänneen Koskirannan onnistuminen edellyttää Anttilalta ja Hattuselta kovaa maalivirettä.

Kanadalaisen kohdalla kysymysmerkkejä ovat kuitenkin ensin koko kauden mittaisen sopimuksen saaminen ja toiseksi kotidebyytissä tulleesta vammasta toipuminen. European Trophyn Tappara-ottelussa syntynyt loukkaantuminen arvioitiin heti kamppailun jälkeen alustavasti sivusidevammaksi.

Kolmannessa ja neljännessä ketjussa ainoa ennustettava tutkapari on Timo Salon paikka Laakson vitjasta. Alivoimalla kovia minuutteja kellottavan kaksikon toinen puolisko oli viime kaudella ainoa maaleitta jäänyt TPS-pelaaja, joten energisen karvaus- ja puolustuspelin lisäksi Salon kausitavoitelistalta löytynee lätyn saaminen pussiin. HIFK:sta Turkuun talvella siirtyneen Miikka Tuomaisen paikasta ei ole varmuutta, sillä Tuomaisen vauhti tai pistepotentiaali ei riitä merkittävään hyökkäysrooliin, eikä 26-vuotiaan röyhkeys ole suurista raameista huolimatta vielä lähelläkään rouhijan arvoa. Marko Virtala puolestaan on pörrännyt TPS-vuosiensa aikana kaikissa ketjuissa, mutta kolmoketjua ylemmäs pienen hyökkääjän pitäisi nousta vain loukkaantumiskierteen keskellä. Virtala viilettänee jatkossakin missä tahansa ketjussa häntä tarvitaan, laidassa tai keskellä.

On todennäköistä, että Tuomainen sijoitetaan ainakin aluksi Salon ja Laakson viereen, jolloin 20-vuotias Tuominen olisi mitä luultavimmin TPS:n nelosketjun vanhin pelaaja. Laituripaikoille pyrkivät ensisijaisesti Santtu Huhtala, Rasmus Kulmala ja Joni Seinelä. Hyökkääjäosastolla TPS saattaa antaa mahdollisuuden myös 16-vuotiaalle Manu Honkaselle.

» Lähetä palautetta toimitukselle