Ässien maalivahtirintamalla tapahtui yksi muutos, jonka merkittävyyttä voi vain arvailla. Huikeaa työtä pataveskareiden kanssa tehnyt Kari Lehtonen siirtyi HPK:n palvelukseen, ja hänen tilalleen nousi porilaisten A-junioreiden maalivahtivalmennuksesta huolehtinut Jaakko Rosendahl. Juha Järvenpää luonnehti viime kauden aikana Lehtosen olleen kuin isähahmo nuorelle maalivahtikaksikolle.
Miten huomattavasti nuorempi Rosendahl kykenee huolehtimaan suojattiensa tarpeista mahdollisten vaikeiden hetkien aikana?
Antti Raanta lähtee kauteen Padan ykkösveskarina. Juha Järvenpää ei ole paljoa virkaveljeään huonompi, mutta yksi asia kääntää lähtöasetelmassa vaakakuppia Raannan eduksi. Hän oli viime kaudella huomattavasti Järvenpäätä voittavampi maalivahti. Raanta ei tarvitse useinkaan turhia sirkusliikkeitä, vaan hän luottaa rauhalliseen tyyliinsä.
Raumalaislähtöisen veskarin suurin vahvuus maalivahtina on se, että hän on hyvä torjumaan kiekkoja. Se ei ole lainkaan kehno vahvuus. Mikäli Raannan pää pysyy virkeänä läpi kauden, Ässien maalivahtitilanne on erinomainen.
Vaikka lähtökohtaisesti Raannan voisi ajatella pelaavan noin 40 peliä ja Järvenpään 20, asetelma saattaa tietysti muuttuakin kauden mittaan. Järvenpää on äärimmäisen kilpailullinen maalivahti, joka vihaa häviämistä yli kaiken. Hänen suurin ongelmansa on oikeastaan junnuvuosista lähtien ollut se, että liian usein selän taakse livahtaa liian helppo osuma.
Parhaimmillaan Järvenpää on Raannan tasoa, ja vaikka voitot viime kaudella Järvenpäätä tahtoivat kiertääkin, silti hänen voidaan sanoa ottaneen kehitysaskeleen urallaan. Nyt tarvitaan uutta harppausta, mikäli Järvenpää mielii anastaa ykkösvahdin aseman itselleen.
Lisäksi porilaisten riveista löytyy nuori Atte Tolvanen, joka kantaa päävastuun Ässien maalinsuulla Nuorten SM-liigassa. Muutaman ottelun mittainen Mestis-visiittikin saattaisi tehdä lupaavan veskarin kehitykselle hyvää.
Vähän, mutta isoja muutoksia
Ässien puolustusosasto pysyi suhteellisen muuttumattomana, sillä viime kauden runkopakeista ainoastaan Kristian Kudroc ja Ryan Caldwell vaihtoivat maisemaa. Kudrocin tilalle hankittu Jyri Marttinen häviää slovakkijärkäleelle koossa, mutta ilkeystasossa Marttinen kyennee pistämään Kudrocille kampoihin. Lisäksi Marttinen on osoittanut olevansa parhaimmillaan käyttökelpoinen myös hyökkäyssuuntaan pelattaessa.
Caldwellin viime kausi meni täysin pilalle kahden käsivamman ja kelvottoman kuntopohjan takia. Kanadalainen ei pystynyt tuomaan Ässien ylivoimapeliin kaivattua ulottuvuutta. Ässät veti Caldwellin tasosta johtopäätöksensä hyvissä ajoissa, ja niinpä tällä kaudella ylivoimaa siniviivalta pyörittää Shaun Heshka.
Harjoituspelien perusteella Ässät on löytänyt vähintään kelvollisen puolustajan. Heshka pelaa parina yhdessä Marttisen kanssa, ja kaksikon otteet ovat olleet hyviä. Periaatteessa työnjako on selvä, Heshka on kiekollisempi, kun taas Marttinen hoitaa enemmän puolustusvelvotteita. Toisinaan kuitenkin into valtaa kaksikon mielen, silloin kumpikaan ei puolusta.
Ässien tärkein puolustaja on tälläkin kaudella kapteeni Ville Uusitalo. Keväällä nivusleikkauksessa käynyt ikiliikkuja on täydessä kunnossa, kun kausi pyörähtää käyntiin. Viime kausi ei ollut Uusitalolta kokonaisuutena aivan paras mahdollinen, sillä kokenut pakki sortui ajoittain hänelle takavuosina hyvinkin tyypilliseen sähläämiseen.
33-vuotias puolustaja jaksaa pelata niin paljon kuin vaaditaan. Lisäksi hän jakaa mielellään neuvoja ja elää jokaisella solullaan kaikissa tilanteissa. Uusitalo haluaa olla johtaja.
Uusitalon parina pelannee tälläkin kaudella Tapio Sammalkangas. Rutinoitunut peruspakki on parantanut peliään kausi kaudelta. Toisaalta arveluttaa sijoittaa Ässien molemmat pakkihankinnat hierarkiassa Sammalkankaan yläpuolelle näin vähillä näytöillä, mutta toisaalta taas porilaisjoukkueen menestymismahdollisuuksien kannalta sekä Heshkan että Marttisen pitää pystyä ohittamaan Sammalkangas nokkimisjärjestyksessä.
Fyysisintä osastoa patapakistossa edustaa Jani Honkanen. Varakapteenin arvonimen saanut puolustaja on todennäköisesti jälleen ässävalmennuksen papereissa avauskuusikon mies, vaikka pelilliset otteet eivät tätä aina puollakaan. Honkanen tuo ässäleiriin sellaista kokemusta ja asennetta, jota Karri Kivi arvostaa.
Tommi Taimen parannellessa polveaan kuudennesta pelipaikasta kilpailevat kolmannen ässäkautensa aloittava Miko Malkamäki ja Kanadassa juniorisarjaa pelannut Patrik Parkkonen. Malkamäki on kaksikosta kokeneempi, mutta vailla selvää erityisosaamista. Nuori Parkkonen taas on ehtinyt säväyttää kiekollisella pelaamisellaan.
Taimi on rankingissa vasta kuudentena nimenomaan loukkaantumisensa takia. Täyteen kuntoon päästyään hän saattaa ponnahtaa arvoasteikossa vaikka kuinka korkealle. Taimen paluu on mielenkiintoinen asia myös Padan ylivoimapeliä ajatellen. Heshka ja Marttinen pelaavat toisen ylivoimaketjun takana, ja Uusitalo on selvä valinta kolmanneksi ylivoimapakiksi.
Sammalkangas ei voi olla koko kauden mittainen ratkaisu neljänneksi palaseksi, joten Taimen on otettava toivuttuaan seuraava askel kohti hyökkäävien puolustajien liigaeliittiä.
Mikään ei muuttunut
Porilaisten sentterikaluston ehdoton kulmakivi on Stephen Dixon. Kalliin jatkosopimuksen tehnyt kanukki on Ässien tärkein hyökkääjä niin tasakentällisin kuin erikoistilanteissakin. Siviilissä äärimmäisen hajamielinen ja huoleton Dixon on kentällä järkevä ja tunnollinen peluri, jolta odotetaan tasaista johtajuutta illasta toiseen. Hyökkäyspään tehojen lisäksi Dixon on alivoimapelissä erinomainen.
Vielä Dixoniakin tärkeämpi alivoimaekspertti Ässien keskushyökkääjistä on Aki Uusikartano. Veteraani-ikään ehtinyt Uusikartano on hieman uudenlaisen tilanteen edessä. Aiemmin hän on ollut Ässissä kahden ensimmäisen ketjun pelaaja, mutta nyt tarjolla on lähtökohtaisesti kolmossentterin tontti.
Tämä voi olla Ässien kannalta hyväkin asia, sillä kun Uusikartanon peliaika ylivoimalla vähenee, se vapauttaa hänen energiaansa mallikkaaseen alivoimapeliin.
Keskushyökkääjien kategoriassa kakkosena oleva Mika Niemi on ehkä koko ässämiehistön suurin kysymysmerkki. Harjoituspeleissä Niemi on kantanut kakkossentterin viittaa mallikkaasti, mutta hänen tasaisuutensa ja vastuunottokykynsä pitkää liigakautta ajatellen ovat lähes täysiä arvoituksia. Ässien kannalta tilanne on yksinkertainen, Niemen on oikeastaan pakko onnistua, sillä Uusikartanosta tuskin on enää pelaamaan riittävällä tasolla niin sanotun tulosyksikön keskellä.
Sikäli kun vanha sanonta "hiljaiset perivät maan" pitää paikkansa, Padan nelossentteri Severi Sillanpää on perimisjärjestyksen ehdotonta kärkeä. Ässäkasvatin rahkeet saattaisivat riittää liigassa suurempaankin vastuuseen, mutta joku Sillanpäätä jarruttaa vuosi toisensa jälkeen. Tähän asti hän ei ole osoittanut sellaista kunnianhimoa, jollaisella paikka ylemmistä kentistä aukeaisi. On mahdollista, että sellaista ei ilman maisemanvaihdosta löydykään.
Ässien kannalta tilanne on silti mainio, koska Sillanpäätä parempaa nelossentteriä on vaikea löytää. Viidenneksi sijoitettu Nico Aaltonen on lähtökohtaisesti laitahyökkääjä, mutta hän on ensimmäinen tuuraaja, mikäli porilaisten sentterikvartetti kokee kolhuja.
Enimmäkseen muutoksia
Veli-Matti Savinaisen ja Joel Armian sekä Michael Ryanin ja Tuomas Pihlmanin sijoittaminen tärkeysjärjestykseen vaikuttaa työltä, jolla ei ole tarkoitusta. Sitä ei siis pitäisi edes tehdä.
Savinaisen ja Armian vahvuudet ovat täysin erilaisia. Viime kaudella maajoukkuedebyyttinsä tehnyt Savinainen on ikitaistelija, joka poistuu kaksinkamppailuista kiekon kanssa hämmästyttävän usein. Mikäli hänessä näkyy luovuttamisen merkkejä, on realistista ruveta vilkuilemaan ympärilleen tuntemiemme maailmanlopun ennusmerkkien pelossa.
Armia taas ratkoo pelejä henkeäsalpaavalla taidollaan. Nuorukainen taitaa myös fyysisen pelaamisen, ja karvaustyössä Armia on Ässien ehdotonta kärkeä. Rikkonainen kesä tarkoittanee kuitenkin sitä, että ihan alusta asti Armia ei ole terävimmillään. Tietynlainen tasaisuus siis kääntää vertailun Savinaisen eduksi.
Otetaanpa seuraavaksi käsittelyyn kaksikko Ryan-Pihlman. Ryanilla on takanaan rajuja loukkaantumisia, eikä hänellä ole aiempaa kokemusta eurooppalaisista kaukaloista. Pihlmanilla on myös takanaan rajuja loukkaantumisia, joiden jälkeen pelirytmi on ollut enemmän tai vähemmän hakemista.
Harjoituskauden alussa vaikutti jopa absurdilta ajatukselta, että Ryania voisi edes harkita rankingin ykköseksi. Urallaan maaleja tekemään tottunut yhdysvaltalainen on kuitenkin parantanut pelaamistaan nopeasti. Osansa tässä on varmasti sillä, että hänen pelipaikkansa on viime kaudella toimivaksi kaksikoksi todetun Dixonin ja Savinaisen rinnalla.
Pihlmanin ensimmäiset otteet ässänutussa ovat olleet jopa yllättävän hyviä. Jyväskylästä siirtynyt laituri tuo kokemuksellaan arvokasta tasapainoa omista syistään hieman arvoituksellisten Niemen ja Armian väliin. Pihlman on onnistunut harjoituspeleissä maalinteossakin, mikä on varmasti suuri helpotus hyökkääjälle itselleen.
Kolmoskorista löytyvät melko itsestäänselvästi Daniel Brodin ja Aki Juusela. Ruotsalaishyökkääjä saattaa jopa tuoda lisäulottuvuuden aiemmin mainittuun ylivoimapelin siniviivaongelmaan, sillä hän pelasi Ässien viimeisessä harjoitusottelussa viivamiehen paikalla. Tällä suunnitelmalla on mitä ilmeisimmin tarkoitus lähteä myös runkosarjaan.
Viime kaudella ennakkoluulottomasti esiintynyt Juusela on läpimurron rajoilla. Hänen voimaominaisuuksillaan ja röyhkeydellään on kaikki mahdollisuudet tehdä 10-15 maalia, mutta hänenkin kohdallaan tarvittavan tasaisuuden löytymistä voidaan pitää kysymysmerkkinä.
Nelosketjun molemmat laiturit löytyvät luultavasti alkuvaiheessa vasempien laitahyökkääjien listauksesta. Sami Mutanen on kokemuksellaan ja luisteluvoimallaan itseoikeutettu valinta pelaavaan kokoonpanoon. Koko viime sesongin sivussa ollut Sami Lähteenmäki on tehnyt harjoituskaudella huiman harppauksen eteenpäin, joten hänkin on vahvoilla nelosketjun miehitystä miehittäessä. Patrik Moisio ja Samuli Virkkunen joutuvat siis kärkkymään omaa tilaisuuttaan antamalla harjoituksissa hyviä näyttöjä.
Ässät voi menestyä liigassa korkealle vain siinä tapauksessa, että alemmat ketjut onnistuvat viime kautta paremmin. Padan valmennus vaikuttaisi olevan samaa mieltä, sillä alempien ketjujen laitahyökkääjistä Mutanen on ainoa viime kauden alussa mukana ollut pelaaja. Viime sesongilla nähtiin liikaa otteluita, joissa kolmos- ja nelosketjuissa kurvaili liikaa hyödyttömiä pelureita. Tehoja ei vähien minuuttien miehiltä voi joka ilta odottaa, mutta vähintään oikeanlaista energiapelaamista pitää vaatia.
