Palaset loksahtamassa kohdalleen?

LIIGA / Artikkeli
Lukon päätös turvautua nuoriin lupauksiin, täten panostaen vahvasti tulevaisuuteen, otettiin vastaan hyvin ristiriitaisin tuntein. Monet olivat jo tuomitsemassa linjaa vääräksi, ja vain harva jaksoi uskoa paikkaan auringossa eli kahdeksan joukossa.

Liigan alku sai epäilijöiden päät pyörimään Lukon napsiessa pisteitä kärkijoukkueilta. Mutta juuri silloin, kun kaikki näytti raumalaisten näkökulmasta enemmän kuin hyvältä, joutui Lukko pahaan syöksykierteeseen. Tappiot seurasivat toisiaan, ja alkukaudella loistaneet yritteliäät nuoret olivatkin muuttuneet mailaansa puristaviksi rivimiehiksi. Käännekohtina voidaan nimetä Tuomas Grönmanin odotettu paluu sekä Dan Smithin pestaaminen Lukon peräpäähän. Kun vielä Michael Hreus saatiin ykkösketjun keskelle ruokkimaan Pasi Saarelaa, alkoi monen raumalaisen iltapäiväkävely suuntautua kohti Äijänsuota. Lukko lähti joulunviettoon allaan viiden ottelun voittoputki, ja kun vielä tauon jälkeen kaatui verivihollinen Ässät, näyttää Lukon nykyinen tilanne erittäin hyvältä, liiankin hyvältä.

Maalivahdit

Ennen kauden alkua pelättiin Lukon maalivahtiosaston olevan kysymysmerkki. Edelliskausien kalliit kanukkiveskarit oli korvattu seuran omalla kasvatilla Petri Vehasella.
Mutta kaikkien yllätykseksi kiekot napsahtivat yksi toisensa jälkeen Vehasen hanskaan. Vehasen peli on ailahdellut vain harvoin, ja hän onkin kettulauman paras ja tärkein pelaaja. Tasaisilla ja varmoilla otteillaan hän on saanut osakseen Äijänsuon vaativien katsojien luottamuksen. Maajoukkuepaikka on Vehaselle vain ajan kysymys, ellei hän ala vuotamaan kuin huonosti rakennettu pato loppukaudesta.

Lukon toinen maalivahti Jan Lundell ei ole Vehasen esitysten ansiosta saanut lainkaan peliaikaa, ja hänelle haettiin välillä jopa pelipaikkaa ulkomailta, mutta nyt Lundell on jälleen palannut avaamaan vaihtoaition luukkua. Lukon maalinsuu tulee olemaan tilkittynä vuosia eteenpäin omalla kasvatilla, niin vakuuttavia näyttöjä on pääasiassa A-junioreissa pelannut Mikael Vuorio antanut. Vuorio on päässyt pelaamaan jopa muutamaan otteluun ja on osoittanut olevansa maalivahti, jonka varaan Lukko voi tulevaisuudessa laskea paljonkin.

Puolustajat

Erik Hämäläisen jättämä aukko paikattiin vasta, kun Lukko hankki Dan Smithin. Smith on esimerkillään auttanut nuoria puolustajia ja saanut Lukon alkukauden sekoilleet takarivit pelaamaan järkevämmin ja on täten helpottanut Vehasenkin työtaakkaa.

Rauman epäonnisin mies on varmasti Tuomas Grönman. Hän muodosti juuri Smithin kanssa pakkiparin, joka piti vastustajien hyökkääjien maalitilanteet vähissä kovalla, mutta tarkalla puolustamisellaan. Epäonni astui kuvaan Tappara-ottelussa, jossa Grönman mursi ranteensa yhteentörmäyksessä Tapparan pelaajan kanssa. Grönmania odotellaan takaisin vasta tammikuun loppupuolella.

Puolustajista löytyy paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Janne Niskala on noussut maajoukkueeseen asti hienolla hyökkäävällä puolustuspelillä, ja Jaakko Harikkala on myös parantanut peliään huimasti viime kausista esimerkiksi kiekollisessa pelaamisessa. Myös Ville Piekkola kuuluu onnistujiin. Äijänsuolla pelättiin, että Piekkola olisi palkattu uudeksi Ismo Kuoppalaksi, jonka peliä sai seurata viime kaudella pelonsekaisin tuntein. Piekkola on löytänyt hienosti paikkansa ja sulavalla luistelullaan on ansainnut paikkansa Lukon pakistossa.

Epäonnistujia ovat ennen kauden alkua jopa varakapteeniksi valittu Topi Lehtonen, konkari Mika Laaksonen sekä Äijänsuon oma jätti Marko Toivonen. Lehtonen on ollut oudon näkymätön ja epävarma koko kauden ajan. Toivosen isoille harteille asetettiin paljon painoa ennen kauden alkua. Toivosen piti tehdä läpimurto ja kuulua liigan eliittiin. Kohtalo päätti toisin. Toivonen on viettänyt suurimaan osan kaudesta sairastuvalla, eikä muutamassa pelaamassaan ottelussa saanut mitään aikaan. Mika Laaksosella taas on hyvät edellytykset nousta takaisin otsikoihin loppukaudesta. Mutta kun peliaika ja pisteet ovat kortilla, varmasti se rassaa pääkoppaakin. Pakkien osalta Lukon nuorennusleikkaus on kuin sijoittaisi rahaa pankkiin. On sen pakko kantaa hedelmää ennen pitkää.

Hyökkääjät

Asiantuntijat pitivät Lukon hyökkäystä köykäisenä, ja sitä se on ollutkin. Lukko ei ole viime vuosina sylkenyt maaleja, mutta nyt joukkue on viimeisenä tehdyissä maaleissa. Tehoista ovat tähän mennessä vastanneet lähinnä Pasi Saarela, joka välillä roihahtaa tuleen kuin juhannuskokko mutta välillä putoaa tavallisten kuolevaisten joukkoon, sekä kolmikko Vidman – Viinanen – Normio. Miehet omaavat vain tusinan liigapelin kokemuksen, mutta silti alusta lähtien he ovat saaneet runsaasti peliaikaa sekä tasakentin että ylivoimalla.

Lukkoon saapunut sentteri Michael Hreus on istutettu Saarelan ja pirteästi pelanneen Matti Kaipaisen väliin. Tämän ketjun pitäisi olla se syömähammas, jolla Lukko vielä voisi päästä pudotuspeleihin mukaan. Muut ketjut ovat pelanneet tasonsa mukaan. Markus Jämsä etsii vielä itseään, Aki Uusikartano löysi oman paikkansa Hreusin tulon jälkeen puolustavana sentterinä ja Toni Koivisto ei vieläkään ole tehnyt odotettua läpimurtoaan. Pettymyksiä ovat olleet Sami Torkki, jonka rooli on kuin tuomittu olemaan nelosketjun kovaa töitä tekevä ja loppuun asti taisteleva sentteri, Petteri Lotila, jonka taklauksia kaipaa koko seisomakatsomo, ja Petri Lätti, jonka pelit taitavat olla Lukossa pelatut. Pari kautta sitten Lukon parhaita pelaajia ollut Lätti on ollut kuin aave koko kauden ajan. Kokonaisuutena isoin huolenaihe on ylivoimalla pelaaminen, joka on ollut ajoittain luokatonta. Lukko tuhlaa siinä monta maalia/pistettä. Jotta pudotuspeleistä kanaalikaupungissa edes unelmoitaisi, olisi ylivoimapeli pakko saada rullaamaan.

Tulevaisuus

Lukon projektin tavoitteita ei ole asetettu tähän vuoteen, vaan ne ovat parin vuoden päässä. Realistista ei ole odottaa vastustajan kaatuvan toisensa jälkeen ja että pisteitä ropisisi kuin mummoille markkoja pelikoneissa. Ennen pitkää karu arki tulee esiin, ja Lukon kausi ei taida jatkua kevätkaudelle. Ennen kautta koko Lukon johto kuulutti kannattajiltaan kärsivällisyyttä ja uskoa. Uskoa, että edessä on raumalaisen kiekkoilun kannalta valoisa tulevaisuus. Tiedän, että nälkä kasvaa syödessä ja voittoputki ruokki Lukon menestymisnälkää enemmän kuin tarpeeksi. Olivatko kaudenalusveikkaukset sittenkin oikeassa? Jääkö Lukko Sm-liigan hännänhuipuksi? Itse en tähän usko. Nyt kun saatu maistaa menestymistä, niin ei Lukko tähän tyydy. Toivottavasti kautemme loppuu pudotuspeleihin ja toivottavasti kiekkoyleisö ei hylkää Lukkoa, vaikka mihin suuntaan kelkka kääntyisi.

» Lähetä palautetta toimitukselle